Niin, naiset. Onko miehenne ammatti/koulutus miten tärkeässä asemassa? Itse olen tässä siivooja ja mietin paljonko se karsii naisehdokkaita kun yritän etsiä seuraa tositarkoituksella.
Yleensäkin, jos teillä on jotain kerrottavaa tästä aiheesta niin tämä olisi hyvä ketju puhua suunne puhtaiksi. Onko erilaiset koulutustasot este vakavalle seurustelusuhteelle?
Yleensäkin, jos teillä on jotain kerrottavaa tästä aiheesta niin tämä olisi hyvä ketju puhua suunne puhtaiksi. Onko erilaiset koulutustasot este vakavalle seurustelusuhteelle?
Vastaukset 25
Vanhimmat
niin hullulta kuin kuulostaakin.. miehen koulutustasolla taikka tulotasolla ei ole merkitystä, mikäli mies osallistuu kotitöihin ja ottaa naisen huomioon.. eli on ns. hyvä tyyppi ja tekee parhaansa molempien eteen... ja osaa näyttää tunteensa
Tarinoita siitä, miten mies saa naisen kunhan lompakossa vähänkään pullistaa, liikkuu aivan liian paljon että ne olisivat valheita. Miehen varakkuustasolla _on_ merkitystä, vaikkei suurin osa naisista sitä tunnustakaan.
Rehellisesti sanottuna, sillä on sinänsä merkitystä, että kukaan ei halua sitoutua ihmiseen, josta tietää alunalkaen että joutuu hänet elättämään. Sen sijaan että pitäisi olla varakas? Mitä varakkuus sitten tarkoittaakaan? Suomi, tasa-arvon luvattu maa, jossa puoliso ei puolisoaan elätä, vaikka varakkuutta olisi miten. Ja samasta syystä ei naisellekaan ole merkitystä mikä miehen varakkuus on, sinun lompakkosi on sinun ja naisen lompakko naisen. Eli ainoastaan sillä on merkitystä, että tulet omillasi toimeen.
Ammatti ja koulutus ei vielä kerro ihmisestä kuin ulkoisia seikkoja, ainakaan useimmille naisille, ja jos varakkuus on naiselle tärkein tekijä, niin haluatko edes sellaista naista?
Ja kun kirjoitat väitteen, että miehen varakkuudella on merkitystä, mietihän oletko kuullut niitä juttuja naisilta vai miehiltä?
...vaan ne pienet menot. Tärkeää ei ole se, kuinka paljon mies tienaa, vaan kuinka hän rahansa käyttää. Holtiton rahankäyttö ei ole suotavaa, siinä menevät ne suuretkin summat samantien! Pienetkin tulot riittävät moneksi, kunhan rahankäytön suunnittelee.
Niin, ja pummeja ei kyllä kestä kukaan.
"Rehellisesti sanottuna, sillä on sinänsä merkitystä, että kukaan ei halua sitoutua ihmiseen, josta tietää alunalkaen että joutuu hänet elättämään. "
Ystäväpiirissäni on monia paremmin ansaitsevia naisia. Pankinjohtajaa, lääkäriä joilla on miehenään duunarihommia (suorittavaa työtä tekeviä, autokuskia, mekaanikkoa, sorvaajaa, siivoojaa) ja yhteistä niillä kaikilla on ettei naisten mieleen ainakaan ole tullut vaihtaa kumppania sen takia, että joutuu "elättämään" toisen. Eli kumppanien tuloerot eivät välttämättä kaada suhdetta, ainoastaan liian suuret menot tuloihin nähden voi suhteen kaataa.
Ja jos asia käännetään toisin päin niin enpä juuri ole tavannut moista ongelmaa vaikka mies olisikin se enemmän tienaava. Kusipäisyys sen sijaan kaataa suhteen kuin suhteen, oli se sitten vaimo tai mies.
Tuon mekaanikon ottaisin pois luettelemistasi ammateista, sillä he tienaavat monesti enemmän kuin esim. terveyskeskuslääkäri. 3000 euron bruttotulo ei ole mitenkään harvinaista mekaanikkojen keskuudessa.
Osaatko kertoa missä terveyskeskuslääkäri tienaa vain 3000 euroa bruttona?
Eihän sillä ole mitään merkitystä mitä mies/nainen työkseen tekee, mutta tosiasiassa sellaiset ihmiset jotka ovat kiinnostuneita samoista ammateista tai työskentelevät samoilla työpaikoilla ovat myös samalla kiinnostuneita samoista asioista työn ulkopuolella.
Kuten mieheni ja minä. Olemme molemmat it-alalla, joten meillä on yleensä paljon puhuttaa sen saralla, koska tämäkin ala on alati muuttuva ja lisääntyvä. Joskus jotkut miehet ovat sanoneet minua ns. "hyväksi jätkäksi", koska pidän esim. autoista ja tekniikasta yleensä. Puhun asioista joita ei yleensä naisen suusta kuule.
Mutta sekään ei välttämättä ole hyvä että on samalla työpaikalla, koska silloin asiat ovat jo molemmille tiedossa, eikä ole varsinaisesti enää mitään "uutta" kerrottavaa.
Mutta pointtina oli, että ei ammatti saisi olla hylkäämisperustana suhteessa koskaan.
..ja toivon samaa myös mieheltäni. Tämähän on siis vain minun mielipiteeni, mutta kyllä miehen akateemisuus on toivottavaa, samoin kuin että hän on myös työssä, jossa viihtyy ja saa ihan hyvää liksaakin siitä. En voisi kuvitella siivoojaa aviomiehekseni, en sitten millään. Olen itsekin akateeminen ja lääkärimiehet saavat sydämeni läpättämään:)
Jos ihminen TODELLA rakastuu, olkoon mies tai nainen ei ammatti tule silloin kysymykseen.Omasta kokemuksesta tiedän, että kun oikean kaverin löytää, niin raha ja muu tavaran paljous menettää merkityksensä.Se oli minun mielipiteeni ja varmaan monen muun.
...kuulostaa miehekkäältä ja maskuliiniselta, jos mies on esim. lääkäri, poliisi, palomies ja joku johtaja tms. jossain firmassa..mutta loppujen lopuksi - mulle ainakaan - ei ole minkäänlaista väliä, mitä mies ammatikseen tekee, kunhan ei ole prostituoitu (onkohan sellaisia edes Suomessa?).
Oma kultani on käynyt ainoastaan peruskoulun, mutta älliä hänellä on sitäkin enemmän. Ei vain ole lukuihmisiä. =)
Minun mieheni ammatti on jonkin sortin sorvari vai mikäs ihme se oikein on...
Minulle ei ainakaan ammatilla ole väliä, jokainen tekee sitä mistä tykkää ja ammmatti kuin ammatti mitä siitä?
Erilaiset koulutustasot eivät ole siis minulle este. Ainoa asia, jota en enää tässä iässä hyväksy mieheltä on se, että hän ei tee mitään. Makaa siis vain kotosalla. Ei käy koulua, ei tee töitä.. Eri asia on tietysti se, että on vain pakko (esim.työttömyys), mutta "vapaaehtoista lusmuilua" en voi sietää.
Huomaamaton ja väritön :)
Unelmamieheni ammatti on perijä.
Minä suuresti ihmettelen seuraavaa naisten logiikkaa: mies on pienituloinen, mutta elättää itsensä tuloillaan. Nainen, joka tienaa tätä miestä enemmän, ei halua tätä miestä kumppanikseen, koska mielestään joutuisi elättämään hänet! Miten itsensä sinkkuna elättävä mies muuttuu yhtäkkiä elätiksi, jos alkaa seurustelemaan rikkaamman naisen kanssa?
Tätä logiikkaa näkee todella paljon mm. näillä palstoilla ja se osoittaa vain sen, että miehen on tienattava naista enemmän kelvatakseen.
Pärjään elämässä, ja pyrin eteenpäin kokoajan. Kurssitan itseäni omalla ajalla ja rahoilla. Kun kerran erehdyin pyytämään lisää liksaa kurssieni takia niin sain pomolta räikeät naurut päin näköä.
Elätän itseni, ja tarpeen vaatiessa myös naisen ja pari pikkulasta.
Minäkin mietin sitä miksi miehen on tienattava enemmän kun naisen. Ehkä johtuu siitä että naisen on helpompi löytää kumppani kun miehen, ja siksi on myös varaa olla nirsompi. Mutta että tulot on ensimmäinen karsiva tekijä...
"Mirva"n kaltaisia en ymmärrä. Nykyään AMK-tason kolutus on akateeminen, ja olen jopa nähnyt deitti-ilmoituksia jossa liiketaloutta AMK:ssa "opiskeleva" etsii lääkäriä tai insinööriä. Hetken aikaa sairastin ohimenevää sääliä. Yhteistä näille vaatimuksille on kuitenkin se, etten ole nähnyt yhtään perustetta niille. Kuten tälläkin naiset sanoo, että tärkeintä on että elättää itsensä.
Kaverini lähetti sähköpostiini jutun tästä aiheesta, josta sain innokkeen keskustelun avaamiseen. Alkuperäisen jutun löydätte täältä: http://www.aish.com/family/marriage/Women_Who_Marry_Below_Themselves.asp ja se on ajatuksia herättävä vaikkei olisikaan erityisen uskovainen ihminen.
"Minäkin mietin sitä miksi miehen on tienattava enemmän kun naisen"
Minä en mieti, koska miehen ei ole tienattava enemmän kuin naisen!!! Tunnen monia naisia, jotka tienaavat enemmän kuin miehensä. Se on ihan tavallista, mutta etenkään ennen siitä ei puhuttu! Shhhh. Ei meinaan raha-asioista yleensäkään.
on se, että mies arvostaa omaa ammattiaan, oli se mikä tahansa. Ainakin näin saa arvostusta minulta.
Jos suhtautuu ammattiinsa vihamielisesti "vi..u mikä paska duuni, mut pakko tehdä, et saa rahaa!", vähätellen "no tää on vaan tällasta" tai mikä pahinta, valehtelee ammattinsa heti tavatessa niin ei saa minulta kymmentä pistettä papukaijamerkistä puhumattakaan.
En halua valehdella ammattiani mutten mielelläni sitä ventovieraallekaan kuppilassa sano, koska samaa työtä tekee Suomessa kolme ihmistä, joista olen ainut mies. Työ toki on hyvin mielenkiintoista ja siitä saa jutun juurta vaikka mihin, mutta ammattiani en siis sano vaikken sitä vähättele enkä ali-arvioi. Teen kunnon duunia josta pidän kovin.
akateemisesti koulutettu, johtoasemassa. Itse olen mysökin akateemisesti koulutettu. Olen seurustellut aikaisemmin itseäni 'alemman' koulutusarvon omaavan miehen kanssa. Valitettavasti meidän näkemykset ja arvostukset poikkesivat liikaa toisistaan.
Luulen, että joillekin asialla ei ole mitään merkitystä mutta toisille taas on. Se riippuu kunkin ajattelu- ja arvomaailmasta. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen. Koulutustason 'esteenä' oleminen riippuu juuri tästä.
Vittu että pitää olla urpo nahka toi kvinne. Koulutuksella ei ole hevonperseen merkitystä mitä ihminen itse on. Taitaakin olla vaan niin että kvinne ei halua myöntää tätä koska sillä noussut koulutusasteen kasvun myötä kusi päähän. Näit on nähty ennenkin.
...aika hieman harkita sitä koulutuksen kartuttamista, jotta saattaisi tietää mistä puhuu. Kyllä sitä osaa vittuja ja perkeleitä huudella kuka vaan. tap tap tap!
Aluperäiseen kysymykseen voisin vastata, että ei se koulutus mutta sen koulutuksen tuoma muutos itse ihmiseen. Se se merkitsee. Enemmän kuin kymmenen kertaa olen asian todennut, että paremmin koulutetut käyttäytyvät paremmin. Tämä on vain yksi näkökulma. Toisaalta paremmin koulutetuilla on erilaiset tavoitteet kuin kouluttamattomilla/huonosti koulutetuilla. Siinä kun "siivooja" (en mitenkään halua kohdistaa halventavia sanoja tms. keskustelun avaajalle tai kenellekkään yleensä) haaveilee, että voisi muuttaa Jakomäen yksiöstä omaan kaksioon Merihakaan niin paremmin koulutettu tuskin haaveilee samasta. Toisaalta koulutetun tavoitteissa voi olla lähteä maailmalle hakemaan kokemusta, kun huonommin koulutettu suunnittelee palkankorotuksista. Sellaista se monesti on, että vaikeata on sovittaa elämän kuviot yhteen. On tietysti niitä joilla asiat luistaa ja onnistuu vallan mainiosti. Eikä sen puoleen kysyjän kannata heittää kirvestä nurkkaan.
Siis tiivistetysti (akateeminen)mielipiteeni on, että koulutuksella ei ole juuri paskan väliä, mutta ihmisen käytöksellä, haaveilla ja elämänarvoilla on!
paras on portsariii..
saattaahan sillä ammatilla olla joillekin
ihmisille väliä, olipa sit mies tahi nainen.
Mulle on ekaks yleensäkin tärkeetä, että toinen on täissä ja yleensäkin haluaa tehdä töitä. tietysti on olemassa ns. "seksikkäitä" ammatteja (esim. lääkäri, palo-/pelastusmies, poliisi (uniformut nääs) mutta jos toista rakastaa, ei ammatilla liene kauheesti väliä. Mut kyllä se jotkut naiset varmaan "karsii".
Tämä on hiukan karrikoitu esimerkki, mutta erilainen koulutuspohja vaikuttaa paljon. Otetaan näin räikeä esimerkki. Mies on tohtori ja vaimo siivooja joka ei ole käynyt kuin peruskoulun, toimisiko suhde? vastatkaa rehellisesti...uskon nimittäin ettei, kiinnostukset, puheenaiheet, ympäristö, kaverit ym. olisivat aivan erilaiset. sanotaan että vastakohdat täydentävät, mutta en usko että se pidemmillä ajanjaksolla toimisi...
Nuoruudessa (17-22) vuotiaana seurustelin pitkään saman kanssa, mutta kun varsinainen koulunkäynti alkoi niin itse päätin lähteä yliopistoon ja tämä toinen osapuoli aikoi miettiä mitä tekisi, loppujen lopuksi koulunkäynti hänellä jäi siihen, kuilua alkoi muodostua heti kun tutustuin uusiin ihmisiin jne. nykyään tämä ex on liukuhihnalla töissä eräässä firmassa pienellä palkalla jne. niin se elämä kohtelee...