Ihan ensiksi. Tämä ei ole provo.
Olen ajautunut miettimään tälläisiä asioita, koska mieheni tahtoisi lapsia ja hänen mielestä aikakin olisi sopiva...
Täällä saa aina lukea kuinka parisuhde ei enää toimi lapsien syntymän jälkeen tai muuta vastaavaa. Voiko tämä johtua siitä että parisuhde muuttuu arkipäiväiseksi, jonka se tekisi ihan ilma lapsiakin? Vaiko sitten ihan pelkästään jälkikasvun jatkuvasta huolenpidosta, joka asettaa uuden tukokkaan ensimmäiseksi kaikkien asioiden tärkeysjärjestyksessä?
Meillä on hyvä ja tasapainoinen suhde. En sinänsä ole vastaan asiaa, mutta olisi mielenkiintoista nähdä tämänkin asia monelta kulmalta ennen päätöksiä
Olen ajautunut miettimään tälläisiä asioita, koska mieheni tahtoisi lapsia ja hänen mielestä aikakin olisi sopiva...
Täällä saa aina lukea kuinka parisuhde ei enää toimi lapsien syntymän jälkeen tai muuta vastaavaa. Voiko tämä johtua siitä että parisuhde muuttuu arkipäiväiseksi, jonka se tekisi ihan ilma lapsiakin? Vaiko sitten ihan pelkästään jälkikasvun jatkuvasta huolenpidosta, joka asettaa uuden tukokkaan ensimmäiseksi kaikkien asioiden tärkeysjärjestyksessä?
Meillä on hyvä ja tasapainoinen suhde. En sinänsä ole vastaan asiaa, mutta olisi mielenkiintoista nähdä tämänkin asia monelta kulmalta ennen päätöksiä
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eivät ne lapset sitä pilaa. Mutta älä tee lapsia, jollet niitä halua. Jos taas haluat, niin taatusti vanhemmaksi tulo on hienoin tunne maailmassa.
suurin osa eroista tapahtuu lapsen ollessa alle 3-vuotias?
Ei sitä lasta olla todella haluttu. Lapset merkitsevät totaalista elämänmuutosta, eikä ihmisen joka haluaa jatkaa elämäänsä samanlaisena kannata lapsia hankkia.
Toinen puolisko haluaa lapsen, toinen suostuu siihen toisen mieliksi. Yleensä äiti joutuu tekemään paljon lapsen eteen, ja jos ei isä ole valmis suuriin uhrauksiin, on äidillä vaikeaa ja riitoja tulee taatusti. Tästä ne erotkin sitten tulevat.
Vaikka lapsi olisi molemmille toivottu, ei homma toimi, jos vanhepien keskinäinen kanssakäyminen loppuu. Minä en ainakaan olisi lapsen kanssa naimisissa. Eiköhän ne liitot lopu siihen, että naisen ja miehen välinen kanssakäyminen loppuu. Mielestäni perhe on edelleen myös parisuhde, vaikka lapsia olisi 10.
Ei pilaa!!!
Meillä on 1 lapsi ja meidän "arkeemme" ainakin on tullut pelkästään positiivista lisäystä ja sisältöä lapsen jälkeen. Lapsemme on nyt 2,5 vuotias ja oikea silmänilomme. Me emme todellakaan ole mikään kulissipari emmekä tuskin edes unelmapari..! mutta rakastamme toisiamme ihan samanlai kuin ennen lastakin ja nyt ehkä vielä enemmänkin. Sitä oppii laitamaan asiat niin uuteen arvojärjestykseen lapsen jälkeen. Täytyy vain pitää huolta ettei siitä tule sitä kaikkien valittamaa arkea. Aina sillon tällöin ulos tuulettumaan ja mahdollisuuksien/ilmojen mukaan ulos kaikki porukalla. Lapsi tuo elämään pelkkää iloa!! Meillä ei todellakaan aina ole helppoa, mutta luulempa ettei kenelläkään ole!!!Pakko se joskus on antaa tunteiden purkaantua, mutta se kuuluu elämään!!!!! Ei muuta kuin pullat uuniin...!!!!
Omia lapsia ei vielä ole. Luulisin kuitenkin, että ensimmäiset pari kolme vuotta jäähdyttävät suhdetta varmasti. Lapsi on siloin naisen silmäterä, eikä miehelle jää kuin rippeet. Äiti on kuitenkin se tärkeämpi osapuoli lapselle ensimmäisinä vuosina. Siinä on suhde varmasti koetuksella, jos ja kun mies jää kolmanneksi pyöräksi.
Lukemani mukaan monet miehet jäävät kolmanneksi pyöräksi loppu iäkseen sen jälkeen, kun nainen on saanut lapsia. Ei heru enää miehelle seksiä ja/tai läheisyyttä, vaikka tekisi mitä. Lapsi on elämän täyttymys naiselle, eikä miehelle (paitsi vieraille miehille) ole enää sijaa.
Vaikka lapsi ajaakin kaiken edelle, ei pitäisi unohtaa, että perhe ei ole se pelkkä lapsi. Vaikka miten väsyttää ja rasittaa, tulisi molempien yrittää huomioida myös toisensa. Sillä tavalla jaksaa varmasti paremmin lapsen tuoman työn ja vastuun.
Perhe ei ole pelkkä lapsi, mutta parisuhde ole ei perhe ilman lasta. On täysin luonnollista, että naisen silmäterä on lapsi. Kamalaa lapselle, ellei näin olisi.
Olen sitä mieltä, että jos mies jää sivupyöräksi se on vähintään yhtä paljon miehen kuin naisen vika: Osallistumalla lapsen/kodinhoitoon vimmatusti mies varmistaa ettei hän ole kolmas pyörä.
Lapsen hoito on vaativaa, mutta lapsi ei ole miehen korvike, - ellei mies sitten ollut lapsen korvike. Jos, mies, tunnetkin itsesi kolmanneksi pyöräksi, niin lapsi ei ole tullut sinun paikallesi, vaan kolmanneksi, ja sinuakin tarvitaan. Ei kai siitto ole ainoa miehen tarkoitus.
..että naiselle lapsi on tärkeämpi kuin miehelle? Lapsi on naisen silmäterä, mutta ei miehen silmäterä? Eivätkö miehet välitäkään lapsistaan? Naisen huomion kohteena on siis lapsi, mutta miehen huomion kohteena nainen?
Turha minulta on tuollaisia kysyä. En ole niin sanonut. Naisten logiikalla taas vedetään kuten nuo 2 edellistäkin kirjoitusta. Ei voi kuin huokaista syvään ja pyöritellä päätään.
Lapsi on riippuvainen äidistään pienenä. Lapsi ei ole riippuvainen isästään. On fakta, että isän merkitys pienelle lapselle on vähäisempi kuin äidin. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö miestä tarvittaisi tai ettei mies välittäisi lapsestaan! Mies voi jäädä ns. kolmanneksi pyöräksi, vaikka osallistuisi lapsen hoitoon sen verran kuin pystyy. Monet valitukset on tullut nähtyä.
Mitenniin soopaa? Jospa et vain ymmärtänyt.
"Osallistumalla lapsen/kodinhoitoon vimmatusti mies varmistaa ettei hän ole kolmas pyörä."
Niin, ei varmaan olekaan lastenhoidossa. Aina ei kuitenkaan käy niin, että mies pysyisi isyyden ohella myös aviomiehenä, vaikka tekisi lapsen eteen kaikkensa. Jotta perhe toimii, on isän ja äidin oltava myös puolisoita, eikä pelkästään isiä ja äitejä.
varmasti jokainen isä ja äiti on ennenkaikkea mies ja nainen. Eihän heillä muuten olisi lastakaan. En tunne yhtäkään naista, joka olisi pelkästään äiti tai miestä, joka olisi pelkästään isä. Jos sellaisia on olemassa, ne ovat harvinaisuuksia sillä tunnen aika ison kasan naisia ja miehiä, joilla on lapsia (kuten myös lapsettomia!).
Lasten ollessa pieniä on selvää, että tutustutaan lapseen ja opetetaan hänelle elämän alkeet. Siihen kuluu aikansa.
Jos vanhemmilla on vahva minä-kuva, se auttaa lastakin ymmärtämään, joskus jo leikki-ikäisenä, ettei äiti ole "ainoastaan" äiti vaan nainen, jolla on ystävänsä ja harrastuksensa, isän vaimo, vaarin ja mummon tytär. Vaikka äiti on nyt aikuinen, hän on ollut joskus lapsi. Nämä samat isältä.
Isä voi olla pienelle lapselle ihan yhtä tärkeä/tärkeämpi kuin äiti. Riippuu miten perheessä tämä hoidetaan. Lapsi kiintyy eniten siihen, joka häntä eniten hoitaa. Meillä oli näin, että mieheni oli työtön. Joiduin lapsemme syntymän jälkeen palamaan töihin nopeasti, sillä päivärahoilla ei perhettä elätetä. Lapsi kiintyi isäänsä koska hän oli läsnä jatkuvasti, minä tein päivätyöt ja illalla kotityöt.
Mikäli lapsia ei ole haluttu ensinnäkään tai jos ne hankittiin vääristä syistä. Esimerkiksi nainen laittautui raskaaksi, kun luuli että mies siitä muuttuis tai suhde.
Sitten kun se ei ylläriylläri toimikaan, niin ne lapset voi alkaa tuntua painolasteilta. Näin ainakin tutulle kävi. Eka tehdään lapsi, ukko ei muutukaan paremmaksi vaan lähtee meneen. Tenava mummolle hitoon ja eukko häipyy jenkkeihin ja on nyt ollu siellä 3v. Sanosin että hiukan vastuutonta touhua.
Sitten jos taas lapset tulee ihan kahden ihmisen rakkauden johdosta, niin veikkaan että ne vaan rikastaa suhdetta.
se, jos jompi kumpi osapuolista (mies tai nainen) ei ole itse vielä kasvanut henkisesti aikuiseksi eikä näin ollen ymmärrä, että lapsi tuo tullessaan muutoksia elämään. Ei voi elää sinkkuna lapsettomana kun on naimisissa ja halunnut lapsia. Toiselle osapuolelle jää kaikki vastuu ja siinä ovat hyvät ainekset kasassa eroon.
Sen verran vielä haluaisin lisätä suht tuoreena isänä, että tuntuu vaikealta ymmärtää, miten yksinhuoltajat oikein tulevat toimeen vastasyntyneen lapsen kanssa, niin totaalista hoitoa vauva vaatii. Meidän tyttömme ottaa molempien voimille, vaikka onkin taatusti helpoimmasta päästä: ei ole ollut kipeänä (kop kop), kasvaa ja voi hienosti, ei herätä öisin kuin syöttämään ja muutenkin itkut ovat vähissä. Ei voi kuin nostaa hattua kaikille, jotka joutuvat yksin kasvattamaan lapsensa, siis myös heille joilla on puoliso, mutta jolta ei apua saa.
Lapset pilaa suhteen koska vaimon perse kasvaa megalomaanisiin mittasuhteisiin ja sitten kaikki rahat menevätkin sen rasvaimuun.
ainakin sellaiset 18 vuotta ja enenpikin mutta siten kun ne muuttavat pois kotoa ja jos sattuu vielä olemaan yhdessä niin sitten se onkin vain ylämäkeä, suhde nimittäin. Siinä ei paljon toisia huomata jos on usempi tenava.
Vain aikuiset pystyvät pilaamaan suhteensa käyttäytymällä itse kuin pikkulapset.
"Mä haluun..." "Miks mä en saa koskaan.." "Kaikki muutki saa.." "miks sä oot aina tollanen.." "Et sä mua komentele.." "Anna mulle, mä tarviin.." Mä, mä ja mä -perhe johtaa eroon nopeasti. Mä, sä ja me -perheellä menee paremmin.
mieltä ei ne lapset pilaa parisuhdetta kyllä se aikuisten korvien välistä on kiinni.
Lapset tuskin pilaa parisuhdetta, asioihin pitää osata suhtautua oikealla tavalla. Suhde voi yhtä hyvin mennä pilalle esim. sairauden vuoksi. Jos lapsi hankitaan täytyy olla vahva ja varma suhde, se on niin iso muutos elämässä. Oma suhteeni menossa pilalle koska mieheni ei jaksa kiukkupuuskiani, meillä oli hyvä suhde. Mutta hän ei vain ole kypsä jaksamaan yhteiseloa.