Löytyykö täältä kohtalontovereita? Olen noin 20 vuoden ajan ollut tiiviisti jossakin suhteessa (paitsi nyt). Nämä suhteet ovat olleet enemmän tai vähemmän epätyydyttäviä ja siksi lopetin viimeisimmän suhteenikin. Naimisissa kerkesin olla 11 vuotta narsistin kanssa ja itse hankkiuduin hänestä eroon. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi pakko opetella elämään myös yksin. Tarkoitan tällä sitä, että en vähään aikaan aktiivisesti etsisi kumppania. Joku voi ihmetellä, että mitä erikoista tuossa nyt on, mutta minulle tämä on oikeasti ongelma: en osaa olla yksin. Vaikka tiedostan että minulla on asiat tosi hyvin ja että eläminen vain lasten kanssa voi olla tosi antoisaa, en osaa nauttia täysillä siitä mitä minulla on. En edes tunne olevani valmis mihinkään suhteeseen ja silti yritän hankkiutua tilanteisiin joissa tapaa vastakkaista sukupuolta. Löytyykö muita joilla on sama ongelma? Itse ajattelin vieroittautua parisuhteista nyt vähintään vuoden mittaisella tauolla ja siinä on tekemistä! Tarvitsisin henkiseksi tueksi kanssakärsijöitä. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Haluan vahvistua ihmisenä, löytää se oma juttuni. Tuntuu että tähän mennessä olen elänyt vain kumppanieni kautta ja olen persoonana jäänyt kehittymättä.
Vuoden tauko..!?
VieriväKivi
0481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.