Kysyn ihan naisena naisilta tämän ylläolevan kysymyksen, enkä keksinyt parempaakaan palstaa. Totuushan on että usein pahinkin pelätti voisi tehdä ulkonäölleen jotain tai mahdollisesti paljonkin jos vain laittaisi sen ihan ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessään. Voisi pudottaa kiloja, hoitaa hiuksia, käsiä, jalkoja ja niin edelleen, aina siihen asti kun on saavutettu se taso ulkonäöllisesti ja terveydellisestikin mitä nyt ilman kirurgia voi saavuttaa. Ulkonäkö ei ole teinivuosien jälkeen kiinnostanut minua juurikaan joten kaikki kauneudenhoitokikat eivät luonnistu minulta rutiinilla noin vain iltapesun yhteydessä ja tästä vinkkelistä katsottuna tuntuu että asia vaatisi aivan mieletöntä paneutumista ja aikaa! Miten mahtaa olla, vaatiiko aikaa ja mitä vastinetta sille ajalle sitten lopulta saa? Ovatko kaikki kauniit huolitellut ihmiset yksinkertaisesti kiinnostuneita asiasta vai nypittekö korvakarvojanne vihaten joka sekuntia mutta teette sen koska saatte siitä palkinnon, minkä?
Kannattaako ulkonäköön panostaa?
suohirviö
91260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Miten mahtaa olla, vaatiiko aikaa ja mitä vastinetta sille ajalle sitten lopulta saa?"
Hyvän mielen. Siitä saa hyvän mielen, kun on puunannut ja tuunannut itseään. Eipä se parane se ulkonäkö, muuta kuin siitä omasta hyvästä olosta, ilman kirurgin veistä. Joten siitä vain itseä puunaamaan, kyllä se itsensä hoitaminen maksaa vaivan. Jopa niiden kulmakarvojen nyppinen, koska hyvän muotoiset kulmakarvat tuovat valoisuutta kasvoihin ja pahinkin suohirviö on pikkaisen mukavamman näköinen.
Olen keski-ikäinen nainen ja tykkään laittautua ihan arkenakin. Meikkaan päivittäin, ja pukeudun mukaviin ja mukavannäköisiin vaatteisiin myös kotona. Ja ihan itseäni varten, no töihin tietenkin muitakin varten.
Minusta on vain mukavaa laittautua, enkä koe sitä mitenkään sen kummemmin pinnallieksi kuin esim. hiusten pesua ja laittoakaan. En meikkaa tai tälläydy viimeisen päälle vaan tilanteen mukaan.
Tämä laittautuminen ei vaadi paljoakaan, hieman aikaa ja asennetta. Ammusin meikkaamiseen hiusten laittoineen menee n. 15 minuuttia. Muut nyppimiset, rasvaukset, kynsien hoidot tms. vievät viikossa tunnin verran eli siis todella vähän ja mielestäni se maksaa vaivan: on mukava olo ja tunne, että huolehtii itsestä tälläkin tavoin.
Oon varmaan melkoisen turhamainen mutta saan kyllä kiksejä miesten huomiosta. Kiva kun jäävät tuijottamaan! En siis todellakaan laittaudu vaan itseäni varten.
voin sanoa että pidän meikkaamisesta erityisen paljon! Olen "harrastanut" sitä jo ala-asteelta asti ja kyllähän se luonnistuu oikein hyvin ja nopeastikin.
Hiustenlaitosta en ollut nuorempana kovin innostunut mutta nykyjään ku on löytäny sellaisen tyylin että hiuksia on suht helppo laittaa, niin mukavahan se on kun ei tarvitse tuntikausia kikkailla :).
Kulmakarvat on kyllä pakko nyppiä kerran viikossa tai koko otsa rehottaa siihen malliin että se ei ole kaunista (ei edes siedettävää) katseltavaa, ku on niin tummat ja paksut karvat :P.
Hiukset tulee värjättyä ku juurikasvua alkaa kertyä ja pitäähän ne sääri-/kainalokarvatkin ajella säännöllisesti.
Mutta ehkä tärkeimmin siirron tein tässä lähiaikoina kun aloitin kuntoilun! Eiköhän se hyvä mieli mikä siitä irtoaa niin näy naamassakin :) Että siitä kait on hyvä alottaa jos haluaa itseään kaunistaa ja ulkonäköön panostaa.
Useimmat saa tästä siis palkaksi hyvän olon itselle joten on helppo ymmärtää jos tulee harrastetuksi asioita jotka ovat siis itseasiassa mukavia ja mielihyvää tuottavia. Kaikki tosin taitaa seurailla juurikin sitä omaa luontaista mielenkiintoaan asiaa kohtaan ja toteuttavan kauneudenhoitoa juuri sen verran kuin itse kokee mielekkääksi. Voisinkohan minäkin OPPIA pitämään asiasta hieman enemmän? Kun en oikein saa siitä mielihyvästäkään kiinni, ja silti olen noin niinkuin periaatteessa sitä mieltä että tarttis vähän reipastua tässä asiassa.
Laittautuminen ei yleensä tuota minulle mielihyvää, en koskaan ole itseeni tyytyväinen: Olo on epämukava kuin lainahöyhenissä ja epäilen että minulle mieluisa kolttu onkin oikeasti hirvittävä tyylirikko, en vain asiaan vihkiytymättömänä itse tajua sitä.
Sen kulmien nyppimisen minäkin sentään ymmärrän ja siinä ei kai tiedetä epäonnistuneen kuin yhden ihmisen ja häntäkin tituleerataan huippumalliksi... ;-) Siitä siis voisi aloittaa, ainakin ellei se sattuisi ja ellei ne pahuksen karvat kasvaisi takaisin ennenkuin toista kertaa peiliin vilkaisen. Ts. siihenkin joudun itseni välillä pakottamaan. Se itseni motivointi kyllä edelleen mietityttää...
Enkä mä koe sitä taakkana.
Liikunnasta ja terveellisestä ruoasta tulee hyvä olo bonuksena timmi kroppa.
Kyllä se hyvältä tuntuu kun tietää että näyttää hyvältä. Sellaisina hetkinä kun on paskanen tukka, tummat silmänaluset, verkkarit päällä jne on harvemmin kovin varma olo. Silloin toivoo ettei törmäisi kehenkään tuttuun, tai kehenkään komistukseen. Vaikka ei siitä aina jaksa välittää. En meikkaa lähikauppaan mennessäni :)
Kauniina käy parempi flaksi.
ole edes mikään naisellinen nainen vaan hyvä jätkä-tyyppiä, ja silti laitan itteeni joka päivä. Ulos en mene ilman meikkiä. Tukkaa värjään ja itteeni nypin. Ihoa hoidan niin hyvin kuin osaan ja viitsin, ja lotionia läträän. Se on minusta kivaa ja teen sitä mielelläni. Meikkaamisesta olen pitänyt aina. Kukin taaplaa tyylillään.
Musta meikkaaminen ja laittautuminen on kivaa. Se vaan on ainakin mulle suunnattoman palkitsevaa, kun näkee peilistä sen nätimmän naaman vaivannäön jälkeen. Ja joo, myönnän meikkaavani myös vastakkaisen sukupuolen takia, kyllä musta on kiva kun kadulla vihelletään perään ja tullaan juttelemaan.
Mutta siis ei se mulle mitään kauheaa piinaa oo meikata ja kulmia nyppiä, päin vastoin, kivaa hommaa. Rasvata en kyllä jaksa, se on rasittavaa. Välillä yritän silti jaksaa. Mutta siis osa kauneudenhoitoon liittyvistä töistä on kivoja, osa ei, mutta ei niihin niin tuhottomasti aikaa mene :)
Samalla kun pitää huolta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista terveellisillä elämäntavoilla (hyvä ruokavalio, unirytmi, hygienia, liikunta), tulee pidettyä siitä ulkonäöstäkin huolta.
Minusta luonnollisuus on jo itsessään kaunista - kenellä tahansa, jolla hyvä olo säteilee sisältä ulos. Mutta saahan siitä huolitellusta ja (hillitysti) ehostetusta ulkonäöstä mukavan ja itsevarman olon. Ja ihmisillähän on aina ollut tarve tehdä itsestään jonkinlainen "taideteos" puhkeutumalla ja ehostamalla, sen näkee kaikista vanhoista kulttuureistakin. En niin hirveästi pidä on ihokarvojen nyppimisestä, muuten laitautuminen on minulle mukavaa puuhaa.