Miten pitäis asia ymmärtää, kun poikaystäväni laittelee netissä muille tytöille esimerkiksi kommentteja: "olet nätti
vastaus, kiitos :(
---
15635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olette ilmeisesti aika nuori pari? En tiedä miten sanoisin tämän repimättä sydäntäsi kappaleiksi. Hmm.
Teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Ei hän välttämättä petä oikeasti, haaveilee vähän muista tytöistä tms. mutta jos saatte tuommoisesta asiasta riidan aikaiseksi ja et uskalla puuttua asiaan jos se sulle on silti tärkeätä ja ja ja..
Neuvoni onkin että älä välitä tuommoisista asioista, nauti nuoren herran hyvistä puolista, pitäkää hauska jaa nauttikaa toisistanne niinkauan kuin se vielä kestää. Sinä tai hän löytää jossain vaiheessa seuraavan, taas seuraava jne.
Sitten joskus kun olet NAINEN niin löydät MIEHEN. Nauttikaa nyt rauhassa tästä tyttöt tykkää pojista-ajasta.
Tai ...
Muista että sinä et ole mikään rätti. Sinulla on aivan sama valta teidän suhteessa kuin miehellä jos hän ei pysty sinua kunnioittamaan tai arvostamaan asioissa jotka sulle on tärkeitä niin sinun ei tarvitse, eikä tulisi sietää semmoist paskaa. Laita poju ojennukseen, sano ja perustele sanomisesi hänelle niin että hän ymmärtää että pidät sitä loukkaavana, älä hyväksy mitään "en mä tajuu" vastausta vaan tee selväksi että et pidä tuosta hänen tavastaan kirjoitella noita sydämiä.
Ei tuo oikeasti ole noin vakavaa, mutta onpahan hyvää selkäranka-harjoittelua :) älä ole hiljainen ja alistuva tyttö, yksikään tosimies ei pidä naisista jotka ovat alistuvia hyssyköitä ja sinä haluat tulevaisuudessa sitten tosimiehen.
Ollaan kumpikin -93.
Eli aika nuoria kyllä, mutta en uskalla ottaa asiaa puheeks :(
oon myös ollu masentunu ja kyseinen poika on sitte menny kertoon sen kavereille kyseisestä asiasta ja ne painostaa tyyppiä jättämään minut...
en haluais jättää sitä tyyppiä, koska se on mulle tärkeintä...
mutta ne kommentit muille masentaa aina vaan enemmän...
oon myös joskus satuttanu itteeni, enkä kestäis jos "menettäisin" tuon pojan... :(
Käyt läpi nyt tätä teinirakkaus-prosessia, tiedän että en voi sanoa enkä huitasta sua millään "näe itsesi tulevaisuudessa" taikasauvalla.
Usko minua vaan kun sanon että kaikkein parhaiten selviät tästä jos olet ylpeänä oma itsesi, rehellinen itsellesi ja tunteillesi. Suru, viha, pettymykset, menetykset on valitettavasti iso osa tätä elämää ja sulle tulee tulevaisuudessa vielä paljon, PALJON rajumpia vastoinkäymisiä.
Älä välitä siitä mitä muut sanoo tai ajattelee susta, sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Tuon yleensä huomaa vaan liian myöhään. Sinua rakastetaan aidosti vain jos olet juuri sitä mitä olet, hyvine ja huonoine puolinesi. Vihata kyllä voi vaikka näyttelisit tai olisit oma itsesi, niistä ihmisistä sun onneksi ei tarvitse välittää.
Mun tekisi mieli syöttää sulle joku iso itseluottamus-pilleri :)
En oo ollu pitkään aikaan perheen kans väleissä.
Ja minusta juorutaan kamalasti kaikkea, enkä enää uskalla tehä paljo mitään, paitsi joskus satuttaa itteeni.
Monesti myös tuntuu ettei elämällä oikeastaan olis edes väliä... :(
Älä välitä ihmisten juoruista, oikeasti. Heikot ihmiset tarvitsee puhua pahaa toisista pönkittääkseen itselleen omaa arvoaan mutta se ei ole todellista arvostusta.
En tiedä millä saisin sut vakuuttuneeksi että olen itse ollut joskus nuori, käynyt kaiken tuon saman läpi ja ollut aika paljon tekemisissä nuorten ihmisten kanssa ja tässä asiassa olen taatusti 100% oikeassa.
Voit olla riidoissa perheesi ja ystäviesi kanssa, teidän ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä mistään asiasta mutta muista että he ovat läheisesi ja ystäviäsi, kunnioita heitä silti vaikka ette olisi samaa mieltä. Mikä tulee vanhempiisi niin he eivät yritä kusettaa sua vaan yrittää olla apuna ja tukena, sun pitää tietää se että vanhempasi ei ikinä, ikinä jättäisi sinua pulaan vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka kuka tahansa sanoisi mitä tahansa.
Se ei ole niin tärkeätä että sulla on juuri nyt poikaystävä, se ei ole tärkeätä että ihmiset ihailee sinua, se ei ole tärkeätä että olet hyvä, kaunis, rikas, vaikutusvaltainen tai mitä tahansa - usko mua. Se millä ON merkitystä on se että luotat vanhempiisi, tiedät mitä haluat tehdä, missä haluat käydä, mitä haluat oppia ja ketkä ovat ystäviäsi jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet vaikka sinulla olisi minkälaisia outoja kiukuttelukohtauksia tahansa tai vaikka harrastaisit tai tykkäisit mitä ihmeellisimmistä asioista.
Muista se että täällä ei olla miellyttämässä muita ihmisiä vaan nauttimassa omasta elämästä ja kaikesta mitä se tarjoaa niinkauan kuin sitä kestää. On ajanhukkaa käyttää arvokasta elämänaikaa muiden miellyttämiseen ja siihen että yrittää olla jotain että joku ei juoruaisi sinusta koska sitä joku tekee kuitenkin aina. Anna ihmisten juoruta ja tehdä mitä tekee, ala itse nauttimaan kaikista pienistäkin asioista elämässä, kirjoita päiväkirjaa ja lisää siihen pienimmätkin hauskat tai mielenkiintoiset asiat vaikka se ei olisi muuta kuin että olet nähnyt hienon värisen perhosen.
Kun olet oma itsesi, suhun tulee joskus rakastumaan joku mies niin täydellisesti että hän tekee ja puolustaa sinua kaikkialla ja kaikille, aina ja sinä häntä :)
En löydä mitään lohduttavia sanoja, käyt läpi sitä vaihetta elämässä jossa kasvat lapsesta nuoreksi ja siinä on paljon ihmeellisiä vastoinkäymisiä mitä ei kaikki ymmärrä tai osaa kokea niinkuin sinä koet sen, älä hermostu siitä vaan mieti ja juttele itsesi kanssa, opi tuntemaan itsesi täydellisesti ja hyväksy se että sinus saon myös heikkouksia ja huonoja puolia eikä se tee sinusta ollenkaan huonompaa ihmistä.
En tuu kenenkään kans toimeen, eikä kukaan hyväksy mua tällasena ku oon.
Jos pukeudun niin miten haluan, niin kaikki vaan häipyy mun ympäriltä ja jään yksin.
Ja oon ollu sen mun poikakaverin kans n. 2kk.
Se kyllä puolustaa mua jne, mutta silti se vaan kehuskelee muita tyttöjä ja laittelee niille sydämiä.
Eniten täs pelkään sitä, et se pettää tai et ite masennun taas pahasti, niinku kerran yhen pojan takii. :(
Kerroppas miksi rakastat tätä poikaa?
Pukeudu ihan niinkuin haluat, jos ihmiset katoaa ympäriltäsi niin sitten katoaa. So what? Älä missään tapauksessa lähde toisten miellyttämis-linjalle, se ei ole ikinä mahdollista miellyttää kaikkia, siinä vaan kaivaa itselleen kuoppaa kun pitää jatkuvasti miettiä ketä nyt pitäisi miellyttää ja mites nyt kun tuo vaihtoikin mielipidettään jne.
Älä tee itsellesi ikinä pahaa, kunnioita, rakasta ja arvosta itseäsi. Sinä itse olet ainoa ihminen kuka on aina ollut ja tulee aina olemaan sun kanssa elämän alusta viimeiseen sekuntiin asti. Opi ymmärtämään itseäsi, hemmottele itseäsi, älä aseta itsellesi liikaa paineita ja tavoitteita vaan anna itsesi elää ja olla juuri semmoinen kuin olet.
Tyhmältä kuulostava klisee että ei voi rakastaa toista ennenkuin rakastaa itseään pitää ihmeellisen hyvin paikkaansa. Tuohon pitäisi vielä lisätä että kukaan ei voi aidosti rakastaa sinua ennenkuin rakastat itseäsi. Kaikki muu on jonkunlaisen kulissin tai väärän olettamuksen perusteella rakennettua ihastusta ja rakastumista.
Olen itse kokenut mitä on todellinen rakastaminen ja se on aivan fantastista. Se on täysin ehdotonta luottamusta, se on se tunne että olet kokonainen kun puolisosi on vierelläsi, kummallekkaan ei tule edes mieleen puukottaa toista tai itseään selkään koska ei ikinä voisi tehdä semmoista ihmiselle joka on arvokkaampi ja tärkeämpi kuin kukaan muu.
Olen myös kokenut mitä se on kun suhde ja rakkaus ei perustu aitoon rakkauteen vaan rakkauden ja läheisyyden kaipuuseen, se on aika pinnallista, täynnä epäilystä, jatkuvaa mielistelyä ja luottamuskin on molemmilla aika heikossa.
Aidossa rakkaudessa, joka perustuu itsensä ja toiseen täydelliseen rakkauteen ei ole epäilyksiä. Vaimon päästin minne tahansa tekemään mitä tahansa, vaikka ryyppäämään työkavereiden kanssa alasti saunaan, tiesin että hän ei katoa viereltäni ja että luottamus on täydellinen, en koskaan ollut mustasukkainen eikä hänellä ollut koskaan tarvetta olla minusta mustasukkainen. Hän tiesi että vaikka olisi timbuktun viidakossa ja tarvitsisi apua niin jättäisin sekuntiakaan harkitsematta kaiken taakseni, möisin mitä tahansa, tekisin mitä tahansa että pääsisin timbuktun viidakkoon hänen avukseen - ja päinvastoin. Kumpikaan meistä ei ikinä puhunut pahaa toisistamme kellekkään, ei vaikka olisi ollut miten kovia riitoja tahansa. Kumpikaan ei olisi ikinä jättänyt toista pulaan vaikka olisi ollut miten kovia riitoja tahansa. Kumpikin teki kaikkensa molempien hyväksi. Tuo on sitä mitä minä haluaisin että jokainen ihminen kokisi elämässään mutta se ei onnistu jos joutuu olemaan jotain muuta kuin oma itsensä.
se poika on vaan ihana ja ennen se ainaki oli luotettava, enää en tiedä pitäiskö luottaa siihen vai ei.
en nykyään edes nuku öisin ku mietin vaan, että pettääkö se poika mua.
en tiedä mistään mitään, en edes pidä hauskaa :(
Yksi asia mikä on aika outo on se että yleensä ihmiset ovat todella hyviä neuvomaan toisia mutta todella huonoja seuraamaan omia neuvojaan.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää minkälaisia neuvoja antaisit ihmiselle joka on tasan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Yritä ajatella niin että se tilanne missä olet, on joku ihan vieras ihminen, vaikka joku joka on kirjoittanut tällä palstalla ongelmastaan tai joku ystäväsi/tuttusi.
Mitä antaisit neuvoksi ja ohjeeksi?
En osaa neuvoa muita, siinähän se onkin.. :(
No tässä tulee sulle ensimmäinen tehtävä ja jos suoritat sen juuri niinkuin sanon niin sulla hieman avautuu mitä haen takaa.
Käy nykäsemässä äitiäsi hihasta ja sano että haluat jutella, pyydä anteeksi jos olet ollut paha suustasi tai aiheuttanut ongelmia mutta haluaisit nyt kertoa sun huoliasi ja neuvoja häneltä miten voisit tästä jatkaa.
Ole täysin rehellinen ja avoin äidillesi, varaudu myös siihen että hän on hieman varuillaan haluatko huijata häntä jotenkin mutta jos olet täysin avoin ja rehellinen, et jätä mitään kertomatta ja osoitat että arvostat häntä vaikka te riitelette välillä niin huomaat miten äidin läheisyys ja rakkaus omasta tyttärestään kasvattaa sun itseluottamusta ja tiedät taas että sinusta välitetään, oikeasti.
En mä pysty puhumaan sille, en uskalla enkä luota siihen..
mulle ei mikään oo enää helppoa :(
Tee tuo ensimmäinen tehtävä vaikka kuinka pelottaisi, älä mieti sitä että luotatko vai etkö, sinä ainakin olet tehnyt oikein ja oman osuutesi kunhan vaan suoritat ensimmäisen tehtävän.
mutta en vaan voi, en voi yhtään luottaa mun vanhempiin. :(
naisen saa vongattua sänkyyn paljon helpommin kun hänelle ensin kirjoittaa vähän ylisanoja....