pitkä suhde takana

...lähtisit menemään?

Todella vaikeita kysyt, katsotaan osaanko vastata. Yhteistä taivalta kasassa siis kahdeksan vuotta.

Kertokaa kuinka olette selvinneet yhdessä tai onko edes ollut mitään kummempaa mikä olisi voinut rikkoa suhteenne?
- Ei kai mitään, mikä olisi oikeasti meinannut rikkoa välimme. Suurimmat riidat ovat olleet siitä, kun olemme toivoneet suhteen etenevän kovin eri tahtia... toinen haluaa vielä jarrutella ja toiselta loppuu kärsivällisyys. Mutta kultainen keskitie on tähän asti löytynyt, joskin lapset on vielä saamatta :D

Eli toisin sanoen, mikä on pitkän suhteenne salaisuus?
- Sanoisin molempien tahto. Se, että halutaan suhteemme toimivan. Kaikki loppu on oikeastaan sen myötäjäisiä tai seurausta. Uskollisuus, toisen kunnioitus, rehellisyys, hellyys, arjen piristäminen, toisen kuunteleminen ja tunteista välittäminen, kyky ja halu tehdä kompromisseja. Toki taustalla on rakkaus ja ne kaikki lämpimät (ja kuumatkin) tunteet joita tunnemme toisiamme kohtaan, mutta ne itsessään eivät pidä suhdetta kasassa.

Oletteko kumpikin samaa mieltä siitä mikä suhteessa on tärkeää vai voiko silti selvitä yhdessä vaikka olisi erilaisia noissa asioissa?
- Emme täysin samaa mieltä, mutta radikaaleja eroja ei voi olla. En esimerkiksi voisi olla miehen kanssa, joka ei lainkaan haluaisi lapsia tai suostuisi vain siittämään ne muodon vuoksi.

ollaan siis jo naimisissa oltu 8v ja lapsiakin on.Ollaan edelleen nuoria ja koettu on monenlaista,elikkä täyttä onnea ei todellakaan ole ollu.Mut ne pahimmatkin kriisit selvittiin sillä että toinen piti sillon kiinni kun toinen ei enää ajksanu eikä uskonu yhteiseen onneen enää ja vuoroin osa vaihtui.Pohjimmiltaan kyse on siitä tahtooko ja uskooko tulevaisuuteen yhdessä.Rakkaus muuttuu vuosien saatossa ja niin kuuluuki mennä ja jos sitä ei ymmärrä ja hyväksy niin ero tulee.Ja sitähän se erorumpa suurimmaksi osaksi on.Niin turhia! Enkä nyt tarkota niitä jotka eroaa väkivallan takia esim.

Pitkän suhteen tie on kivinen ja kuitenkin selvisimme siitä ensimmäisestä 20:stä vuodesta verrattain hyvin. Ongelmat alkoivat kun kuvioon tuli yksin juhlimisia, koska kaksin siihen ei olisi kuulma ollut rahaa eikä mahdollisuutta.
Työnantaja maksoi huvit ja minä sain olla kotona hoitamassa lapsia. Vaimo kompasteli pikkutunneilla kotiin ja lihava riita oli valmis, jatkuen piinaavana alitajunnassa ja myrkyttäen koko suhteen.
Nyt kolmenkymmenenvuoden yhteiselon jälkeen olen ollut kymmenen vuotta varpaisillani. Odotan vain lähettäjän pyssyn pamahdusta valmiina lähtökuopissa.
Jos noita yksin, siis ilman puolisoa vietettäviä suljettuja ryyppäjäisiä ei olisi koskaan ollut eläisin mitä parhainta suhdetta.

Tärkeätä on saada yhteistä aikaa, niin että molemmat kaipaavat sitä. Vielä tärkeämpää on seksihalujen kohtaaminen ja se että on avoin uuden kokeilulle, eikä tyrmää heti kättelyssä toisen ehdotuksia.
Oikeasti ihmisten jotka ovat parisuhteessa pitäisi asua niin kaukana toisistaan, että he voisivat rakastaa ja kunnioittaa toinen toistaan.

useamman vuoden avioliittoon on avain meillä se että meillä on kummallakin oma elämämme, emme ole toisistamme riippuvaisia vaan vapaaehtoisesti yhdessä. Henkisesti siis :D meillä kummallakaan ei ole velvollisuutta tehdä toistamme onnelliseksi eikä lukea toistemme ajatuksia siinä mitä kumppani mahtaa haluta ja tarvita ollakseen onnellinen, omalla vastuullamme on kommunikoida niin että voimme toteuttaa onnellisuutemme yhdessä.

Esimerkkkinä, olen uupunut lastenhoitoon. Usein nähty käytäntö on kiukutella miehelle ja odottaa hänen ratkaisevan ongelma tai edes odottaa myötätuntoa ja rohkaisua, kun itse asiassa mies ei välttämättä edes huomaa ongelmaasi. Jotta ongelma ratkeaisi, on otettava homma omalle kontolle ja mietittävä mikä siihen pulmaan auttaa ja kerrottava kumppanille mität arvitaan. Sen sijaan että äksyilisin miehelle kunnes saisin riidan aiakiseksi, sanon "minua uuvuttaa ja minä tarvitsen kehuja ja hellyyttä että jaksaisin taas. Tunnen ettei minua arvosteta ja haluan kuulla että olen väärässä sen suhteen". Johon mies reagoi ottamalla kainaloon ja kertomalla että hyvin menee :D

Toinen asia on luottamus. Toisaalta, se on ansaittua. Mies ei ole koskaan tietääkseni tehnyt tai sanonut mitään mitä ei tarkoittaisi, hän pitää sanansa aina. En siis epäile. En muistuta, en nalkuta, en kysy montaa kertaa ja kehoita, vaan luotan siihen että hän muistaa ja tekee sen minkä lupasi, ennemmin tai myöhemmin.

Kolmas asia on kompromissit. Jos asia ei ole tärkeä, miksi riidellä siitä? Jos on sovittu jotain mihin toinen ei vaikkapa työn vuoksi pystykään, tai on muuten vain väsynyt, ymmärrämme yskän, ja nielemme mahdollisen pettymyksen, se menee kyllä ohi. Kirvelee vain hetken ja sittent ehdään jo uusia suunnitelmia. Jonkin hauskan peruuntuminen siksi ettei toinen jaksa ei ole maailmanloppu eikä aihe riitaan.

***