Aivan turhaa on etsiä, aivan turhaa on olla etsimättä, ihan sama mitä tekee. Kohtalo se on joka kaiken määrää. Jotkut ihmiset ovat tuomittuja olemaan yksin. Ei siinä auta hyvä luonne, sosiaaliset taidotkaan. Ei ulkonäkö, ei sosioekonominen asema. Rakkautta ei kaikille suoda. Rahalla tai ulkonäöllä voi suhteen löytää, mutta oikeaa rakkautta annetaan vain harvoille.
On etsitty netit, baarit, harrastukset, tuttavapiiri, jopa tuntemattomille olen puhunut. Olen ollut vuosikausia yksin kotona ja odottanut että Kohtalo tuo Hänet oveni taakse, tai ruokakaupan kassajonoon. Olen ollut vuosikausia odottamatta mitään, koska "odottaminen" on tyhmää, turhaa ja henkisesti raskasta. Aivan sama mitä teen; odotanko vai enkö, etsinkö vai en. Olen ikuisesti yksin.
Minua ei ole luotu olemaan yksin. Tuska sisälläni on armoton.
On etsitty netit, baarit, harrastukset, tuttavapiiri, jopa tuntemattomille olen puhunut. Olen ollut vuosikausia yksin kotona ja odottanut että Kohtalo tuo Hänet oveni taakse, tai ruokakaupan kassajonoon. Olen ollut vuosikausia odottamatta mitään, koska "odottaminen" on tyhmää, turhaa ja henkisesti raskasta. Aivan sama mitä teen; odotanko vai enkö, etsinkö vai en. Olen ikuisesti yksin.
Minua ei ole luotu olemaan yksin. Tuska sisälläni on armoton.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos etsii vähän, mutta ei liikaa. Sopivasti.
Jospa uskot rakkauden voimaan ja siihen että oikea kumppani voisi löytyä. Jospa se sieltä tulee jossain kohtaa.
Samalta täällä tuntuu, mutta, haluan silti uskoa uskon voimaan... että se on mahdollista.
Minkälainen olisi sulle sopiva kumppani? Mitä haluaisit? Onneksi elämässä on muutakin kivaa tekemistä sinkkunakin.
Mutta ymmärrän sua hyvin.
Eli etsii voimiensa mukaan, ei väkisin vääntäen, mutta katsellen. Ja sitten voi tehdä itse alotteita vaikka saisikin pakkeja.
Samoin minäkin, yksin yksin yksin. En kelpaa ja 2 kertaa kelvannut mutta sekin oli varmaan sääliä.
Uskotko, että on olemassa joku joka voi sinua rakastaa? Rakastatko itse itseäsi? Jos et rakasta itseäsi tai et usko olevasi rakkauden arvoinen, et voi myöskään löytää ketään...
Niin, tuo on yleinen selitys sille, että ihminen ei löydä kumppania. Kyllä minä itseäni osaan rakastaa, ja itsetuntoni on "normaali". Ja tiedän että minuakin voi joku rakastaa. En vaan koskaan saa tilaisuutta kertoa olemassaolostani, koska olen sellainen ihminen jota miehet eivät halua parisuhdemielessä kumppanikseen.
Uskomuksesi on, että olet sellainen ihminen, jota miehet eivät halua parisuhdemielessä kumppanikseen. Koska näin uskot, niin myös tapahtuu.
Katsos kun vuosikausia ajattelin olevani tavallinen ja samalla viivalla muiden kanssa. Ts. se "itsetuntoni" oli aivan "normaali". Olen ollut hyvin optimistinen ja positiivinen ihminen viime vuosiin saakka, KUNNES aloin kysellä minut tuntevilta miehiltä/tuttavilta, miksi HEIDÄN MIELESTÄÄN olen yksin, JA vastaus heiltä kaikilta oli tuo sama.
Uskottava on, kun muut sanovat.
Ei ole mitään väliä mitä mieltä tuttavasi ovat. Jossakin on eri tavalla ajatteleva, sinulle sopiva kumppani sinulle jos näin uskot.
Itse löysin elämäni rakkauden aikana, jolloin todellakin vihasin itseäni. Että revi siitä.
Suhde on jatkunut yli 10 vuotta ja jatkuu edelleen.
Itse luulin olevani universumin luotaantyöntävin mies, kunnes löysin oman kultani.
Älkää hokeko noita mantrojanne itseään toteuttavista ajatuksista.
Masentunutkin ihminen voi löytää rakkauden.
Kyse on todellakin sattumasta. Jos sattuma osuu kohdalle, se voi olla suotuisa, neutraali tai epäsuotuisa. Loppu on itsestä kiinni.