Mies käy töissä kuten monet ihmiset tekevät. Niin teen minäkin. Miehen työpäivä alkaa 10.30 ja päättyy 20-21.00. Itse teen kaksivuorotyötä. Yhdessä ollaan oltu 3kk ja nyt jo tuntuu, että arki on tullut vastaan. Mies asuu luonani väliaikaisesti kun oma asunto vapautuu kuukauden päästä. Ensimmäiset 2kk oltiin kaukosuhteessa ja nähtiin viikonloppuisin. Nyt tuntuu, ettei mikään ole muuttunut vaikka samassa pitäjässä asutaan ja nukutaan samassa sängyssä. Aamulla sanotaan hyvää huomenta, illalla hyvää yötä, muuta ei paljon ehdi. Puran ikävääni ja pahaa oloa miehelle joka on turhautunut, koska ei voi tilanteelle mitään, ymmärrän sen kyllä, mutta en kai minäkään jaksa hymyillä aina, kun tuntuu siltä, ettei mikään järjesty. Olenko liian vaativa ja saanko miehelle ylipäätään tällaisista asioista puhua? Voisiko käytökseeni olla muita syitä? Alkaa nimittäin vahvasti tuntua siltä, että haen kuuta taivaalta ja minussa on liikaakin vikaa...
Olenko liian vaativa
vai mikä...
91436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olemme olleet pian 3 v yhdessä,josta puoltoista vuotta saman katon alla.Me halaamme ja suukottelemme joka päivä.Istuskelemme juttelemaan kaikenlaista.Katselemme telkkuu käsitysten jne,siis vieläkin ja miksi pitäisi loppua eikö se voisi olla osa sitä arkea!!!Kyl met riidelläänki ja sit sovitaan.Harastuksia on yhes ja erikseen mut enimmäkseen ollaan yhes kotosalla.Joskus olen tuumannut että ollaampa me rakastuneita kun ei millään haluttaisi lähteä kyläilemäänkään kun kaksin on niin uskomattoman kivaa.Joop minä olen elänyt myös avioliitossa ja olen eronnut,mutta siis nyt olen rakastunut ja rakastettu.Kyl täytyy sanoa että kyl arki voi olla niin erinlaista eri ihmisten kanssa...uskomatonta mutta totta.Oletko tyytymässä liian vähään kuuluu oikea kysymys!!!!???
Kyllä, aloittaja on tyytymässä liian vähään, jos jo parin kuukauden jälkeen tilanne on tuo.
Meillä yhteistä taivalta on takana jo lähes vuosikymmen, ja viimeksi eilen vietettiin pari minuuttia tuijotellen toistemme kasvoja ja suukotellen. Suukkoja ja helliviä hipaisuja vaihdetaan päivittäin, toisen kainaloon on mukava käpertyä joskus telkun ääreen. Riidellä osataan mekin, ja sopia.
viikko sitten minun kotikaupungissani. Tätä ko. työvuoroa jatkuu ainakin nyt sen kaksi viikkoa. Sen jälkeen ehkä helpottaa. En tahdo elää elämääni parisuhteessa yksin. Odotanko päivää parempaa? Totta on myös se, että eihän mies voi vasta aloittamistaan töistä irtisanoutua ja siitäkin hän jaksaa muistuttaa kuinka paljon on vuokseni tehnyt kun muutti 170km kotoaan luokseni. Mutta silti... Tämänhetkinen tilanne on sama kuin silloin kun hän asui vielä toisella paikkakunnalla. Muuten suhteemme on hyvä. On hellyyttä ja puhe avointa silloin kun aikaa on, mutta ikävä ja huoli tulevasta tuppaavat menemään nykyään näiden hyvien puolien edelle. Voi armoa.
Voi taivas. Jos suhde on jo noin helvetin vaikea kolmen kk:n seurustelun jälkeen niin on ehkä parempi erota. Tuskin se mies sinun kanssa tulee jatkossakaan 24/7 olemaan?! Entä omat työsi - jos mies alkaisi valittaa niistä? Tuo on minusta jo aika kivasti, jos saatte joka yö nukkua yhdessä ja olla viikonloppuisin yhdessä. Ihme valittaja.
jaksat vaivaset 2 viikkoa!!! Etkö saanut miehen viereesi kuitenkin kaukosuhteen sijaanTommonen 2 viikkoo ei nyt oikeesti ole mitään ihmiselämässä.Kuule tulipahan tämmönen mieleen,koska olette oleet vasta niin vähän aikaan yhes niin podet koko ajan ikävää häntä kohtaaan,kun haluaisit olla hänen luonaan kokko ajan.Kuule muuta asennetta ja ala potea sellaista positiivista ikävää jossa aina kun sen miehen lähelles saat tulet hyvin onnelliseksi.Jos alat potea negatiivista ikävää ajat tuon miehen turhautuneella käytökselläsi vain kauemmas.Voithan sanoa että olipa ikävä sinua kiva kun olet siinä nyt,eli tällanen asenne.
töistäni valittaa. Sattuu vaan olemaan sellaiset vuorot, ettei ainakaan meikäläisen menoista tule yhteinen aika olemaan kiinni. Harrastuksenikin ehdin harrastaa ennen kuin mies tulee kotiin. Ehkä mulla sitten vaan on köyhä elämä. Ja mitä hohtoa on yhdessä nukkumisessa? Ei sitä väsyneenä jaksa pussuilla ja paijata tuntia ennen nukkumaan menoa. En minä unessa tiedä onko se mies siinä vierellä vai ei ja yleensä edes nukahtaessa ei ole kun reppana nukahtaa aina sohvalle.
töistäni valittaa. Sattuu vaan olemaan sellaiset vuorot, ettei ainakaan meikäläisen menoista tule yhteinen aika olemaan kiinni. Harrastuksenikin ehdin harrastaa ennen kuin mies tulee kotiin. Ehkä mulla sitten vaan on köyhä elämä. Ja mitä hohtoa on yhdessä nukkumisessa? Ei sitä väsyneenä jaksa pussuilla ja paijata tuntia ennen nukkumaan menoa. En minä unessa tiedä onko se mies siinä vierellä vai ei ja yleensä edes nukahtaessa ei ole kun reppana nukahtaa aina sohvalle.
Mitä sinun mielestäsi miehen sitten pitäisi tehdä? Lopettaa työnteko? Vaihtaa SINUN takia työpaikkaa, jotta saisi SINUA miellyttävät työajat? Voi TAIVAS!! Oikeasti - eroa, jos elämä on noin hemmetin vaikeaa. Voin kertoa, että elämässä tulee eteen varmasti vielä isompiakin ongelmia, joista oikeasti kannattaa inistä.
ja mies oli samaa mieltä, ettei tällaista järjestylyä kauaa jaksa, mutta molemmat uskotaan ja luotetaan siihen, että tilanne muuttuu. Ehkä valitin turhasta, ehkä en. Mies onnekseni tuntee samoin ikävää kuin minä ja ymmärsi yskän.