kävi nimittäin sillain että jälleen kerran miehen "saunakaljat"jätti menovaihteen päälle ja niin mä jäin taas yksin kotiin itkemään katkerana kuinka mies voi aina huijata mua ja vakuutella ettei koskaan koske enää viinaan ettei tarttis lähteä jatkamaan kaverien kaa.Ymmärtää itekin ettei se kuulu joka viikonloppuun hypätä kaverien kaa perheellisenä miehenä...mutta taas se koitti ja kun se oli lähössä niin typerästi hymyillen,niin oli niin vähällä ettei mulla nyrkki heilahtanu.Lapset nukkui ja mulla sieppas niin perinpohjin etten tienny mihin sen vois purkaa muualle kun toisen pärstään.Ja oli taas pakko yö nukkua unilääkkeillä että rauhottusin.Ja mä en sit tähän kaipaile sellasten kommentteja ketkä nauttii jo kyllä lyötyjen lyömisestä!! Niitä paskiaisia tällä palstalla tuntuu riittävän kun vähänki lukee toisten kirjotuksia...
Olisko kellään oikasti antaa jotain vinkkejä miten tollasta ukkoa voi käsitellä muuten kun eron ottamalla?? Mä oon läpeensä niin täynnä sitä että koitan kaiken tehdä yksin ja sitten ukko lähteekin juhlimaan kavereiden kaa ja mä jään lasten vahdiksi...
Meillä normaali arki sujuu tosi hyvin ja muuten olis niin onnellista,mutta kun pärstä ei kestä noita ryyppyputkia ja sekoiluja,kun raha on muutenki niin tiukilla.
Olisko kellään oikasti antaa jotain vinkkejä miten tollasta ukkoa voi käsitellä muuten kun eron ottamalla?? Mä oon läpeensä niin täynnä sitä että koitan kaiken tehdä yksin ja sitten ukko lähteekin juhlimaan kavereiden kaa ja mä jään lasten vahdiksi...
Meillä normaali arki sujuu tosi hyvin ja muuten olis niin onnellista,mutta kun pärstä ei kestä noita ryyppyputkia ja sekoiluja,kun raha on muutenki niin tiukilla.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hae nyt jotain apua. Jos lyöt, olet heikoilla eron sattuessa lasten huoltajuuden suhteen - menetät heidät juopolle.
Juoppoa sinänsä ei voi auttaa - (20 vuoden kokemuksella sanon) - eli surullista mutta totta, että ei tuossa taida kuin ero auttaa. Mutta hakeudu vaikka Al-anon ryhmään, alkoholistien omaiset.
Jä se ukko ja pian ! Asiat ei mene kuin pahempaan suuntaan ja se on varma.
Minusta vanhat keinot ei ainakaan tepsi. Hän näköjään ei pysty pitämään lupauksiaan. On ihmisiä, joilla on tarve tuollaisiin nollauksiin, eivätkä he muutu. Surullista. Jos häippäisyt on usein toistuvia, on tilanne todella huolestuttava.
Minusta sinulla on kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä elämänne hyvän arjen ja yksinolon (ja perheestä yksinhuolehtimisen) vaihteluna, tai sitten erota ja näin valita vaihtoehdoksi "muutan elämässäni sen mitä voin". Minusta ei ainakaan ole merkkejä ilmassa, että miehesi itse olisi päättänyt tehdä tilanteelle jotakin. Tietenkin voit yrittää puhua tilanteesta hänen kanssaan, menisikö juttelemaan jonkun kanssa asiasta, sinun kanssasihan homma ei muutu etkä tule sietämään kuviota enää. Päätä omat rajasi, mitä siedät - ja kypsyttele omaa ratkaisuasi.
...ja aina tällästen vkloppujen jälkeen mietin että mitä ihmettä mä teen.Olin kerran niin täynnä jo kun velkarahoista oli saanu juotua monta tonnia yhen kesän aikana että päätin ettei mun tarvi enempää kestää.Sillon hain asuntoa ja selvittelin pankin kanssa miten pääsen velkataakasta...ja sillon se arki oli sellasta että en kestäny toista edes vierellä,inhosin niin perinpohjin sen toimia.Mutta kun tarvin sitä seksiä kuitenkin monta kertaa viikossa,niin pakko oli toinen lähelle päästää sillon kun sen sentään maistu ukolleki.Pettämiseen en pysty.
Niin siinä kävi että sillon eka kerran ukko lupaili melkein mitä vaan kun tajus että mä oon tosissaan.Se hätäänty niin paljo että jää yksin ja vien lapset,että lähti jopa kerran pariterapiaankin(joka sen mielestä on vaan hullujen hommaa).Ja hoidin kaiken rahanmenonyksin sen jälkeen(kun olen kyllä pihi ja saan elätettyy perheen pitkään muutamalla eurolla,kun on pakko).Siitä se lähti parempaanpäin,ja aina kun lähti kaverien kaa,niin tiesin että perheen rahoja ei ainakaan juo.Tuttuja kun on niin paljon että aina oli tarjoajia.Välillä pystyy olla ilman jopa kuukauden ja välillä repeää koko viikonlopuksi ja mä sit oottelen tuleeko joskus elävänä takas.Tiän sen että tällästä se tulee olemaan jatkossaki,mutta kun muuten ollaan saatu perhe-elämä normaaliksi ja lapset rakastaa niin paljon molempia,niin en haluaisi hajottaa perhettä.Kun vaan tietäski millä se toisen mittari täyttys lopullisesti.Monesti se on itelleen ollu niin vihanen omista toimistaan että on kokeiltu melkein jo kaikkea,mutta mikään ei lopullisesti ole auttanu...kai se on mun ristini kestää ja ottaa oma aika sitä useammin,kun tuntuu sitä tarvivan...Onneksi mulla siihen on mahollisuus aina välillä ja sillon ukko hoitaa vastuunsa täydellisesti,onneksi!
Itsekin olen perheellinen mies jolle jää helposti "ryyppy" päälle, vaikka ei meilläkään siihen kyllä olisi varaa. Viina on kallista mutta humalapäissä sille ei ilmeisesti voisi antaa niin korkeaa hintaa että sitä ei maksaisi. Sinä olet sentään hillinnyt väkivaltaisuutesi, minä olen kyllä saanut vaimoltani usein turpaan kun olen tullut reissultani. Ei hän tietenkään lasten nähden lyö, mutta hänen ilmeestään kyllä näkee mitä tulee tapahtumaan sopivan tilaisuuden tullen.Onneksi hän on jo siihen mennessä yleensä leppynyt. Tämän vain halusin kertoa.Hyvää syksyä sinulle
mitä sä oot sillon ite tehny kun vaimos on lyöny?Mulla pelko on sen estäny,kun luulen että sitten saisin varmaan takasinkin ja lujaa.Kerran monta vuotta sitten sain.Vaikka mieheni on aina vannottanu että naisiin ei saa koskea,mutta alkoholi kait hermoja sen verran muuttaa ettei välttämättä pystykää hillittee itteä.
Ooksä koskaa tosissaa ajatellu muuttaa tapojas?Entä lupailetko sä vaimolles morkkiksella kaikenlaista?
Se on kumma että sillon mun mies kyllä on niin syylinen että olis valmis vaikka mihin että saa ittensä kuriin.Kait se luulis talvella auttavan kun pokena tulee olemaan ovilla monet viikonloput ja ei voi juoda.Jos on jotain menoa tai muuta ohjelmaa,niin meillä ukko pystyy sillon olla juomatta...
yritän kestää kuin mies vaimoni lyönnit! Ja usko tai älä, hän osaa lyödä ja lujaa!!!!!!!Ei minulle tulisi mieleenkään lyödä takaisin vaimoani. Olen harrastanut nyrkkeilyä 20 vuotta,ja silti hän osaa löytää nyrkilleen sen aukon vaikka kuinka yritän suojautua. Olenhan minä luvannut vaimolleni ja itselleni varmaan 1.000.000.000.000 kertaa parantavani tapani. Mutta kun nuo lupaukset aina tuntuu haihtuvan krapulan mukana . Minä olen aina ollut uskollinen vaimolleni,ellei tuota lupauksen pettämistä siksi lasketa. Hyvinhän teillä menee jos miehesi pystyy tarvittaessa olemaan juomatta.Minussa kai vaan asuu sellainen hulluus että tuon litkun kanssa pitää leikkiä!
pelänny että vaimos lähtee?Nimittäin viimein siinä käy niin.Iteki oon monesti uhannu lähteä ja vaikka millä mutta eipä ne enää pelota ukkoa,kun on tottunu niihin.Mutta sitäpä en sanokaan miehelleni että kun se hetki koittaa että saan asiani järjestykseen ja jos mies ei sillonkaa oo parantanu lupauksiaan ja pitäny ennenkaikkea niitä,niin sillon lähen yhtäkkiä.Ja takas en ota enää koskaa jos eroon asti joudun lähtemään...
Kannattaa oikeasti sunkin miettiä että onko se litku sen arvosta että annat perheen hajota.Meillä naisilla se psyyke on niin monimutkanen että jos ei joka suhteessa pysty puolisoon luottamaan(niikun mäkin aina petyn niihin raitisyrityksiin),niin lopulta se vaikuttaa jo sängyssä. Mulla se on vaikuttanu niin etten pysty rentoutuun ja en saa ollenkaa,ku alintajunnasta puskee mieleen että kohta se mut taas jättää tunteettomasti yksin viinan himos...ja sitten mietin salaa kaikkea sellasta että kyllä jossakin on pakko olla mullekin sellanen mies,jonka rinnalla pitää pystyä olla ja elää ilman loputonta pelkoa(ja tuntosarvet aina pystys että millä tuulella tänään)...
Varo ettei käy sun vaimolle niin että tutustuu "turvallisempaan"mieheen ja sitten ei auta mitkää sun lupaukset enää...
Hyvä jumala, ettet vain ole minun vaimoni!!! Oli niin samoja termejä aina "tuntokarvojen pystyyn nousemisesta" myöten kuin minun vaimoni käyttää! Mietippä tarkasti kannattaako sinun jättää miehesi jonka uskon rakastavan sinua.Kyllähän meillä kaikilla paheemme ovat. Sitä ihminen luulee että jonkun paremman kanssa olisi paljon onnellisempi, mutta yleensä kyllä siihenkin pettyy. Maailma on yksinkertaisesti kirjoitettu niin!!!!!!!
potku perskuksille juopoille, ja pihalle
Omaa elämää, ja lasten elämää, ei pidä juopon takia pilata. Juoppo kerta valitsee (jo) viinan perheensä sijasta. Menköön.
kulta pieni kun tuo elämä olisikin noin yksinkertaista................
vaimosi,koska mun mies ei kyllä juurikaan ole koneella,joskus harvoin käy ja kattoo missä olen seikkaillu jos en oo niitä muistista tyhjentäny.Että ei kai munkaa mies täysin luota vaikka täysin luotettava oon tähän asti ollu,vaikka joskus tarjouksia oon saanu ja ne torjunu.Mutta en viiti totuutta miehelleni sanoa sillon kun se on mut taas suututtanu ja koitan sit jollain saada senki elämän paskaksi kun typerästi hymyillen jättää kotiin taas kerran...
nii piti vielä se sanoa että kyllä jokaisella paheensa ovat,mutta alko ongelma on kyllä sen luokan pahe että se vie elämänilon läheisiltä ja luottamuksen,rahat ja jopa terveyden ja se joka juo,ei muiden kärsimystä näe.
Se on mullakin ainoa asia minkä takia on mun pakko miettiä miehen jättämistä,kun ei se kerran halua läheisiään kunnioittaa ja lopettaa sitä mistä läheiset eniten kärsii.Ja et varmaan voi sanoa etteikö juuri se juominen ole tuonu suhteeseen aika paljon sitä myrkkyä mikä ois voinu jäädä tulematta.
Ja jos ei ite halua sille asialle tehä mitään,niin ei sille kukaan muukaan mitään voi muuta kun pelastaa ajoissa oman nahkansa.
Tiedänhän mä sen että mieheni mua rakastaa,mutta mun rakkaus ei loputtomiin valeita kestä.Ja mulla ainakin on lapsesta asti ollu melkein pahin asia mitä ihmisis inhoan juuri se että ei pidä lupauksiaan.Mut aikonaan kasvatettiin rehellisyyteen ja sitä ei meidän perhees siedetty että ei ole sanojensa takana.Ja tietty just sen ongelman kanssa saan sitten eniten painia,mitä eniten inhoan...Kohtalon ivaa kait.
Ja vieläpä siihen kasvoin lapsesta asti että harjottelin leikin kautta hoitamaan perhettä ym.Ja suurin unelma oli aina että joskus mulla olis oma perhe ja omia lapsia ja saan antaa kaikkeni mun miehelle,tehä kaikkeni sen eteen ja rakastaa koko sydämellä.Lapsia mulla on ja kaikesta muusta nautinkin ja teen just niin kun olin haaveillu,mutta en voinu pienenä kuvitella että mun mies ei annakaan omalta osaltaan sitä panosta perheeseen ja käyttääkin hyväksi mun hyväluontosuuttani.En jaksa loputtomiin olla se antava puoli kun muuta ei paljon toiselta saa kun valheita ja tuskaa alkon muodos.(en tokikaan unohda niitä hyviä asioita mitä munkin miehes on,niikun kaikissa jotain on).
Sä kuulostat hyvin sympaattiselta ja hellältä ihmiseltä,paljolti mun miehen oloselta(mun mies ei kyllä ulkosesti ole hellän näkönen,mutta on sitä mulle parhaimmillaan),mutta minkälainen olet sitten sillon ku sitä litkua oot ottanu?Mun mies on niin rento ja paskamaisen hyväntuulinen ja samalla erittäin kylmä ihminen,etten kestä.Nauraa vaan typeränä kun laittaa ittensä lähtökuntoon vaikka olis just pari tuntia aikasemmin pyhästi vannonu ettei kotoa lähe mihinkää ja ollaan yhessä kun lapsetki nukkuu...
...kun lukee noita kirjoituksiasi,niin tulee mieleen,
että miksi "rypeä"tuossa tilassa, kun päätelmäsi on
noin selkeitä??
Haetko ken ties, muilta myötä-tuntoa, vai haluatko
siirtää oman pahanolosi muitten ratkottavaksi??
Ei kenenkään tartte elää sellaisessa suhteessa joka
ei anna mitään!!
et tainnu kuitenkaa lukea kaikkia kirjotuksia ku mainittin kyllä että jokaisella on myös hyviä puolia.Se olisikin hyvin yksinkertasta jos kaikki oliskin vaan mun varassa,muttakun se arki on sitä mitä kuuluukin mutta ne h....tin ryyppyvkl vie niin pohjamutiin välillä että imu vaan käy.
Se kun on perheellinen,niin on vähän monimutkasempi asia erota kun sellaisen jolla lapsia ei ole.Toinen on kun velkataakan kanssa en tästä lähe,varsinkin kun ne on mieheni aiheuttamat,niin miksi korjaisin puolet paskasta ja kärsisin yksinhuoltajana kituvana kun rahaa ei riitä elämiseen vielä velkataakka harteilla.Ja meillä lapsia on 3,niin ei niidenkää elättäminen ilmasta ole.
Tottakai tiän sen että ei toisen saa antaa viedä omaa elämää lokaan,mutta kun on jo vetäny,niin siitä on pakko koittaa nousta vaikka pajunvitsoista apua kiskoen...
Alussa lähinnä siis pyysin neuvoja mitä voi sellaselle miehelle sanoa tai tehdä että se heräis viimeinki,ennenkun se perhe on ihan pakko hajottaa...Ja mulle ei osaa kukaan muu neuvoja antaa kun sellanen kellä on samankaltainen tilanne ollu tai on,sillä sellanen ainoastaan ymmärtää miksi tälläsestä suhteesta ei aina noin vaan lähetä.Meilläkin sitä rakkautta on ja ollaan kyllä monesta suosta toisemme nostettu,niin ei sitä suhdetta noin vaan voi menemään heittää.Ongelmat on ratkottava,eikä sysättävä syrjään ja ehkä siirrettävä uuteen suhteeseen,niinkun suurin osa eroajista tekee.
Kun ihmiset ymmärtäskin sen että mikään suhde ei ole pelkkää onnea,sitä en itekään kuvittele ja siksipä tänne kirjotinkin...
muutuin samassa tilaneteessa väkivaltaiseksi..
Koppasin ukkoa paistinpannulla päähän ryyppy päivän jälkeisenä krapula päivänä..Silloin tajusin, että on aika erota..ja tää juttu on ihan tosi..
Mä luulen, että miehesi ei tätä tapaa lopeta..joko opettelet itsehillintää ja hyväksyt tai eroat..
Tajuathan, että alkoholismi, ei ole ihmisen hallittavissa, vaan lopettamiseen tarvitaan apua, ja myöskin täytyy itse myöntää ongelma ja haluta ihan oikeasti lopettaa..usein sitä halutaan liian myöhään, kaikki on jo mennyttä..