Vuoden tauko..!?

Löytyykö täältä kohtalontovereita? Olen noin 20 vuoden ajan ollut tiiviisti jossakin suhteessa (paitsi nyt). Nämä suhteet ovat olleet enemmän tai vähemmän epätyydyttäviä ja siksi lopetin viimeisimmän suhteenikin. Naimisissa kerkesin olla 11 vuotta narsistin kanssa ja itse hankkiuduin hänestä eroon. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi pakko opetella elämään myös yksin. Tarkoitan tällä sitä, että en vähään aikaan aktiivisesti etsisi kumppania. Joku voi ihmetellä, että mitä erikoista tuossa nyt on, mutta minulle tämä on oikeasti ongelma: en osaa olla yksin. Vaikka tiedostan että minulla on asiat tosi hyvin ja että eläminen vain lasten kanssa voi olla tosi antoisaa, en osaa nauttia täysillä siitä mitä minulla on. En edes tunne olevani valmis mihinkään suhteeseen ja silti yritän hankkiutua tilanteisiin joissa tapaa vastakkaista sukupuolta. Löytyykö muita joilla on sama ongelma? Itse ajattelin vieroittautua parisuhteista nyt vähintään vuoden mittaisella tauolla ja siinä on tekemistä! Tarvitsisin henkiseksi tueksi kanssakärsijöitä. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Haluan vahvistua ihmisenä, löytää se oma juttuni. Tuntuu että tähän mennessä olen elänyt vain kumppanieni kautta ja olen persoonana jäänyt kehittymättä.
0481
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


VieriväKivi kirjoitti:

Löytyykö täältä kohtalontovereita? Olen noin 20 vuoden ajan ollut tiiviisti jossakin suhteessa (paitsi nyt). Nämä suhteet ovat olleet enemmän tai vähemmän epätyydyttäviä ja siksi lopetin viimeisimmän suhteenikin. Naimisissa kerkesin olla 11 vuotta narsistin kanssa ja itse hankkiuduin hänestä eroon. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi pakko opetella elämään myös yksin. Tarkoitan tällä sitä, että en vähään aikaan aktiivisesti etsisi kumppania. Joku voi ihmetellä, että mitä erikoista tuossa nyt on, mutta minulle tämä on oikeasti ongelma: en osaa olla yksin. Vaikka tiedostan että minulla on asiat tosi hyvin ja että eläminen vain lasten kanssa voi olla tosi antoisaa, en osaa nauttia täysillä siitä mitä minulla on. En edes tunne olevani valmis mihinkään suhteeseen ja silti yritän hankkiutua tilanteisiin joissa tapaa vastakkaista sukupuolta. Löytyykö muita joilla on sama ongelma? Itse ajattelin vieroittautua parisuhteista nyt vähintään vuoden mittaisella tauolla ja siinä on tekemistä! Tarvitsisin henkiseksi tueksi kanssakärsijöitä. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Haluan vahvistua ihmisenä, löytää se oma juttuni. Tuntuu että tähän mennessä olen elänyt vain kumppanieni kautta ja olen persoonana jäänyt kehittymättä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu