Erottiin avomieheni kanssa 1,5 kk sitten lähes 6 vuotta kestäneestä suhteesta. Kihloissakin oltiin lähes vuosi. Ongelmia suhteessa oli, ei kuitenkaan sellaisia joita ei olisi saatu ratkaistua yhdessä. Luulin rakkauden loppuneen, mutta nyt eron ja muutaman yksin vietetyn viikon jälkeen olen huomannut että rakastan tätä miestä edelleen aivan todella paljon. En pysty kuvittelemaan elämääni ilman häntä. Onko tuhoon tuomittua lähteä vielä yrittämään yhdessä?
Aiheesta varmasti on keskustelua käyty aiemminkin, mutta kävin läpi vanhoja keskusteluja eikä silmiini osunut...
Aiheesta varmasti on keskustelua käyty aiemminkin, mutta kävin läpi vanhoja keskusteluja eikä silmiini osunut...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aina kannattaa yrittää varsinkin jos tunnustat rakastavasi, en tiedä minkä laatuiset ongelmat teidät saattoivat eroon mutta jos rakkaus on säilynyt tuskin kovinkaan isoista asioista on kyse. tee kaikkesi koska ei ero ole ratkaisu jos kyseessä ei ole väkivälta, alkoholismi tai henkisesti tappava suhde.
"en tiedä minkä laatuiset ongelmat teidät saattoivat eroon mutta jos rakkaus on säilynyt tuskin kovinkaan isoista asioista on kyse"
Ongelmat, suureksi koetut sellaiset, ajavat eroamiseen. Jos ongelmat ovat pikkuruisia ei harkittaisi vakavissaan eroamista, saatika sitten missään nimessä erottaisi! Eroamiseen ryhtyminen on juuri sitä, että tajuaa ettei kaikki suhteessa ole ok:sti eli toisin sanoin: suhde ei kokonaisuudessaan toimi.
Mitä tämä jälkihaikailu, """rakkaus""" sitten on? Sitä, ettei kestä viettää elämäänsä yksin. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan heikko ja kaipaa toisen ihmisen vierelleen. Tästä juuri johtuu se, miksi eroamista ihminen yleensä aivan tosissaan katuu. Mutta jos palaa yhteen, samat hankaluudet alkavat jälleen pyöriä mielessä -ennemmin tai myöhemmin. Se on sama kierre taas. Niinpä on löydettävä joku kokonaan uusi ihminen, jonka kanssa kokeilla yhdessäoloa. Sillä "jospa nyt onnistaisi" :). Eihän sitä tiedä, jos ei kokeile! Jokainen pari, jolla ihan tosissaan synkkaa, ei eroa kertaakaan. Ei, vaikka olisi millaiset erimielisyydet hetken aikaa.
Eroon on ollut syynsä eikä vanhaa lämmittelemällä useinkaan saada mitään hyvää aikaiseksi. Jos olisi yhteisiä lapsia, niin lasten takia kannattaisi ehkä yrittää, mutta nyt seurustelusuhde on osoittanut, etteivät nämä ihmiset sovi yhteen, ja on aika siirtyä eteenpäin.
Suosittelen Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus. Eroprosessiin kuuluu tuo vaihe, kun ikävöi kaikkea sitä mitä yhdessä oli, ja silloin pitää surra suru pois. Se vaihe menee ohi aikanaan, vaikka nyt pahalta tuntuukin.
Itse käynyt aivan vastaavan kokemuksen läpi ja niin kertovat moni muukin eronnut ystäväni. Sitä vain unohtaa tuossa kaiken eroon johtaneen ja muistaa vain hyvän. Me erosimme, palasimme, erosimme,¨palasimme, kunnes totesimme että nyt riittää. Jos suhde johtaa eroon, on siinä niin isoja asioita takana että todellakin kannattaa olla erittäin varma, että jaksaa taas aloittaa.Onneksi itsellä on nykyään sen verran enemmän itsetuntoa kuin tuolloin, ettei enää tarvitse alistua moiseen kierrättämiseen.
tuli erottua muutaman kerran kun suhdetta oli kestänyt muutama vuosi.kai se oli kummallakin sitä vapauden kaipuuta tai mitä lie pelkoa.huomattiin että ilman toista oli mahdoton elää ja palattiin takaisin yhteen.kertaakaan en ole katunut että takas yhteen palattiin.suhdetta takana 9vuotta josta 3kihloissa.
onnistua, kokemusta on.
Tietysti varmaan ne syyt jotka eroon johtivat merkitsevät paljon.