Olen miettinyt asiaa jo todella pitkään enkä ole vieläkäään saanut mitään järevää vastausta.
Olen 25-vuotias sinkku nainen. Enkä ole koskaan seurustellut vakasti. Mikä alkaa jo tuntua melko epänormaalilta.
Olen normaalipituinen/painoinen 167/60. Olen ihan hyvännäköinen (kehutaan lähes päivittäin kauniiksi). Pukeudun tyylikkäästi ja trendikkäästi. Käyn suihkussa joka päivä, pesen hampaat aamuin illoin, käytän deodoranttia ja parfyymia ja käytän aina puhtaita vaatteita.
Opiskelen ja teen kahta työtä. Minulla on oma asunto ja auto ja olen elättänyt itse itseni 19-vuotiaasta.
Olen luonteeltani kiltti, sosiaalinen, sinnikäs, rehellinen, rauhallinen ja räväkkä. Kaikin tavoin hyvä tyyppi (ainakin kaverit niin sanoo). Tulen hyvin toimeen lähes kaikkien kanssa. Minulla on useampi harrastus ja liikun kohtalaisen usein yöelämässä. Olen älykäs, yleissivistynyt ja monipuolisesti lahjakas.
En vaadi mieheltä mitään miljoona pankkitiliä, hienoa autoa, valokuvamallin ulkonäköä tms. Ihan vain sellaista mukavaa samanhenkistä tyyppiä jolla on samanlaiset elämänarvot ja samankaltaiset tulevasuuden tavoitteet.
Miksi olen edelleen sinkku? Eikö minulle ole olemassa sitä "oikeaa" miestä ja jos on mistä johtuu etten löydä häntä? Miksi kukaan ei halua seurustella mun kans? Kertokaa ihmeessä mitä ajatuksia tämä herättää? Mä en ihan oikeesti enää tiedä. Mä alan vaipua epätoivoon.
Olen 25-vuotias sinkku nainen. Enkä ole koskaan seurustellut vakasti. Mikä alkaa jo tuntua melko epänormaalilta.
Olen normaalipituinen/painoinen 167/60. Olen ihan hyvännäköinen (kehutaan lähes päivittäin kauniiksi). Pukeudun tyylikkäästi ja trendikkäästi. Käyn suihkussa joka päivä, pesen hampaat aamuin illoin, käytän deodoranttia ja parfyymia ja käytän aina puhtaita vaatteita.
Opiskelen ja teen kahta työtä. Minulla on oma asunto ja auto ja olen elättänyt itse itseni 19-vuotiaasta.
Olen luonteeltani kiltti, sosiaalinen, sinnikäs, rehellinen, rauhallinen ja räväkkä. Kaikin tavoin hyvä tyyppi (ainakin kaverit niin sanoo). Tulen hyvin toimeen lähes kaikkien kanssa. Minulla on useampi harrastus ja liikun kohtalaisen usein yöelämässä. Olen älykäs, yleissivistynyt ja monipuolisesti lahjakas.
En vaadi mieheltä mitään miljoona pankkitiliä, hienoa autoa, valokuvamallin ulkonäköä tms. Ihan vain sellaista mukavaa samanhenkistä tyyppiä jolla on samanlaiset elämänarvot ja samankaltaiset tulevasuuden tavoitteet.
Miksi olen edelleen sinkku? Eikö minulle ole olemassa sitä "oikeaa" miestä ja jos on mistä johtuu etten löydä häntä? Miksi kukaan ei halua seurustella mun kans? Kertokaa ihmeessä mitä ajatuksia tämä herättää? Mä en ihan oikeesti enää tiedä. Mä alan vaipua epätoivoon.
Vastaukset 120
Vanhimmat
Olen 25-vuotias sinkku mies. Enkä ole koskaan seurustellut vakasti. Mikä alkaa jo tuntua melko epänormaalilta.
Olen normaalipituinen/painoinen 177/75. Olen ihan hyvännäköinen (kehutaan lähes päivittäin kauniiksi). Pukeudun tyylikkäästi ja trendikkäästi. Käyn suihkussa joka päivä, pesen hampaat aamuin illoin, käytän deodoranttia ja parfyymia ja käytän aina puhtaita vaatteita.
Opiskelen ja teen kahta työtä. Minulla on oma asunto ja auto ja olen elättänyt itse itseni 22-vuotiaasta.
Olen luonteeltani kiltti, sosiaalinen, sinnikäs, rehellinen, rauhallinen ja räväkkä. Kaikin tavoin hyvä tyyppi (ainakin kaverit niin sanoo). Tulen hyvin toimeen lähes kaikkien kanssa. Minulla on useampi harrastus ja liikun kohtalaisen usein yöelämässä. Olen älykäs, yleissivistynyt ja monipuolisesti lahjakas.
En vaadi mieheltä mitään miljoona pankkitiliä, hienoa autoa, valokuvamallin ulkonäköä tms. Ihan vain sellaista mukavaa samanhenkistä tyyppiä jolla on samanlaiset elämänarvot ja samankaltaiset tulevasuuden tavoitteet.
Miksi olen edelleen sinkku? Eikö minulle ole olemassa sitä "oikeaa" miestä ja jos on mistä johtuu etten löydä häntä? Miksi kukaan ei halua seurustella mun kans? Kertokaa ihmeessä mitä ajatuksia tämä herättää? Mä en ihan oikeesti enää tiedä. Mä alan vaipua epätoivoon.
Jooh.
Tota.
Kun luen tätä sun tekstiä niin tuli vaan mieleen että tuleeko seuraavassa viestissä ens viikon lottoarvonnan kaikki 7 oikeaa numeroa tai jotain (mutta sitten en löydä mistään kuponkia jota täyttää?)
Ton mukaan sä olet just täydellinen, siis periaatteessa, noilta avuiltasi. En sitten tiedä niistä varsinaisista kemioista mutta noi jutut on ihan täysin ok kaikin puolin.
Kumpa voisin sanoa samaa itsestäni. Tai edes virallisesti olisin vapaa. Yrittäisin heti uida sun elämään. Olen näet reilut 30v mies, naimisissa (tosin ero otettu jo vakavasti puheeksi ja mietitään kannattaako jatkaa tai pystytäänkö), muksujakin on ja kaikkea.
Ehkä sun oikea kumppanis, todellinen rakkautes - (eli minä, hah!) - olen vaan sellainen tapaus että mä en kertakaikkiaan ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikealla asenteella. Sun miehes siis on vaikea tapaus, vaikea löytää, vaikea hallita, vaikea kohdata, vaikea vapauttaa.
Juu me miehet mätetään. Selvästi - jos et ole jo löytänyt sopivaa ja päässyt edes yrittään.
Jep. Taidan mennä nukkuun ja oottamaan seuraavaa pariterapiasessiota jonka en usko johtavan mihinkään mutta pakko koittaa perheen takia jne jne jne. Vähänkö syö miestä lukea sun kaltaisista naisista?! Ole nyt vähän huonompi jossain niin tulis edes pikkuisen vähemmän katkera olo. Luopuisin heti ainakin 90% pahoista tavoistani jos kumppani olis tota tasoa... *pudistelee päätään epäuskoisena*
kuulen todella usein. Eli; jos en olis varattu olisin rakastunut sinuun. Olen myös kuullut sitä; olen varattu mutta silti rakastunut sinuun. Niin imartelevaa kun se onkin kuulla sellaista, se ei valitettavasti auta siihen että olen edelleen sinkku. Jostain syystä erityisesti varatut miehet aina ihastuvat minuun. En tiedä mistä johtuu.
Kukaanhan ei ole täydellinen, eli en minäkään tietenkään ole. Mutta moneen seurustelevaan tai jopa naimisissa olevaan naiseen verrattuna olen melko "viaton". Siksi on niin vaikea ymmärtää etten ole saanut koskaan ketään.
No se johtuu siitä että me varatut ymmärrämme jo hyvän päälle. Omilla jaloillaan seisova nainen ei ole "roikkuja" vaan hän voisi olla tasaveroinen KUMPPANI, se on parisuhdemielessä erittäin hyvä asia mutta sitä ei tule ymmärrettyä ennenkuin on ollut parisuhteessa. Toisaalta osa varatuista on yksinkertaisesti sen pillun perässä joten ei kannata todellakaan olla naiivi asioissa...
Saattaa olla että sinusta puuttuu (ainakin aluksi) se romanttinen liekki jota sinkkumiehet jahtaa usein - tai sitten vetoat vääränlaisiin miehiin eli johonkin surkimuksiin - jotka varmasti ymmärrät jättää omaan arvoonsa.
Sinun hyvät puolesi paljastuvat siten niille jotka ovat törmänneet parisuhteissaan epäsopivasta kumppanista koituviin ongelmiin, niille jotka osaavat jo arvostaa naisissa tiettyjä ominaisuuksia joita sinulla vaikuttaisi olevan - ja joita ei sitten osatakaan arvostaa ilman sitä opettavaista parisuhdetta. Varatun miehen (vastuunkantajan) ja vapaan sinkkumiehen (elämänkulkurin) arvomaailmat ovat varsin erilaiset, samoin lienee naisihanteen laita.
Ehkäpä elämäsi mies on loppujen lopuksi sellainen sinkku joka on jo käynyt parisuhteen läpi, eronnut huonosta kumppanista ja nyt tietää mitä etsiä. Itse olen luultavasti matkalla moiseen tilanteeseen joten ...
... ehkei ole mahdotonta että me todellakin joskus kohtaisimme vakavissa merkeissä, molemmat vapaana ja se johtaisi johonkin. Netin kautta en välittäisi asiaa edistää, etenkään nykyisessä tilanteessani koska se nyt olisi yksinkertaisesti väärin. Luottakaamme siis tulevaisuuteen ja ihan vaikka silkkaan sattumaan. Olishan se huutava vääryys ellet saa omaa tilaisuuttasi.
Mitä jos hankkisit persoonallisuuden ja paremman itsetunnon. Ketä kiinnostaa nainen, joka kyselee nettipalstoilla miksi en kelpaa? Ryhtiä nainen!
Minulla on vahva persoonallisuus ja kyllä sitä itsetuntoakin on ihan mukavasti (keskivertoa enemmän). Mutta tässä asiassa olen nyt hakannut päätäni seinään niin kauan että alan ihmetellä kuvittelenko ehkä liikaa itsestäni vai mikä on vikana. Kyllä hiemän nöyrä saa välillä olla ja kannattakin kyseenalaistaa itseään jonkin verran.
Jos sä tapaisit mut kadulla, katsoisit tod. näk. mua ja ajattelisit että ompa ylväs nainen. Kuljen kyllä aina selkä suorassa ja pää pystyssä.
Sähän vaikutat oikein ihanalta naiselta. Mistä sä yleensä meihiä bongaat ja onko ne koskaan kertoneet sulle syytä lähtöönsä? Tai yleensäkin miksi ei nappaa? Voi olla, että miehet pitää sua liian kilttinä, tai sitten liian itserakkaana. Tuomitsee ulkonäön takia ja silleen. En mä varmaan uskaltaisi tulla sulle missään juttelemaan.
siinähän se vika onkin. En bongaa niitä mistään. En ole päässyt niin pitkälle että joku olisi voinut lähteä luotani, tai sen kerran kun pääsin 5 vuotta sitten en kyllä saanut mitään selitystä. Ei kukaan koskaan sano oikeestaan ettei olisi kiinnostunut tai ettei nappaa, päinvastoin, kukaan ei vaan ole kiinnostunut seurustelemaan mun kans. Seksikin voisi kiinnostaa muutamia, mutta ei seurustelu.
En usko että mua pidetään liian kilttinä, koska sitä en kyllä ole. Sanon kyllä mielipiteeni ihan reippaasti enkä ole mikään ovimatto.
Miksi et uskaltaisi tulla juttelemaan mun kans?
Ehkäpä olen liian ujo. Ehkäpä mietin, että sunlainen nainen katsoisi vaan nenänvarttaan pitkin halveksuvasti. Muuten kyllä voisin mielelläni tulla juttusille. Muista myös, että sunkin täytyy olla rohkea ja mennä vaikka jossain kuapassa vaihtamaan pari sanaa miehen kanssa.
Luettuani kirjoituksiasi, voin vastata miksi en tulisi juttelemaan kanssasi, vaikkapa baarissa.
Oletetaan että kuvauksesi itsestäsi on oikeanlainen, niin se juttu yksinkertaisesti kaatuu siihen että olen liian ujo lähestymään sellaista naista jonka ympärillä pyörii miehiä.
Ajattelesin niin, että avausrepliikkini jälkeen et edes katselisi minuun päin ja viihtyisi seurassani. Ja nyt en tarkoita että tulisin ympäripäissäni sinulle juttelemaan, koska tähän ikään mennessä olen oppinut mikseivät naiset pidä siitä :).
Kaiken kaikkiaan, sinä lyhyenä hetkenä kun pitäisi tehdä ensivaikutelma sinun kaltaiseen naiseen, niin sanat juuttuisivat kurkkuuni, enkä pystyisi sitten hermostuksissani sanomaan sinulle mitään järkevää tai loogista.
Pitäisit minua aivan dorkana, tuttujen naisten kesken olenkin aivan toisenlainen kun saa olla oma itsensä, heidän ulkonäöstänsä riippumatta.
Miksi siis edes viitsisin yrittää "kuuta taivaalta"? Nimimerk. kokemusta on...
probleema onkin se, että kirjottelet tänne, etkä ota riskiä lähestyä miestä sillä uhalla että saat pakit.
Tai sitten odottelet että joku tulee ja kysyy sinua. Toisaalta naisilla se voi ihan hyvin toimiakkin.
tätä itseanalyysia.
-mutta, jos olen väärässä, niin ehkä olet liian vahva persoona. Tiedä häntä.
Taidat sittenkin potea tuota kuuluisaa
prinsessatautia. Mutta ei se mitään,
se on niin yleistä tässä Suomenmaassa.
Mutta asiaan: oletko itse miettinyt että voisit
olla se aloitteellisempi osapuoli, jos jokin
mies kiinnostaa sinua?!
Eli voisit ihan vaan rohkaista jotain miestä
vaikka kysymällä hänen kuulumisia, ja osoittaa
että pidät häntä kiinnostavana tyyppinä, johon
haluaisit tutustua.
Jos passiivisena odotat vaan sitä sun uljasta
prinssiä joka tulis sut kotoa - netin äärestä
hakemaan, jäät yksin. Poikkeus: jos loggaat
itsesi nettitreffien puolelle joku supliikki pelimies
voi sut hyvinkin tulla kotoa asti noutamaan..
Ei. Jokainen nainen on oman elämänsä prinsessa, eikä siinä ole mitään pahaa.
Olen kyllä yrittänyt olla se aloitteen tekijä, mutta miehillä on ollut tapana perääntyä niissä tapauksissa. Kun olen pyytänyt treffeille tai soittanut treffien jälkeen olen saanut vastaukseksi sen että "En, halua seurustella!". Enkä ole sitä kyllä siinä vaiheessa edes ehdottanut. Jostain syystä ne miehet lähtee karkuun.
Toisaalta on monet muutkin naiset vain istunut ja odottanut että joku tulee ja niin on vaan tullut. Mä olen kyllä ihan rohkea ja uskallan puhua miehille missä sitten olenkin, mutta se ei tunnu auttavan.
En yhtään hämmästy kirjoitustasi. Itse olen 30-vuotias nainen, ja kyllä seurustellut nuorempana useampaan otteeseen. Miehet vaan saivat pakokauhun aina siinä 6-10 kk kohdalla.. En tiedä miksi aina kohdalleni sattui näitä samanlaisia miehiä, mutta heidän kanssaan aikaa hukatessa moni ystvänäni ehti löytää sitoutuvaa tyyppi olevan miehen, joiden kanssa on nyt kolmekymppisenä yhteinen perhe. Minulla ei nuorempana ollut vaikeuksia saada mies kiinnostumaan, mutta siihen se sitten jäikin. En tiedä olinko alitajuntaisesti sitoutumiskyvyttömistä kiinnostunut, vaikka itse en muuta halunnut kuin sitoutua. Tai sitten en ollut tarpeeksi valikoiva, vaan jalat menivät alta, vaikka joku muu olisi heti ekoilla treffeillä haistanut miehessä kunnon pelurin ja häntäheikin.
Nyt tässä iässä en pääse (enkä halua päästä) baariin pörräämään useita kertoja viikossa. On vaativa työ ja baariseurakin puuttuu. Se vaan on niin paljon vaikeampaa löytää seuraa "tässä iässä": vähemmän vapaita miehiä, oma menojalka laantunut ja elämässä muutakin sisältöä kun etsiä miestä. Minulla taitaa olla hyvät vanhanpiian ainekset koossa. Mutta todellakaan en ole tässä yksin! Tunnen monta mielestäni todella kaunista, fiksua ja lämmintä naista esim. työpaikalta tai tutuntuttujen kautta, jotka ovat samassa jamassa.Ehkä se vähän helpottaa, kun huomaa, etteivät pelkästään peräkammarin tyttäret ole yksiksensä.
Sen vaan sanon, että se, että olet yksin, ei välttämättä kerro lainkaan siitä, ettetkö olisi vetävä, mukava, kaikin puolin kelpo pakkaus. Saattaa olla ihan vaan sattumastakin kiinni. Tai sitten olet syystä tai toisesta vetänyt puoleesi miehiä, jotka eivät osaa vakiintua.
Ja nyt sitten jään odottelemaan miesten huorittelevia kommentteja!
että on muitakin ihan kelponaisia joilla on samanlaisia ongelmia. Toisaalta sä olet sentään päässyt puolenvuoden rajan yli toisin kuin minä. Kun ihmiset kyselee seurustelusuhteista on aika huvittavaa yrittää kertoa ettei sellaisia ole ollut. Kukaan ei näet usko sitä.
Kaikki entiset baarikaverit on jo perheellisiä, joten sinnekään ei ole kovin usein asiaa. Yksin kun menee vetää puoleensa kaikki häiriintyneet tyypit ja joutuu selittelemään miksi on yksin.
Jeps, kaltaisiasi ’ikisinkkunaisia’ tosiaan näkee.
Mutta ei teille tavalliset miehet enää kelpaa.
Ulkonäköä pitäisi mieheltä löytyä sekä että
on kouluttautunut vähintään samalle tasolle.
Tosiasia on se että 3-kymppisellä koulutetulla
sinkkumiehellä on PK-seudulla varaa mistä valita.
Koulutettu mies voi hyvin rakastuessaan ottaa myös
vähämmän kouluja käyneen naisen, mutta koulutettu
3-kymppinen nainen valitsee mieluummin yksinolon.
Tuollaisen naisen on kovin, kovin vaikeaa tunnustaa
edes ihan itselleen, että onkin lopulta niin pinnallinen..
Näin ainakin meillä duunissa.
Sinähän sen sitten tiedät. Kumpikaan meistä ei mielestäni puhunut koulutustasosta mitään. Minulla ei ainakaan ole mitään sen kummempia vaatimuksia sen suhteen. On tietenkin suotavaa että liikumme samoilla aaltopituuksilla, jotta voimme keskustella asioista samalla tasolla. Koulutus ei siihen välttämättä vaikuta.
En käsitä miten voit sanoa että olen pinnallinen. Sanoin nimen omaan etten haikaile suuren pankkitilin tai valokuvamallin perään. Kunhan on samanhenkinen ihminen jolla on samantyyliset elämän arvot. Siinä ei mielestäni ole mitään pinallista, päinvastoin. Se olisi pinnallista ottaa joku mies jota ei rakasta vaan siksi ettei tarvitse olla yksin.
Ärsyttää tuollaiset tuomitsevat kommentit, jotka ei perustu mihinkään mitä olen sanonut.
Minäkään en ole kovin surustelu -halukas ihminen, en vain ole koskaan kelvannut. Kaverina minä kyllä kelpaan, mutta ei sen enempää. Yritinkin tuossa taannoin jollainlailla seurustella jopa n. 5 kuukautta, mutta kun se aaltopituus puuttui kokonaan. Miestä tämä ei haitannut yhtään, mutta minua haittasi, ei minua haitannut se, ettei hän ollut mitenkään kommosessa duunissa. Pääasia, että elätti itsensä ja tykkäsi työpaikastaan. Seuraava ongelma oli se, että halusin silloin tällöin ottaa lasillisen viiniä ja mies oli absolutisti ja halusi minunkin olevan sellainen. Kolmas taisi sitten olla se, ettei meillä ollut yhteistä huumorintajua, siis hän ei ymmärtänyt minun vitsejä ja minä en taas hänen. Mutta nyt ollaan taas sinkkuna ja yksinäisyys piinaa silloin tällöin aika rankastikin.
Ei minua sinkkuus harmita, mutta tämä eristäytyneisyyden tunne, täällä keskellä ei mitään n. 1000 asukkaan kyläpahasessa, jossa en oikeastaan tunne ketään. Yhtään sellaista ystävää ei ole täällä ja en tajua, miksi lähdin Lahdesta pois. Kaduttaa oma tyhmyys ja se, että en uskonut työhaastattelussa omaan intuitooni. Eli kun pomo näytti ja jotenkin vaikutti systerin appiukkovainaalta, niin ei olisi kannattanut ottaa työtä vastaan. Pomo on just kun systerin appiukkovainaa.
Pitäisi uskaltaa kaivaa "persereikää" jos kutittaa.....
et tarvitse kuin täydellisen kumppanin vierellesi.. eli niitähän ei helposti löydy.
Kuulostat jotenkin liian täydelliseltä ja vahavalta tuon tekstisi perusteella.
Onko se pelottavaa? Se että on liian "täydellinen"? Sitäkö miehet vieroksuu? Tuntevat alemmuuskompleksia, vai? Mä en oikein tajua. Toisaalta on hirveen vaikee muuttua ns. huonommaks. Mä oon mikä oon. Hassulta tuntuu jos sinkkuus johtuu siitä että on liian "täydellinen", mutta se ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto.
Voihan se olla että miehet näkee mut jotenkin saavuttamattomana, epäinhimillisenä prinsessana jota ei kuitenkaan koskaan saa. Minulla on yksi miespuolinen tuttu joka on tosi komea ja fiksu ja mukava tyyppi ja kaikki sano että naiset varmaan pyörii jatkuvasti ympärillä, mutta niin ei kuulemma ole. Hän sanoi ettei kukaan tulee edes juttelemaan, katsovat vain kaukaa. Itse ajattelin että se ehkä johtuu siitä että hän on niin komea että tuntuu mahdottomalta ajatukselta että hän olisi ihan saatavissa. Sitä vain olettaa että sellaisen ihmiset on jo varattuja ja jos eivät ole ovat sitoutumiskammoisia.
En tarkoittanut suoranaisesti alemmuutta tai saavuttamattomuuden tunnetta, vaan tavallaan epävarmuutta ja ehkä myös riittämättömyyttä. Sinänsä asialla ei ole tekemistä toisen täydellisyyden kanssa. Kun luin tekstisi ja mietin voisinko olla se sopiva, niin mikään tekstistä ei tukenut sitä asiaa, toisaalta ei myöskään kiistänyt. Kerroit kuinka sosiaalinen olet, kuinka klassisen kaunis olet, pukeudut trendikkäästi, omistat asunnon, omistat auton, olet koulutettu, käyt kahdessa työssä, harrastat paljon, mutta mitä sitten tarkoittaa se samanhenkisyys, elämänarvot ja tavoitteet joita mieheltä toivot.
Mun ainakin pitää tuntea, että mahdollisuus on, jos lähestyn jotakin tosi tarkoituksella seurustelu mielessä. Kuvasit itsesi varsin täydellisillä kuvauksilla joihin useimpiin en koe samaistusta ja toisaalta tekstistäsi en saanut rohkaisu siihen, että olisin se jota olet hakemassa.
Tapailla ja tutustua voi keneen tahansa, mutta tapailu astetta syvemmälle en uskaltaisi yrittää mennä jos olisin epävarma siitä olenko yhtään sellainen jota toinen on hakemassa.
Ehkä et vaan viestitä sitä että mahdollisuuksia olisi, (eli jätät tavallaan miehille ota tai jätä tilanteen, tulematta vastaan) tai sitten vain sellaisia sopivia miehiä ei ole. Vahva mielikuva tuli siitä, kun et kuvannut heikkouksiasi yhtään.
Tavallaan olet kuitenkin oikeassa saavuttamattomuuden tunteen kanssa, mutta enemmänkin se liittyy siihen, ettei usko että asiasta kehittyisi mitään joka kestäisi pitkään. Liittyy siis itseluottamukseen tai itsetuntoon, ja jotkut ehkä tulkitsivat sen vain suojeluvaistoksi. Tuttusi tapaus osoittaa sen, etteivät naiset ole pinnallisia, eli kauniidenkin miesten on tehtävä työtä juttu seuran eteen.
En omista asuntoa, tarkoitin lähinnä etten asu vanhempien kodissa enää peräkamarin tyttönä. Autokin on osittain vielä pankin. Mutta nämä nyt ei ollut kovin täerkeitä asioita.
En lähtenyt kuvailemaan omaa persoonaa tai elämänkatsomusta sen tarkemmin, koska niin pitkälle olen harvoin päässyt miesten kanssa että ne asiat olisi tullut puheeksi.
Miksi mietit niin paljon oletko sinä sitä mitä minä olen hakemassa? Eikö se ole aika turhaa. Ehkä sun pitäisi miettiä enemmän sitä että olenko minä sitä mitä sinä olet hakemassa.
En luetellut heikkouksianikaan, mutta niitä on jos totta puhutaan aika vähän. Toisaalta se on minun näkökulma asiaan. Voihan se olla että jonkun muun mielestä niitä on vaikka kuinka paljon. Yksi heikkouksistani on ujous. Olen perusluonteeltani pohjimmiltani todella ujo. Olen kuitenkin työstänyt sitä todella paljon, eikä se juurikaan näy ulospäin enää. Ulkopuolisen näkökulmasta olen varmasti kaikkea muuta kuin ujo. Olen myös hieman sulkeutunut. Saatan kertoa paljon itsestäni ja olla "avoin", mutta sisiimpääni on vaikea päästä. En ole kovin hyvä näyttämään tunteita avoimesti. Toisaalta sitäkään ei ihan heti varmaan huomaa.
Kuule kyllä sen huomaa, et ole oma itsesi.
Peitelet todelista luonnettasi ja se vaistoaa.
Tekee vaikutelman että toinen näyttelee ja ei ole tosisaan. Minut ajaisi ainakin pois
Ja mielestäni ujoudessa ei ole mitään vikaa.
Jos kysyt miksi kukaan ei halua seurustella kanssasi tai miksi olet sinkku, niin eikö silloin kannattaisi kertoa jotain omasta oikeasta persoonasta ja elämän katsomuksesta. Ja tässähän olen kahden viestin verran pohtinut kyseistä kysymystä omasta näkökulmasta.
Miksi et muuten kertonut äsken kertomiasi asioita alkuperäisessä viestissä. Ovatko ne mielestäsi merkityksettömiä aloitusviestin kysymyksiä ajatellen, vai johtuuko se vain ujoudesta tai sukeutuneisuudesta? Enemmän nyt kirjoittamassasi viestissä oli tietoa asiasta, kuin alkuperäisessä viestissä.
En mä mitään näyttele. Tää on kans just tätä; kun kertoo jonku "heikkouden" se tulkitaan ihan väärin ja siitä poimitaan se helpoin vastaus ongelmaan. En mä näyttele mitään mitä mä en ole. Mä sanoin että olen ujo perusluonteeltani. Olen siitä huolimatta sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, se ei ole mitään esittämistä vaan olen työstänyt sitä ongelmaa niin paljon että se tulee ihan luonnostaan minulta nykyään. Kerron mielelläni että olen ujo, mutta sitä ei vaan moni tahdo uskoa kun en vaikuta kovin ujolta.
Se että en näytä tunteitani kovin avoimesti on osaa sitä oikeaa luonnettani joten nyt en todellakaan ymmärrä miten voit väittää että peittelisin todellista luonnettani. Sitä en tee koskaan!
että niistä heti ollaan vetämässä vääränlaisia johtopäätöksiä. Kuten tässä juuri joku väittää että sen huomaa etten ole oma itseni ja että peittelen todellista luonnettani. Se on ihan paskapuhetta. Mä en peittele mitään. Olen ujo mutta kuten sanottu, se ei näy ulospäin. En yritä peitellä sitä, mutta hallitsen tilanteen enkä anna ujouteni estää minua menemästä eteenpäin. Kerron kyllä ihan avoimesti että olen ujo.
Mielestäni ne ovat merkityksettömiä asiota av kysymyksen kannalta. Koska niin pitkälle en ole päässyt miesten kanssa että nämä asiat olisivat tulleet esteeksi tai edes puheenaiheeksi ja kun olen päässyt, mikään näistä ei ole ollut ongelma.
"Onko se pelottavaa? Se että on liian "täydellinen"? Sitäkö miehet vieroksuu? Tuntevat alemmuuskompleksia, vai? Mä en oikein tajua."
En mäkään tajua... Siis ihan kokemuksesta vaan, että mitä vähemmän on laittanut itseään, niin joku mies voi tulla jopa baarissa juttelemaankin. Ihan hassua, kun näillä foorumeilla "palvotaan" laitettuja naisia ja sitten on huomannut, ettei sellainenkaan kelpaa.
Mutta, eiväthän ne ole merkityksettömiä asioita, koska se vaikutelma minkä ulkopuoliset saa ratkaisee sen minkälaiset ihmiset sinua lähestyvät vai lähestyykö yleensä ketään. Kuten jo kerroit tutustasi josta muille ehkä herää sitoutumiskammoisen, varatun, tai saavuttamattoman vaikutelma, ja tämän takia häntä ei lähestytä. Jos joku pitää tärkeänä yhteistä aikaa, niin hän ei aloituskirjoituksen perusteella ehkä ensimmäisenä ottaisi yhteyttä sinuun, koska puhut kahdesta työstä, opiskelusta ja monesta harrastuksesta, joka antaa varsin kiireisen vaikutelman. Joku ehkä baarissa tulkitsee vaatetuksen tai ulkonäön perusteella keneltä kannattaa käydä kinuamassa ja keneltä ei.
Vaikka muiden ensi tulkinnat ovat vääriä, niin ei niihin voi vaikuttaa kukaan muu kuin sinä itse. Jos et muuta mitään itsessäsi, niin ei tilanteesi todennäköisesti silloin mihinkään muutu. Ehkä kun menet töihin, niin tapaat enemmän erilaista porukkaa kuin nyt, jolloin mies rintamalla tapahtuu muutosta.
Mistä helkutista ne miehet siellä baarissa tietää kuinka kiireinen ole, ennen kuin itse kerron sen?
Vaatetuksesta voi kyllä päätellä paljon, JOS hallitsee en taidon. Mutta en kyllä osaa sanoa millä tavalla voi vaatetuksesta päätellä keneltä kinuta ja keneltä ei? Jos sulla on joku ajatus tästä kerro ihmeessä.
Kyllä tämä nyt on niin ristiriitaista. Pitää olla hyvännäköinen mutta samalla ei saa olla hyvännäköinen. Kyllä tässä saa monena olla että on oikeanlainen miehille. Mutta miehiltä ei saisi vaatia mitään. Kunhan käyvät kerran viikossa suihkussa, vaihatavat välillä vihreän T-paidan sijasta sinisen, eivät piereskele julkisesti ja osaavat paistaa kanamunan itse he ovat ainakin omasta mielestään suorastaan loistavia miehiä ja ihmettelevät kun ei prinsessoille kelpaa kunnon Suomalainen mies. Naisen pitää kuitenkin olla täydellinen olematta täydellinen.
Eivät ne tiedäkään vaan ne muodostavat vain mielikuvia jotka on oikeita tai sitten eivät ole. Ihmisethän muodostavat jo pelkän olemuksen perusteella toisesta mielikuvan. Et sinäkään varmaan jokaista baarin miestä yritä lähestyä, vaan muodostat mielikuvan toisen pukeutumisesta, käytöksestä ja olemuksesta ja sen perusteella päätät kannattaako lähestyä vai ei. Jos jostakin syntynyt mielikuva ei miellytä, niin et varmaan lähde selvittämän onko mielikuvasi väärä vai oikea, vaan lähestyt mieluiten siinä vieressä olevaa henkilöä josta syntynyt mielikuva miellyttää enemmän.
Voithan saada jo ulkonäölläsi miehen päässä aikaan assosisaation johonkin hänen aikaisemmin tuntemaan kiireiseen henkilöön. Voit puhua kännykkään, joka taas synnyttää mielikuvan kiireisestä naisesta. Voit olla vartaloltasi erittäin urheilullinen ja trimmattu ja vielä pukeutunut sportisesti, joka voi herättää mielikuvan, että viihdyt ajallisesti erittäin paljon salilla tai urheilu harrastuksissa.
Sillä tavalla vaatetuksesta voi päätellä, että kannattaa kinuta suunnilleen "samannäköiseltä" henkilöltä jolta viimeksikin sai, jos ei parempaa logiikkaa keksi. Samantyylisesti pukeutuvilla on kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä samanlainen mieltymys vastakkaisen sukupuolen suhteen, kuin erilaisesti pukeutuvilla.
Se ei riitä, että toisella on täydellinen ulkonäkö, harrastukset, elämän tavat ja samat tulevaisuuden suunnitelmat. Jos en tunne olevan haluttu (muuta kuin fyysisesti) tai koen ettei ole yhteistä tulevaisuutta, niin se siitä vakavamman yrittämisestä ja ehkä myös vähemmän vakavamman yrittämisestä.
En tiedä ajatteletko niin, että kaikki lähtee fyysisestä halusta ja osaat vasta seksin jälkeen ilmaista jotakin vakavia haluja yhteisestä tulevaisuudesta ja sitoutumisesta. Kun mä en nyt oikein pysty sisäistämään tuota, miten antamillasi tiedoilla voidaan keskustella siitä miksi kukaan ei halua seurustella kanssasi. Eikö sun silloin pitäisi kertoa siitä mitä sä yleensäkin haluat saada toisesta ja vastaavasti antaa toiselle. Eivätkö ne asiat ratkaise sen sopivatko ihmisen yhteen ja kannattaako heidän yleensäkään alkaa seurustelemaan keskenään.
Mitä se seurustelu on?
Kyllä minä ihan ilomielin kerron tulevaisuuden tavoitteistani ja siitä mitä haluan suhteelta, niitä kuulioita vaan on ollut niin hurjan vähän. Joten se ei ole ollut näistä asioista kiinni.
En todellakaan ajattele että kaikki lähtee seksistä, just päinvastoin. Mielestäni seksi ei todellakaan ole tärkein asia suhteessa. Enkä ole kyllä sitä kautta lähtenyt tutustumaan miehiin.
Silloin jää jäljelle enää mielikuva jonka herätät muissa, jos asian kuuntelijoita on vähän. Miehet eivät viitsi tulla kuuntelemaan tai ota vakavissaan, koska ovat luoneet väärän mielikuvan. Jossain viestissä muistaakseni epäilit, että flirttailusi saatetaan tulkita leikiksi. Toisin päin taas joku saattaa mieltää sinut varatuksi tai saavuttamattomaksi vain ulkonäön perusteella. Tätähän epäilit tuttusi ongelmaksi, eli muut muodostavat hänestä väärän mielikuvan ja ovat sen takia lähestymättä.
Ei sillä mielikuvalla ole tekemistä todellisuuden kanssa. Se mielikuva minkä muissa herätät määrää kuitenkin sen minkä tyyppiset ihmiset lähestyvät ja miten he toimivat. Itse se on yritettävä rikkoa muiden ihmisten väärät mielikuvat.
kuin tehty. Enhän mä tiedä mitä mielikuvia mun pitäisi rikkoa.
Ja tarvitseeko sitä välttämättä tietää mitä mielikuvia pitäisi rikkoa, vai tarkoititko, ettet tiedä minkälaisen kuvan haluat antaa itsestä ulospäin? Eihän sun tarvitse kuin keksiä jonkun pienen asian jonka olisit valmis tai jopa halukas muuttamaan itsessä. Se voi olla joku pieni muutos tyylissä, käyttäytymisessä tai ajattelutavassa tai jossain muussa. Se muutos jo vaikuttaa siihen mielikuvaan jonka muut luovat.
Ja voithan aina kysyä muilta minkälainen kuvan he saavat sinusta ja siitä minkälaista miestä olet hakemassa, ja miettiä sitä onko se välttämättä se kuva jota haluat viestittää.
Olen juuri oppinut hyväksymään itseni kaikkine virheineni ja rakastaamaan itseäni sellaisena kun olen. En halua muuttaa itseäni. Kehittyä pitää, mutta se ei ole sama asia kuin itsensä muuttaminen.
Eikö kehitys olekaan muutosta ajattelutavassa, tyylissä tai käyttäytymisessä, ja tietoista kehitystä se kun pyrkii muokkaamaan itseä tietoisesti. Ei kysymys ollut virheistä tai itsensä täysin vieraaksi itselleen muuttamisesta, vaan pelkästä muutoksesta. Jos et halua muuttua, niin miten tilanne mies rintamalla voi muuttua? Jonkun on kuitenkin muututtava, ja seurustelussa molempien pitää muuttua.
Kyllä mun pitäis kelvata ihan sellaisena kun olen nyt. Kaiken maailman sekopäätkin on miehen saanut, niin ois se kumma jos mun pitäis olla vieläkin täydellisempi. Eikö miehille muka mikään riitä?
Niinpä niin. Vaikutat olevan hiukan samanlaisessa tilanteessa kuin mitä itsekin - paitsi tietenkin, että olen mies. Itse en ole myöskään koskaan seurustellut ja olen kuullut perinteiset kehut: fiksu, älykäs, komea etc. muiltakin kuin mummoltani. En kuitenkaan ole koskaan seurustellut, vaikka olen jo 30 vuoden paremmalla puolella. Ne harvat naiset jotka minua ovat lähestyneet vuosien varrella olen poikkeuksetta torjunut. Hyvin yksinkertaisesta syystä - en ole vain viihtynyt heidän seurassaan tai en ole halunnut heitä fyysisesti. Varmasti moni heistä olisi voinut tarjota hyvän ja antoisan suhteen jos olisin vain antanut mahdollisuuden, mutta en vain ole pystynyt. Onko se sitten sitoutumisen pelkoa? Hankala sanoa.
Veikkaisin, että jos mietit tarkemmin, niin huomaat todennäköisesti antaneesi monelle miehelle pakit hyvin - näin jälkikäteen ajateltuna - pinnallisista syistä tai koska sillä hetkellä ei vaan kiinnostanut oikein mikään. Nyt kun ikää rupee karttumaan, niin olen välillä huomannut miettineeni olenko ehkä sittenkään pelannut korttini ihan niin hyvin kuin olisin voinut. Nuorena sitä vain on helppo ajatella vain sitä seuraavaa päivää ja niitä uusia mahdollisuuksia.
Ihminen on kuitenkin siitä hassu eläin, että tottuu elämään lähes millaisissa olosuhteissa tahansa - myös yksin. En tiedä kuinka mahdollista enää edes on löytää naista joka haluaisi viettää kanssani kauemmin kuin muutaman hellän hetken, koska saatan vaikuttaa liian itsenäiseltä, liian ...haluttomalta jakaa elämääni toisen henkilön kanssa. Ja vaikka olen ihan ok näköinen, en ole kuitenkaan mikään super-hunksi, jonka eteen naiset olisivat halukkaita näkemään hiukan vaivaa päästäkseen yli kaikista näistä muureista joita olen onnistunut kasvattamaan ympärilleni vuosien varrella. Naisilla kun on valinnanvaraa. Miksi nähdä vaivaa, kun seuraava ei todennäköisesti vaadi työtä yhtä paljon? Nämä ovat kysymyksiä jotka ovat viime aikoina löytäneet tiensä ajatuksiini useammin kuin kerran ja kieltämättä antavat aihetta pohdiskeluun.
Noh, olet nuori ja selkeästi fiksu kirjoitustesi perusteella ja myös nainen, joten tilanteesi ei ole ihan verrattavissa omaani, mutta ehdottaisin silti miettimään asiaa.
Tietenkin, saattaahan olla, että olen täysin hakoteillä.
siinä että olen kyllä antanut pakit muutaman kerran. Kerran selkeesti sitoitumiskammon vuoksi, mutta siitä on jo vuosia aikaa, olin vasta alle 20 ja tuntui liian pelottavalta sitoutua. Mutta eipä se ollut kyllä oikea ihminen minulle. Ei meillä ollut yhteistä suuntaa.
Baarissa annan pienimuotoisia pakkeja aika usein, mutta lähinnä ääliöille jotka ehdottelevat kaikenlaista typerää tuhannen promillen humalatilassa. Jos fiksu ja asiallinen mies tulee juttelemaan, olen aina ystävällinen.
Siinä olet kyllä väärässä että naisilla on helpompaa. Naisia on enemmän, joten meillä kilpailu on kovempaa. Minua pidetään kyllä niin kovana kilpailijana että ovia on suljettu ihan kirjaimellisesti nenän edestä jotta minusta päästäisi eroon. Ulkonäköni vuoksi moni kuvittelee että saan ihan kenet vaan ihan milloin vaan. Niin ei kuitenkaan ole. En ole vieläkään saanut ketään. Ehkä mä liikun liian vähän ihmisten ilmoilla. En tiä.
Kas, siinäpä se, fiksut ja asialliset naiset eivät tule keskustelemaan kanssani. Itse en enää juurikaan käy baareissa tai muuten ulkona, paitsi harrastusten ja työn takia. Toki ystäviä tulee myös tavattua melko usein, mutta muuten olen liian kiireinen käymään kovin aktiivisesti ulkona ja miehenä ei vaan voi istua ja odottaa vaan pitäisi oikeasti aktiivisesti lähestyä tuntemattomia. En ole kovin hyvä siinä. Parhaiten tutustun illanistujaisten tai harrastusten parista. Kun on jo jotain josta lähteä liikkeelle, on helpompi oppia tuntemaan toinen ja vasta kun olen oppinut tuntemaan toisen ystävänä, voin edes ajatella pyytäväni häntä ulos.
Kontaktien luominen tuntemattomien kanssa on naisilla helpompaa, koska yhteiskunnassa oletetaan miesten tekevän aloite. Se on vaan hiukan liian lähellä arpomista mielestäni - satun pitämään fiksuista ja vahvoista naisista ja harvemmin söpö baarineito sellainen on, valitettavasti.
Se taitaa olla niin, että toiselta ei voi vaatia muuriesi ylittämistä, vaan sinun itsesi on tultava vastaan, ylitettävä muurisi ja lähestyttävä naista ihmisenä, itsenäsi. Toinen ei edes voi tietää näkymättömistä muureistasi. Sinussa itsessäsi on keinot muuriesi ylittämiseen, ne ovat vain sinulla. Neuvoja ja apuja voi varmasti saada tarvittaessa ulkopuolisiltakin ihmisiltä.
Myös sinun tulee ottaa myös riski epäonnistumisesta, torjutuksi tulemisesta. Se on aina pelottavaa, mutta elämässä täytyy olla rohkeutta. Elämätön elämä ei ole koskaan kivaa ja jokainen meistä kaipaa rakkauttakin. Olemme kaikki elämän oppikoulussa.
Kun parisuhdetta ollaan rakentamassa, tutustumassa toiseen uuteen ihmiseen, on tärkeää, että kumpikin uskaltaisi olla oma itsensä, ilmaista tunteensa, ilonsa, surunsa, mielipiteensä, toiveensa, jne. toiselle. eli muurien taakse ei kannata liiaksi jäädä. Ei ole aina helppoa ilmaista tunteitaan, itseään, mutta sitäkin voi harjoitella. Kun kuitenkin antaa, niin voi saada itsekin, täydellinen ei tarvitse olla eikä kukaan sellainen olekaan, koskaan! Fyysiseen haluamiseen ei kaikki heti haluakaan ryhtyä, vaan ensin halutaan tutustua itse ihmiseen eikä siinä mitään ihmeellistä pitäisi olla. Luottamuksen ja muiden hyvien, kasvaneiden ja kehittyneiden tunteiden myötä fyysinen puolikin voi lähteä liikkeelle antoisana.
Näitä asioita itsekin opettelen, tsemppiä sullekin ja muille opettelijoille.
Miksi kontaktien luominen olisi naisille helpompaa? Ei se kyllä ole. Miehet ovat tottuneet metsästämään, eikä läheskään kaikki pidä siitä että nainen ottaa ohjat käsiin.
Kyllä se söpö baarineitokin voi olla fiksu ja vahva nainen. Toisaalta miehet haluaa sen söpön blondin joka hihittää ja on positiivinen. Sitten halutaan mukamas vahvoja naisia. Valitettavasti ne vahvat fiksut naiset eivät ole niitä hihittäjiä jotka nauraa joka vitsillesi ja on kiinnostuntut kaikesta mitä sanot ja teet. Fiksuna kauniina naisena on usein aika kypsä fiilis olla jossain baarissa missä kaikenmaailman ällötykset tulevat iskemään, varsinkin jos ei ole tuhannen kännissä. Voi olla ettei aina hymyilytä.
Lonely love, noi sun juttus on suoraan kun mun ajatuksista pihistettyjä.. :) Oon seurustellu viimeks 19 vuotiaana, sen jälkeen on ollut vain ja ainoastaan seksisuhteita, yksikään mies ei oo halunnu musta elämänkumppania.
Olen kaunis, mallinmitoissa, älykäs (äo 144), todella huumorintajuinen, puhelias, kiltti ja tuhmakin tarvittaessa, välitän muista ja osoitan sen myös. Mutta mikä hemmetti mättää??
Kusi ei oo tosiaan noussu päähän, eli en oo itserakas tai halveksu muita. Oon todella nöyrä ihminen monella tavalla. Mutta ei vaan natsaa kenellekään oikeesti alkaa seukkaa mun kanssa.
En vaan oo sitten semmosta tyttöystävä-tyyppiä ilmeisesti, kiinnostan miehiä vain hauskanpito mielessä. Jihuu! Ai niin, oon 24-vuotias.
Juu, en mä mitenkään elämää epäoikeudenmukaisena pidä tai mitään mutta siis nyt näyttää siltä että maailma on täynnä just unelmien naisia valmiina just siihen mitä mä haluaisin olla ja antaa jos nyt vaan olisin markkinoilla.
Oikeasti, tää risoo. Ei se teidän syy ole missään nimessä, missä hemmetissä te olitte 5 vuotta sitten? !? (okei, ehkä mä en ollut samanlainen kuin nyt. Järkee päässä ja silleen.).
Kunhan jurputan.
Olet harvinaisen oikeassa. Se vaan ei valitettavasti onnistu tuosta vain, vipua kääntämällä. Pitkä ja tuskallinen prosessi. Mutta olet oikeassa, pitkällehän kyse on juuri epäonnistumisen pelosta.
Voi toki, myönnän sen. Onpahan vain turhan työlästä, että jaksaisin kahlata läpi sen massan löytääkseni jonkun joka on sekä kiinnostunut minusta, että kiinnostaa minua. Kontaktien luominen tässä suhteessa on helpompaa naiselle, koska nainen voi odottaa oikean miehen tuloa. Mies ei oikein voi. Kauniilla naisella on ainakin mahdollisuus tavata se unelmien prinssi vaikka ei koskaan tekisi aloitetta. Edes komealla miehellä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia, vaikka he jonkin verran aloitteita saavatkin.
Henkilökohtaisesti en todellakaan halua blondia hihittäjää, vaan juurikin vahvan naisen jolla on omia mielipiteitä ja tahtoa myös esittää ne. Kyllästyn alta aikayksikön ns. tyhjäpäisen henkilön seurassa. Luulen, etten ole ainoa. Toisaalta, ymmärrän hyvin myös ongelmasi - suurin osa lähestyjistä baarissa ei varmasti ole ihan sitä mitä haet.
Joo, ei se valitettavasti tuosta vaan onnistukaan. Pitkän ja ehkäpä tuskallisenkin, mutta ainakin tosi haasteellisen prosessin sen vaatii, mutta usko pois, on sen arvoista! Löydät itsestäsi uuden ihmisen sen myötä ja voit antaa ja saada jotain sellaista, mistä moni vain tyytyy uneksimaan rohkeuden puuttuessa.
Elämään meillä kaikilla kuuluu epäonnistumiset ja onnistumiset, se on vain hyväksyttävä. Olen itse päättänyt käydä itseni muuttamisen mankelin läpi, koska oma minä ei tällaisena enää vie mihinkään ja on herännyt halu muuttua. Elämää on vielä jäljellä onneksi, vaikka lähempänä 40:iä jo olen kuin 30 ikävuotta. Mutta hitsi, mä haluan muuta ja toivon sitä hyvää vielä saavani ja pystyväni antamaan takaisin! Tsemppiä sullekin ja voimakasta tahtoa parempaan!
Ehkäpä sä kuolaat vaan tietyntyyppisiä miehiä ja ne oikean tyyppiset sulle kierrät kaukaa. Seksisuhteisiinkaan ole mikään pakko ryhtyä. Ehkäpä miehet kunnioittaa enemmän seurustelu mielessä, juuri niitä naisia, jotka eivät ole niin helppoja. Oletko sä niitä jotka vaan odottaa söpöinä, että joku tulis iskemään, vai oletko sä itsekin aloitteellinen? Oletko sä kokeillut muitakin paikkoja, kuin vaan ne iänikuiset baarit?
Jos sä kerrot sun äo'n miehet varmaan juoksee karkuun ja varsinkin jos olet vielä kaunis. Mä luulen et ne kokee sen uhkana. Sinuna jättäisin ehkä alkuun kertomatta.
Itselläni on kans vähän sama vika äö kans yli keskivertoa. Tuntuu että ulkonäön ja ammatinvalinnan vuoksi pidetään vähän tyhmempänä ja aina aliarvioidaan, joten välillä tulee kerrottua se että ei ole ainakaan tyhmimmästä päästä. Sitä ei kyllä pitäisi tehdä.
Valitettava tosiasia on että niitä yhtä älykkäitä miehiä on meidän kohdalla huomattavasti vähemmän kuin keskiverto Kaijalla, sulla vielä vähemmän kuin mulla. Mulla tais olla vielä n. 20% jos en ihan väärin muista. Toisaalta ei se äo kaikkea aina ratkaise, voihan olla muutenkin tosi fiksu mies.
Joo, missä me oltiin 5 vuotta sitten? Siellä baarissa, etsimässä miestä. Silloin olin siellä usein. Nykyään en enää jaksa vaivautua kun se ei tuota mitään tulosta.
Sä olet tosi mielenkiintoinen tapaus ainakin mun kannalta ja siksi kiinostais jutella sun kans vähän enemmänkin. Sä olet näet juuri se toinen kahdesta "mieslajista" joka kiinnostuu minusta. 30 naimisissa/kihloissa/avoliitossa. Mä oon paljon miettiny et mikä minussa vetoaa juuri tähän mieslajiin?
Olen huomannut että nämä miehet usein ovat valinneet vaimoksi kiltin, tavallisen, suvaitsevaisen naapurintytön joka ei millään lailla poikkea massasta. Seisoo vain miehensä rinnalla tai jopa pari askelta takanapäin, hoitaa kodin ja ihailee miestään. Miehet ovat usein värikkäitä, äänekkäitä, huomionkipeitä persoonia, hurmureita. Minä olen kaikkea muuta kuin mitä heidän vaimot, olen enemmän kuin he itse.
Onko mahdollista että nämä miehet ensin haluavat sen ihailijan/kodin hengettären, mutta kun sitä ihailua on saanut tarpeeksi ja oma ego ja itseluottamus on pönkitetty huippuunsa, tämä ihailija ei enää kiinnosta koska on "liian helppo". Sitten kaivataan sitä tasavertaista kumppania joka on vahva ja itsenäinen. Tuntuuko tutulta?
ainakaan asiallisesti. Ei mua lähesty kukaan tervejärkinen, vaan kaiken maailman ällötykset vailla itsekritiikkiä. Esim. känniset 50-/60-vuotiaat äijät.
Eilen kun olin ihmisten ilmoilla, tein sellaisen huomion että lähes kaikki vähänkin fiksun näköiset miehet olivat jo naisten ympäröimiä. Siihen ei ole ihan helppo mennä tekemään sitä aloitetta. Itse istuskelin yksin suurimman osan illasta ihan tarkoituksellakin, mutta eipä vaan kukaan tullut juttelemaan. En kyllä itsekään mennyt, mutta juuri siitä syystä että kun yksi mies seisoo 10 naisen ympäröimänä, siihen ei meikäläisen aloituksia pahemmin kaivata. Tappeluhan siitä syntyy. Kyllä sen miehen olisi mielestäni helpompi lähestyä minua joka istuskelee ihan yksin.
Onko mahdollisesti mun Barbienukke-look esteenä. Pitäisikö pukeutua vähän huonommin, meikata vähemmän, laittaa hiukset tiukalle mummonutturalle? En tiedä. Kyllähän mä ulkonäöllä ja pukeutumisella pompahdan aika hyvin sellaisesta perusmassasta jotka pukeutuu mustaan ja harmaaseen. Toisaalta se on mun tyyli, enkä halua luopua siitä. Se on osa mun persoonaa.
...siis ilmeisesti kiinnostut lähinnä niistä miehistä joiden ympärillä pörrää jo valmiiksi parvi naisia? Uskallan väittää, että suurin osa miehistä on muita kuin joko niiden naisten piirittämiä tai kännisiä 50-/60-vuotiaita äijiä.
Jos olet kaunis ja istut yksin, saatat vaikuttaa etäiseltä ja kylmältä, jopa prinsessalta, jota miehen on hankala lähestyä, koska ei välttämättä katso mahdollisuuksiaan kovinkaan hyviksi. Tästä johtuen sinua lähestyy vain he jotka ovat jo ottaneet useamman rohkaisuryypyn ja ne täysin epätoivoiset.
Mitä muuten tarkoitat "fiksun näköisillä miehillä"?
Jos ymmärrän barbienukke-lookin oikein, saattaa se helposti lisätä prinsessa-käsitystä. Valitettavasti suurin osa meistä helposti leimaa ihmiset pukeutumisen perusteella.
Vaihdoin nimimerkkiä, kun vihdoinkin jaksoin tehdä sellaisen. Eli palikka tässä.
ristiriitaan. Aina täällä ja muualla miehet toitottaa ja urputtaa siitä että kun naiset on suuressa porukassa ettei niitä uskalla lähestyä. Nyt kuitenkin se että on yksin on huono asia. Mitenköhän sitä pitäisi olla; kaverit pelottaa ja erakkoprinsessakin on kammottava.
Mikä on hyvä? Eiköhän ole jo miehissä vikaa kun kaikki pelottaa? Itseäni ei sinänsä pelota se että ympärillä on kavereita, mutta kun ne kaverit on naisia siitä tulee usein tappelu. Kyllä minua on sen verran usein uhkailtu (jopa puukolla) miesten takia että annan jo sellaisten olla jotka on naisten piirittämiä. Ei edes siksi että pelottaisi vaan ihan siksi etten todellakaan ole halukas tappelemaan kenestäkään miehestä, kukaan ei ole sen arvoinen että kannattaisi hankkia nimi rikosrekisteriin.
En suinkaan tarkoittanut, että yksin oleminen itsessään olisi huono asia. Enemmänkin kyse on siitä millaisen kuvan annat ympäristöllesi käytökselläsi ja, jopa, jossain määrin vaatetuksellasi, kun olet yksin. Oletko kyllästyneen oloinen kaunokainen joka seuraa muita ylimielisesti tai laskee tiiliä katosta, vai pelaatko silmäpeliä mahdollisten miesten kanssa aktiivisesti? Vai istutko kenties rauhassa juomassa drinkkiäsi seuraten muiden tekemisiä?
En voi keksiä muuta syytä kuin sen, etteivät miehet vain yksinkertaisesti uskalla lähestyä sinua, koska pelkäävät sinun olevan nirppanokka. Suurin osa lähestyjistä on muutenkin pelureita, jotka ehkä katsovat, ettei sinulta välttämättä saa yhden yön hupia - tai vaatisit enemmän työtä kuin ne monet muut paljon helpommat kohteet. Ne, jotka eivät ole pelureita, ovat todennäköisesti hiukan varovaisempia lähestymään kaunista, itsevarmaa ja vahvaa naista. Tiedän, että itse ainakin olen, vaikka nautinkin heidän seurastaan suuresti. Ongelma on siinä, että he usein tietävät mitä haluavat ja se mitä he haluavat, harvemmin on minä. Kyse on pitkälti riskeistä ja niiden minimoinneista.
Ja kyllä, naista joka on kavereidensa ympäröimänä on vielä hankalampi lähestyä, juuri yllämainituista syistä johtuen. Jos luulet, että miesten on hankala ottaa hylkääminen vastaan kun nainen on yksin, arvaappa huvikseen miten tilanne muuttuu kun hylkäämisen todistaa n 1 naisen ystävää? Harvempi on valmis ottamaan sitä riskiä.
Ehkä itse katsoisin helpoimmaksi lähestyä joko yksittäistä naista tai ehkä mahdollisesti naista jolla on 1-2 kaveria mukana, mutta vasta kun olemme jonkin verran vaihtaneet katseita ja saan sen kuvan, että ehkä tällä kertaa voisin löytää sen mielenkiintoisen yksilön. Olen kyllä huomannut, että naiset ovat täysin kykeneviä johdattelemaan miestä silmäpelissä ja joskus ajatuksista ei vain voi erehtyä.
Tiedän kyllä kuolaavani tietyntyyppisiä miehiä. Tummat hiukset, hyvännäkönen, hauskaa juttuseuraa, hyvää seksiä. Siinä se sitten onkin. Sama kaava toistuu aina, pelkäks seksisuhteeks se jää eikä itekään osaa/jaksa/halua/uskalla odottaa enempää.
En nyt sanois että odotan jonkun tulevan iskee mua, lähinnä ite bongaan sen saman miestyypin bileistä tai baarista ja meen juttelee.
En edes tiedä mikä on oikeen tyyppinen mulle. No ei ainakaa nää pinnalliset sitoutumiskammoset joihin jatkuvasti tutustun. Sitä en tiedä olenko helppo, en harrasta yhenyönjuttuja. Eli en kai oo.
Ei ihan ekana tuu kyllä kerrottua äo:ta, sitä virhettä en sentään tee :)
Mä en usko että kukaan aliarvioi mua, mussa on vaan joku sellanen piirre ettei suhteet ikinä etene pintaa syvemmälle. Oon alkanu epäilee että jo tutustumisvaiheessa lähetän jotain piiloviestejä toiselle jutellessa, että en oo sun tuleva tyttöystäväs.
Tarttis tosiaan jotain hyviä neuvoja miten sais miehen oikeesti koukkuun, kyllähän ne seksisuhteetkin kivoja on tavallaan mutta pikkuhiljaa tartteis ihan aitoa parisuhdetta.
Alkaa tuntuu että oon ihan tuuliajolla ku ei ikinä rakastu keneenkään, miehet vaan tulee ja menee. Toki on vähän tullu jo pelkoakin löytää seurustelukumppani, pinnallisessa suhteessa on helppo esittää että toinen ei pysty satuttaa vaikka etenkin eron hetkellä saa keräillä itteensä ku tietää että tässä sitä taas oltiin, hauskaa oli niin kauan ku sitä kesti.
Harrastan siis suhteita joille on määrätty eräpäivä alusta alkaen. Ja joissa ei ole lupaa kiintyä toiseen. Ja voin sanoa, ei oo helppoa esittää kovaa mutta pakko. Eihän mua nyt kukaan vois saada hajalle...
Vaikka älykkyysosamäärä on mitä on, niin ihmissuhdetaitoja se ei ole suonu. Aivot pelaa vähän liian nopeesti niissäkin, tulee mietittyä jo etukäteen miten suhde alkaa, etenee ja loppuu. Ja sama kaava toistuu uudestaan ja uudestaan.
Nyt taas yritän keräillä itteeni päättyneen seksisuhteen jäljiltä, pitäis vaan tylysti olla alkamatta mitään kenenkään kanssa vähään aikaan. Jos onnistuis irtautuu tästä noidankehästä.
Kuloostaa todella tutulta. Itselläni ei ole mitään vakituisia seksisuhteita koskaan ollut, mutta kaikenlaisia epämääräisiä suhteita, joita ei ihan seurusteluksi voi luokitella.
Nerothan onkin tunnetusti huonompia ihmissuhteissa;) En nyt tarkoita itseäni. Siskoni on kyllä mensalainen ja on naimisissa.
Todella tuttua on tämä liika miettiminen. Mä mietin kaikki valmiiksi. Mä olen jopa yrittänyt järkeillä itselleni oikean miehen. Kovana on pysyttävä ettei satuta itseään liikaa. Itselläni on ollut jonkinasteista suhdetoimintaa erään varatun miehen kanssa n. 1,5 vuotta. Se on rakastunut minuun ja minä olen rakastunut siihen tunteeseen ja ajatukseen että joku on rakastunut minuun. Vaikka olisinkin rakastunut häneen en voisi antaa valtaa sille tunteelle, koska siinä tuskin voi käydä minun kannalta kovin hyvin. Enkä voi roikkua kiinni varatussa miehessä lopun ikääni. Haluan ihan oman miehen. Toisaalta tässä epätoivon elämänvaiheessa jopa tämä suhde on tärkeä. Onhan se kuitenkin enemmän kun ei mitään.
Hyvä että tiedostat asian. Aina se sama miestyyppi, lähes aina baarista tai bileistä. Sä olet jäänyt tohon kierteeseen ja aina toistat saman virheen.
Eipä ole kellekään kelvannu, vaikka sama mies olen netissä ja treffeillä.
Eli miehet ei tiedä mitä haluaa. Ovat kaksinaismoralisitisia. Toisaalta haukkuvat läskit, YH-äidit, monia suhteita omaavat, ei-koulutetut jne. naiset ihan pataluhiksi.
Ja väittävät, että haluavat jonkun sellaisen kuin esim. AP.
Ja nyt sitten tässä ketjussa miehet väittävät, että AP on liian täydellinen, prinsessa ym.
että mitä olet itse tehnyt asian suhteen, vai ootko vain odottanut, että joku tulisi ja veisi.
tässä sulle yks biisi viikonlopulle, olet
ainakin minusta oikein mukavantuntuinen tytsä =:)
http://www.youtube.com/watch?v=Vmr6kgtU0jk
En mä ihan yksin ole onneks joutunut olemaan.
Viestisi oli kuin omasta läppäristäni lähetetty kolmisen vuotta sitten. Siksipä tahdon sinulle rohkaisuksi oman tarinani kertoa. Olin silloin juuri kolmenkympin rajan yli tallannut tätä palloa ja hyvin, hyvin kypsynyt miettimään, miksi tämä asia edelleen mätti. Onnekseni vierelleni oli suotu muutama muukin neiti-ihminen pohtimaan ihan samoja asioita.
No mutta. Asiat kuitenkin muuttuivat, ihan tosta vain ja yhtäkkiä. Vierelleni tupsahti sellainen timantti, etten kertakaikkisesti ole tuntenut pienistäkään katkeruutta ylipitkästä sinkkuilustani. Asoiden piti mennä juuri niin kuin ne olivat menneet. Ja nyt me olemme kultani kanssa olleet naimisissa jo vuoden.
Sinullekin voi tapahtua mitä vaan milloin vain. Usko se!
Sinua lämpimästi ajatellen,
Siskosi täältä jostain
p.s. Ainii ja ne mun sinkkukaveritki kaikki on nykyään naimisissa. Ihmeitä tapahtuu, Sullekin!:)
onneks olkoon! Kiitos! Täytyy toivoa et se löytyy se oikea vielä jostain. Eilen ei taas löytynyt yhtään mitään. Mutta jospa se jostain ilmestyy vielä.
miettii samaa asiaa. Et vain ole törmännyt sellaiseen ihmiseen, joka on juuri Sinua varten. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olen itsekin sinkku, 24-vuotias. Olen huomannut, että ravintoloista ei vain löydä sopivaa ihmistä. Meininki on niin pinnallista nykypäivänä. Mutta turha menettää toivoa! Kyllä se kumppani jostain löytyy. Kärsivällisyys on valttia.
mutta...jos opiskelet ja teet kahta työtä niin oisko tossa jo syy? Missä vaiheessa ketään tapaat tai keskittyisit suhteeseen?? Ihmissuhteille pitää olla aikaa, ei ne ole mitään minuutin juttuja....tsemppiä enikeis...terkuin N41
Ei sitä vapaa-aikaa niin paljon jää. Toisaalta mä tapaan paljon ihmisiä työssäni ja sen kautta.
Tässäpä sinulle paljastus miehisestä ajattelumaailmasta.
Miehet kaipaa pelastettavaa, eli naista joka on heikko ja sievä ja kovin pikkuriikkinen. Jos olet olemukseltasi liian eläväinen ja äänekäs ja näytät tulevan toimeen ilman miestä, tuskin sinuun nämän heikkomieliset kiinnittyy. On tietenkin poikkeuksia, mutta niiden löytämiseen ei välttämätt 25 vuotta riitä, jos liikut vielä väärissä seuroissa. Vinkki: kulje aina yhden kaverin, ei koko kolonnan matkassa. Näin heikon urospuolisen on helpompi lähestyä.
Toiset sanoo että miehet kaipaa vahvaa älykästä naista ja toiset taas että heikkoa ja avutonta. En tiedä kumpi pitää paikkansa.
Mä väittäisin että heikot miehet tarvitsee itseään heikomman naisen, kun taas vahva mies kaipaa hieman vastusta. Valitettavaa on huomata että Suomalaisesta miehestä usein tulee vasta vahva kun on ollut naimisissa muutamaan otteeseen ja vaimot on pönkittänyt itseluottamuksen huippuunsa. Harvoin niitä samanikäisiä miehiä tapaa jotka uskaltautuu tasa-arvoiseen suhteeseen tai suhteeseen tasavahvan naisen kanssa.
näyttää olevan silmiinpistävän "dualistinen" tapa katsele maailmaa. Joko olet vahva tai sitten olet avuton, joko olet naisten ympäröimä tai sitten olet 50-60 v känninen ukko...Itse haluan kumppanikseni oikean ihmisen. Sellaisen aidon ihmisen joka on välillä vahva, välillä heikko ja suurimman osan ajasta jotain siltä väliltä. Maailman mustavalkoisena näkevät robotit eivät kiinnosta.
se oletkin sinä joka näet asiat niin, koska se oli sinun oma tulkinta. Kirjottaessa oletan (ei ehkä pitäis) että ihmiset jotka lukevat myös osaavat ajatella ja tajuavat ettei kaikkea tarvitse tulkita ihan sana sanalta ja ettei ihan kaikkea voi kirjoittaa.
Minusta on niin itsestään selvää että kaikki on välillä vahvoja ja välillä heikkoja ettei sitä tarvitse erikseen kirjoittaa, mutta väärässä olin. Ei saisi yliarvioida lukijaa. Totuus on kuitenkin se että toiset on kokonaisuutena vahvempia ja toiset taas heikompia ja siitä nyt lähinnä oli kyse. Menee nyt taas viilaamisen puolelle.
perussiisti akateeminen pari vuotta sinua vanhempi mies. Muutama kommentti omalta kannaltani.
-"Enkä ole koskaan seurustellut vakasti.": Tämä on aika iso miinus, koska toivon löytäväni elämän kumppanin ja nainen joka ei ole elänyt pidemmässä suhteessa, on siinä mielessä hyvin riskialtis. Hänestä ei osaa sanoa OSAAKO hän sopeutua suhteen arkeen vai ei. Mieluummin sellainen nainen, joka on osoittanut voivansa elää pidemmässä suhteessa.
-"Pukeudun tyylikkäästi ja trendikkäästi.": Kuulostaa pingottavan juppimaiselta. Itse olen siisti ja pidän itsestäni huolta, mutta trendikkyys ei jaksa sen kummemmin kiinnostaa. Ei näin ollen myöskään naiset joiden elämässä se on olennainen asia.
-"Opiskelen ja teen kahta työtä. Minulla on oma asunto ja auto ja olen elättänyt itse itseni 19-vuotiaasta.": Ihan hyvä, että opiskelet ja teet töitä. Toisilla tosin näiden yhdistäminen on vaikeaa ja työn tekeminen sotkee opinnot.
Kaikki muut kohdat ovat minulle yhdentekeviä.
-Olen luonteeltani kiltti, sosiaalinen, sinnikäs, rehellinen, rauhallinen ja räväkkä. : Ihan hyviä asioita tosin tuo "räväkkyys" herättää epäilyksiä. Haen elämänkumppania en kaveria laskuvarjohyppelyyn yms.
-"liikun kohtalaisen usein yöelämässä.": Iso miinus! Kuulostat bilehileeltä. Mieluummin nainen joka hakee elämäänsä sisältöä muualta kuin biletyksestä.
-"Olen älykäs, yleissivistynyt ja monipuolisesti lahjakas.": Hyvä!
että pidät seurustelemattomuutta miinuksena. Itse en ole koskaan ajatellut että se voisi olla miesnäkökulmasta miinus. Jos ajattelee että ne jotka on seurustellut useamman kerran on tavallaan epäonnistunut valinnassaan useasti, mun mielestä seurustelemattomuus voisi yhtä hyvin olla plussaa. Toisaalta se on kaksi piippuinen juttu, kyllähän konkursseistakin toivon mukaan oppii jotain. Eihän ne jotka ovat jo seurustelleet ole kyennyt elämään parisuhteessa koska ovat eronneet.
En usko että minulla olisi mitään ongelmaa elää parisuhteessa, olen kuitenkin aikuinen nainen ja kokenut kaikenlaista. Olen elänyt hyvin vaihtelevissa olosuhteissa ja jakanut huonetta jos jonkinlaisten ihmisten kanssa, joten sitä joustavuutta on kyllä tullut aika paljon. Toisaalta mitä kauemmin on yksin sitä itsenäisemmäksi tulee.
Ehkä olen se pingottava juppi (sun mielestä) mutta se on osa minua. Itse en kuvailisi itseäni noilla sanoilla. Myönnän kuitenkin ihan avoimesti että huolehdin ulkonäöstäni ja käytän enemmän rahaa vaatteisiin kuin esim. ruokaan. Minusta on mukavaa näyttää hyvältä ja nautin myös katsellessani muita ihmisiä jotka näyttävät hyvältä. En kuitenkaan kuulu niihin ihmisiin jotka lähtevät korkokengissä lenkkipolulle, eli kohtuus kaikessa. Kouluun en esim. juurikaan laittaudu tai meikkaa. Molemmat työni vaatii huolitellun ulkonäön joten siellä kyllä meikkisuti soi. Samoin jos yökerhoon tai muuhun illanviettopaikkaan lähden laittaudun kyllä huolella.
En ole extremelajien harrastaja. Räväkkyys on minun kohdalla lähinnä sitä että olen melko äänekäs aika ajoin, saatan tanssia pöydällä joskus (en kyllä tiedä olenko koskaan edes kokeillut), heitän läppää, teen yllättäviä asioita. En siis ole mikään harmaa hiirulainen tai naapurintyttö. Minut kyllä näkee ja kuulee. Olen kyllä välillä myös hyvin hiljainen ja osaan kyllä valita paikan ja ajan milloin huutaa. Kaikki tyylillä.
Kohtalaisen usein tarkoittaa n. 2 kertaa kuussa jos sitäkään. Olen bilehile, mutta en kyllä ole joka viikonloppu baarissa. Tykkään juhlista ja tapahtumista jossa tapaa paljon ihmisiä. Jos eläisin parisuhteessa mua tuskin kiinnostais käydä baarissa senkään vertaa.
Että sellaista. Mitä siitä sanot?
nyt paremmalta, kuin ensimmäisen postisi perusteella olisin päätellyt:-) Tosin tuo trendikkyys ja "räväkkyys" voivat edelleen olla asioita, jotka viestivät siitä, että emme ehkä olisi esim. toisillemme sopivia. Minä haluan oikean sielunkumppanin ja rauhallisena perussiistinä miehenä räväkkä trendikyys olisi hyvin nopeasti rasittavaa.
Ei kaikkia voi koskaan mielyttää, eikä ole tarkoituskaan. Mutta luulis että on olemassa myös niitä miehiä jotka arvostavat sitä räväkkyyttä ja trendikkyyttä. Vai haluako miehet niitä harmaita hissukoita?
alkaa etsimään omasta päästä sen sijaan, että vinkuu muiden viallisuutta. Oman pään vioille voi nimittäin tehdä jotain. Vika on luultavasti jossain näiden yhdistelmässä: omat kriteerit, oma miesmaku, epärehellinen minäkuva, luonteenpiirteet mitä et täällä kerro, ulkonäköasiat mitä ei täällä näe, elämäntapa ja harrastukset, jotka vievät sinua sinne missä mahdolliset kumppanisi EIVÄT ole, omat valmiudet parisuhteeseen...
Se on kumma juttu että heti kun kertoo olevansa kaunis, fiksu ja mukava tyyppi, omakuva on joidenkin mielestä virheellinen. Kyllä minun ympärillä olevat ihmiset (perhe, sukulaiset, koulukaverit, työkaverit, kaverit..) ovat ihan samaa mieltä näistä asioista, tai sitten kaikki valehtelee mulle päin naamaa (jota en usko). Jos olisin oikein paskamainen tyyppi, tuskin kukaan mun seurassa viihtyisi ja jos olisin ruma tuskin minua kauniksi päivittäin kehuttaisiin ja kauneuskisoihin pyydettäisiin mukaan.
Jos olisin kirjoittanut että olen ruma ja lihava, kukaan tuskin olisi kyseenalaistanut sitä, vaan se olisi ollut syy miksi en saa miestä.
On aika käsittämätöntä että positiivista minäkuvaa pidetään täällä aina mielikuvituksena ja harhaluulona. On ihan oikeesti olemassa ihmisiä jotka ovat kauniita, fiksuja, psyykkisesti täysin terveitä ja vielä mukaviakin. Miksi sitä pidetään niin mahdottomana.
Miksi kaikki aina pyritään selittämään sillä että; Olet todellisuudessa ruma ja ilkeä ja luulet saavas komean ja kivan miehen. Se on niin typerä ja turha selitys. Siinä ei ole mitään perää.
että olet niitä asioita mistä spekuloin. Sanoin vain, että todennäköisin syy on jossain tämän tyyppisten asioiden yhdistelmässä. Jos minäkuva esim. tavallisella miehellä on, että hän on komeampi kuin Mr. Finland ja tämän seurauksena hän lähestyy ja kiinnostuu pelkästään kaikkein kauneimmista, voi hän huomata kumppanin löytämisen olevan vaikeaa. Tällöin hänen ongelmansa ovat kuitenkin itse aiheutettuja eikä hänen ole fiksua valittaa siitä kuinka kauniita naisia ei ole tarpeeksi.
Kerro nyt sitten itse miksi mielestäsi olet yksin? Ihanko se on vain miesten vika?
sitähän en tiedä. Jos tietäisin en kyselisi sitä epätoivoisesti keskustelupalstalla.
Minäkuvani on kuitenkin mielestäni ihan rehellinen, enkä mielestäni tavoittele mitään supermiestä. Mutta jos totta puhutaan, niin kyllä minun avuilla pitäisi jo hieman "parempikin" mies saada. En tietenkään halua sitä kaikkein onnettominta luuseria enkä välttämättä edes sitä "tavallista" miestä. En ole itse kovin tavallinen, joten minulla ei tod. näk. olisi kovin paljon yhteistä sen "tavallisen" kans. Mun elämäntavat, uravalinnat ja persoonallisuus ei välttämättä sovi kovin hyvin kenenkään "tavallisen" elämään. Mä tietenkin haluan miehen joka on samalla aaltopituudella ja planeetalla mun kans, miehen joka on saman henkinen ja tyylinen kuin minä. Onko se liikaa vaadittu?
Kyllä mulle on hoettu sitä luu jää valitsijan kouraan ja miks sulle ei kelpaa ihan tavallinen mies jo vuosikaudet. Olen välillä oikein tosissani yrittänyt tiputtaa sitä rimaa ja ihastua johonkin "tavalliseen" mieheen, mutta kun se ei vaan tapahdu. Ei ole mitään yhteistä. En vaan yksinkertaisesti lämpene. Eikä kyse ole edes riman tiputtamisesta tai huonompaan tasoon tyytymisestä vaan ihan oikeesti siitä mikä itsestä tuntuu itselle hyvältä. Sitä ei voi muuttaa väkisin.
Tuli tuosta viimeisimmästä mielipiteestä mieleen (eli miestenkö vika vain?), että tajuatko aloitteet?
Minun meinaan täytyy valitettavasti sanoa, että minä en tajua aina. Sillä hetkellä. Tajuan monesti vasta jälkeenpäin, että ko. mies oli kiinnostunut. Ne (etenkin baarissa/kadulla/) jotenkin liian nopeasti. Ja tajuan vasta paljon jälkeenpäin (siis seuraavana päivänä, ensi vuonna, 10 vuoden kuluttua), että se oli aloite.
Eli jotenkin tarvitsisin tilanteita, joissa tavata sama henkilö monta kertaa.
Välillä en tajua mitään ja sit taas kun kuvittelen että joku on kiinnostunut olen väärässä, tai en tiedä, tuntuu ainakin välillä siltä.
Allekirjoitan taas tekstisi, sä kyllä viet sanat mun suustani :)
Tajuan aivan liian myöhään jos joku on yrittäny iskee, ja sitten taas kuvittelen iskuyritykseksi sellaset jotka onkin vaan jotain aivan muuta..
Ja tiedän myös että joskus iskuyritykset saa mut menee hämilleen, eli katoan tilanteesta nopeesti kun tulee niin yllättäen eteen. Ei oo osannu varautuu siihen että joku tulee tekee alotetta eikä sitten osaa suhtautua siihen oikein.
Pitäs alkaa tosiaan treenaa tota miehiin tutustumista, nimittäin syy siihen ettei oo miesystävää ei tosiaan ole miehissä vaan meissä itsessä...Kyllä niitäkin miehiä on tuolla jossain jotka haluaa seurustelukumppanin eikä oo varattuja tai pinnallisia trendipellejä.
juuri tuo hämilleen meno. Ne tulee välillä niin yllättäen ettei edes ehdi tajuamaan mistä on kyse. Samalla ei koskaan tiedä kuka on tosissaan ja kuka vain pelleilee.
Mun kanssa flirttailee jatkuvasti monta miestä, koska lähes kaikki ovat varattuja en ota heitä kovin vakavasti. Flirttailen takas ja otan sen leikkinä. Sitten kun joku tosissaan flirttailee saattaa käydä samoin.
Myönnän että minun flirttilukutaidoissa on parantamisen varaa kuten on myös omassa flirttailussa. On nimittäin huomattavasti helpompaa flirttailla vähän leikisti kun jonku kans joka ihan oikeesti kiinnostaa, tai oikeestaan tarkoitan niitä tapauksia jotka voisi myös olla aidosti kiinnostuneita minusta.
Mä flirttailen todella hyvin sellasten kanssa joista tietää jo valmiiks ettei siitä mitään vakavaa oo tulossa. Eli pelkkää hauskanpitoa.
Sit heti kun huomaa että miehessä vois olla vähän enemmän potentiaalia niin ei osaa flirttailla yhtään, tulee sellanen fiilis että nolaa ittensä tai jotai jos alkaa flirttaa.
Ja mulla on vieläpä sellanen tapa että jos pidän jotain tyyppiä kiinnostavana, niin en saa sanaa suustani ja suurin piirtein välttelen sitä.
Sitä en kykene ymmärtää, miks mä uskallan lähtee pinnallisiin juttuihin hauskojen komistusten kanssa mutta en uskalla mennä juttelee sellaselle joka ei vaikuta ihan niin naistenmieheltä.
Pitäis osata vaan luontevasti mennä niillekin juttelee ja olla oma ittensä. Eikä samantien antaa sitä signaalia että musta saat hauskanpitoon seuraa mutta muuta et...
Mä yritän nyt jonku aikaa treenaa tota miehiin tutustumista ja lopetan seksipelleilyt. Rysähti aika kovaa kun sain tietää että viimesin kumppani oli entisen seksisuhdekyhäelmän kaveri. Välit meni molempiin, eli tyhjältä pöydältä on hyvä jatkaa...
Kyllä me ansaitaan parempaa. Mä olen kyllä yrittänyt sitä ei pelimiestyyppiäkin, mutta se ei vaan tunnu edistyvän. Se vie niin paljon enemmän aikaa. On muuten paljon vaikeempi jutella sellasille. Mä kyllä uskallan mennä juttelemaan mutta se kieli ei sitten tahdo totella käskyjä ja tulee puhuttua ihan ihme juttuja.
Toisaalta mä huomasin että mä yritin järjellä saada aikaiseks suhdetta yhteen mieheen vaikka en olekaan ihastunut häneen. Mä halusin ihastua. Mä halusin kerrankin ihastua johonkin kunnon mieheen, joka ei olisi varattu tai pelimies. Ei se vaan toimi niin. Sit kun yks toinen mies samaan aikaan oisoitti ihan selvää kiinnostusta minuun, mä yritin taistella vastaan. Nyt mä vasta tajusin että mä oon ihastunut siihen toiseen mieheen.
On tää vaikeeta tämä elämä. Aina pitää mennä väärään suuntaan.
Minulla tahtoo olla myös, että menen ihan lukkoon todellan ihanan miehen edessä, eli miehen, johon olen ihastunut. Muuten olen puhelias ja sosiaalinen, mutta ... no siksi minua on kai vaikea "iskeä" kun menen ihan lukkoon, tai en siis huomaa (kuin jälkeenpäin).
Pitäisi jotenkin saada tosiaan sillä lailla hitaammalla temmolla tutustua, eli että olisi mahdollisuus tavata monta kertaa luonnollisissa ympäristöissä/sattumalta.
kuulostaa siltä, että joko ulkonäössäsi tai kropassa on jotain "vikaa" (roteva, maskuliininen?) tai sitten luonteessa.
Jos keräät baarissa pörrääjiä tai vähintään salattuja katseita niin varmaan luonteessa.
Vaikutat muutaman viestin perusteella vähän besserwisser-kaakattajalta, niin jospa miehet eivät koe oloaan tarpeelliseksi seurassasi tai olet muuten vaan "hyvä jätkä".
Toiseksi viimeinen kappale myös antaa osviittaa, että olisit vaatimuslistan kanssa liikkeellä. Itseäni ainakin kammoksuttaa joidenkin naisten rivien välistä tulevat vaatimukset varmaan yhtä paljon kun naisia miesten "pitää olla isot tissit ja pieni perse" odotukset. Tekee epävarmaksi.
Ehkä jos näyttelisit ainakin alkuun vähän salaperäisempää ja pohdiskelevampaa ja tekisit miehen olon jotenkin tarpeelliseksi. Naisellisia keinoja riittänee.
Miehet (kait?) nyt tykkää yleensä aika tasaisesta elämästä ja viikon draamahuippu voi olla formuloiden toljotus turvallisesti sohvalta käsin, vaikka se nyt ei kaikille naisille riitäkään vaan pitäisi käydä rapujuhlissa tai vaikka sauna polttaa nykästen malliin.
Olen ihannepainoinen eikä mua ole kukaan koskaan mieheksi luullut. En ole myöskään mikään besserwisser-kaakattaja. "Hyvä jätkä" saatan olla, mutta osaan kyllä olla ihan "hyvä muijaki".
Haluaisitko sinä että joku nainen esittäisi ensin olevansa tietynlainen ja sitten kun pappi on sanonut aamen sieltä paljastuisikin täysin eri persoona? Onko se reilua? Jos mies on niin epävarma ettei kestä itsenäisen ja vahvan naisen seuraa, en ole hänen seuraansa niin paljoo vailla että lähtisin näyttelemään jotain bimboa.
Voin kyllä katsoa formuloita sunnuntaisin, ei tarvitse edes ruikuttaa siitä että mies katsoo kun liitty seuraan kaljapullon kanssa. Toisaalta miehet ei edes halua että naiset toimii niin. Onhan se paljon parempi jos pikkuvaimo siivoaa sillä välin kämpän, laittaa ruokaa, hoitaa lapset ja ehkä vähän nalkuttaa.
Saunaa ei todellakaan tarvitse polttaa saadakseen minun huomion, enkä mä kyllä mitenkään liian innostunut ole mistään rapujuhlistakaan.
No eikö se ole tarpeeksi salaperäistä ja -myhkäistä, kun muuten sosiaalinen ja puhelias nainen menee ihan mykäksi ihanan miehen edessä? Ei saa järkevää sanaa suustaan.
Olen muuten yrittänyt tuota "avunpyytämistäkin", mutta ei näytä toimivan sekään. Kun "kaikki" sanoo, että miehet tykkäävät, jos nainen pyytää apua. No eivät kyllä näytä tykkäävän/tajuavan.... (viimeksi pyysin apua matkalaukkuni säilyttämisesä... sain kohteliaan vastauksen, että en voi sinua auttaa...). Että jee.
ole jo tullut harvinaisen selväksi? Olet yksinäinen, koska haluat ihastua ja et ihastu niihin miehiin joihin elämässäsi törmäät ja joihin sinulla olisi mahdollisuus. Olet wannabe yksinäinen eikä yksinäisyys johdu mistään muusta kuin sinun päästäsi . Ole tyytyväinen yksinäisyyteesi, toivo parasta ja lakkaa valittamasti siitä kuinka muut eivät ole "riittävän hyviä sinulle". Se on nimitäin aika vastenmielinen piirre ihmisessä.
En ole valittanut siitä että muut ei ole riittävän hyviä. Se taisi olla ihan sinun oma tulkintasi asiasta. Ihmettelen vain miten näillä eväillä ei tästä maailmasta yhtä kunnon miestä tunnu mulle löytyvän. Yrittäkää nyt kaikki kuitenkin ymmärtää se, ettei voi ihastua jos ei ihastu. Sille ei voi mitään. Jos väität että jokainen voi itse asettaa itselleen riman joko ylemmäs tai alemmas sen suhteen kehen ihastuu, kumoat kyllä rakkauden tunteen olemassaolon.
on valmis oikeasti sitoutumaan laittaa sen rimansa sinne mistä hän löytää itselleen kumppanin kohtuullisella vaivalla....ei liian helposti (ettei kuka tahansa kelpaa) eikä liian vaikeasti (haet prinssiä eläkeikään saakka). Ei tämä tapahdu tietoisesti vaan selkäytimellä. Silloin kun on valmis sitoutumaan rakastuu sellaiseen mieheen/naiseen, jonka voi oikeasti saada.
"En ole valittanut siitä että muut ei ole riittävän hyviä. Se taisi olla ihan sinun oma tulkintasi asiasta. Ihmettelen vain miten näillä eväillä ei tästä maailmasta yhtä kunnon miestä tunnu mulle löytyvän." No kyllä tuo minusta edelleen kuulostaa valittamiselta miesten huonoudesta. Ts. viestisi on "Olen näin valtavan tasokas, miksi miehet eivät ole yhtä tasokkaita?"
Huh, huh, mitä tuubaa. Sellaiset ihmiset jotka eivät ole rehellisiä itselleen asettelee kaiken maailman rimoja ja ottaa sen minkä saa ja leikkii rakastunutta. Mä olen itselleni ja muille sen verran rehellinen, etten voisi elää sellaisessa valheessa. Kyllä se vaan on ihan eri tunne olla oikeesti rakastunut tai ihastunut johonki kun päättää olla ihastunut tai rakastunut. Ei se ole mitään aitoa rakkautta että ottaa sen minkä saa. Se on itsepetosta. Mutta ei ole vaikeaa ymmärtää että avioeroprosentti on mikä on tässä maassa, kun ihmiset ajattelee kuten sinä.
Ehkä olen onneton romantikko, mutta uskon vahvasti siihen että pitää oikeesti rakastaa sitä ihmistä jonka kanssa aikoo jakaa elämänsä ja mahdollisesti lisääntyä.
Jos olisit lukutaitoinen olisit huomannut lauseen "Ei tämä tapahdu tietoisesti vaan selkäytimellä." Luuletko todella, että tämän maailman tavikset rakastuvat toisiin taviksiin siksi, koska he haluavat toisia taviksia (eivätkä esim. kauniita) riippumatta siitä mitkä heidän omat mahdollisuutensa ovat? He rakastuvat toisiin taviksiin, koska (AIDOT!) tunteemme mukautuvat vastaamaan sitä ympäristöä missä elämme. Muuten (AIDOT) tunteet jäävät elämättä.
Ihminen rakastuu parhaiten saman tyyliseen/tasoiseen ihmiseen, se on ihan todistettu. Onhan se helpompi elää kun on suhteellisen samalla viivalla. Eli kyllä tavikset haluavat taviksia loppupeleissä. Saattavat kyllä ihastua muihin, mutta lopullisessa valinnassa päätyvät usein sen taviksen kanssa, koska se tuntuu omimmalta.
Perinteistä pikkutyttöjen typeryyttä: et ole seurustellut koskaan, mutta halajat rakkautta kuin kuuta taivaalta. Ei se sieltä putoa tai ole kuroteltavissa. Rakkauteen kasvetaan tutustumalla ihmiseen syvemmin. Et selvästikään ole vielä tarpeeksi kypsä parisuhteeseen, joten ehdottaisin heikkouksiesi hyväksymistä ja kasvukipuja. Päädyt tuolla asenteelle vielä siihen ikävään asemaan, jossa korkeamman tason miehet pääsevät leikittelemään epätoivoisilla naisilla, jotka etsivät tähtiä ja päättävät, sen suurempia miettimättä, sellaiseen tarttua heti nähdessään.
Toisaalta voit myös odottaa parikymmentä vuotta kunnes pelkän peilin pitäisi riittää takomaan todellisuutta ajatumaailmaasi ja saattaisit jo kyetä pariutumaan. Valitettavasti olet silloin jo halvemman kauran tuote, olit nyt sitten tähtönen tai et.
Onnea valintoihisi!
kirjoittamasi viestin. On hyvä, että tunnet oman arvosi ja itsetuntoakin tuntuu riittävän... Jotenkin tuli sellainen tunne, että olet pintaliitäjän oloinen. Ei tarkoita millään pahalla tätä, mutta painotat teksteissä omaa tasoasi sekä trendikkyyttä ym. Kirjoitit myös "taviksista", joihin itse et ilmeisesti lukeudu oman näkemyksesi perusteella. Eiköhän se niin ole, että suurin osa ihmisistä on juuri näitä "taviksia", todennäköisesti sinäkin, mutta pinnallisten asioiden perusteella luokittelet itsesi "tasokkaammaksi" kuin "tavikset". Pientä kypsymistä ajatusmaailmasi tuntuu kaipaavan. Monet kakskyt ja risat naiset ovat liian itsetietoisia ts. omahyväisiä, ja näistä naisista aitous on kaukana. Se lähinnä ärsyttää.
Totta on että suurin osa on tavisksia mutta minä en siihen joukkoon kuulu. En myöskään ole kovin pinnallinen. Pinnallisuus ei mielestäni ole sitä että on trendikäs ja kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Kyllä se on jotai ihan muuta. Olen ihan sopivan kypsä ikäisekseni ja välillä vähän liiankin pikkuvanha.
en kai mä tänne muuten kirjotteliskaan. Jos olisin tarttunut jokaiseen tähteen, olisin kyllä tässä vaiheessa käynyt läpi melkoisen tähtitaivaan. Eikä ne tähtöset sen korkeampitasoisia ihmisiä ole kuin muutkaan.
sut sitten väärin. Luin muutaman kirjoittamasi viestin lisää. Entä sellaset vaihtoehdot, että annat jotenkin väärän kuvan miehille? Kylmän tai etäisen, joka voi ihan hyvin johtua itsesuojeluvaistosta? Esimerkiksi Olet jotenkin liian asiallinen ja vedät ryhtiä suoremmaksi, silloin kun on kyseessä ihan potentiaalinen mies? Jos näin on, uskon, että se pelottaa miehiä. "naapurintyttöihin" on helpompi tutustua. Entä muut vaihtoehdot kuin baarit, joissa voi tavata mirhiä?
naisten oma kuvauksissa esiintyy usein kuvitelma, että naisen ominaisuudet määritellään sen mukaan miltä hän näyttää esim. yökerhossa. Ts. nainen pukeutuu muodikkaasti, meikkaa itsensä taidokkaasti ja kas! hän on "korkea tasoinen". Olisi hyvä pitää mielessä, että sen yökerho lookin avulla pääsee helpommin sänkyyn, mutta se nainen jonka kanssa mies menee (tai ei mene) naimisiin on se, joka tuijottaa teitä meikkaamattomana ja väsyneenä peilistä aamulla. Siellä se "taso" oikeasti määritellään... Ei kaiken maailman cocktail kutsuilla.
Käytännössä sinussa on kyllä lähes pakko olla joku häiritsevä ominaisuus, joka karkottaa miehet. Perustelen mielipiteeni ihan puhtaasti todennäköisyyksien perusteella. Todella harva "normaali" nainen elää yksin teinivuosien jälkeen ja heistä tod.näk. korkeintaan promillen murto-osa elää yksin sen takia, että ei vaan ole koskaan törmännyt sopivaan mieheen. Naisethan saa lähestymisyrityksiä jopa arkielämässä.
Miehenä en voi suhtautua "ongelmaasi" kovin vakavasti. Itse olen vuoden sinua vanhempi ja täysin kokematon (no, tosin pitkälti omasta päätöksestäni johtuen) ja tunnen myös monia ikäisiä miehiä, jotka on myös kokemattomia. Vastaavasti en tunne tai ole edes kuullut yhdestäkään naisesta, joka olisi kokematon vielä aikuisiällä. Parisuhdetta (a.k.a unelmien prinssiä) kovinkaan moni ei ole löytänyt, mutta kaikenmaailman "suhteita" ihmiset tuntuu nykyään harrastavan varsin säännöllisesti.
Eli olet vuoden jopa vanhempi!
Mikä vika sinussa sitten on? Miten olet ääliö? Vai epämuodostunut? Sairas? Taukki muuten vain?
Eli jos teoriasi pitää paikkansa, eli tuon ikäisessä on jokin perustavaa laatua oleva suuri vika, mikäli on vielä sinkku.
nää viestit on pullollaan!
Älä vaivu epätoivoon tässä miesasiassa, äläkä ainakaan näiden elämän piiskaamien viestien takia! Sussa ei tarvi olla yhtään eikä mitään vikaa, elämä vaan on sellasta, että välillä asiat menee parin ylimääräsen mutkan kautta tai pysäkillä täytyy odottaa vähän kauemmin. Kaikenmaailman suhde-expertit yrittää näköjään täällä kertoa, millanen sun pitäs olla ja miten miehille puhua, että olisit viehkoihana ja niinku Oikeenlainen markkinoilla.
Ainoa, mitä sun pitää tehdä on olla se kuka SÄ olet. (Ihan niinku iteki totesit) Sä olet just viehkoihana sinuna, ja sun mies tunnistaa sut siitä!;)
T. Se sama sisko ku kerran aiemmin..
Se oli hyvin sanottu. Ehkä mun pitäis uskoa että se asia on niin. Mä ainakin yritän.
Missä mahdat asua!? Haluatko tutustua minuun? :) Olen siis sinkku tytsy kans ja erosin tossa joku aika sitten! Mennään vaikka yhdessä etsii meille miehet?=) En ole mikään hullu sitten :) joo ja olen siis 22vuotias...
LESBOVAARA!!
ehdotin:)
halua seurustella naisen kanssa...
pitää todeta näin markkinointikieltä lainatakseni, että kysyntä ja tarjonta eivät valitettavasti kohtaa parisuhdemarkkinoilla.
Joten jokin seuraavista kohdista tai kaikki ovat pielessä, ja näin leikkimielisesti ajatelkaa tuotteen sijalle henkilö.
A.) tuotteella väärä kohderymä
B.) tuotteen imago ja/tai maine huonohko (brändi)
C.) tuotteen pakkauskoko, väri tai muoto väärä
D.) tuotteen mainontatapa epäonnistunut, eli esilletulo mennyt mönkään
E.) tuote on yli-/alihinnoiteltu laatuunsa nähden
F.) tuotetta on markkinoitu väärässä paikassa
G.) tuote ei ole helposti saatavilla kuluttajan käyttöön
H.) tuotteen käyttöohje ymmärretty väärin
I.) tuote on epäkurantti, valmistusprosessi vaati paranteluja
J.) tuotteen laadunvalvonta pettänyt
K.) ja pahimmassa tapauksessa, yhtiön toimitusjohtajan päätöksellä, tuote joudutaan vetämään pois markkinoilta
Lääkkeeksi ongelmiin, suosittelen markkinointistrategian muutosta, jolla parannetaan tuotteen näkyvyyttä, menekkiä ja saatavuutta markkinoilla, sekä tuotteen laadunvalvonnan tehostamista jolla pyritään minimoimaan sekundan myyminen asiakkaille...
myös markkinointia, joten kyllä näitä on mietitty.
Suosittelen sinua lähtemään katsomaan mitä Suomen rajojen ulkopuolelta löytyy, omien kokemuksieni (ja monien muidenkin) mukaan tasoa löytyy :) Ei kannata tyytyä suomalaisiin..