pienestä riidasta kasvaa isompi, kun mies ei vaivaudu juttelemaan asioista tai vastaamaan kunnolla jos kysyn häneltä jotain. tuntuu ettei hän myöskään välitä/ ota asioita tosissaan kuin vastan sitten kun on tosi kyseessä. en halua tuhlata elämääni turhaan, mutta ei ole helppoa myöskään ajatella elämää eteenpäin ilman häntä. meillä on yhteinen lapsikin.
olen vaativa persoona, mutta toista kun ei voi muuttaa ne asiat joille ei voi mitään ne on vain hyväksyttävä. onko siis niin ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuuta?? haluaisin miehen, joka välittää ja osaa myös näyttää sen. onkohan miestä jonka kanssa voisi olla onnellisempi? sitä kun sanotaan ettei asiat parane miestä vaihtamalla...
olen vaativa persoona, mutta toista kun ei voi muuttaa ne asiat joille ei voi mitään ne on vain hyväksyttävä. onko siis niin ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuuta?? haluaisin miehen, joka välittää ja osaa myös näyttää sen. onkohan miestä jonka kanssa voisi olla onnellisempi? sitä kun sanotaan ettei asiat parane miestä vaihtamalla...
Vastaukset 5
Vanhimmat
voi ystäväiseni, olen ihan samankaltaisessa tilanteessa, vaikka et paljoa kertonutkaan. Muutettiin hiljattain yhteen ja suhde on alkanut mennä suoraan alamäkeä. Kaikki lämpö ja läheisyys (se vähä mitä on ollut) on kadonnut. Pelkkää kylmyyttä ja julmuutta meidän välillä. Mies ei myöskään välitä. Ei osoita tunteitaan (onko niitä edes?). Itse kaipaan hellyyttä, läheisyyttä, seksiä. Toista ei kiinnosta mikään. Lauantai-ilta ja olen yksin....
Joskus aattelee että oisko jossain joku, joka olisi se oikea mulle. Ehkä sitä ei vaan sovi sitten yhteen, ei sitten millään. Ei ne siitä muutu. Sitä mietin itsekin, onko sitä tulevaisuutta kuitenkaan. Ja olen jo siinä iässä, että lasten teko pitäisi aloittaa pian, jos meinaa. Jos erotaan, jää myös se haave (en tee lapsia enää liki 40:n iässä). Surullista.
Kuinka kauan sitä ennen seurustelitte? Oletko sanonut suoraan miehelle asiasta, että tätä menoa tämä suhde on kohta loppu? Oletko kysynyt syytä sille, miksi hän on alkanut noin veemäiseksi sua kohtaan, vaikka halusi niin muuttaa saman katon alle asumaan?
Ehdittiin olla 4 vuotta ennen yhteen muuttoa. Suhde on ollut kyllä aikamoista riitelyä jo aikaisemminkin, mutta päätettiin koittaa tätä "viimeistä" vetoa. En vaan enää millään jaksaisi alkaa samaa urakkaa jonkun kanssa. Tutustumista, rakastumista, sitoutumista, lasten teon miettimistä... Aika loppuu kesken... Haluaisi että se toinen olisi se oikea, mutta jokin kaihertaa vastaan... Ja syy veemäisyyteen olen kuulemma minä, meidän riidat.. Minä "ärsytän" vaatimalla asioita (kuten sitä läheisyyttä ym). Riidat jää häntä vaivaamaan.. Ehkä on syytä minussakin, tai tietysti on, mutta sepä se. Voiko sitä olla toisen kanssa niin epäsopiva, että vaikka tunteita toista kohtaan on, niin ei se suju se yhteiselo ei sitten millään? Biologinen kello tikittää, eihän tässä olis ongelmia, jos olis parikymppinen, mutta ku kolmenkympin raja on jo ylitetty!
Voisin sanoa, että kyllä se todellakin voisi parantua miestä vaihtamalla. Katsos kun me miehetkään ei olla samasta muotista valmistettuja. Itse ainakin juttelisin mielelläni asioista ja vastaan suoraan johonkin, jos osaan. Näytän myös välittäväni, jos mulla on tunteita naista kohtaan ja muutenkin.
Kun kuulee ja lukee muiden juttuja, tulee sellainen olo että valitanko turhasta. tuntuu että toisilla asiat on vielä huonommin. meillä on kyllä seksiä, olemme lähekkäin ja muuta, mutta kaikkeen teen minä alotteen. olisi kiva jos mieskin joskus tulisi viereeni (pyytämättä). kyllä hän joskus tulee halaamaan ja antaa pusun, mutta toivoisin enemmän. mitä noita muita juttuja luin, niin olisi aivan mahtavaa jos meilläkin olisi vielä sellaisia "alku ajan juttuja"... itse tykkään romantiikasta, mies taas ei tunnu olevan mikään romantikko :(
asiaa myös vaikeuttaa se, että itselläni on kauhea vauvakuume ja olen aina haaveillut lapsista pienellä ikäerolla... mutta eihän huonoon suhteeseen voi lasta tehdä! tai muuten olen yksin lasten kanssa ja sitä uutta miestä voi olla aika vaikea löytää kun kotona vaan on...