Olen huomannut aika usein, että miniöitä kehotetaan kunnioittamaan vanhempia ihmisiä eli anoppia ja alistumaan tämän tahtoon eikä nostavan meteliä tärkeänä pitämistään asioista. En ole koskaan huomannut, että anoppia kehotettaisiin yksipuolisesti samanlaiseen käytökseen vaan enemmänkin pyydetään puhumaan miniälle tms.
Nykyminiät eivät taida olla anopilleen mitään velkaa. Miksi ihmissuhteen toisen osapuolen eli tässä tapauksessa miniän pitäisi olla antava osapuoli ja anoppi saa huomautella mitä sattuu, tehdä toisten ihmisten kotona mitä haluaa jne? Eikö sellainen ole täysin väärä ihmissuhdemalli vaikkapa lapsille? Ja mitä nämä anoppinsa mielivallan alle alistuvat miniät saavat palkaksi? Onko niin, että mieluummin lakaistaan totuus maton alle, ettei vain tule riitaa?
Kenelläkään ei ole varmasti liikaa hyviä ihmissuhteita. Yritin itsekin aikani anoppiani ymmärtää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en tarvitse huonoja ihmissuhteita. Toisen mielivaltaan alistuminen on minulle huono ihmissuhde tai se ei ole ihmissuhde oikeastaan lainkaan. Jos ei suhde anoppiin pelaa, sitä ei voi väkisin laittaa toimimaan. Jos toimivuus saadaan aikaan vain sillä, että toinen osapuoli alistuu, mitä merkitystä sellaisella suhteella on?
Alistuminen ja mielistely
39
4285
Vastaukset
- Samaa mieltä.
En oikein ole ymmärtänyt sitä kunnioitusjuttua minäkään. Että pitäisi yksipuolisesti kunnioittaa anoppia, "koska hän on vanhempi" tms. Mikäs peruste tuo nyt mukamas on?
Aivan samoinhan pitää anopin kunnioittaa miniäänsä kuin muitakin ihmisiä. Miten mahtaa anopin itsetunnon laita ollakaan, jos hänen pitää välttämättä pönkittää sitä latistamalla esimerkiksi miniäänsä?
Hmmm. - Nimetön
MINIÄÄ (narsisti ja skitso) PITÄISI mielistellä, muuten uhataan, arvatkaa millä ?? NO, en ole väärässä miniä JOUTUU oikeuteen vastaamaan tekosistaan, en itse ole osallinen mitenkään, KUULIN VAIN. Seko-eukko ! T: "Semummo 50 v. ", jos sjoku muistaa lukeneensa, esim. nim. "toinen vaimo" vai oliko " ". vaimo" ?????
- **********
Olen myös jo kauan ollut sitä mieltä, että kunnioitus pitää jollain tavoin ansaita. Sitä ei osakseen väkisin voi toisilta vaatia. Anoppini käyttää hyväkseen tätä kaikkeen mitä tekeekään. Jos ollaan erimieltä ja sanotaan se myös, ajatellaan asioista erilailla tai ei taivuta hänen tahtoonsa = emme kunnioita häntä! Mielestäni hän ilkeänä, kyynisenä ja katkerana ihmisenä ei mitään muuta kunnioitusta ansaitsekaan kuin että sattuu olemaan mieheni äiti. Se ei yksin vielä riitä nostamaan jotakin tiettyä ihmistä millekään jalustalle, sillä äitejähän tällä maapallolla riittää ja jokainenhan meistä on siis samalla viivalla. Anoppini käytös on suorastaan niin ala-arvoista, että oksettaa. Voin henkisesti paljon paremmin kun emme ole missään tekemisissä toistemme kanssa, näin hän ei elämääni voi myrkyttää.
- sielun sisko
********** kirjoitti:
Olen myös jo kauan ollut sitä mieltä, että kunnioitus pitää jollain tavoin ansaita. Sitä ei osakseen väkisin voi toisilta vaatia. Anoppini käyttää hyväkseen tätä kaikkeen mitä tekeekään. Jos ollaan erimieltä ja sanotaan se myös, ajatellaan asioista erilailla tai ei taivuta hänen tahtoonsa = emme kunnioita häntä! Mielestäni hän ilkeänä, kyynisenä ja katkerana ihmisenä ei mitään muuta kunnioitusta ansaitsekaan kuin että sattuu olemaan mieheni äiti. Se ei yksin vielä riitä nostamaan jotakin tiettyä ihmistä millekään jalustalle, sillä äitejähän tällä maapallolla riittää ja jokainenhan meistä on siis samalla viivalla. Anoppini käytös on suorastaan niin ala-arvoista, että oksettaa. Voin henkisesti paljon paremmin kun emme ole missään tekemisissä toistemme kanssa, näin hän ei elämääni voi myrkyttää.
Viestisi oli niin kuin omasta elämästäni. Enää en uhraa anoppiini senttiäkään tai ajatustakaan. Se ihmissuhde pilasi elämäni monta vuotta ja aiheutti paljon mielipahaa. Onneksi asia ratkesi ja loppu ikuiselle tappelulle tuli ja jatkamme kahdestaan mieheni kanssa elämää. Mukana vielä omat vanhempani joissa vierailemme..
Miehenikään ei halua enää nähdä äitiään koska tämä nainen kävi myös minun äitini kimppuun yrittäen saada oman äitini minua vastaan.
Todella ala-arvoista.
Siinä meni mun rajn yli ja enää ei ole anteeksi antamiselle syytä.
- ...........
En ymmärrä lainkaan keskustelua siitä kenen pitää kunnioittaa ketäkin kaikkien tulee kunnioittaa kaikkia eli miniän tulee kunnioittaa ja anopin tulee kunnioittaa toisiaan mikä ihmeen arvo kysymys tässä on kaikkihan olemme jossakin hyviä ja jossakin emme se tulee hyväksyä kaikille.jos omistaisin miniän en usko et meillä tulisi ongelmaa minä ainaki yrittäisin kunnioittaa miniääni olisin onnelinen jos miniäni tekisi poikani onnelliseksi.omistan vävyn josta pidän kovasti kaikissahan meissä on puutteemme mut on ilo katsella et tyttäreni on onnellinen.
- montakos?
Jos sinulla on vävy, niin ei se sitä tarkoita, että omistat hänet. Kummallinen asenne.
- pilkkuja ja
Isoja alkukirjaimia???????
Vävyn saa aina jonkinmoisen, miniää ei koskaan minkäänlaista! - ...........
montakos? kirjoitti:
Jos sinulla on vävy, niin ei se sitä tarkoita, että omistat hänet. Kummallinen asenne.
Kyllä taas tulin vakuutuneeksi et tällä palstalla on tosiaan pikkusieluista.Jos kerron et en omista miniää tarkoitin et minulle ei ole siunattu poikalasta.... Mitä tulee vävyyni,hän kuuluu perheeseemme olen ottanut hänet perheenjäseneksi, hän on ikäänkuin poikani.Onko vaikeaa hyväksyä et joillakin menee tosiaan hyvin?????
- rakennetta
pilkkuja ja kirjoitti:
Isoja alkukirjaimia???????
Vävyn saa aina jonkinmoisen, miniää ei koskaan minkäänlaista!Suomeksi ei sanota, että joku "omaa" tai "omistaa" sellaisia asioita kuin ominaisuuksia tai ihmisiä.
On tosi rumaa käyttää sellaista muotoa kuin "minä omistan vävyn". Tavaroita voi kyllä omistaa.
Kukaan ei suomeksi voi "omistaa" toista ihmistä. Sen sijaan sanotaan, että "minulla on" (vävy, miniä, lapsenlapsia jne.)
Miten tuollainen perusasia mukamas on niin vaikeaa Suomessa asuville, joka päivä suomen kieltä käyttäville?
- ole opetettu tapoja
ja käyttäytymistä lapsena? Se kyllä huomaa että nykynaisilla ei ole kunnioitusta vanhempia kohtaa ovat niin minä keskeisiä. Kunnioitus on osaksi sitä että vanhemmalla ihmisellä on jo elämänkokemusta ja viisautta jota nuorempi polvi vasta opettelee. Joten kannattaa se oppi kuunnella ja vastaanottaa kun kerran annetaan.
- kyllä
kunniotan jokaista vanhempaa ihmistä, jolla on elämänkokemusta ja näkemystä, mutta en sellaisia, jotka tahallaan tekevät kiusaa ja aiheuttavat pahaa mieltä sekä ihan vain osoittaakseen valtaansa määräilevät muita. Kunnioitus pitää ansaita ja suurin osa vanhoista ihmisistä on sen ansainnut, mutta eivät suinkaan kaikki.
- Mämmi
Mielestäni lähtökohta on se, että jokaisen ihmisen ihan itsestäänselvyytenä tulee kunnioittaa toista. Jokaisella on oma täysi arvonsa jo heti synnyttyään.
Siis kunnioitetaan toista ja sen tulisi näkyä hyvänä käytöksenä. Kohdellaan toista hyvin ja asiallisesti. Joidenkin ihmisten kesken synkkaa hyvin ja heistä voi tulla läheisiä. Mutta vaikka erityisempää sielujen sympatiaa ei löytyisikään, niin silti pitäisi kohdella toisia kohteliaasti ja arvostavasti.
Mutta jos käyttäydyt huonosti toista kohtaan (vaikkapa lyöt toista) niin kunnioitus katoaa saman tien ja syystäkin. Se kunnioitus, joka meille kuuluu itsestäänselvyytenä, on tavattoman helppo menettää, mutta työlästä saada takaisin.
Lyöminen on paha loukkaus toista kohtaan. Toista voi myös lyödä henkisesti, eli loukkaavat sanat ja epäasiallinen huseeraaminen toisen elämässä ym on myös takuuvarma keino menettää se kunnioitus. Ja takaisin saamiseen ei riitä se, että toinen on vanhempi. - minä123567
Vanhuus ei ole sama asia kuin viisaus. Anoppini imetti omia lapsiaan neljän tunnin välein ja imetys loppui parin kuukauden jälkeen. Minut hän yritti väkisin noudattamaan samaa tapaa. En kunnioittanut vanhan naisen elämänkokemusta vaan imetin lastani kun lapsi maitoa halusi. Näin toimien sain imetettyä lastani puoli vuotta.
En ole vissiin oppinut käyttäytymistä lapsena kun minulla ei ollut kunnioitusta vanhempia kohtaa ja olin niin minä keskeinen että halusin tehdä omalla tavallani vaikka vanhemmalla ihmisellä oli jo elämänkokemusta ja viisautta jota itse vasta opettelin. Olisi varmaan pitänyt se oppi kuunnella ja vastaanottaa kun kerran annetaan - ja ruokkia omakin lapsi pullosta niinkuin anoppikin teki. Kyllä nyt tunsin piston sydämessäni.
En myöskään antanut kahdeksankuisen syödä kuivaa koiranruokaa jota anoppi väkisin halusi lapselle tarjota lattialla. Pöydälle en saanut sitä nimittäin nostaa. Harmittaa, olisihan se lapsen elvyttäminen palasen kurkkuun tukehtumisen jälkeen ollut sitä elämänkokemuksen seurausta joka minulta vielä puuttui. Kuumaa teetä anoppi välillä joi vahingossa vauva sylissä. Siinä kohdassa se anopin elämänkokemus sitten voitti.
Tarvitaanko lisää esimerkkejä? On varmasti viisaita vanhuksia ja sitten on näitä joiden pitää periaatteessa tehdä erilailla kuin lapsenlapsen vanhemmat sanovat, viis siitä onko se hyväksi vai peräti vaarallista lapselle.
- maaruli
Miniöistä on tullut rohkeampia, ja he osaavat puolustaa reviiriään
... joten harva anoppi edes uskaltaisi mennä hillumaan miniän tontille.
Monella tuntemallani vanhemmalla naisella miniä jää melko tuntemattomaksi.
Ei haluta edustaa sitä vanhaa anoppi-imagoa.
Minulle on käynyt useamman kerran kahdenkin miniäni kohdalla, että molemmat ovat tulleet moittimaan miestään eli poikaansa.
Olen ottanut moitteet vastaan reagoimatta. Olen vain ihmetellyt ja sanonut: Ai jaa...
En tiedä mitä nämä miniät odottavat minulta. Sitäkö että äitinä puuttuisin aikuisten miesten touhuihin? Kun kuitenkin odotetaan, että ei saa puuttua.
Ehkä olen käsittänyt väärin.
Eräs esimerkki:
Miniä valitti, että miehensä ei ota tarpeeksi kantaa asioihin, eikä ole jämäkkä olemukseltaan. Miniä on antanut kuulemma viimeisen varoituksen miehelleen eli pojalleni, että jos ei miehen tyyli muutu, niin...
Lisäksi miniä sanoi, että ilman häntä, siis vaimoaan poikani rypisi katuojassa. Jne. Jne.
Mustasukkaisuudesta ei ollut kyse, vaan jostain ihmeellisestä jämäkästä olemuksesta ja mielipiteiden ilmaisusta. Mies osallistuu kotitöihin ja lasten kasvatukseen. Ja se, mitä minä pidän hyvänä, hän tukee vaimonsa "komentoa" lasten suhteen, eikä vedä tältä mattoa jalkojen alta.
Alistuin kuuntelemaan tätä litaniaa ääneti. Oli paljon ajatuksia, mitä olisin halunnut sanoa, mutta jätin sanomatta. EN halua riitaa.
Poikani on yrittäjä ja tekee 12-13 tuntisia työpäiviä. Lisäksi on rakennettu upea talo, suurin piirtein melkein omin käsin. Poikani on varsin näppärä.
Yritin vastata syytöksiin, että olisiko luonnekysymys, ettei mies ota heti kantaa, vaan haluaa miettiä monelta kantilta.
Miniä puhui sanojeni päälle, joten suljin suuni ja annoin hänen purkaa itsensä.
Sen jälkeen sanottiinkin hei, heit anopille.
Mietin, että kuinka on mahdollista, että korkeassa elintasossa rypevä perhe voi kuvitella isäpapan olevan potentiaalista renttuainesta.
Pojalleni en kertonut keskustelusta.
Aion painaa asian villaisella. Ihmettelin vain, että ketä miniä loppupelissä halusi lyödä ja miksi.
Enhän ole koskaan ollut mikään tuppautuja, ja tykkään elää omaa eloani, koska nautin siitä.
Lyönti kai oli minulle, renttumiehen kasvattajalle.
No, uusiksi ei voi enää pistää, synnytetty mikä synnytetty, enkä voi poikaani palauttaa maahantuojalle.- Anoppi ON PAHIN
Tämäkin miniä siis on väärässä,
kuulostaa hieman samalta suhteelta kuin omani, joten vastaan että sinulta odotetaan vain rehellisyyttä, ja keskustelua. Ehkä jopa tukea. On totta että miehen äiti jää yleensä vähemmälle sekä huonommalle suosiolle kuin naisen puolelta oleva anoppi. Syitä on mnia, mutta suomalaisen naisen pojalle tarpeeksi hyvää on näemmä hankalaa "löytää" . Kierroksessa anoppi nro 2.
Sanottakoon että rehellisyyttä ja miniän kunnoitusta voisi kukin "minun-paras-poikani-ei-tee-koskaan-mitään-väärin-tyylinen-anoppi" harkita.. Reilusti vaan, anopit! Se on terveellistä -sekä pikku riita puhdistaa ilmapiiriä paremmin , kuin esim valehtelu tai puhumattomuus. Kyllä sen totuuden tavallaan kuitenkin aistii, vaikkei haluaisikaan. - Anoppi on pahin
... edelleenkin siis kyllä anopit tuppaavat kylään, kutsuvat itse itsensä, loukkaantuvat jos ei käy riittävän usein(mielellään joka viikko, ehdit taikka et...) Siis haloo!! KUKAAN muu ei ainakaan minun elämääni ole ollut niin nenäänsä tunkemassa kuin anopit.
Vastaan olen sanonut vain kolme kertaa, mutta siitä on sitten tehty show. Anoppi tekee, soittelee siis sojalleen muttei pyydä anteeksi ilkeitä sanojaan ja kommenttejaan esim. fyysisestä kehostani/elämän-tavoistani jne.
En voi / en halua kunnioittaa tälläisiä ihmisiä. Anoppi tai naapuri..
Niin nykyinen kuin entinenkin anoppi on toimineet lähes samalla kaavalla, perheen aikaansaannokset on vedetty pojan ansioksi ja miniän saavutukset on sivuutettu.
Se on ollut hyvin loukkaaavaa. Ja kuvitellaan edelleenkin herkästi että poika tekee kovasti kotitöitä.?? Niin, eivät ne(poikanne) tee yhtään enempää kuin on pakko... ja kun arvostelette poikienne isiä miniöillenne, voitte olla varmoja että miniä arvostelee poikianne teille. Yhtä reilua molemmat.
Eikä me miniät voida kaikki olla huonoja?? En ole koskaan kuullut yhdenkään anopin puhuvan kovin lämpimästi miniöistään. Miksen ??
Tässä on niin sanotusti hieman haastetta! ;)) - ....
Olin parisuhteeni alkuvaiheessa paljonkin tekemisissä mieheni äidin kanssa. Kuvittelin meidän olevan jopa jollain tasolla läheisiä. Anoppi soitteli jo seurusteluaikana minulle useammin kuin miehelleni. Naisten kesken oli ehkä helpompi puhua. Huomasin jossain vaiheessa, että anopilleni ystävyys on sitä, että miestäni ei saa moittia, kehua kyllä. Viidentoista vuoden jälkeen avioliittomme ajautui todella pahaan kriisiin ja päätin, etten vastaa anoppini puheluihin, koska tiesin, ettei hän halua kuulla totuutta. Sitkeästi hän soitteli ja lopulta parin kuukauden viivyttelyn jälkeen kerroin, että erohakemus on lähetetty, mutta mieheni saa kertoa hänelle syyt eroomme. Ajattelin, etten käy miestäni moittimaan äidilleen, koska pitkän päälle minulle on ihan sama, mitä ex-anoppi minusta ajattelee. Tietämättä eromme syytä anoppi alkoi minua haukkumaan ja tekemään minusta eroomme syyllistä.
Palasimme harkinta-aikana yhteen, mutta anoppia en voi sietää enää silmissäni. En odottanut hänen asettuvan puolelleni ja poikaansa vastaan, mutta jonkinlaista neutraaliutta kriisin hetkellä olisin taustamme huomioiden odottanut. Ainakin minun anoppini halusi ystävyyttä rusinat pullasta -periaatteella. Ollaan ystäviä, kunhan minä käyttäyden siivosti. Yleensä ystävyyteen kuuluu toisen ymmärrys myös vaikeina aikoina.
Miten olisit reagoinut, jos poikasi moittisi vaimoaan? Olisiko helpompi ymmärtää, kun työn raskauttama yrittäjä perheenisä moittii vaimoaan? Kirjoituksestasi voi selvästi päätellä, että poikasi on mielestäsi perheensä tukipilari ja miniä välttämätön paha nähtävästi lastenlasten saamiseksi. Asenteellisuutesi on todella ilmiselvää.
Minun ja mieheni tilanne näyttää ulospäin juuri samalta kuin poikasi. Mieheni tekee yrittäjänä pitkää päivää, meillä on hyvä elintaso jne. Tosiasiassa mieheni ei ole nostanut palkkaa yrityksestään viimeisen kolmen vuoden aikana. Elämme minun palkallani. Mieheni yritys ei ole edes vaikeuksissa, mutta hän kasvattaa yritystään ja se syö rahaa, vaikkei sitä yrityselämästä tietämättömät välttämättä ymmärrä. Minunkin mieheni osallistuu kotitöihin, muttei silti hoida osuuttaan. Osallistuminen on nimittäin suhteellista ja riippuu vähän kommentoijan näkökulmasta, onko se riittävää vai ei.
Jos et halua olla tekemisissä miniäsi kanssa, sinähän voit tavata häntä pakollisina juhlapäivinä ja säilyttää viileät ja etäiset ja asialliset välit. Ette varmaan ole ihmisinä samalla alltopituudella, jos miniäsi ei saa sanoa mielipiteitään avoimesti sinulle. Ystävyyttähän ei voi väkisin luoda ja varsinkin anopin ja miniän kohdalla se on pakon edessä todella vaikeaa. Parempi pysytellä kauempana ja molempien elää omaa elämäänsä. Anoppi on pahin kirjoitti:
... edelleenkin siis kyllä anopit tuppaavat kylään, kutsuvat itse itsensä, loukkaantuvat jos ei käy riittävän usein(mielellään joka viikko, ehdit taikka et...) Siis haloo!! KUKAAN muu ei ainakaan minun elämääni ole ollut niin nenäänsä tunkemassa kuin anopit.
Vastaan olen sanonut vain kolme kertaa, mutta siitä on sitten tehty show. Anoppi tekee, soittelee siis sojalleen muttei pyydä anteeksi ilkeitä sanojaan ja kommenttejaan esim. fyysisestä kehostani/elämän-tavoistani jne.
En voi / en halua kunnioittaa tälläisiä ihmisiä. Anoppi tai naapuri..
Niin nykyinen kuin entinenkin anoppi on toimineet lähes samalla kaavalla, perheen aikaansaannokset on vedetty pojan ansioksi ja miniän saavutukset on sivuutettu.
Se on ollut hyvin loukkaaavaa. Ja kuvitellaan edelleenkin herkästi että poika tekee kovasti kotitöitä.?? Niin, eivät ne(poikanne) tee yhtään enempää kuin on pakko... ja kun arvostelette poikienne isiä miniöillenne, voitte olla varmoja että miniä arvostelee poikianne teille. Yhtä reilua molemmat.
Eikä me miniät voida kaikki olla huonoja?? En ole koskaan kuullut yhdenkään anopin puhuvan kovin lämpimästi miniöistään. Miksen ??
Tässä on niin sanotusti hieman haastetta! ;))No joo ja kerrottakoon nyt, että jos olette naisia, niin miehenne ovat äitiensä edessä saamattomia VÄTYKSIÄ ja sma näin tasa-arvon aikana toisin päin. Minkäs sille voi, että ei ymmärrä toisten tuomaa pahaa, mutta näinhän se aina on ja kestäkää kaverit. kyllä se aurinko joskus paistaa!!!
T : Sigma
- ja mielistelen
miniäni edessä kokoajan. Pakko, koska muutoin en saa tavata lapsenlapsiani enkä poikaani.
Se hinta siitä on maksettava, jotta saa olla läheistensä kanssa tekemisissä.
Näin vanhemmalla iällä se on todella nöyryyttävää ja alentavaa, mutta olen valmis siihen, koska poikani ja hänen lapsensa ovat minulle rakkaita.
Koskaan en ole pitkän elämäni aikana tavannut miniäni kaltaista ihmistä ja siksi tämä käy joskus voimille ja jopa terveyden päälle.
Koskaan ei tiedä missä pamahtaa ja mistä syystä, joten kaikki olemme varpaillamme.- anoppi on pahin
Että kun olisikin anoppi jota en pelkäisi!
Aivan, kyse on siitä anopin-kielen pelosta. Siitä joka "ei ymmärrä sanoneensa mitään pahaa" , jos poikansa kysyy. Siitä joka sanoo pahalla kun miniänsä kanssa jää kahden.
Minulle on ollut traumaattista ja epämiellyttävää kokea tämä kahdesti, vaikka jälkimmäinen anoppi ontunnustanut oman anoppinasa olleen kamala. Yksityiskohtia myöden olen saanut saavista kaatamalla niskaan aivan kaiken.. Minussa siis selvästi on vikaa, kysykää kummalta anopilta tahansa.
Mutta miksi, miksi anopilla on lupa ensin loukata, sitten vältellä ja sitten mielistellä miniäänsä? Miksi anoppi saa arvostella kaikkea ja kaikkia. Kuka teistä anopeista sanoisi kerrankin että elämä on mukavaa ja hyvää? Että olaan ystäviä? Olen pahoillani?? Voinko auttaa?
Itse olen sanonut anopeilleni näin. Siihen ei ole vastattu samanlaisella hyvyydellä. Äitini ja mieheni suhde on hyvä. He keskustelevat asiasta kuin asiasta ja ovat aina olleet ystäviä.
Voiko tämä tapahtua jos kyseessä on naiset?? Anoppi ja miniä. Jos ei niin mikä on este? - pelkäämistä ?
anoppi on pahin kirjoitti:
Että kun olisikin anoppi jota en pelkäisi!
Aivan, kyse on siitä anopin-kielen pelosta. Siitä joka "ei ymmärrä sanoneensa mitään pahaa" , jos poikansa kysyy. Siitä joka sanoo pahalla kun miniänsä kanssa jää kahden.
Minulle on ollut traumaattista ja epämiellyttävää kokea tämä kahdesti, vaikka jälkimmäinen anoppi ontunnustanut oman anoppinasa olleen kamala. Yksityiskohtia myöden olen saanut saavista kaatamalla niskaan aivan kaiken.. Minussa siis selvästi on vikaa, kysykää kummalta anopilta tahansa.
Mutta miksi, miksi anopilla on lupa ensin loukata, sitten vältellä ja sitten mielistellä miniäänsä? Miksi anoppi saa arvostella kaikkea ja kaikkia. Kuka teistä anopeista sanoisi kerrankin että elämä on mukavaa ja hyvää? Että olaan ystäviä? Olen pahoillani?? Voinko auttaa?
Itse olen sanonut anopeilleni näin. Siihen ei ole vastattu samanlaisella hyvyydellä. Äitini ja mieheni suhde on hyvä. He keskustelevat asiasta kuin asiasta ja ovat aina olleet ystäviä.
Voiko tämä tapahtua jos kyseessä on naiset?? Anoppi ja miniä. Jos ei niin mikä on este?Itse olen sekä anoppi että miniä. Oma anoppini on mitä mukavin ja meillä on hyvät välit.
Itse olen vihattu anoppi. Syytä ei pidä minulta kysyä, sitä en tiedä eikä kukaan suostu sitä minulle kertomaan.
Olen ollut miniälleni ystävällinen, auttavainen ja en ole tuppautunut neuvomaan missään, vaikka välillä tuntuu, että syytä olisi.
Metsä ei kuitenkaan meidän tapauksessa vastaa kuten sinne huudetaan. Ystävällistä sanaa en ole saanut, en kiitosta enkä kohteliaisuutta. Seläntakana puhumista ja mykkäkoulua siitäkin edestä.
Alussa kerroin miniälleni, että haluan olla ystävä ja olen valmis auttamaan aina kun sitä tarvitsevat. Kumpikaan ei kelvannut, ei ystävyyteni eikä apuni.
Minulle on täysin vierasta sellainen käyttäytyminen mitä miniäni taholta koen, en tiedä miten pitäisi suhtautua ihmiseen, joka ei kykene keskusteluun kun ongelmia tulee ja joka on niin pahansuopa ja epäkohtelias ja tyly.
Vastaani ei ole aiemmin sellaista tullut, olen aina tullut hyvin juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Miksihän se juuri tämän miniän kanssa on niin vaikeata, vaikka kysymyksessä pitäisi olla läheinen ihminen, jonka kanssa tahtoisi olla hyvissä väleissä. - Anoppi on pahin
pelkäämistä ? kirjoitti:
Itse olen sekä anoppi että miniä. Oma anoppini on mitä mukavin ja meillä on hyvät välit.
Itse olen vihattu anoppi. Syytä ei pidä minulta kysyä, sitä en tiedä eikä kukaan suostu sitä minulle kertomaan.
Olen ollut miniälleni ystävällinen, auttavainen ja en ole tuppautunut neuvomaan missään, vaikka välillä tuntuu, että syytä olisi.
Metsä ei kuitenkaan meidän tapauksessa vastaa kuten sinne huudetaan. Ystävällistä sanaa en ole saanut, en kiitosta enkä kohteliaisuutta. Seläntakana puhumista ja mykkäkoulua siitäkin edestä.
Alussa kerroin miniälleni, että haluan olla ystävä ja olen valmis auttamaan aina kun sitä tarvitsevat. Kumpikaan ei kelvannut, ei ystävyyteni eikä apuni.
Minulle on täysin vierasta sellainen käyttäytyminen mitä miniäni taholta koen, en tiedä miten pitäisi suhtautua ihmiseen, joka ei kykene keskusteluun kun ongelmia tulee ja joka on niin pahansuopa ja epäkohtelias ja tyly.
Vastaani ei ole aiemmin sellaista tullut, olen aina tullut hyvin juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Miksihän se juuri tämän miniän kanssa on niin vaikeata, vaikka kysymyksessä pitäisi olla läheinen ihminen, jonka kanssa tahtoisi olla hyvissä väleissä.Tuollainen anoppi!
Tämä oli mukavaa nähdä, että joku haluaa olla väleissä. Itsekin haluaisin, en pidä mykkäkouluja enkä suutu joka sanasta anopilleni. Vaan tosiaan minun ylipainoa on rudodittu puheissaan, työtäni arvosteltu yms.
Yleensä ottaen nykyinen anoppini on ok ihminen, mutta välillä tulee konflikteja, loppuu ymmärrys-harmittaa ja jää paha mieli. Mieheni on estynyt eikä puhu tunteistaan, minä tulkkaan mitä jaksan anopille joka puhuu kauttani ajoittain pojalleen... Se on raskasta. Hän olettaa että meillä noudatetaan samoja tapoja mitä hän opetti lapsilleen. Ja sitten nämä ns. viattomat lauseet lasten huoneen sängystä jota lapseni ei ole pedannut, ja kauhistellaan ruuan syömistä olohuoneessa, siellä kuulema ei voisi koskaan tulla kyseeseen. Missään nimessä..jne..je..
Tämä tälläinen täysin turha sanominen sanomisen tähden siis on kyseessä. Ei mikään asia sinällään vaan joka-asiasta sanominen/murehtiminen/puuttuminen kovin negatiivisella tavalla ajoittain. Eli minullekin sanottiin että haluaa olla ystäväni. Onkin, ja uskon että haluaa. Tavallaan,mutta kun koitan puhua suoraan tai vastavuoroisesti loukkan häntä, asiasta ei voi sitten enää puhua..
Eikä ole reilua tämä anopin vallan väärinkäyttökään..
Ehkä se suoruus ja rehelliyys näissä anoppi-miniä suhteissa olisi paikallaan saada "olemaan", että tulee toimeen ja ihmisen kunnioitus säilyy puolin ja toisin?? Naisille kun herkästi tulee suukopua.. Kuka teistä anopeista kehtaa arvostella ystävänsä tekemisiä päin naamaa?? Usein?? Vai perityykö tämä sukupolvesta toiseen??
Voisi sen mielensä ja olonsa ehkä poiskin puhua , puhua -ei huutaa tms - rehellisesti ja molemmin puolin tasavertaisesti?
vaikkei kukaan ole täydellinen.. voisiko olla koskaan niin että vanhempi ei aina joka asiassa ole viisaampi? - valehtelee
anoppi on pahin kirjoitti:
Että kun olisikin anoppi jota en pelkäisi!
Aivan, kyse on siitä anopin-kielen pelosta. Siitä joka "ei ymmärrä sanoneensa mitään pahaa" , jos poikansa kysyy. Siitä joka sanoo pahalla kun miniänsä kanssa jää kahden.
Minulle on ollut traumaattista ja epämiellyttävää kokea tämä kahdesti, vaikka jälkimmäinen anoppi ontunnustanut oman anoppinasa olleen kamala. Yksityiskohtia myöden olen saanut saavista kaatamalla niskaan aivan kaiken.. Minussa siis selvästi on vikaa, kysykää kummalta anopilta tahansa.
Mutta miksi, miksi anopilla on lupa ensin loukata, sitten vältellä ja sitten mielistellä miniäänsä? Miksi anoppi saa arvostella kaikkea ja kaikkia. Kuka teistä anopeista sanoisi kerrankin että elämä on mukavaa ja hyvää? Että olaan ystäviä? Olen pahoillani?? Voinko auttaa?
Itse olen sanonut anopeilleni näin. Siihen ei ole vastattu samanlaisella hyvyydellä. Äitini ja mieheni suhde on hyvä. He keskustelevat asiasta kuin asiasta ja ovat aina olleet ystäviä.
Voiko tämä tapahtua jos kyseessä on naiset?? Anoppi ja miniä. Jos ei niin mikä on este?Oma anoppini harrastaa myös samankaltaista kaksinaamaisuutta; Kahden ollessamme on hän mitä ivallisin ja piikittelee aina tilaisuuden tullen, kun mieheni kysäisee häneltä asiasta, on vastauksena itkun kera "etten minä pahaa tarkoittanut" tai "en ole koskaan sanonut mitään tuollaista" -valehtelee siis pojalleen päin naamaa. Onneksi mieheni tuntee äitinsä tavat ja uskoo mieluummin vaimoaan. En sinällään pelkää anoppiani mutta suhtaudun kuitenkin aina varauksella, kun ei koskaan tiedä mitä asioita hän vääristelee tai tulee käyttämään minua vastaan...
- toisinpäin
valehtelee kirjoitti:
Oma anoppini harrastaa myös samankaltaista kaksinaamaisuutta; Kahden ollessamme on hän mitä ivallisin ja piikittelee aina tilaisuuden tullen, kun mieheni kysäisee häneltä asiasta, on vastauksena itkun kera "etten minä pahaa tarkoittanut" tai "en ole koskaan sanonut mitään tuollaista" -valehtelee siis pojalleen päin naamaa. Onneksi mieheni tuntee äitinsä tavat ja uskoo mieluummin vaimoaan. En sinällään pelkää anoppiani mutta suhtaudun kuitenkin aina varauksella, kun ei koskaan tiedä mitä asioita hän vääristelee tai tulee käyttämään minua vastaan...
eli juuri miniä on tuollainen.
- Miniä35
Saat siis alistumisesta ja nöyristelystä jotain palkkioksi. Tätä kai alkuperäisessä viestissä kysyttiin, mutta toisin päin. Löytyy yksi anoppi, jolle nöyristelystä on hyötyä. Yhtään vastaavaa miniää ei taida olla.
- kommentoi
Miniä35 kirjoitti:
Saat siis alistumisesta ja nöyristelystä jotain palkkioksi. Tätä kai alkuperäisessä viestissä kysyttiin, mutta toisin päin. Löytyy yksi anoppi, jolle nöyristelystä on hyötyä. Yhtään vastaavaa miniää ei taida olla.
Jos sitä halutaan palkkioksi sanoa, että saa tavata läheisiä ihmisiä vain olemalla mieliksi miniälle, niin olkoon se sitten palkkio.
Se palkkion on todellakin sen arvoinen että sen eteen on valmis tekemään lähes mitä vain.
Yhtään vastaavaa miniää ei varmaankaan ole, koska ei ole olemassa anoppia, joka kävisi kauppaa ihmissuhteilla.
Jos et ole minulle mieliksi ja toimi kuten minä tahdon et saa tavata lapsenlapsiasi.
Kukaan anoppi ei varmaankan vaadi miniältä, että pitäisi tanssia hänen pillin mukaan, että normaalit ihmissuhteet saisi säilyä. - Anoppi on pahin
kommentoi kirjoitti:
Jos sitä halutaan palkkioksi sanoa, että saa tavata läheisiä ihmisiä vain olemalla mieliksi miniälle, niin olkoon se sitten palkkio.
Se palkkion on todellakin sen arvoinen että sen eteen on valmis tekemään lähes mitä vain.
Yhtään vastaavaa miniää ei varmaankaan ole, koska ei ole olemassa anoppia, joka kävisi kauppaa ihmissuhteilla.
Jos et ole minulle mieliksi ja toimi kuten minä tahdon et saa tavata lapsenlapsiasi.
Kukaan anoppi ei varmaankan vaadi miniältä, että pitäisi tanssia hänen pillin mukaan, että normaalit ihmissuhteet saisi säilyä...Minun anopille ei kutsua tänne esitetä ENNEN kuin siellä on käyty.. Eikä tule tänne "mielellään" ennen kuin siellä on TEHTY jotakin...Suuttuu silmittömästi jos ollaan tunti myöhässä sovitusta ajasta(naama on punainen..) Käy kauppaa myös siten että kutsuu poikansa joiden välit on erittäin HUONOT= niitä ei siis ole olemassakaan- kylään eri aikaan, omaa napaansa ajatellen, että hän saa ns. nauttia huomiosta!! Ei esim niin että lastensa välit paranisi. Asettaa ehtoja, käy k.o kauppaa suhteillaan nimenomaan myös ystäviensä kanssa--> haukkuu näitä surutta selän takana, vaan edessäpäin näyttää kivaa naamaa..
Minulle tekee pahaa tälläinen käytös, vaikka vaikeaa siitä on puhua kellekään paitsi omalle äidille ja ystäville.. Minulla on myös diagnosoitu sairaus, mutta se kuulema on sekin tekosyy olla käymättä minimissään kerran kk- mieluummin joka viikko.. Nyt en ole voinut käydä 3 kk sisälle, ja hän ei todellakaan ota yhteyttä minuun puhelimella -yleensä poikkeuksetta aivan päinvastoin! - anoppionpahin
valehtelee kirjoitti:
Oma anoppini harrastaa myös samankaltaista kaksinaamaisuutta; Kahden ollessamme on hän mitä ivallisin ja piikittelee aina tilaisuuden tullen, kun mieheni kysäisee häneltä asiasta, on vastauksena itkun kera "etten minä pahaa tarkoittanut" tai "en ole koskaan sanonut mitään tuollaista" -valehtelee siis pojalleen päin naamaa. Onneksi mieheni tuntee äitinsä tavat ja uskoo mieluummin vaimoaan. En sinällään pelkää anoppiani mutta suhtaudun kuitenkin aina varauksella, kun ei koskaan tiedä mitä asioita hän vääristelee tai tulee käyttämään minua vastaan...
pelkää anoppia, mutta jonkinlainen "äkkiä-ulos-täältä-tai-pyörryn" eli paniikkireaktio minulle kyllä usein tulee hänen luonaan. Silmät -ne anopin kaiken-näkevät- tarkkailevat olemustani taukoamatta, istumme aina kahvipöydässä jossa on kilokaloreita noin 5000000, anopista kyllä tämän väkisin huomaakin..- sokeria ja sokeria ja rasvaa - en juo lainkaan kahvia enää-mutta sitä kaadetaan minulle väkisin,teetä ei tarjota koskaan vaikka pyydän..(vaikka saankin siitä kahvistaan paniikkikohtauksen, siis..) Tunnelma on kuin hautajaisissa, puhutaan kukista ??!! (voisiko vähempää kiinnostaa...) Tai jostakin hevon p..stä. Kyllä, yritän hymyillä, vaikka vatsani menee siitä pikimustasta kahvista joka kerrn kuralle (vaikka pyydän esim vettä). Vessaan en uskalla siellä mennä, mielummin kakin autooni,se kun on oma.. hänen puheitaan ei saa keskeyttää -edes pikkulapset- joten en viitsi edes puhua juuri mitään vaan teeskentelen kuuntelevani...
onko tämä sitä korrektia ja hyvää käytöstä jota sinunkin anoppisi harrastaa ja lapsilleen on opettanut ? - tältäkin palstalta
kommentoi kirjoitti:
Jos sitä halutaan palkkioksi sanoa, että saa tavata läheisiä ihmisiä vain olemalla mieliksi miniälle, niin olkoon se sitten palkkio.
Se palkkion on todellakin sen arvoinen että sen eteen on valmis tekemään lähes mitä vain.
Yhtään vastaavaa miniää ei varmaankaan ole, koska ei ole olemassa anoppia, joka kävisi kauppaa ihmissuhteilla.
Jos et ole minulle mieliksi ja toimi kuten minä tahdon et saa tavata lapsenlapsiasi.
Kukaan anoppi ei varmaankan vaadi miniältä, että pitäisi tanssia hänen pillin mukaan, että normaalit ihmissuhteet saisi säilyä.Tältä palstalta löytyy lukuisia kommentteja, joissa vaaditaan alistumaan anopin pieniin kummallisuuksiin. Vaatimukset verhotaan "kunnioituksen" taakse. Anoppien pitäisi antaa määräillä esimerkiksi miniän ja pojan kotona, jotteivat vain välit menisi poikki. Kysymys on lähinnä siitä, mitä haittaa miniälle on siitä, että välit menevät poikki.
Oma anoppini kävi taas pitkästä aikaa kylässä. Eipä jäänyt kuin mielipaha jäljelle. Hän ei osaa olla meillä kylässä ja kun valitan sukulaisille hänen hääräämisestään, aika moni sanoo, että "hyväähän se vain tarkoittaa" jne. Minä en käytännössä menetä mitään hyvää elämästäni, vaikka anoppi häipyisi kuviosta. Sinun palkkiosi alistumisesta on lastenlasten seura. Minä en saa alistumisesta mitään. - milloinkaan
tältäkin palstalta kirjoitti:
Tältä palstalta löytyy lukuisia kommentteja, joissa vaaditaan alistumaan anopin pieniin kummallisuuksiin. Vaatimukset verhotaan "kunnioituksen" taakse. Anoppien pitäisi antaa määräillä esimerkiksi miniän ja pojan kotona, jotteivat vain välit menisi poikki. Kysymys on lähinnä siitä, mitä haittaa miniälle on siitä, että välit menevät poikki.
Oma anoppini kävi taas pitkästä aikaa kylässä. Eipä jäänyt kuin mielipaha jäljelle. Hän ei osaa olla meillä kylässä ja kun valitan sukulaisille hänen hääräämisestään, aika moni sanoo, että "hyväähän se vain tarkoittaa" jne. Minä en käytännössä menetä mitään hyvää elämästäni, vaikka anoppi häipyisi kuviosta. Sinun palkkiosi alistumisesta on lastenlasten seura. Minä en saa alistumisesta mitään.Samoin se on parisuhteessa; se joka rakastaa enemmän, on riita- ja erotilanteissa aina heikommalla. Hänellä on enemmän menetettävää.
- syytön miniä
olin juuri aikeissa kirjoittaa samasta asiasta, mutta nyt vastaan tähän, koska näin minulle kävi, eli anoppi sekosi, kun en enää jaksanu alistua/myötäillä anopille kaikesta. hän alkoi puuttua jo siihenkin kuinkapaljon vietän aikaa vanhimpien lasten kanssa, eli hänen mielestään annoin aikaa liikaa 2v lapselle. jos jostakin asiasta olin erimieltä niin se oli hänen mielestään riitelyä!!?? aiemmin en jaksanutkaan muuta kun myötäillä, mutta nyt meni jo överiksi tämän eukon touhut, joten nyt hän esittää marttyyriä, kun minä muka ärsytän häntä tahallaan. olen sanonut etten niin tee, myöskin mieheni on puhunut ja olen myöskin siitä mieleni pahottanu, kun hän luuli minun tahallaan häntä ärsyttäneen, silloin pillahin itkuun ja riita sovittiin. mikään ei kuitenkaan muuttunut. hän on seonnut oikeasti ja vasenkätisyyshän lisää skitsofreniaa.
- järkikäteennaiset
Kertokaa naiset miksi ongelmia on aina miniä vs anoppi suhteesta? En tiedä ketään miestä joka itkisi huonoa suhdettaan anoppiin tai appiukkoon, mutta teistä naisista tähän kategoriaan kuuluu varmaan 95%. Mistä se johtuu? Onko tämä sitä naisen logiikkaa, eli pitää jokaisessa asiassa ajatella tunteelta ei järjellä. Ei vain voi olla noin vaikeaa....
- Mietippä.uudelleen
Et tiedä ketään miestä, jolla ei olisi huonoa suhdetta anoppiinsa?
Siis mitä? Miehethän niitä anoppivitsejäkin ovat iät ja ajat kertoneet ja kiristelleet hampaitaan kun anoppi taas marmattaa millainen mies sitä pitäisi olla tai kuinka se Tiinaliisun exä oli niiiiiin mukava poika. - Mietippä.uudelleen
Siis voin vakuuttaa, että anoppejaan vihaavia miehiä löytyy tästä maasta paljon.
- täysijärkinenmies
Joo. Anoppeja vihaavia miehiä on paljon, mutta mies ei menetä kyllä yhdenkään anopin takia yöuniaan ja aika monelle miehelle on aivan sama mitä anoppi tai appiukko ajattelee. Eli edelleenkin mies ajattelee järjellä ja nainen sillä kuuluisalla tunteella, josta kumpuaa nämä angsti masennukset- sekä vihanpurkaukset anoppeja yms. kohtaan.
- toskunves
Tuo on totta, että miehet ne yleensä vaan viittaa kintaalla, vaikka anoppi olisi mikä hirmu. Ei ne todellakaan yöuniaan siitä menetä.
Näitä juttuja kun lukee niin anoppeja ja miniöitä on laidasta laitaan ja sehän on selvää ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia eikä tule toistensa kanssa juttuun. So what?
Miksi anopin kanssa pitäisi tulla erityisen hyvin juttuun tai miniän? Eikö riitä, jos pitää muodolliset välit eikä kaiken aikaa tarkkaile toisen käytöstä ja sanoja? Sen takia kai naisvaltaisilla työpaikoilllakin on hankaluuksia kun naiset ottaa joka sanan kuin kiveen kirjoitettuna ja muistaa joka ripauksen kymmenenkin vuoden päästä ja antaa niiden ripausten vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin. - Ainiina
Joku kysyi että kun anoppi saa mielistelystä palkkioksi lastenlasten seuran, niin mitä hän miniänä saa palkkioksi jos alistuu anopin hääräämiseen heillä.
No perskules, kenties vaikka puhtaat ikkunat! Tai hyvää ruokaa. Tai ihan mitä vaan, mitä se anoppi siellä häärää, on vaikka niitten lasten kanssa.
Minä olisin ovela ja käyttäisin hyväksi anopin hääräämisintoa. Jos nimittäin olisi anoppi. On kyllä ollutkin, parikin, mutta molemmat jo taivaassa. Ensimmäinen oli kätevä, auttoi mua paljon ja annoin auttaa. Mulla ei ollut pesukonetta, niin anoppi vei pyykit ja pesi omassa koneessaan, sain ne puhtaina ja silitettyinä takaisin. Ja paljon muutakin vastaavaa. Hulluhan mä olisin ollut, jos ei olisi apu kelvannut.
Toinen anoppi oli jo niin vanha, ettei siitä ollut sellaiseen, mutta leipoi hirveen hyviä leipiä ja kutoi lapsille nättiä villapaitoja ja sukkia. Kummankaan kanssa ei nyt mitään erityishyvää suhdetta ollut, mutta ei pahaakaan eikä ikinä mitään riitaa. - 999666
Parempi elämä ilman hirviöanoppia joka on todella ilkeä meidän perheelle.uusi ukko on sille omaa perhettä tärkeämpi.anoppien tulisi kunnioittaa miniöitään ja omaa perhettä.typerää huutaa puhelimessa miniälle vaikkasunmitä.
- miessyyniin
Mies ei voi näitä asioita ilmeisesti edes käsittää, koska on yleensä juurikin se kiitetävä kusipää joka aiheuttaa toimillaan aikamoista häikkää anopin ja miniän välille. Riippuen tietysti ihan siitä, millaisen kuvan antaa äidilleen vaimostaan. Oman kokemuksen kautta voin sanoa että ilman mieheni ruikuttamista ja haukkumista anopille, olisin varmasti tullut toimeen anopin kanssa, sekä päinvastoin. Vasta kun mies alkoi moittia itseä anopille hyvin usein, niin suhde anoppiin meni pilalle. Oletan että suhteen anoppiin pilaakin useasti se josta on tässä kyse. Avoimies, kumppani tai mikä suhdemuoto kelläkin on.. katsokaa miestä- kunnon mies pysyy vaimon rinnalla, heikko mies rukuttaa mamman helmassa-hautaan saakka.
Alkumetrit sujui kivasti nopin kanssa vuosia, kunnes tuli kriisejä--
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken murhaaja
Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia18311017Valkeakosken sekopää murhaaja.
Itselläni on 3 teini ikäistä tytärtä ja tämä tapaus on herättänyt minussa tosi paljon surua ja vihaa. On käsittämättömän1432078Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran
Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in2421387Sille yhelle vaa
Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt611010- 53910
- 60848
Nainen, se kun olit joskus niin vakavana
ja naama peruslukemilla, toisinaan silloinkin kun kuuntelit juttujani. Se ilme on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mitäh42747- 52699
Olen ylpeä sinusta
nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa25685- 42679