Tutustuin uuteen mieheen ja jotenkin se tilanne meni niin, etten aluksi oikein ollut edes innokas tutustumaan. Omissa oloissani ja en edes puhunut paljoa tai ollut kiinnostunut. Nyt kuitenkin on oltu enemmän yhdessä, mutta ongelma on se, että mies kerkesi vetämään sellaiset johtopäätökset, että olen aivan ujokki nainen, vaikken oikeasti ole. Ei vain huvittanut silloin.
Tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että mies kuvittelee, että jännitän häntä tai ujostelen jotenkin aivan erityisen paljon, ja on itse alkanut käyttäytyä siten, kuin minä olisin jotenkin todella ujo ja nyt on ihan erikoista olla hänen kanssaan, kun hän luulee niin.. Oli ilmeisesti kertonut kaverilleenkin, kun kaveri pari kertaa jossain tilanteessa siitä, että "sähän jännität näitä tai vastaavaa".. Ja tämä kaveri ei taas tunne mua senkään vertaa. Ja itsekkin mies on joitakin kertoja varmaan huomaamattaan sanonut asiasta jotain kertoja. Tai alkanut puhua jotain, että huomaa, että asia on sillä mielessä ollut..
Nyt olen huomannut, että mies tekee oikein epäluonnollisen paljon töitä sen eteen, etten jännittäisi häntä. Tuntuu, että hän oikein tietoisesti pinnistelee joka tilanteesta oikein erityisen rentoa, ja se tekee siitä joka kerta vähän keinotekoista ja oikeasti epäluonnollista ja tuntuu, että asia on nyt hänelle vaikea ja hänen on vaikea olla ja pinnistellä.
Ja siitähän seuraa se, että ihan oikeasti minua häiritsee asia, ja en oikein osaa oikaista tilannetta yhtää, kun huomaan, että miten kovasti toinen yrittää ja taas se tilanne jotenkin hämmentää, vaikken ujo oikeasti olekkaan.
Ja ujo en ole. Mutta tilanteet, joissa häntä näen onkin sen vuoksi niin epäluonnollisia, et hän käyttäytyy kuin olisi vastuussa joka ikisestä tapaamisesta, ikäänkuin minä en pystyisi mihinkään ja ilmeisesti se stressaa häntäkin paljon. Miten minä oikaisisin tuota ti´lannetta.
Vähän samantapaiseen tilanteeseen olen joutunut myös töissä, kun en jaksa olla kokoajan äänessä tai tehdä itsestäni mitään numeroa. Miesten kanssa on muuten mukavaa, mutta monet haluaa ajatella et olen ujo ja alkaa itse käyttäytyä niin, että tilanteet on sitten aika erikoisia.
Ujo en ole, mut siinä tilanteessa kun huomaan, että voi ei, toinen yrittää nyt ihan tosissaan tehdä tästä tilanteesta minulle jotenkin helpomman, niin vähän menee jauhot suuhun että voi ei, mikä tilanne..Ja toisaalta huvittaa se, että toinen ei tunne yhtään ja ajattelen, että noinko vähän sinäkin minua tunnet.
Tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että mies kuvittelee, että jännitän häntä tai ujostelen jotenkin aivan erityisen paljon, ja on itse alkanut käyttäytyä siten, kuin minä olisin jotenkin todella ujo ja nyt on ihan erikoista olla hänen kanssaan, kun hän luulee niin.. Oli ilmeisesti kertonut kaverilleenkin, kun kaveri pari kertaa jossain tilanteessa siitä, että "sähän jännität näitä tai vastaavaa".. Ja tämä kaveri ei taas tunne mua senkään vertaa. Ja itsekkin mies on joitakin kertoja varmaan huomaamattaan sanonut asiasta jotain kertoja. Tai alkanut puhua jotain, että huomaa, että asia on sillä mielessä ollut..
Nyt olen huomannut, että mies tekee oikein epäluonnollisen paljon töitä sen eteen, etten jännittäisi häntä. Tuntuu, että hän oikein tietoisesti pinnistelee joka tilanteesta oikein erityisen rentoa, ja se tekee siitä joka kerta vähän keinotekoista ja oikeasti epäluonnollista ja tuntuu, että asia on nyt hänelle vaikea ja hänen on vaikea olla ja pinnistellä.
Ja siitähän seuraa se, että ihan oikeasti minua häiritsee asia, ja en oikein osaa oikaista tilannetta yhtää, kun huomaan, että miten kovasti toinen yrittää ja taas se tilanne jotenkin hämmentää, vaikken ujo oikeasti olekkaan.
Ja ujo en ole. Mutta tilanteet, joissa häntä näen onkin sen vuoksi niin epäluonnollisia, et hän käyttäytyy kuin olisi vastuussa joka ikisestä tapaamisesta, ikäänkuin minä en pystyisi mihinkään ja ilmeisesti se stressaa häntäkin paljon. Miten minä oikaisisin tuota ti´lannetta.
Vähän samantapaiseen tilanteeseen olen joutunut myös töissä, kun en jaksa olla kokoajan äänessä tai tehdä itsestäni mitään numeroa. Miesten kanssa on muuten mukavaa, mutta monet haluaa ajatella et olen ujo ja alkaa itse käyttäytyä niin, että tilanteet on sitten aika erikoisia.
Ujo en ole, mut siinä tilanteessa kun huomaan, että voi ei, toinen yrittää nyt ihan tosissaan tehdä tästä tilanteesta minulle jotenkin helpomman, niin vähän menee jauhot suuhun että voi ei, mikä tilanne..Ja toisaalta huvittaa se, että toinen ei tunne yhtään ja ajattelen, että noinko vähän sinäkin minua tunnet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sille, ettet ole _enää_ ujo, kun olet tutustunut lähemmin. Totuuden kertomisessa ei tarvitse palata taaksepäin, mitä se haittaa jos mies jää väärään luuloon?
Puhuminen on ihan yliarvostettua. Kantsii varmaan vaan meditoida, jos se kundi vaikka osais lukee sun ajatuksias.
ettet saa asiaa selvitetyksi näköjään...
hoh hoijaa...
korttia voisit käyttää. Sanot, että ei mulla ole mitään hätää, ota vaan rennosti. Tai teontasolla näytät, ettet sä olekaan niin ujo. Jokainen lämminverinen nainen tietää miten tuo teontasolla tehdään.