Olen turhhautunut tämän hetkiseen avioliittomme tilaan. Mies painaa töitä aamsta iltaan. Kotona ollessaan katsoo urheilua tai näprää ulkona jotakin, aikaa ei jää minulle. Jos pyydän apua, jossakin koti askareessa sen hän unohtaa kuin en olisi koskaan pyytänyt =( Muita auttaa mielellään.
Miehen joka illan vaki homma on laittaa lapset nukkumaan, usein antaa heidän uniensa mennä yli ja nukuttaminen vei tosi kauan, ehdin itse nukkumaan... tosin en hänen viereensä.
Yhtään ei jää yhteistä aikaa, on alkanut tuntua siltä,että vihaan häntä. Olen yllättänytkin häntä nyt suht usein ostanut uusia vaatteita tms. mistä tiedän hänen pitävän. Usein en ole edes kiitosta saanut.
Alan olemaan väsynyt häneen, olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kanssani ei voi puhua, kun olen mikä olen hänen mielestään. Olen viimeisen puoli vuotta nukkunut muualla kuin hänen vieressään, joko toisessa huoneessa tai sohvalla. En kestä enää läheisyyttä, koska ainut läheisyys mitä hän haluaa on seksi, se ei enää tunnu miltään ainakaan minusta... tarvisin tunteet mukaan mutta mistä otat kun niitä ei ole.
Lasten takia olen tässä, he ovat pieniä ja isä on heille tosi rakas. Itse toivon, että tunteet vielä jossakin vaiheessa löytävät takaisin ja mies huomaa sen, että minullakin sellaiset on eikä aina irvistele ja kiukuttele joka asiasta. Maksan kuitenkin osani perheemme menoista.
Miehen joka illan vaki homma on laittaa lapset nukkumaan, usein antaa heidän uniensa mennä yli ja nukuttaminen vei tosi kauan, ehdin itse nukkumaan... tosin en hänen viereensä.
Yhtään ei jää yhteistä aikaa, on alkanut tuntua siltä,että vihaan häntä. Olen yllättänytkin häntä nyt suht usein ostanut uusia vaatteita tms. mistä tiedän hänen pitävän. Usein en ole edes kiitosta saanut.
Alan olemaan väsynyt häneen, olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kanssani ei voi puhua, kun olen mikä olen hänen mielestään. Olen viimeisen puoli vuotta nukkunut muualla kuin hänen vieressään, joko toisessa huoneessa tai sohvalla. En kestä enää läheisyyttä, koska ainut läheisyys mitä hän haluaa on seksi, se ei enää tunnu miltään ainakaan minusta... tarvisin tunteet mukaan mutta mistä otat kun niitä ei ole.
Lasten takia olen tässä, he ovat pieniä ja isä on heille tosi rakas. Itse toivon, että tunteet vielä jossakin vaiheessa löytävät takaisin ja mies huomaa sen, että minullakin sellaiset on eikä aina irvistele ja kiukuttele joka asiasta. Maksan kuitenkin osani perheemme menoista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä on niin yleistä naisilla, että heti ollaan ukkoa vaihtamassa kun vähän tulee ongelmia. Miksi mennä ylipäätään naimisiin, jos ei ole valmis tekemään töitä sen eteen. Ei se mies yksinään sitä avioliittoa kasassa pidä.
Luitkohan ihan kokonaan tuota juttua minkä kirjoitin ja ajatus mukana?! En missään nimessa ole valmis vaihtamaan. Lueppa uusiksi ja ajtus mukana. Tunteet on hukassa, tahtoisin löytää ne uudelleen.
jos ette saa keskusteltua asiaa auki hakekaan ulkopuolista apua. Elän vastaavassa tilanteessa eikä todellakaan ole herkkua herätä liian myöhään tilanteeseen. Ainoa syy meilläkin avioliittoon on pieni lapsi. Vaimo on löytänyt rakkautta muualta muttei ole valmis eroamaan (lapsen takia). Ei ole hänelläkään helppoa. Koen jääneeni tyhjän päälle, suuresti omaa tyhmyyttäni. Älkää satuttako liikaa toisianne, hakekaa apua ajoissa. Tehkää se lastenne vuoksi.
perässä vaan nauti arjesta. Onhan sinulla mies ja lapset! Tunteet tulee ja menee, pitkässä juoksussane ne löytää aina uudestaan.
"Mies painaa töitä aamusta iltaan. Kotona ollessaan katsoo urheilua tai näprää ulkona jotakin, aikaa ei jää minulle."
Milloin se mies saisi saada aikaa itselleen? Mitä hän näprää ulkona, tekeekö kenties yhteisiä töitä?
Parisuhteessa tulee antaa tilaa toisilleen ja myös hengittämiselle. Oma ukkoni painaa kanssa duunia aamusta-iltaan ja jatkoi opintojaan. Tekemistä on enempi kuin tunteja vuorokaudessa. Mielestäni hänen pitää saada myös katsoa sitä tv:tä, jos sillä rentoutuu.
Toki vanhemmuus vie osansa, mutta se kuuluu tähän elämäntilanteeseen. Olin se toinen osapuoli, joka lapsia halusi.
Itse keskityn hoitamaan itseäni ja pesuettani (teen myös töitä), mutta osaan järjestää tekemistä ilman miestäni. Mikäli kaipaan hellyyttä ja jos hän ei satu sitä huomaamaan, niin yksinkertaisesti pyydän, puen sanoiksi mitä vailla olen. Aina hän on siihen vastannut. Seksiä halutesani viettelen mieheni, enkä odota että hän tekee aloitteen.
Miksi muutit eri sänkyyn? Se ei ainakaan paranna tilannetta vaan viestii aivan muuta. Toisille miehille seksi on läheisyyttä ja he kokevat läheisyyden erilailla. Eikö kannattaisi hakea/etsiä tapoja yhdistää molempien tarpeet? Ilma kynsiä ja hampaita, jotain hyväähän ukossasi on ollut, kun kerta olet sen valinnut?? Mielestäni alttarilla esitetty kyssäri, tahdotko, tarkoittaa tahtomista silloin, kun arki on astunut suhteeseen. Arjestakin voi tehdä juhlaa jos ei vain omaa napaa tuijota : )
itse samassa "ahdingossa". Tiedostan kyllä miten pitäisi toimia, mutta liian helposti menee itsekkääseen "miksi MINÄ, miksei toinen"-meininkiin. Helposti loukkaannun, jollei toinen tyyliin heti riennä antamaan pusua kun itsellä olisi sellainen olo. Miksei sitä voi vain itse pyyteettä lähestyä toista, odottamatta koko ajan toiselta jotain? Niin monen arki helpottuisi, monta suhdetta pelastuisi. Hyvä pitää laittaa kiertämään. Aina ei jaksa, mutta jos edes 80% ajasta muistaisi ajatella muutakin kuin itseään.
Se on totta, että miehet tulkitsevat parisuhteen eteen työskentelemisen enemmän konkreettisena työntekona. Meilläkin usein mies sanoo, että hän käy töissä niska limassa voidakseen tarjota meille kodin, lapsille harrastuksia, joskus perheelle yhteisen matkan ja mökin. Usein älähdän, että se on vain materiaa, henkinen puoli puuttuu tai jotain muutta naismaista. Mutta miehelle se henki on usein siinä työnteossa, puiden pilkkomisessa, asioiden järjestämisessä jne. Tiedän, että minun mieheni arvostaa suunnattomasti esim. kun olen tehnyt ruoan valmiiksi pöytään, mutta helposti itse tulkitsee olleensa vain kyökkipiika. Varsinkin jos on väsynyt.
Seksin suhteen se menee ainakin meillä niin, että jos olen itsekin halukas seksiin, niin läheisyyttä on enemmän. Joskus taas haluaisin seksiä enemmän, kun taas mies vaan köllöttäisi kainalossa. Usein se minun halukkuuteni ilmenee niin, että tulen pari kertaa keikistelemään miehen eteen ja loukkaannun, jos mies ei välittömästi haluakaan seksiä. Ei nainen ole kone, niinkuin tiedetään, miksi mies siis olisi? Jotenkin siitäkin on tehty malli, että miehen kuuluu olla aina halukas ja nainenhan on luonnollisesti se pihtari. Se on usein ihan meidän omista odotuksista ja asenteista kiinni.
Sinulla on vahvaa ja hyvää näkemystä. Olisipa muillakin naisilla kaltaistasi....
Tiedän miltä tuntuu, kun kiihkoa ei enää ole toista kohtaan. Pelkkä läheisyyskin ällöttää, etenkin, jos se johtaa vain yhdyntään.Pakkopullaa, yäk !!!
Minulla oli sama tilanne. Lopuksi nukuttiin eri huoneissa, koska halusimme oman rauhan. Ei kukaan häirinnyt vierellä kuorsauksellaan tai kähmimisellään. Ylevästi puhuttiin, että voihan sitä aina toisen huoneessa vierailla. Vierailut jäivät vähiin, ja lopulta miehellä ei enää seisonut. Syytti siitä eturauhasvaivojaan.
Liittomme oli muuten hyvä, ei pahoja riitoja, oli omakotitalo, mökki ja autot molemmilla. Työtä riitti, ansaittiin hyvin, ja matkusteltiin paljon. Vain seksi puuttui.
Kaikki loppui siihen, että rakastuin uuteen, nuorempaan mieheen, työkaveriini. Jätin kaiken entisen. Kovasti se kirveli, mutta tehty mikä tehty.
Nyt on seksiä, puhutaan ja pussataan. Rahaa ei ole, sillä uusi mies osoittautui täydelliseksi pummiksi. Tässä keräilen nyt itsetunnon rippeitä ja näen unia asioista, joita menetin. Sitä siis saa mitä tilaa !!!
Sinun kannattaisi varmaankin kokeilla perheterapiaa. Sinne voi mennä yksinkin. Olen kuullut, että ihmiset ovat saaneet sieltä apua.
Kai miehellä ainakin joskus on vapaapäivä? Tai lomaa? Ehdota, että pyhitätte sen joskus kaksinololle (tai teette jotain yhdessä lasten kanssa). Teette jotain mukavaa. Vai onko ongelma vaan (tai isompi ongelma), ettei mies auta kotiaskareissa? Tietysti mies välillä varmaan tarvitsee sitä omaa aikaakin esim. urheilun katselua ja muuta. Ja on väsynyt pitkän työpäivän jälkeen. Mutta eiköhän joku vapaapäivä luulisi riittävän sinullekin.
"mutta kanssani ei voi puhua, kun olen mikä olen hänen mielestään." Mitä mies tuolla tarkoittaa? Oletko esittänyt asiasi syyllistämällä ja nalkuttamalla vai mitä?
Tuo on niin tuttu tilanne. Meillä samanlaista vielä hetki sitten. Sitten tein päätöksen. Oli pakko saada suu auki. Olin kuitenkin monta vuotta miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että jos muutosta ei tule meillä on ero kanssa edessä jossain vaiheessa.
Tässä tilanteessa auttoi tietysti se, että molemilla on vielä tunteita toista kohtaan, koska silloin tekee asioita toisen eteen jos välittää. Rohkeasti vain keskusteleen ja maltilla ei tapellen. Suunnittele etukäteen paperille asiat joista haluat keskustella. Minusta on todella tärkeää avioliiton kannalta seuraavat asiat jotta se kestää.
1. avoimuus, keskustellaan joka päivä hetki jostain muusta kuin kodista, lapsista, rahasta, esim. omasta mielialasta, yhteisistä suunnitelmista
2. seksielämä kunnossa, tyydyttävää molemminpuolisesti
3.yritetään hoitaa tasapuolisesti kodin työt
4.kunnioitetaan toisiamme ja perheenjäseniä
5.ei mökötetä pienistä, huumoria peliin sillä selviää pitkälle
Arjesta: En ole koskaan odottanut, että elämä olisi yhtä juhlaa. sen verran töyssyjä on mahtunut 30-vuotiseen elämääni =) Nautin ihan vain kotona olosta ja lasten kanssa yhdessä touhuamisesta. Mies vain harvoin osallistuu tähän.
Oma aika: Miehelläni on omat harrastuksena, joissa käy ja saa näin sitä ns. omaa aikaa. joskus käy kavereidensa kanssa ulkonakin, enkä laita siihen kapuloita rattaisiin. Itselläni on omaa aikaa, kun olen opiskelemassa, mikä on minun harrastukseni, satunnaisen lenkkeilyn ja jumpan lisäksi.
Tunteista: En odota, että tunteet olisivat kovin "palavat" tms. Minulle riittäisi, että voisin tuntea edes jotakin lämmintä miestäni kohtaan. En ole koskaan uskonut, että alun huuma on ikuista =)
Miehen välinpitämättömyys vainjoskus nostaa vihan tunteen pintaan. Mikä kertoo kyllä sen, että niitä tunteita kyllä on ;)
Seksi: Yritän minäkin sen aloitteen välillä tehdä enkä odota, että kaikki olisi aina miehestä lähtöisin... Ymmärrän senkin jos hän on väsynyt eikä jaksa/halua.
Työ: Me molemmat teemme pitkiä päiviä, mies usein vielä pidempiä. Minä vastaan kodin siisteydestä ja hoidosta pääosin yksin. Joskus harvoi saan hiukan imurointi apua tai pyykinripustus apua (hyvä jos 1-2 krt/kk).
Eri sänky: En mahdu sänkyymme, lapset ovat sen vallanneet. Jos miehellä ei ole tarpeeksi tilaa ei saa nukuttua ja kolme lasta samassa sängyssä, jos minä olisin vielä siellä ei nukkuisi varmasti kukaan. lapsia on yritetty saada omiin sänkyihin tuloksetta. Heitin jo ehdotuksen ilmaan, että ostetaan itsellemme toinen sänky...
Lomat/vapaa: Ainoan vapaapäivänsä puurtaa usein tuolla ulkona tehden jotakin hommiaan, jos emme lähde minnekään koko perheen voimin tai hänellä ole pelejä tms, jonne menee yksin. Lomia on hyvä, jos kaksi kertaa vuodessa viikko. Lakisääteisiä lomia ei ole koskaan pitänyt. Jos lomaa on enemmän se on usein eri aikaan kuin minulla ja usein sopii omaa ohjelmaa tuolle ajalle.
Minulla ei ole kiire näiden asioiden kanssa, olen valmis odottamaan... puhua tosin tarvitsee. Harvemmin huudan/syyllistän. Yleensä pyydän pohtimaan tilannetta ja miltä se hänestä tuntuu. Vähän aikaa tuon keskustelun jälkeen menee ihan mukavasti ja sitten tuntuu, että mies taas unohtaa...
Kukaan ei voi täysin tietää toisten parisuhteesta miten asiat todella on, neuvojija riittää,syllistäjiäkin ja niitä niin viisaita.
Itse tiedät omat tunteesi ja mitä kaipaat ja miehesi omat. Keskustelu ja kysely on ainoat asiat jolla voi toistaan oppia ymmärtään, ei voi olettamisen perusteella tehdä ratkaisuja. Hyvä kun teillä pystytään sentään keskustelemaan.Kun se suhteen eteen työskentely olisi molemminpuolista, asiat olisivat helppo aina korjata. Tsemppiä ja jaksamisia elämääsi. Ystävä