Minulla on ystävä,olemme olleet jonkinlaisessa tekemisissä jo pitkään.
Tämä ystävä kuuntelee mielellään ja kertoilee itsestään hyvinkin paljon tarinoita,kaikki siis vaikuttaisi olevan kuten ystävillä kuuluukin.
Minua on alkanut korpeamaan eräs piirre ystävässäni,voin olla itse pikkumainen kun takerrun tälläiseen seikkaan...
Nimittäin hän on oikein piikikäs,sanotaanko satuttavan piikikäs kommenteissaan minua kohtaan.
Luulen että se on hänen puoleltaan ihan tietoista toimintaa,asia on särönä ystävyyden aitoutta ajatellessani koska mielestäni ystävän tehtävä ei ole pahoittaa tahallisesti toisen mieltä?
Mitä mieltä olette?
mm.
Kerroin hänelle ostaneeni jotain uutta vitamiini valmistetta ,satuin olemaan kyseisenä päivänä hyväntuulinen kunnes ystäväni pamautti että :"joo,joo, syöhän niitä pilleriäsi niin varmasti harvahiuksinen pääsi alkaa kasvamaan uutta tukkaa ja kasvosi saa väriä":
Minuun tuollainen sattui,enkä voi ymmärtää kuinka joku ei saattaisi ymmärtää tuollaisen lausunnon satuttavan?
Tämä ystävä kuuntelee mielellään ja kertoilee itsestään hyvinkin paljon tarinoita,kaikki siis vaikuttaisi olevan kuten ystävillä kuuluukin.
Minua on alkanut korpeamaan eräs piirre ystävässäni,voin olla itse pikkumainen kun takerrun tälläiseen seikkaan...
Nimittäin hän on oikein piikikäs,sanotaanko satuttavan piikikäs kommenteissaan minua kohtaan.
Luulen että se on hänen puoleltaan ihan tietoista toimintaa,asia on särönä ystävyyden aitoutta ajatellessani koska mielestäni ystävän tehtävä ei ole pahoittaa tahallisesti toisen mieltä?
Mitä mieltä olette?
mm.
Kerroin hänelle ostaneeni jotain uutta vitamiini valmistetta ,satuin olemaan kyseisenä päivänä hyväntuulinen kunnes ystäväni pamautti että :"joo,joo, syöhän niitä pilleriäsi niin varmasti harvahiuksinen pääsi alkaa kasvamaan uutta tukkaa ja kasvosi saa väriä":
Minuun tuollainen sattui,enkä voi ymmärtää kuinka joku ei saattaisi ymmärtää tuollaisen lausunnon satuttavan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiedän, että tää kuulostaa susta varmasti tosi pahalta, mutta ota yhteyttä ystävääsi. Kuten sanoit, hän on sinun ystäväsi, mutta mieti onko hänen seurasi sinulle hyväksi? Ei kenenkään tarvitse kestää tollasia kommentteja ja ivailuja, mutta ei tietenkään yksinäisyyskään ole hyvä asia. Ei tietenkään kannata laittaa välejä poikki ystäväsi kanssa, koska onhan hän sentään ystäväsi, mutta älä uskoudu hänelle enää niinkuin ennen. Löydät varmasti tosiystävän jostain, jolle voit kertoa vaikeimmatkin asiat ja joka ymmärtää ja tukee sinua AIDOSTI! Mieti, mikä on sinulle hyväksi. Se ei ole aina helpoin ratkaisu, mutta oikein, koska SINÄ olet elämäsi tärkein ihminen.
Et sitten tajunnut vastata siihen mitään? Tyyliin "noi piikittely kommenttisi voit sitten pitää omana tietonasi".
tarve olla ilkeä ystäville. Kait se on luonnekysymys, jotkut ivat ilkeämielisiä. Itselläkin on tällaisia "ystäviä" tullut vastaan. Joku kirjoitti, että sanoa takaisin samalla mitalla. Kokelitu on itsekin monet kerrat sekä suoraan että kierrellen. Eipä juuri ole auttanut. Jotkut vain ovat sellaisia, että tahallaan pahoittavat toisen mielen ja saavat siitä jotain kiksejä. Ite otin tällaiseen kaveriin etäisyyttä, juuri mitään ei olla enää tekemisissä. Kenenkään ei tarvitse kuunnella tollaista ivailua.
Kiinnitäppäs huomio seuraavaan seikaan ystävässäsi.
Nimittäin olen huomannut sen että tälläiset itsekkäät ihmiset ovat niin kateellisia että jopa ystävän hyväntuulisuus tai iloisuus saa heidät näkemään punaista ja silloin sanan miekka sivaltaa.
Kateus on niin syvällä perseessä kyseisillä ihmisillä ettei normaali ihminen osaisi edes yhdistää käytöksen johtuvan kateudesta.
Olen itse testannut tälläisiä ihmisiä kertomalla itselläni menevän huonosti ja havainnut tälläisen kateellisen ystävän naaman kirkastuvan ja kysyvän iloisella äänellä että "kuinka niin...
Sellaisten ystävien kanssa tuleekin parhaiten toimeen kun ottaa huomioon seikan ettei koskaan saa näyttää jonkun asian olevan hyvin,vaan aina joku asia menee huonosti.
Perimmäinen kysymys kannattaako tuollaisia ystäviä sitten pitää ollenkaan on jokaisen itsensä ratkaistava,kaikkeahan tähän maailmaan mahtuu ja kai siinä menee muutama itsekäs kateellinen ystäväkin.
Ja jos oikein tälläisen kateellisen ystävän oppii tuntemaan huomaa ettei sellainen kestä itse pienintäkään kritiikkiä itsestään vaikka onkin sitä auliisti aina antamassa toisille.
Itsellänikin on ystävä, jonka olen tuntenut opiskeluajoista asti, jo melkein 15v. Ei hän silloin tutustuessamme ollut niin kamala ja piikikäs kuin nykyään. Tilanne on vuosien mittaan hitaasti valunut pahempaan suuntaan.
Jos kerron, että esim. uusi työpaikka on tosi mukava, että olen tavannut ihanan miehen (mitä tahansa hyviä kuulumisia), hän kommentoi jotain tosi negatiivista ("kuule, kyllä se arki sieltä vielä tulee", "älä nyt turhaan intoile, putoot sitten vaan korkeammalta) ja saa fiilikset laskemaan. Jos kerron ikäviä kuulumisia, empatiaa riittää kyllä.
Olen vuosien mittaan sanonut hänelle suoraan, ettei tee enää mieli kertoa mitään kivaa, kun hän on niin pahanilman lintu ja tyrmää heti. Hänen puolustuksensa on, että niin kato, sä tiedät millanen mä oon. Myös tuo piikittely on tuttua juttua. Nykyään näemme ehkä kerran-kaksi vuodessa, mutta niidenkin harvojen tapaamisten aikana hän onnistuu livauttamaan joukkoon minua loukkaavia asioita. Saattaa esim. yhtäkkiä alkaa arvostella kovin ottein jotain heikkouttani. Ja sanoo heti perään, että katsos se on ystävien tehtävä sanoa asiat suoraan, kukaan muu ei sitä tee.
Hän on oikeassa siinä, että tiedän, millainen hän on. Itse olenkin nyt kerännyt rohkeutta (jo muutaman vuoden) sanoa, että minun puoleltani ystävyyden tunteet ovat kuolleet ja minun olisi helpomi olla ilman ystävyyden esittämistä. Pelottaa kuitenkin jo etukäteen, millainen ryöpytys sieltä tulee niskaan. On sen verran paha suustaan. Mutta oma itse on pakko laittaa tuollaisen kanssa etusijalle.
Helppo tapa päästä itsekkäästä ja kateellisesta ystävästä on esittää aina vastaveto loukkaavan kommenttiin ,tälläiset itsekeskeiset persoonat eivät kestä kuunnella samaa itse.
Jos kerrot ystävällesi tavanneesi kivan miehen ja saat siihen kommentin:" vai niin,ja putoat taas korkealta ja kovaa.."
Heitä vastapallo silmää räpäyttämättä:"No,eihän tuo sinunkaan tilanteesi ole kehuttava".
Huomaatte kuinka saatte riidan aikaiseksi heti,tai et kuule enää pitkään aikaan ystävästäsi.
Vissiin sit kateudesta on kyse, sitä olen itsekin miettinyt, mutta samalla syitä miksi joissakin tilanteissa. Joskus kerroin itelläni menevän huonosti jne ja huomasin, että "ystävän" silmät aivan selvästi kirkastuivat. Siihen jäi omien tekemisten sepittämiset. Samainen kaveri yritti usein mitätöidä tekemiset ja livauttaa piikkejä, jotta pahoittaisin mieleni. Yhteyttä en enää itse ole pitänyt, hän puolestaan soittelee ja hehkuttaa kuinka mahtavasti hänellä menee. Käsittämätöntä!
Silloinen ystäväni arvosteli minua lastenkasvatuksesta ja nyt kun hän sai viime joulukuussa lapsen niin heitinpä takaisin kaikki toisen niskaan.Nyt en kuulemma ole enää hänen ystävänsä. Mielestäni se ihminen ei ole kenenkään ystävä tuollaisella käyttäytymisellä. Mutta pääsimpä taakasta eroon.
Tutulta kuulostaa, ikävä kyllä.
Itsellä oln kaveri, jonka olen tuntenut vajaa kymmenen vuotta. Ensin vaikutti ihan kivalta, johtui varmaan siitä, että olin itse liian kiltti.
Vuosien varrella itsetuntoni on kuitenkin kohentunut ja opin pitämään puoleni.
Se ei ilmeisesti miellyttänyt ystävääni, joka oli tottunut viemään ja minä vikisemään.
Huomasin, että en pitänyt itsestäni hänen seurassaan, sillä hän sai mínussa esiin sellaisen ihmisen, jota en ole. En pidä toisten vähättelystä ja itseni kehuskelusta, enkä myöskään tykkää kailottaa menemisiäni ja tekemisiäni kaikelle kansalle kuten hän tekee.
Emme ole enää ystäviä, sillä luulen, että ansaitsen jotain parempaa. Onnekseni minulla on ystäviä, joiden seurassa on hyvä olla! Sinuna ottaisin välimatkaa ns. ystävääsi. Kyllä aika näyttää onko ystäväsi sinun arvoisesi. Arvosta sinäkin itseäsi!