Nyt sen tiedän, ei miehiä ja naisia ole luotu asumaan tai muutenkaan oleskelemaan yhdessä pitkiä aikoja.
Parisuhde on perseestä
tietäjä...
192878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Puhu vain omasta puolestasi. Jos sinä et osaa elää parisuhteessa, ei se tarkoita, etteivätkö toiset osaisi.
saman katon alla asuminen ON yleensä perseestä.
Paljon paremmin synkkaa kun asuu eri osotteissa.
Ei tarvi esim. tyhjänpäiväsistä pikkuasioista rakentaa lihavaa riitaa, niinkuin usein käy jos asuu kimpassa.
Olen sitä mieltä, että pikkuasiat harmittavat pääasiassa silloin, kun itse on pahalla tuulella. Ne ovat monesti vain se viimeinen pisara. Ja kun näin on, kannattaa yrittää säätää omaa päätään, eikä jäkättää toiselle...
Esim. meillä kumpikaan ei ole mikään siivoushullu eli rennosti mennään, eikä tarvitse tapella kotitöistä. Joskus minua kuitenkin alkaa harmittamaan, että mahtavatko kotityöt sittenkään mennä tasan ja miksi mies ole hoitanut tuotakaan tiskivuorta jne. Silloin jätän minäkin kotityöt hetkeksi ja keksin itselleni jotain kivaa tekemistä tai menemistä. Kun tulen kotiin, mies on saattanut laittaa kotia tai sitten ne tiskit odottavat edelleen keittiössä, mutta minä olen hyvällä tuulella ja jaksan katsella niitä taas hetken tai ruveta itse tiskaamaan.
h a r v o i l l e .
Eikä aina tarvitse siivoamisesta olla kyse. Maailma on täynnä asioita, joista kahdella ihmisellä voi tulla riitoihin johtavia erimielisyyksiä.
Sinähän olet vain yksi suuressa joukossa, jolla on onnen päivät. Ainakin vielä.
mukaan on ihan sama riiteleekö rajusti joka asiasta tai ei riidellä ollenkaan, kun ollaan niin samaa mieltä asioista. Se voidaan katsokaas tulkita tylsyydeksi ja on hyvä syy lähteä hakemaan "riitakumppania" toisesta suhteesta, että saadaan elämään säpinää
"Olen sitä mieltä, että pikkuasiat harmittavat pääasiassa silloin, kun itse on pahalla tuulella. Ne ovat monesti vain se viimeinen pisara. Ja kun näin on, kannattaa yrittää säätää omaa päätään, eikä jäkättää toiselle..."
Tämä oli minun pointtini ja koskee minusta kaikkia asioista. Jos on löytänyt ihanan kumppanin itselleen, miksi se sama ihminen muuttuu aivan kamalaksi tyypiksi vähitellen..? Minusta sitä vastaan kannattaa taistella, ettei siltä tuntuisi. Se vaatii monesti itseensä menemistä, vastuun ottamista omasta onnellisuudestaan ja vaivannäköä, että löydetään sopivat ratkaisut käytännön ongelmiin.
Mutta siinä olet varmaa ihan oikeassa, että parisuhde ja yhdessä asuminen eivät sovi kaikille -varsinkaan jos ei ole edes yritystä;)
Jos on halua rakentaa parisuhdetta, jos on kärsivällisyyttä ja parisuhde- sekä ihmissuhdetaitoja, jos on itsetunto kohdallaan, niin varmasti onnistuu.
Olen täysin päinvastaista mieltä ap:n kanssa sillä mielestäni mies ja nainen on luotu asumaan ja elämään yhdessä pitkiä aikoja jos vain haluaa nähdä vaivaa parisuhteen eteen. Helppoa se ei ole mutta satsaus ja vaivannäkö on sen arvoista.
Vaikka halua ja yritystä löytyisi, niin oikean kumppanin valinta on myös ehdottoman tärkeä asia onnistumisen kannalta. Esim. liika erilaisuus ei pitkän päälle ole hyvästä vaikka kuinka ajateltaisiin vastakohtaisuuksien täydentävän toisiaan. Tavoitteiden ja arvomaailman olisi hyvä myös olla suurin piirtein samanlaisia. Addiktiot, persoonallisuushäiriöt ym. kariuttavat liiton, vaikka kuinka olisi tahtoa ja yritystä.
Siinä onkin sitten itsetutkiskelun paikka, jos tekee (samantyyppisiä) vääriä valintoja kerta toisensa jälkeen. Joillekin naisille käy niin ja siitä ei voi syyttää sattumaa joka kerta:/
Samaako sukupuoltako ? Hou hou perse ainakin on paskaamista varten ja siitä olen aivan varma.Pillu vasten pillua ei saa lapsia vaikka kuinka haluaisi ja siitäkin olen varma.Siinäpä pulma ratkaistavaksi.Dildolla ainakin pääset jonkin aikaa eteenpäin ? Vai olisko tekopimperolle käyttöä ?
Mistä näitä edellisen kommentin idiootteja
sitten sikiää?
Kukaan ei maininnut gay-suhteista yhtikäs mitään...
Mutta onneksi Esnahaka on upean heterorakkauden täyttymys...LOL
Homo Sapiensin pentu on avuton 14-15-vuotiaaksi asti. Sen pitäminen hengissä on vaatinut molempia vanhempia. Tästä voidaan päätellä, että biologiselta kannalta merkitsevä aika suhteen kestolle on 15-vuotta jälkeläisen syntymästä.
Avioliitto on elämän vaikein korkeakoulu! Vaan päivääkään en vaihtais yksineloon...
Luulis vanhemmuuden olevan vielä vaikeampaa?
mun kohdalla avoliiito ollut ainakin syvätlä. Minä (nainen) teen 24/7 hommia koulussa/töissä/kotona, ja kun mies "joutuu" jotain tekemään; hän luulee olevansa joku taloudenhoitaja... huh huh... muuten on ihanaa, mutta en vaan jaksaisi olla enää mikään palvelija!! Ja HUOM! asiasta on keskusteltu ainakain "miljoona kertaa" !!!
Näitä vanhoja juttuja kaivaa?
Mitä järkeä on jatkaa jotain vuosikausia sitten sammuneita keskusteluketjuja?
Joo-o, on se. Jos ajattelutavoissa, tavoissa ja tottumuksissa, asenteissa parisuhteista ja liitoista ei rupea puhaltamaan muutoksen tuulet, niin mitään tulevaisuutta ei tule olemaan iänikuisella fossiilisella jäänteellä kahden ihmisen suhteessa. Onneksi.
Vanha viesti, mutta vastataan nyt.
Mikä pakko eräiden on mennä naimisiin? Olen sitä mieltä, että suurimman osan ei kannattaisi koskaan sitoutua, eikä varsinkaan ryhtyä lisääntymään. Koko projekti jälkikasvuineen, asuntolainoineen ja rakkauteen sitoutumisineen kannattaa suosista jättää nille, joile se kuvio sopii kuin toinen luonto.
Ei sitten tarvitse väärien valintojensa jälkeen kitistä avioliittopalstoilla, että kun se ei sovi mulle, niin se ei sovi kenellekään...
Luonnossakin uros panee naarasta ja jatkaa matkaansa sattumalta vastaantulutta panoreikää ihmettelemään jäämään
Tulisipa minustakin joskus noin viisas, kun sinä.