Olen avoliitossa taistellut 7-vuotta ja nyt olen alkanut pohtia, mitä miehelleni merkitsen ja mitä järkeä suhteessamme on?
Tässä ajassa on ollut paljon vauhtia ja vaaratilanteita!
Seurustelumme alkuaikana (3v.) hänellä oli ollut muita suhteita koko ajan (paljastuivat, kun olimme muuttaneet asumaan yhteen). Hän kertoi, ettei voi sitoutua yhteen naiseen ja haluaa harrastaa sm-suhteita muiden naisten kanssa jne..ja oli salannut tilanteen minulta, koska pelkäsi että päätän suhteemme ja yheteinen asunto hanke saa jäädä.
Sovimme asian (en jaksanut muuttaa heti uudestaan) ja hankimme tilan, jossa herra saa ja voi vapaasti harrastaa seksuaalisuuttaan kuten haluaa. Minä olen maksanut koko ajan tilan vuokran ja olen myös vastuussa tilasta.
Alkuaikoina olin ihastunut ja en nähnyt, kuin hänet hyvät puolensa. Leijuilin pää pilvissä, sittemmin olen ollut jalat tulevasti maassa. Pettymykseni oli sitäkin suurempi, kun esiin tuli joukko hänen ns. dominoitaan ja osa muita joiden kanssa hän oli harrastanut seksiä. Alkuun sm-suhteita perusteltiin ja esiteltiin ystävinä.
Itsessäni heräsi raivo ja näytin mihin höynäytetty "kotijoukkojen komentaja" yltää.
Kotityöt on jääneet minun vastuulle, mies kun keskittyy uraansa ja opiskeluunsa. Kokkaan, siivoan, pyykkään ja kuskaan herraa, silloin kun kotia ei enää kulje mikään julkiväline.
Pidin pääni ja kasvatin lapseni itsenäiseksi ja vasta kun lapseni muutti omaan asuntoon, myin oman asuntoni ja muutin yhteiseen asuntoon. Olin asunut puolivuotta uudessa, kun todellisuus paljastui.
Nyky tilanne on se, että mieheltä on jääneet kaikki suhteet ja nyt hän elää selibaatissa ja valittaa, kun en halua häntä!
Jotenkin olen herännyt tilanteeseen ja mietin miksi olla yhdessä, missä ei oikeasti olla yhdessä? Minulla omat sukulaiseni ja ystäväni, hänellä omansa jne..
Pitäisikö minun ajatella miestä ja hänen tunteita, kun hän vakuttaa rakastavansa minua ja haluavansa mennä joskus avioon. Saan kuulla, kuinka en häntä huomioi, kuten alkuaikoina jne..
Jotenkin koen/nään hänet pikkupoikana joka ei koskaan aikuistu. Nyt olen miettinyt oman asunnon hankintaa ja muuttamista erilleen. Aina kun otan asian puheeksi mies alkaa itkemään ja kertoo rakkaudestaan ja kuinka hän on romuna, jos lähden...
Voinko vielä löytää sen alkuajan tunteen onnesta tai löytää edes jotain mille rakentaa? Neuvoja, ohjeita, KIITOS!
Tässä ajassa on ollut paljon vauhtia ja vaaratilanteita!
Seurustelumme alkuaikana (3v.) hänellä oli ollut muita suhteita koko ajan (paljastuivat, kun olimme muuttaneet asumaan yhteen). Hän kertoi, ettei voi sitoutua yhteen naiseen ja haluaa harrastaa sm-suhteita muiden naisten kanssa jne..ja oli salannut tilanteen minulta, koska pelkäsi että päätän suhteemme ja yheteinen asunto hanke saa jäädä.
Sovimme asian (en jaksanut muuttaa heti uudestaan) ja hankimme tilan, jossa herra saa ja voi vapaasti harrastaa seksuaalisuuttaan kuten haluaa. Minä olen maksanut koko ajan tilan vuokran ja olen myös vastuussa tilasta.
Alkuaikoina olin ihastunut ja en nähnyt, kuin hänet hyvät puolensa. Leijuilin pää pilvissä, sittemmin olen ollut jalat tulevasti maassa. Pettymykseni oli sitäkin suurempi, kun esiin tuli joukko hänen ns. dominoitaan ja osa muita joiden kanssa hän oli harrastanut seksiä. Alkuun sm-suhteita perusteltiin ja esiteltiin ystävinä.
Itsessäni heräsi raivo ja näytin mihin höynäytetty "kotijoukkojen komentaja" yltää.
Kotityöt on jääneet minun vastuulle, mies kun keskittyy uraansa ja opiskeluunsa. Kokkaan, siivoan, pyykkään ja kuskaan herraa, silloin kun kotia ei enää kulje mikään julkiväline.
Pidin pääni ja kasvatin lapseni itsenäiseksi ja vasta kun lapseni muutti omaan asuntoon, myin oman asuntoni ja muutin yhteiseen asuntoon. Olin asunut puolivuotta uudessa, kun todellisuus paljastui.
Nyky tilanne on se, että mieheltä on jääneet kaikki suhteet ja nyt hän elää selibaatissa ja valittaa, kun en halua häntä!
Jotenkin olen herännyt tilanteeseen ja mietin miksi olla yhdessä, missä ei oikeasti olla yhdessä? Minulla omat sukulaiseni ja ystäväni, hänellä omansa jne..
Pitäisikö minun ajatella miestä ja hänen tunteita, kun hän vakuttaa rakastavansa minua ja haluavansa mennä joskus avioon. Saan kuulla, kuinka en häntä huomioi, kuten alkuaikoina jne..
Jotenkin koen/nään hänet pikkupoikana joka ei koskaan aikuistu. Nyt olen miettinyt oman asunnon hankintaa ja muuttamista erilleen. Aina kun otan asian puheeksi mies alkaa itkemään ja kertoo rakkaudestaan ja kuinka hän on romuna, jos lähden...
Voinko vielä löytää sen alkuajan tunteen onnesta tai löytää edes jotain mille rakentaa? Neuvoja, ohjeita, KIITOS!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tähän ei voi sanoa muuta kuin että hanki elämä! Suosittelen pitkää yksin asumista ennen kuin alat edes harkita uutta suhdetta kenenkään miehen kanssa. Sinä suostuit kynnysmatoksi aikanaan ja jouduit kuolettamaan omat tunteesi. Vaikka miehesi nyt itkee perääsi, hänellä saattaa taas kohta olla uusia virityksiä menossa. Sinun kannattaa miettiä nyt vain itseäsi. Miltä sinusta tuntuu, jos sinä hyvää hyvyyttäsi jäät miehesi luokse ja hänellä on kohta toinen nainen/naisia kierroksessa..?
Aikuinen ihminen on viime kädessä vastuussa vain itsestään ja sinä varmaan tiedät mikä olisi sinulle parasta tässä tilanteessa. Sinä olet tehnyt hallaa miehellesikin, kun olet mahdollistanut hänen törkeä käytöksensä ja mahdollisuuden elää kuin vastuuton kakara.
Sinunlaisesi naiset takaavat etteivät huorapukit tule koskaan puuttumaan yhteiskunnastamme!
Kuinka kukaan nainen haluaa täysin vapaaehtoisesti vietää tuollaista elämää on varmaan useimmalle lukijalle suuri kysymysmerkki. Kuinka sinä kerrot itsellesi että:
1) tukea ihmistä joka on täysin mätä sisältäpäin, on oikein?
2) näytää lapselle/nuorelle aikuisesta noin sikamaista esimerkkiä on oikein?
3) näyttää lapselle/nuorelle oikein läheltä millainen on esimerkillinen mies joka on (ihaillun) äidin valitsema- onko tuo oikein!?
4) varsin tietoisena miehen pitäessä sinua lattiamattona sinä et tee asialle mitään?
5) vihdoin kun arvon rouva kykenee avaamaan silmänsä, vieläkin kieltäytyy eroamasta saastasta ja loasta. Onko tuo oikein?
Mutta kenties sinä saatkin jotain sadistista nautintoa siitä kun toinen kohtelee sinua mitä oksettavimalla tavalla.
Muiden arvostuksen itseäsi kohtaan sina kyllä olet heittänyt sioille.
tämän suhteen kiistakapula! Mielestäni lapselle ei parisuhteen ristiriidat kuulu, eikä niiden selvittely.
Miehestä en lapselle ole pahaa sanaa sanonut, enkä heidän hyviä välejä myrkyttänyt (lapsi on jo täysi-ikäinen ja asuu omillaan).
Kaikkea sitä kuvitellaan, että vanhemman seksi tai ulkopuoliset suhteet kuuluisi jälkikasvun kanssa selvitellä!
Mies on esimerkillisesti käyttäytynyt nuorta kohtaan ja antanut miehen mallin, josta moni voisi ottaa mallia. Osaa käyttäytyä, keskustella, kuunnella jne.
Turha sotkea puuroja ja vellejä!
Me emme ole täydellisiä kukaan. Sinun on kuitenkin kyettävä tekemään päätös. Hyvä isä ja p-mäinen puoliso, sallitko yhdistelmän? Yleensä huonoissa suhteissa pitää laiskuus ja väsymys koukussa. Asiaa ei jotkut edes tunnista epäterveeksi, jos omasta kodista on peritty jokin malli tai lapsuudesta on jäänyt jokin pelko hylätyksi tulemisesta. Kerää voimia, muuta erilleen ja ota etäisyyttä fyysisesti mieheesi. Et yhdessä asumalla saa ainakaan selvitettyä ajatuksiasi.
No, sieltähän tuli kehuja isästä niin paljon ettei paremmasta väliä! Minkäslaisen mallin itse olet naisena antanut pojallesi: alistuvan kynnysmatonko?
Jo on aikoihin eletty, kun vaimo maksaa miehelleen kämpän, jossa tämä voi pettää vaimoaan ja harrastaa seksiä muiden naisten kanssa? Pakkasitko kondomitkin mukaan? Ja vähän taskurahaa, että voi pitää niitä naisia hyvänä?
1. Luetun ymmärtäminen, kuka ja missä on puhunut pojasta, tytärkin tarvitsee miehen mallia!
2. Lapselleni olen antanut äidin mallin, joka toimii yrittäjänä ja huolehtii jälkikasvustaan, sekä tulee toimeen omilla ansioillaan. En siis ole miehen elätti, eikä hän minun.
3. Käytännön syistä minä hoisin tilan, mutta mies ei tarvitse tasku- yms. rahaa. On oma ansiotyö, jolla pärjää mukavasti. Osallistuu myös asumisen, elämisen jne.. kustannuksiin.
4. Mies ei ole koskaan käyttäytynyt huonosti lasta kohtaan. Päinvastoin, pitäiskö häntä siitä rankaista? Minusta ei.
5. Kiitos vain mielipiteistä, joista suurimmassa osassa nousee esiin äidinrooli?? Ilmeisesti tämän palstan lukijat käy keskustelua vanhempien ja heidän kumppaneiden seksielämästä, lastensa kanssa. Minä en! Seksistä puhun yleisellä tasolla, en niin mitä äiti tai hänen avopuolisonsa harrastaa.
6. Olisi mukava saada tietää onko vastaajina vain pelkät naiset? Näyttäisi siltä.
7. En elä alisteisessa suhteessa. Ts. mies ei mietenkään alista minua tai minä häntä. Ihastuin ja rakastuin. Nyt mietin mitä haluan tehdä tästä eteenpäin.
asiallisesta vastauksesta.
"Mutta kenties sinä saatkin jotain sadistista nautintoa siitä kun toinen kohtelee sinua mitä oksettavimalla tavalla"
En nyt oikein osaa yhdistää vertaustasi sadismiin?
Mielestäni määritellään hieman toisin. Korjatkaa jos olen väärässä?
"Käytännön syistä minä hoisin tilan, mutta mies ei tarvitse tasku- yms. rahaa." Tuo on kyllä aika milenkiintoinen kommentti, miksi käytännön syistä sinä huolehdit paikan vuokran..? Kuulostaa kyllä aika omituiselta.
Voi olla, että mies on ollut mukava lastasi kohtaan, mutta sinua hän on kohdellut kuin koiraa suomeksi sanottuna ja sinä vielä maksat lysttin?? Omituinen tarina...
Useimmat ihmiset kohtelevat koiraansa paremmin, kuin puolisoaan tai lapsiaan!
Mieheni kohtelee minua arjessa ja yhteisissä menoissa huomaavaisesti. Hän on todella huomaavainen, vain tuo hänen seksuaalinen tarpeensa alistua, johon en itse kykene vastaamaan.
Käytännän syyt: Omistan tiloja ja se oli helpoin ratkaisu.
Vaimon pieksäjät vakuuttavat että mieheni on ihana silloin kun ei hakkaa.
Juopon vaimot: Mieheni on ihana silloin kun ei juo viinaa.
Huoraajan vaimot: mieheni on ihana silloin kun ei huoraa
Mitä yhteistä näillä kaikilla on?
Naiset (tuo sopii aivan yhtähyvin miehiinkin jotka ovat alistettuja)kai yrittävät kerätä tulisia hiiliä puolisonsa pään päälle. He yrittävät tehdä itsestään narttyyrin.
Toisten kunnioitus on heidän kohdallaan historiaa.
Tarkoitti varmaan masokistista...? Mies kai tässä tapauksessa olisi se sadisti?
kuulosti hyvin samanlaiselta kuin oma tilanteeni muutama vuosi sitten.
mieheni oli oikea uraohjus ja oli hyvin vähän kotona, eikä varsinkaan osallistunut kotitöihin.
eräänä päivänä sain sitten tarpeeksi!
sanoin hänelle, että seuraavana viikonlopppuna hän ei varaa mitään tekemistä itselleen.
otimme edellisenä iltana hieman viintä ja juotin häntä hieman normaalia enemmän.
ajattelin, että hän nukkuisi hieman normaalia pitempään seuraavana päivänä ja ehtisin hieman valmistella häntä.
aamulla heräsin hyvissä ajoin ja keitin kahvia ja toin aamiaisen vuoteeseen. sain hänet hyvälle tuulelle, ja kerroin mitä mieltä olin hänen kotitöidensä vähyydestä.
mieheni nikotteli vastaan hieman.
sanoin hänelle, että tilanne muuttuu ja hän tekee kuluvana viikonloppuna kaiken mitä minä olen normaalist tehnyt. sanoin myös hänelle, että hän saa pukea siivousasun päälleen. olin varannut hänelle lyhyen hameen ja puseron. perustelin sillä, että hän oli minulle joskus tuollaista asua ehdottanut. alkuun hän ei tietenkään ollut suostumassa asiaan, mutta pysyin tiukkana. hänen ei auttanut sitten kuin pukeutua -ei hän pahalta näyttänytkään niissä. ajattelin kenkiäkin, mutta en halunnut järkyttää häntä enempää.
nyt tapahtumasta on vuosi ja mieheni siivoaa viikonloppuisin edelleen . olen hankkinut miestäni varten myös kengät. koroilla, mutta ei liian korkeilla.
seksielämämme on parantunut tuon jälkeen melkoisesti ja säpinää, silmän iloa on myös tullut. olen huomannut mieheni tekee kotityöt huomattavasti tarkemmin pukeutuneena kuin ilman.
suosittelen muitakin kokeilemaan mieheensä tuota.