Nainen jolta puuttuu...

useasti kirjoitusten perusteella mieheksi, niin samaten luulis kyllä suakin.

~nainen~ kirjoitti:

useasti kirjoitusten perusteella mieheksi, niin samaten luulis kyllä suakin.

siitä, ettei niin erityistä tarvetta korostaa sitä, mikä näkyy rivien välistäkin.;)

Mut ap:lle: ei enempää sanasta... Miespuoliset kertovat varmasti ne toivotut mielipiteet.

joka hinnoittelee itsensä alakanttiin.

ainakin osittain itsekunnioitus, mutta en silti pidä itseäni lutkana.

Mun mielestä tohon vaikuttaa aika paljon ne eväät, joita kotoa on saatu ja mua ei ainakaan koskaan ole kotona kehuttu tai kannustettu vaan aina on haukuttu ja tehty selväksi, ettei musta ikinä tule mitään. En tiedä, arvostaisinko itse itseäni enemmän, jos muakin olisi joskus arvostettu, mutta nyt en ainakaan arvosta itseäni kovinkaan paljoa. Mutta lutkaa musta ei silti saa tekemälläkään tehtyä ;-)

Ainiin, muuta mähän ylitin just ja just sen yhden testin mukaan sen lutkarajan(joka tais olla kuusi seksikumppania), joten sen mukaan olen siis lutka.

Eli myönnän sittenkin, olet oikeassa.

~nainen~ kirjoitti:

ainakin osittain itsekunnioitus, mutta en silti pidä itseäni lutkana.

Mun mielestä tohon vaikuttaa aika paljon ne eväät, joita kotoa on saatu ja mua ei ainakaan koskaan ole kotona kehuttu tai kannustettu vaan aina on haukuttu ja tehty selväksi, ettei musta ikinä tule mitään. En tiedä, arvostaisinko itse itseäni enemmän, jos muakin olisi joskus arvostettu, mutta nyt en ainakaan arvosta itseäni kovinkaan paljoa. Mutta lutkaa musta ei silti saa tekemälläkään tehtyä ;-)

Ainiin, muuta mähän ylitin just ja just sen yhden testin mukaan sen lutkarajan(joka tais olla kuusi seksikumppania), joten sen mukaan olen siis lutka.

Eli myönnän sittenkin, olet oikeassa.

saadut eväät vaikuttaa siihen, millainen ihmisestä kasvaa. Enemmän ne taitaa vaikuttaa kuin perityt geenit.

Näitä sinun juttuja lukeneena on kyllä tullut mieleen, ettet itseäsi kovin korkealle osaa nostaa. Eikä siinä mitään, mutta nykymaailmassa kumppanin löytäminen tuosta lähtökohdasta on varmaan vaikeaa, kun pitäisi osata "markkinoida" itseään.

Kaikkien vaatimattomien, maan hiljaisten ja hyvien ihmisten pitäisi saada kohdata samanlainen vastakappale, niin ehkä se kohottaisi molempien itsetuntoa. Tai ainakin sitä itsekunnioitusta vois yhdessä opetella rakentamaan.

väliaika kirjoitti:

saadut eväät vaikuttaa siihen, millainen ihmisestä kasvaa. Enemmän ne taitaa vaikuttaa kuin perityt geenit.

Näitä sinun juttuja lukeneena on kyllä tullut mieleen, ettet itseäsi kovin korkealle osaa nostaa. Eikä siinä mitään, mutta nykymaailmassa kumppanin löytäminen tuosta lähtökohdasta on varmaan vaikeaa, kun pitäisi osata "markkinoida" itseään.

Kaikkien vaatimattomien, maan hiljaisten ja hyvien ihmisten pitäisi saada kohdata samanlainen vastakappale, niin ehkä se kohottaisi molempien itsetuntoa. Tai ainakin sitä itsekunnioitusta vois yhdessä opetella rakentamaan.

Mä itse olen jotenkin asennoitunut siihen niin, että tulenkin olemaan yksin, ellei sitten ole mahdollisuutta joskus johonkin muuhun sen mulle oikean ihmisen kanssa. Uskon, että tiedän kuka se on, mutta en voi saada toista haluamaan itseäni, jollei hän sitä omasta tahdostaan halua. Enkä usko, että hänelle mun tarvisi alkaa itseäni markkinoimaan sen kummemmin:)

Ja koska itse ainakin ajattelen, niin että jollen tällaisena kelpaa, niin sitten en kelpaa. Ja mä olen hyvä kyllä kohottamaan muiden itsetuntoa ja tsemppaamaan muita, mutta välillä tietysti olisi kiva itsekin sitä kokea. Ja se pitäisi tulla ihmiseltä, joka oikeasti sitä tarkoittaa, eikä vain joltain joka kohteliaisuudesta ja/tai muodon vuoksi sanoo jotain.

Ja varmasti se itsearvostuskin kohoaisi, kun saisi tehtyä jotain, josta itse voisi olla ylpeä ja joka olisi hyvä saavutus, mutta itse en ainakaan ole saanut mitään niin ihmeellistä aikaiseksi, josta voisin tuntea olevani tyytyväinen ja ylpeä itsestäni.

~nainen~ kirjoitti:

ainakin osittain itsekunnioitus, mutta en silti pidä itseäni lutkana.

Mun mielestä tohon vaikuttaa aika paljon ne eväät, joita kotoa on saatu ja mua ei ainakaan koskaan ole kotona kehuttu tai kannustettu vaan aina on haukuttu ja tehty selväksi, ettei musta ikinä tule mitään. En tiedä, arvostaisinko itse itseäni enemmän, jos muakin olisi joskus arvostettu, mutta nyt en ainakaan arvosta itseäni kovinkaan paljoa. Mutta lutkaa musta ei silti saa tekemälläkään tehtyä ;-)

Ainiin, muuta mähän ylitin just ja just sen yhden testin mukaan sen lutkarajan(joka tais olla kuusi seksikumppania), joten sen mukaan olen siis lutka.

Eli myönnän sittenkin, olet oikeassa.

nainen olen myös (ja lapsuudesta huonoja kokemuksia), mutta erottaisin kyllä toisistaan itsekunnioituksen ja itseluottamuksen.
ongelmani on etten luota itseeni, en uskalla tehdä asioita mitä haluaisin, koska pelkään että minut torjutaan.

mutta koen silti, että kunnioitan kuitenkin edes jonkinverran itseäni. en esimerkiksi suostu kaikkeen, mitä mies vaatii tms.

miehistä saatan vaikuttaa "helpolta", mutta oikeasti en sitä ole. sen ovat kyllä miehet saaneet kokea...(en siis todellakaan ole lutka)

siis, sekavaa sepustusta, mutta yritin sanoa,että itsekunnioitus ja -luottamus ovat minusta vähän eri asioita. (oikealta lutkalta puuttuu juuri se itsekunnioitus...itseluottamusta sen sijaan voi olla)

~nainen~ kirjoitti:

Mä itse olen jotenkin asennoitunut siihen niin, että tulenkin olemaan yksin, ellei sitten ole mahdollisuutta joskus johonkin muuhun sen mulle oikean ihmisen kanssa. Uskon, että tiedän kuka se on, mutta en voi saada toista haluamaan itseäni, jollei hän sitä omasta tahdostaan halua. Enkä usko, että hänelle mun tarvisi alkaa itseäni markkinoimaan sen kummemmin:)

Ja koska itse ainakin ajattelen, niin että jollen tällaisena kelpaa, niin sitten en kelpaa. Ja mä olen hyvä kyllä kohottamaan muiden itsetuntoa ja tsemppaamaan muita, mutta välillä tietysti olisi kiva itsekin sitä kokea. Ja se pitäisi tulla ihmiseltä, joka oikeasti sitä tarkoittaa, eikä vain joltain joka kohteliaisuudesta ja/tai muodon vuoksi sanoo jotain.

Ja varmasti se itsearvostuskin kohoaisi, kun saisi tehtyä jotain, josta itse voisi olla ylpeä ja joka olisi hyvä saavutus, mutta itse en ainakaan ole saanut mitään niin ihmeellistä aikaiseksi, josta voisin tuntea olevani tyytyväinen ja ylpeä itsestäni.

että sinun tulisi alkaa muuttamaan itseäsi mihinkään suuntaan. Veikkaan, että kelpaisit tuollaisenaan monellekin miehelle. Ihan järkevää tekstiä ainakin palstalle tulee sieltä osoitteesta. Tyrkyttämällähän mikään ei mene kaupaksi. Huijaamalla voi mennä, mutta vain hetkellisesti.

Jos itsekunnioitustaan saa kehitettyä, niin eihän se vielä mitään itsensä muuttamista ole.

Kannattaiskohan sinun koettaa laajentaa tekemis- ja osaamisalueitasi totuttujen kuvioiden ulkopuolelle? Jos vaikka huomaisit jollakin veneenveistokurssilla olevasi tosi hyvä puuseppä, niin se varmasti auttaisi?

mietteitä kirjoitti:

nainen olen myös (ja lapsuudesta huonoja kokemuksia), mutta erottaisin kyllä toisistaan itsekunnioituksen ja itseluottamuksen.
ongelmani on etten luota itseeni, en uskalla tehdä asioita mitä haluaisin, koska pelkään että minut torjutaan.

mutta koen silti, että kunnioitan kuitenkin edes jonkinverran itseäni. en esimerkiksi suostu kaikkeen, mitä mies vaatii tms.

miehistä saatan vaikuttaa "helpolta", mutta oikeasti en sitä ole. sen ovat kyllä miehet saaneet kokea...(en siis todellakaan ole lutka)

siis, sekavaa sepustusta, mutta yritin sanoa,että itsekunnioitus ja -luottamus ovat minusta vähän eri asioita. (oikealta lutkalta puuttuu juuri se itsekunnioitus...itseluottamusta sen sijaan voi olla)

termejä.

Itsetunto, -tuntemus, -kunnioitus ja -luottamus.

Voi mennä sekaisin keskusteluissa. Itsetunto ja itseluottamus on kait noista lähinnä synonyymejä, mutta nuo muut jo hieman eri asioita.

väliaika kirjoitti:

että sinun tulisi alkaa muuttamaan itseäsi mihinkään suuntaan. Veikkaan, että kelpaisit tuollaisenaan monellekin miehelle. Ihan järkevää tekstiä ainakin palstalle tulee sieltä osoitteesta. Tyrkyttämällähän mikään ei mene kaupaksi. Huijaamalla voi mennä, mutta vain hetkellisesti.

Jos itsekunnioitustaan saa kehitettyä, niin eihän se vielä mitään itsensä muuttamista ole.

Kannattaiskohan sinun koettaa laajentaa tekemis- ja osaamisalueitasi totuttujen kuvioiden ulkopuolelle? Jos vaikka huomaisit jollakin veneenveistokurssilla olevasi tosi hyvä puuseppä, niin se varmasti auttaisi?

ehkä auttaa. Myönnän kyllä, että viime vuosina ei ole paljon tullut panostettua muuhun kuin ihan vaan normaalin arjen pyörittämiseen. Nuorempana tullut paljonkin harrastettua kaikkea, muttei näin vanhempana sitten oikein mitään. Ja pois nyt ainakin voi karsia tosiaan ne kaikki nuorena koetut harrastukset, koska ne on siis jo huonoiksi havaittu...(Itse asiassa tuli mieleen, että eipä tullut silloin nuorempana vanhemmilta tukea harrastustenkaan suhteen, että ei mikään ihme, että loppuivatkin kaikki ennen aikojaan).

Mutta nyt jotain uutta voisi tietysti kehitellä.:)

~nainen~ kirjoitti:

Mä itse olen jotenkin asennoitunut siihen niin, että tulenkin olemaan yksin, ellei sitten ole mahdollisuutta joskus johonkin muuhun sen mulle oikean ihmisen kanssa. Uskon, että tiedän kuka se on, mutta en voi saada toista haluamaan itseäni, jollei hän sitä omasta tahdostaan halua. Enkä usko, että hänelle mun tarvisi alkaa itseäni markkinoimaan sen kummemmin:)

Ja koska itse ainakin ajattelen, niin että jollen tällaisena kelpaa, niin sitten en kelpaa. Ja mä olen hyvä kyllä kohottamaan muiden itsetuntoa ja tsemppaamaan muita, mutta välillä tietysti olisi kiva itsekin sitä kokea. Ja se pitäisi tulla ihmiseltä, joka oikeasti sitä tarkoittaa, eikä vain joltain joka kohteliaisuudesta ja/tai muodon vuoksi sanoo jotain.

Ja varmasti se itsearvostuskin kohoaisi, kun saisi tehtyä jotain, josta itse voisi olla ylpeä ja joka olisi hyvä saavutus, mutta itse en ainakaan ole saanut mitään niin ihmeellistä aikaiseksi, josta voisin tuntea olevani tyytyväinen ja ylpeä itsestäni.

on ongelmia itsetunnossa (tai itsetuntemuksessa), usein on myös vaikeuksia ottaa vastaan kehuja. Vilpittömätkin sellaiset saattaa tulkita vain muodon vuoksi esitetyiksi. Kuten esimerkiksi sen, jos sanon (totuudenmukaisesti ja tarkoittaen), että ainakin kirjoituksillasi onnistut antamaan erittäin fiksun ja lämminsydämisen vaikutelman. Egon korostamattomuus siihen vielä isona plussana.

Usein lutkilla on suuret luulot itsestään kun kaveripoikien lauma on kehumassa ja sanomassa että se entinen poikaystävä on vaan tyhmis kusipää. Hemmoteltuja isin tyttöjäkin ovat.

~nainen~ kirjoitti:

ehkä auttaa. Myönnän kyllä, että viime vuosina ei ole paljon tullut panostettua muuhun kuin ihan vaan normaalin arjen pyörittämiseen. Nuorempana tullut paljonkin harrastettua kaikkea, muttei näin vanhempana sitten oikein mitään. Ja pois nyt ainakin voi karsia tosiaan ne kaikki nuorena koetut harrastukset, koska ne on siis jo huonoiksi havaittu...(Itse asiassa tuli mieleen, että eipä tullut silloin nuorempana vanhemmilta tukea harrastustenkaan suhteen, että ei mikään ihme, että loppuivatkin kaikki ennen aikojaan).

Mutta nyt jotain uutta voisi tietysti kehitellä.:)

kehittää itseämme, eikä aleta vanhempia ja kasvatusta syyllistämään. Sillä tavalla taitaa vaan katkeroitua.

Olethan sinä ainakin fiksu. Ja lämpöä nuo kirjoituksesi huokuvat, niin kuin joku jo kehuikin. Ja nämä kehut tulivat ihan tositarkoituksella. Otat ne nyt vaan vastaan, vaikka se vaikealta tuntuisikin :)

''''' kirjoitti:

on ongelmia itsetunnossa (tai itsetuntemuksessa), usein on myös vaikeuksia ottaa vastaan kehuja. Vilpittömätkin sellaiset saattaa tulkita vain muodon vuoksi esitetyiksi. Kuten esimerkiksi sen, jos sanon (totuudenmukaisesti ja tarkoittaen), että ainakin kirjoituksillasi onnistut antamaan erittäin fiksun ja lämminsydämisen vaikutelman. Egon korostamattomuus siihen vielä isona plussana.

ihan fiksusti kyllä. Mulla on tarpeeksi kokemusta miehistä, jotka kommunikoi suullisesti pelkillä ynähdyksillä tai yksisanaisesti tai kirjoitettaessa lauseilla, jotka eivät edes sisällä verbiä, joissa on siis vain sanoja sanojen perään.:)

Joten arvostan kyllä miehessä sitä, kun kirjoittaa kokonaisia lauseita ja niin, että niistä kaiken lisäksi saa vielä jotain selvääkin.(Niinkuin täällä kyllä suurin osa miehistä tekeekin:) )

Mulla saattaa olla tosiaan tuolla itsetuntopuolellakin aika ajoin vähän hiljaista. Se varmaan vaikuttaa tosiaan siihen, ettei usko että kukaan toinen kaan voi susta tykätä tai arvostaa tekemisiäsi, kunnen kerran sitä itsekään tee, ainakaan ihan koko aikaa.

väliaika kirjoitti:

kehittää itseämme, eikä aleta vanhempia ja kasvatusta syyllistämään. Sillä tavalla taitaa vaan katkeroitua.

Olethan sinä ainakin fiksu. Ja lämpöä nuo kirjoituksesi huokuvat, niin kuin joku jo kehuikin. Ja nämä kehut tulivat ihan tositarkoituksella. Otat ne nyt vaan vastaan, vaikka se vaikealta tuntuisikin :)

Jos kerran vaatimalla vaadit :)

En mä heitä syyllistä, kunhan vain omia ajatuksia kirjoitin samalla kun kyseiseen asiaan liittyen kirjoitin muita mietteitä.

~nainen~ kirjoitti:

ihan fiksusti kyllä. Mulla on tarpeeksi kokemusta miehistä, jotka kommunikoi suullisesti pelkillä ynähdyksillä tai yksisanaisesti tai kirjoitettaessa lauseilla, jotka eivät edes sisällä verbiä, joissa on siis vain sanoja sanojen perään.:)

Joten arvostan kyllä miehessä sitä, kun kirjoittaa kokonaisia lauseita ja niin, että niistä kaiken lisäksi saa vielä jotain selvääkin.(Niinkuin täällä kyllä suurin osa miehistä tekeekin:) )

Mulla saattaa olla tosiaan tuolla itsetuntopuolellakin aika ajoin vähän hiljaista. Se varmaan vaikuttaa tosiaan siihen, ettei usko että kukaan toinen kaan voi susta tykätä tai arvostaa tekemisiäsi, kunnen kerran sitä itsekään tee, ainakaan ihan koko aikaa.

Piti sanoa, että ihan mukavalta itsekin vaikutat.

Takerruin vain tuohon kirjoitukseen tai siis kirjoitustaidottomuuteen oikeastaan.:)

~nainen~ kirjoitti:

ainakin osittain itsekunnioitus, mutta en silti pidä itseäni lutkana.

Mun mielestä tohon vaikuttaa aika paljon ne eväät, joita kotoa on saatu ja mua ei ainakaan koskaan ole kotona kehuttu tai kannustettu vaan aina on haukuttu ja tehty selväksi, ettei musta ikinä tule mitään. En tiedä, arvostaisinko itse itseäni enemmän, jos muakin olisi joskus arvostettu, mutta nyt en ainakaan arvosta itseäni kovinkaan paljoa. Mutta lutkaa musta ei silti saa tekemälläkään tehtyä ;-)

Ainiin, muuta mähän ylitin just ja just sen yhden testin mukaan sen lutkarajan(joka tais olla kuusi seksikumppania), joten sen mukaan olen siis lutka.

Eli myönnän sittenkin, olet oikeassa.

koko lapsuus ajan että mä olen mitätön, mä en osaa mitää eikä musta tule mitään

Nyt aikuisena joutuu tekeen töitä tosi kovasti että arvoistais itseään

Ja ois ylpeä saavutuksista, kun enhän mä osaa mitään eikä musta ikinää tuu mitään...

Juu ja mä oon kirjoittanut tuon - käyttäytyykä rakastunut mies näin-

Surullista? mä oon hyväksikäytetty

~nainen~ kirjoitti:

ihan fiksusti kyllä. Mulla on tarpeeksi kokemusta miehistä, jotka kommunikoi suullisesti pelkillä ynähdyksillä tai yksisanaisesti tai kirjoitettaessa lauseilla, jotka eivät edes sisällä verbiä, joissa on siis vain sanoja sanojen perään.:)

Joten arvostan kyllä miehessä sitä, kun kirjoittaa kokonaisia lauseita ja niin, että niistä kaiken lisäksi saa vielä jotain selvääkin.(Niinkuin täällä kyllä suurin osa miehistä tekeekin:) )

Mulla saattaa olla tosiaan tuolla itsetuntopuolellakin aika ajoin vähän hiljaista. Se varmaan vaikuttaa tosiaan siihen, ettei usko että kukaan toinen kaan voi susta tykätä tai arvostaa tekemisiäsi, kunnen kerran sitä itsekään tee, ainakaan ihan koko aikaa.

vaan se "kehupallo" itselläsi vähän aikaa äläkä suotta heitä sitä heti takaisin (tämä liittyy mainittuihin vastaanottovaikeuksiin). Anna se sitten myöhemmin jollekulle. :)

''''' kirjoitti:

vaan se "kehupallo" itselläsi vähän aikaa äläkä suotta heitä sitä heti takaisin (tämä liittyy mainittuihin vastaanottovaikeuksiin). Anna se sitten myöhemmin jollekulle. :)

Oletko sä lukenut jotain alan kirjallisuutta, vai mistä moinen neuvo?:)

~nainen~ kirjoitti:

Oletko sä lukenut jotain alan kirjallisuutta, vai mistä moinen neuvo?:)

mutta kieltämättä vaikutti jostakin ulkoa opitulta. Aivoni väittävät "neuvoa" juuri sävelletyksi, mutta tiedä häntä.

''''' kirjoitti:

mutta kieltämättä vaikutti jostakin ulkoa opitulta. Aivoni väittävät "neuvoa" juuri sävelletyksi, mutta tiedä häntä.

jostain alitajunnasta tulee...:) Mulla tosiaan on niin, että jos joku tuttu kehuu, niin silloin osaan suhtautua siihen niin että toinen varmasti tarkoittaa sitä,
mutta jos joku vieras kehuu(vaikka jossain baarissa tai vastaavassa tilanteessa), niin suhtaudun aina tosi varauksella kaikkeen.

Täytyy vaikka huomenna kokeilla kenelle ne kehut voisin lahjoittaa. Jos saisin jonkun vuorostaan onnelliseksi:)

väliaika kirjoitti:

että sinun tulisi alkaa muuttamaan itseäsi mihinkään suuntaan. Veikkaan, että kelpaisit tuollaisenaan monellekin miehelle. Ihan järkevää tekstiä ainakin palstalle tulee sieltä osoitteesta. Tyrkyttämällähän mikään ei mene kaupaksi. Huijaamalla voi mennä, mutta vain hetkellisesti.

Jos itsekunnioitustaan saa kehitettyä, niin eihän se vielä mitään itsensä muuttamista ole.

Kannattaiskohan sinun koettaa laajentaa tekemis- ja osaamisalueitasi totuttujen kuvioiden ulkopuolelle? Jos vaikka huomaisit jollakin veneenveistokurssilla olevasi tosi hyvä puuseppä, niin se varmasti auttaisi?

vielä tuohon
"Tyrkyttämällähän mikään ei mene kaupaksi. Huijaamalla voi mennä, mutta vain hetkellisesti. "

Joo en mä uskokaan, että pakottamalla ketään saan itseeni rakastumaan. Ainahan sitä toivoo tunteen olevan molemminpuolista ihan silloin kun kumpikin on oma "viallinen" itsensä. Ja itse myös ainakin vahvasti uskon siihen, ettei toisten tunteisiin paljon pysty kukaan toinen vaikuttamaan.

Mutta ihan hyviä ajatuksia sullakin on. Ei tollasta positiivista tekstiä tälläkään palstalla kovin usein ole vastaan tullut. Useammin täällä tuntuu törmäävän kaiken maailman lutkittelijoihin ja muihin, jotka purkavat omaa pahaa oloansa ja katkeruuttaan muille.

Nyt saa kyllä tältä illalta pikkuhiljaa riittää. Pakko mennä nukkumaan kun ei meinaa silmät pysyä enää auki. Hyvää yötä.

~nainen~ kirjoitti:

vielä tuohon
"Tyrkyttämällähän mikään ei mene kaupaksi. Huijaamalla voi mennä, mutta vain hetkellisesti. "

Joo en mä uskokaan, että pakottamalla ketään saan itseeni rakastumaan. Ainahan sitä toivoo tunteen olevan molemminpuolista ihan silloin kun kumpikin on oma "viallinen" itsensä. Ja itse myös ainakin vahvasti uskon siihen, ettei toisten tunteisiin paljon pysty kukaan toinen vaikuttamaan.

Mutta ihan hyviä ajatuksia sullakin on. Ei tollasta positiivista tekstiä tälläkään palstalla kovin usein ole vastaan tullut. Useammin täällä tuntuu törmäävän kaiken maailman lutkittelijoihin ja muihin, jotka purkavat omaa pahaa oloansa ja katkeruuttaan muille.

Nyt saa kyllä tältä illalta pikkuhiljaa riittää. Pakko mennä nukkumaan kun ei meinaa silmät pysyä enää auki. Hyvää yötä.

nykäsin tuollaiset kolmen tunnin iltapäivätorkut, joten nyt ajatus kulkee eikä väsytä :(

Ymmärsimme toisemme ihan oikein. Pistin tuon vain tekstiin, kun tuli puhetta itsensä markkinoinnista. En ajatellutkaan, että sinä uskoisit tuollaisiin temppuihin.

Palstan taso on juuri sellainen, mikä on täällä kirjoittelevien taso. Tai no, ei ehkä ihan sentään. Täällä monet vaan tuo negatiivista puolta itsestään enemmän esiin kuin reaalielämässä. Ainakin toivon monien puolesta niin. Tämä olis ihan hyvä foorumi monenlaiseen ajatuksenvaihtoon, mutta negatiivisuuden vallitessa täällä ei viihdy kovin usein. Enemmän kun sinun kaltaiset täällä kirjoittelis, niin vois viihtyäkin. Hyvää Yötä.

~nainen~ kirjoitti:

ainakin osittain itsekunnioitus, mutta en silti pidä itseäni lutkana.

Mun mielestä tohon vaikuttaa aika paljon ne eväät, joita kotoa on saatu ja mua ei ainakaan koskaan ole kotona kehuttu tai kannustettu vaan aina on haukuttu ja tehty selväksi, ettei musta ikinä tule mitään. En tiedä, arvostaisinko itse itseäni enemmän, jos muakin olisi joskus arvostettu, mutta nyt en ainakaan arvosta itseäni kovinkaan paljoa. Mutta lutkaa musta ei silti saa tekemälläkään tehtyä ;-)

Ainiin, muuta mähän ylitin just ja just sen yhden testin mukaan sen lutkarajan(joka tais olla kuusi seksikumppania), joten sen mukaan olen siis lutka.

Eli myönnän sittenkin, olet oikeassa.

vai että oikein testiraja ylitetty :)

Siis vakavasti puhuen, lutka on aivan oma lajinsa, alapäänsä vietävissä koska tahansa, todelliset tunteet puuttuvat, voi koska tahansa vaihtaa miestä (vaikka lennosta), on yleensä varattujen kimpussa (joillekin ei muut kelpaakaan)

mukana : kirjoitti:

vai että oikein testiraja ylitetty :)

Siis vakavasti puhuen, lutka on aivan oma lajinsa, alapäänsä vietävissä koska tahansa, todelliset tunteet puuttuvat, voi koska tahansa vaihtaa miestä (vaikka lennosta), on yleensä varattujen kimpussa (joillekin ei muut kelpaakaan)

ole alapääni vietävissä ja en haluaisi koskaan rakastua varattuun mieheen. Ainoa tilanne, jossa voisin olla varatun kimpussa, tai toivoisin että se mies olisi mun kimpussa olisi tilanne, jossa olen rakastunut mieheen jo kauan aikaa sitten ja mies olisi sen jälkeen vasta aloittanut suhteen jonkun toisen kanssa.

Seksiin tarvitsen jokatapauksessa ne tunteet, olkoon se tunteitteni kohde sitten varattu tai ei. En tietentahtoen ainakaan halua varattuihin sekaantua, enkä sotkeutua toisten suhteisiin.

Pelkästään tieto siitä että toinen on varattu tuskin riittäisi niitä omia tunteitani tappamaan. Silloin pitäisin kuitenkin tunteet vain omana tietonani.