Eräs Suomessa pitkään asunut, eronnut muslimimies on osoittanut kiinnostuksensa minua, kristittyä naista, myös eronnut, kohtaan. Olen itse tunnustava kristitty (olen sen kertonutkin hänelle) ja tiedän, että hän on tunnustava muslimi, viettää tällä hetkellä ramadania aika kirjaimellisesti käsittääkseni.
Hän on erittäin miellyttävä, fiksu ja olenkin ihastumassa häneen. Olen aika hämmentynyt, koska kulttuurimme ovat erilaiset. Meillä molemmilla on lapsia. Pitäisikö perääntyä, nyt kun vielä voin, kun en ole aivan läpirakastunut? Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta rakkaussuhteesta, avioliitosta ja riittääkö kunnioitusta toisen toisensa vakaumusta kohtaan?
Hän on erittäin miellyttävä, fiksu ja olenkin ihastumassa häneen. Olen aika hämmentynyt, koska kulttuurimme ovat erilaiset. Meillä molemmilla on lapsia. Pitäisikö perääntyä, nyt kun vielä voin, kun en ole aivan läpirakastunut? Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta rakkaussuhteesta, avioliitosta ja riittääkö kunnioitusta toisen toisensa vakaumusta kohtaan?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Onko hän todella eronnut,vai onko vaimo osan lapsien kanssa kotimaassa?
Helposti nämä miellyttävät muslimit sanovat,ero on jo aikaa sitten hoidettu kotimaassa,vaikka mitään eroa ei ole.
Minäkin sain kuulla tämän hänen kaveriltaan,ilmankos hän suojeli minua tutustumasta kavereihinsa.
Puhun nyt kokemuksesta,minäkin tapasin miellyttävän hyvin pukeutuvan ja viimeisen päälle silatun muslimin,eronnut sanoi olevansa.
Asuu täällä ,mutta ei yksin ja osa lapsista ja vaimo ON kotimaassa.
Viettää kyllä ramadania myös,mutta yön tullen maistuu niin alkoholi kuin tanssikin,seksistä puhumattakaan.
Hän pitää eronneista naisista,joilla on lapsia,koska hänen kotimaassaan arvostetaan äitiyttä ja suomalainen nainen,jolla on lapsia on luotettavampi hänen mielestään kuin sinkkunaiset.
Rakkaussuhteena se menettelee,kun mies saa aikatauluttaa menemiset ja tapaamiset,rakkaudesta kyllä osataan puhua vahvastikin,eihän suomalaiselta naiselta saa seksiä,ellei ensin kerro rakastavansa.
Avioliitosta on turha haaveilla,lupauksia kyllä voidaan ladella,mutta on sen verran kunniallinen kuitenkin ettei syyllisty kaksinnaimiseen.
Mitä kristitympi sanot olevasi,sitä varmemmin päädyt rakastajattareksi.
En luota muslimimiehen sanaan,harkitse tarkasti luotatko sinäkään,voihan sitä pitää hauskaa,ilman kummempaa sitoutumista.
Ja he pojat osaavat sitten pitääkin hauskaa.
Ei koske niin paljon,kun ei ala maalailemaan avioliiton kuvia,kun otat kannan vain hauskanpidosta.
Jossain vaiheessa tulee sitten kuvaan rahallinen hyväksikäyttö,koska todellisuudessa miehen omat rahat kuluvat perheen elättämiseen.
Sitten juhlitaan sinun rahoillasi,alussa voi näytellä avokätistä,mutta vain muutaman kuukauden.
En ole edes katkera,hauskaa oli niin kauan kuin minä siedin maksamisen,mutta kun ei tarjota enää ilmaisia iltoja,rakkauskin alkaa hiipua ja on aika etsiä uusi kohde.
sillä olen lukenut että naisia on hakattu ja käännytetty miehe nuskontoon, eli islamiin. Tassä linkissä jotain.http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000007747350#22000000007747350
Älä retkahda koreaan ja miellyttävään ulkokuoreen,osaavat kyllä selitellä eroilla ja leskeydellä,mutta mistäs tarkastat faktat.
Mitä useampi rakastajatar on pyörityksessä,sitä halvempaa miehen elämä suomessa on,vaikka olisi asunut 10 v suomessa,en menisi luottamaan puheisiin.
Eräskin väiiti olevansa leski,ei muuten ollut kun totuus paljastui.
Muslimit eivät eroa kovinkaan helposti,ei se ole ero jos jättää vaimon synnyinmaahansa asumaan.
Riippuu tietysti mistä maasta on.
Arabit ainakin ovat taitavia valehtelemaan.
Ei minulla ole mitään heitä vastaan,mutta totuutta vois enemmän viljellä puheissa.
Me suomalaiset olemme tottuneet jonkinlaiseen totuuteen puheissa.
Satun tuntemaan muutaman tällaisen "ketjun" pyörittäjän.Kaikki"eronneita"ja lapsia on.
Avoimesti menetymisestään naismaailmassa kertoilevat kahvila keskusteluissaan.Parempi tietysti jos nainen on hyvin tienaava ja kustantaa ainakin risteilymatkoja yms.materiaalista.
Lääkärit ovat kovassa kurssissa;)
Meillä se alkoi risteilyistä"rakkaustarina".
Toivottavasti et ole törmännyt samaan tyyppiin tai hänen pelimies kavereihinsa.
asiaa. Ystäväni tuttavaperhe on tuntenut miehen ja tämän perheen pitkään ja heidän kautta olen saanut tietää, että: Mies on eronnut, hänen exänsä asuu kyllä Suomessa, mies on yksinhuoltaja. Hän on akateemisessa ammatissa (mikä ei tietenkään sinänsä takaa mitään; hyvin ansaitseva joka tapauksessa), absolutisti, ei käy baareissa eikä juuri kodin ulkopuolella nähtävästi muuten kuin töissä. Tietenkin osa näistä "totuuksista" voi osoittautua toisiksi.
ex-mieheltäsi? Muista että sinulla on lapsia ja muista että lapsesi ovat MYÖS ex-miehesi lapsia. Hänellä on sananvaltaa näin vakavassa aiheessa. Ei ole yhdentekevää mennä naimisiin muslimin kanssa ja altistaa lapset vaaralle joutua muslimeiksi ymv. En tosin tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat. Jos ovat aikuisia niin voit tehdä miten haluat, mutta muutoin suosittelisin odottamaan.
Olen pahoillani,akateemisuus ei takaa mitään.
Arvossa pidettyjä ammatteja heillä toki opettajat/lääkärit sun muut,mutta työ täällä,voi olla muutakin.
Mutta jos exä on suomalainen,silloin ei ole odotettavissa niin pahoja yllätyksiä exän taholta,toki hän osaisi valaista miksi ero tuli,syyt ovat yleensä karseammat kuin suomisuomi liitoissa.
Ystävän tuttavaperheen tiedotkin voivat olla toisen käden tietoja.
Miten hyvin tunnettekaan toisenne,kun et itse suoraan ole voinut näistä asioista keskustella hänen kanssaan.
Ehkäpä hän ei ole sitä avioliittoa suunnittelemassa,vaan sinä haluat jo suinpäin syöksyä lastesi kanssa uppoavaan laivaan.
Entistä tarkempaa harkintaa pyydän,kun on sinunkin lastesi elämästä ja tulevaisuudesta kyse.
Minulle esim.oli henkilökohtaisesti suuri yllätys että kaveri on vieläkin jonkin sharian kannalla ja nauroi vaan kun päitä tippuu esim."pettämisestä ",vaikka se olisi kaveripusu poskelle,mutta naisen ja miehen välistä kaveruutta heillä päin ei ole edes,hänen kotimaassaan.Ei siis suomessakaan,vaan nainen on joko tai.
Pelottavaa lähinnä,vaikka hän miten sanoi mennään naimisiin tulevaisuudessa,kun lisää opin tuntemaan,mutta enhän olisi edes uskaltanut harkita avioliittoa jos hänen sisimmässään pätee vielä jotkut alkukantaiset lait.
Nainen on muslimin omaisuutta,jos et käyttäydy kunnolla,saat siitä rangaistuksen,kuka pienemmän pidättäytymisen,kuka lehtiotsikoihin asti pääsevän tuomion.
Kulttuurierot ovat todellisia,vaikka miehen puku ja sulava käytös voi hämätä.
Mitä vanhemmasta miehestä kyse,sitä syvemmin ovat juurtuneet islamin lait hänen sydämeensä,ikävä kyllä.
Olivathan Lontoon pommi-iskujen tekijät ja WTC-tornien räjäyttäjätkin yliopistokoulutettuja. En nyt tarkoita että tämä kysyjän mies olisi terroristi vaan tarkoitan sitä että islam istuu ihan yhtä lujassa sekä luku- ja kirjoitustaidottomassa kuin korkeakoulutetussakin muslimissa. Monasti nuo korkeakoulutetut muslimit ovat kaikkein fanaattisimpia kuten em. terroriesimerkistäkin huomataan. Hyvä koulutus ja korkea älykkyys yhdistettynä väkivaltaa ihannoivaan kulttiin on pahin mahdollinen yhdistelmä.
suin päin syöksymässä suhteeseen saati sitten avioliittoon! Olen eronnut kaksi vuotta sitten, enkä ole harrastanut irtosuhteita, pari heti alkuunsa tyssännyttä seurustelusuhteen tynkää on ollut.
Ehkä annoin ymmärtää väärin tekstistäni. Siis yritän nimenomaan pitää tässä järjen mukana, ja huom. me emme seurustele; olen tavannut hänet kokonaista kaksi kertaa kahden kesken, emme ole edes koskettaneet toisiamme, mutta jotain on syntynyt välillemme. Keskustelumme, se vähäiset toistaiseksi, ovat olleet mielenkiintoisia. Hänen exänsä ei ole suomalaissyntyinen. Avioeron syy olisikin mielenkiintoista tietää...
Olen tällä hetkellä valmis tutustumaan häneen, en muuta. Olen voimakastahtoinen, suorapuheinen ja itsenäinen nainen. Menen tietenkin asioiden edelle, kun mietin jo seurustelua ja avioliittoa. Luin jostakin, että eronneille muslimimiehille koraani suosittelee uudelleen avioitumista aika pian, kohtuullisen ajan kuluttua erosta. Yritän siis pitää järjen mukana nyt, ettei tarvitsisi myöhemmin katua tai ennen kuin rakastun.
Kiitos kaikille tähän asti kommentoijille; miettimisen arvoisia asioita kaikki!
Muslimi ei koskaan teeskentele olevansa uusi isä vaimon lapsille edellisestä avioliitosta. Heidän mielestään on jopa outo käytäntö se, että jotkut uusperheen lapset sanovat äidin uutta miestä isäksi tai isän uutta vaimoa äidiksi. Islam kieltää esimerkiksi adoption, sillä ulkopuolisen ei tule kasvattaa toisen lapsia. Muslimimaissa orpolapselle etsitään aina koti sukulaisten hoivista jos vain mahdollista. Siksi tavallisen muslimin ajatusmaailmaan ei oikein mahdu sellainen toisen miehen lapsien käännyttäminen.
Voisiko tässä tapauksessa sitten ajatella sellaista ratkaisua että Hämmentynyt antaisi huoltajuuden ex-miehelleen? Ex-mies sis ottaisi lapset ja näin nämä saisivat jatkaa elämäänsä kristityssä/sekulaarissa perheessä.
Hämmentyneen kertomalla muslimimiehellähän oli omiakin lapsia joten heidän perustamansa uusioperhe voisi sitten aloittaa puhtaasti muslimipohjilta ja vältyttäisiin pahemmilta konflikteilta. Eikö tämä olisi kaikille paras ratkaisu?
antaa lasteni huoltajuus exälleni. Ei ikinä!
Minun elämässäni ykkösasia on usko, koska se on kaiken perusta, kakkosasia ovat lapset ja kuka tahansa se mies, jonka kanssa joskus ehkä alan suhteeseen, tulee tietämään tämän, hän tulee vasta kolmantena ainakin niin kauan kuin lapseni ovat alaikäisiä.
Siinäpä se ongelman ydin voi piilläkin: esim. meillä molemmilla on tytöt. Hänen tyttärellänsä on huntu, minun tyttärelläni ei. Onnistuuko arjen eläminen tällaisessa erilaiskulttuuriuusioperheessä? Siis kokemuksia haluaisin kuulla. Onnistuuko sopimus, esim. että en puutu hänen lastensa kasvatukseen eikä hän puutu minun lasteni kasvatukseen? Toki tietyt samat periaatteet on oltava. EN ole menossa naimisiin miehen kanssa edelleenkään, kunhan leikittelen ajatuksilla tässä vaiheessa.
Asun ulkomailla ja naapurissa asuu muslimiperhe. Toinen tyttäristä käyttää huntua ja on kiltin muslimitytön oloinen tyttönen. Hänen äitinsä ja sisarensa eivät käytä huntua, se on heidän valintansa. Sisar käy ulkona hiukset hulmuten ja vahvasti meikattuna, äiti on klassinen jakkupuku-tyyppi. Huntu siis viestittää sitä, että nainen harjoittaa uskontoaan. Tämäkin naapurin tyttö alkoi käyttää huntua vasta parikymppisenä kunhan oli asiaa ensin aikansa miettinyt.
Siis: lapset ovat sinulle tärkeintä maailmassa, mikä on aivan oikein. Mies ei ikinä kuvittele olevansa näiden toinen isä. Jos hänellä on jotakin sitä vastaan, että naisella on jo lapsia, niin hän ei lähde koko suhteeseen mukaan. Se taas ei liity uskontoon. Uskontoaan hänen ei kuulu lapsillesi tuputtaa ja tuskin hän niin tekeekään, kunhan tietää oman uskonnollisen vakaumuksesi. Hän myös tietää että lapsillasi jo on kristitty isä, ei siihen väliin voi mennä. Muslimeilla tosin on käsitys, ettei muut pääse paratiisiin, joten he saattavat käännyttämisen sijaan vihjailla, että se olisi varmempi vaihtoehto. Tämä on siis periaatteessa hyvää tarkoittava vinkki, eikä siitä tarvitse suuttua, oma kanta sen sijaan on hyvä tuoda selkeästi esiin.
Tunnen myös kristitty/muslimi pariskunnan missä naisella jo oli kolme lasta edellisestä avioliitosta, kaksi poikaa 8 ja 10 v. 14-vuotias tytär bilettää todella niukoissa hepeneissä, polttaa, meikkaa mustalla kajaalilla ja hänellä on poikaystävä. Mies sanoo ettei varmasti ole tytölle tuollainen elämäntyyli hyväksi varsinkaan noin nuorena, mutta ei muuten puutu siihen mitenkään. Isäksi häntä ei saa missään tapauksessa sanoa, lasten on kutsuttava häntä etunimeltä.
"Hänen tyttärellänsä on huntu, minun tyttärelläni ei."
Eli mies ei edes edusta mitään maallistunutta suuntausta kun peittelee jopa omat lapsensa. Kuullostaa tosi pahalta.
Teet kyllä hirvittävän karhunpalveluksen omille lapsillesi jos viet heidät tuohon suhteeseen.
Mutta etpä sinä tietysti ensimmäinen olisi. Vastaavia tapauksia on Suomessakin lukuisia. Ei siinä kauaa mene kun kävelette koko poppoo säkkeihin käärittynä. Hieno tulevaisuus tyttärilläsi!!!!
tee empiirinen testi. vedä musta jätesäkki päällesi vaikka viikoksi ja katsele ihmisten reaktioita. sitten mieti haluatko toistaa kokeen tyttärilläsi.
tule onnistumaan, että kukaan vaatisi tytärtäni verhoamaan islamin takia hiuksensa, siitä pidän aivan varmasti huolen!
näytöt puuttuu. Mene nyt ensin naimisiin sen muslimin kanssa niin katsotaan sitten. Tule sitten tänne kertomaan ettei tyttäresi joudu verhoutumaan mustaan säkkiin.
ex-miehenkin, mutta ketä ihan oikeesti menee kyselee exältä mimmonen tulevan miehen pitäis olla??? Mul meni pikkasen ohi toi sun juttu...
Sanoisin että jos kulttuurierot ovat suuret niin sitä enemmän aikaa kannattaa varata tutustumiseen. Keskustelkaa ja sen jälkeen taas keskustelkaa! Jos olet itse tunnustava kristitty, niin uskontoaan harjoittavan muslimin on helppo kunnioittaa vakaumustasi. Olette uskonasioissa samalla aaltopituuudella. Vaikea tietysti lyhyen viestisi perusteella sanoa mitään sen kummempaa, tuskin itsekään tiedät asiasta vielä sen enempää.
Meidän perheessämme ei uskonto ole aiheuttanut ristiriitoja, mielenkiintoisia keskusteluja kylläkin. Asumme nykyään katolisessa maassa missä kumpikin kuulumme uskonnolliseen vähemistöön, itse käyn joskus suomalaisen seurakunnan järjestämissä tapahtumissa, mies ei käy tahollaan missään vastaavassa. Lauantaina hän sitävastoin kävi kanssani kirkkohäissä luterilaisessa kirkossa vaikka oli Ramadan aika. Se on mielestäni hyvä esimerkki toisen uskonnon kunnioittamista. Mieheni muslimiveli on myös (omanmaalaisensa) kristityn naisen kanssa naimisissa, joten ei se kaikkien mielestä mikään mahdoton yhtälö ole. Miehen perheelle on iloinen asia se, että uskon Jumalaan, heistä olisi ollut ikävää jos olisin ihan uskoton, uskoton kristitty tai uskoton muslimi. Muslimia minusta ei kukaan yritä leipoa, toivovat vain että pääsen silti paratiisiin ;-)
Eihän sinulla ole mitään hätää, olet itsenäinen ja elämää kokenut nainen. Sinulla on perheesi ja uskosi taustavoimana. Tutustu mieheen kaikessa rauhassa. Minä ainakin olisin menettänyt elämäni rakkauden ja vuosia onnellista perhe-elämää jos olisin perääntynyt ennen kuin kuin umpirakastuin :-) Kyllähän minuakin silloin varoiteltiin yhdeltä sun toiselta taholta, mutta koska olin koulutettu ja itsenäinen aikuinen ihminen, päätin että myös tässä asiassa päätän asian itse niinkuin parhaaksi näen. Minulla oli tapaamisemme aikoihin yksi toinen suhde epävirallisesti orastamassa, joten olisin aika helposti kieltäytynyt tapailemasta tätä miestä, jos hän olisi yhtään oireillut valtataistelua joko naiseuteni tai uskontoni suhteen.
Käytä omaa harkintakykyäsi, järkeäsi ja muista siinä välillä kuunnella sydäntäsi! Kannattaa pitää varoitukset mielessä, muttei kuitenkaan saisi ihan lamaantuneena niihin tuijottaa.
rohkaisevasta kirjoituksesta!
Tämä viestiketjun kseno/arabifobiamäärää ylittää kyllä ymmärryksen. Onneksi mieheni ei ole muslimi, en tiedä miten jaksaisin taistella kaikkea tätä ennakkoluulon määrää vastaan, jos olisin nainut muslimin. Tsemppiä!
se varmasti on, että hyviä ja pahoja, miellyttäviä ja epämiellyttäviä ihmisiä löytyy kaikista ryhmistä, kansoista, uskonnoista.
Kiitos tsempistä! :) Olen kyllä aika kauhuissani ennakkoluuloista. Aion vielä tavata miestä joka tapauksessa; tästä viestiketju on valaissut ainakin sen, että jos suhteemme alkaa, niin saan olla varma, että kauhistelijoita riittää niin ystävissä kuin kristityissä. Aion kuunnella sydäntäni ja elää sen mukaan.
Eipä ollut ennakkoluuloisuutta tuo pelimiehistä kertominen,täyttä faktaa,koska satun tuntemaan kyseiset n.3 kaveria.
Ei pidä myöskääm ummistaa tosiasioilta silmiä,ja mitä paremmin pukeutunut pelimies,sen varakkaamman saaliin yleensä saa.
Ja koska heidän kierroksensa jatkuvat,voi kuka tahansa eronnut äityli olla se seuraava rahastettava.Tai sitten rakastettava,mutta kannattaa todellakin ottaa selvää,millä asioilla tyyppi liikkuu.
Meillä on sovittu että molemmat pysyvät omissa uskontokunnissaan,koska mies(arabi)pitää erittäin huonona asiana kirkon vaihto rumbaa mitä suomalaiset harjoittavat.
Uskontojen erohan on siinä,he uskovat että muhammed on melkein a ja o,ja kristus ei ole jumalan ainosyntyinen poika.
Jos sinä oikana uskovaisena voit elää miehen kanssa jolla on tuollainen totuus,älä sano että usko numero yksi,se on kovaa vauhtia kolmonen.
Jos äiti on muslimi,isän tyttäret eivät juurikaan sinulle arvoa anna sitten
sanoisin että helpommalla pääset kun nyt peräännyt,ei olkonäkö ja käytös kaikkea anna.
Mutta se ihastuminen juuri on niin eksoottista.
Jos minä saisin käännettyä kelloa takaisin päin tapaamishetken ohi,tekisin toisin.
että en voisi elää miehen kanssa, jolla on tuollainen totuus. Sitä tässä mietinkin. Usko on minulle, minun uskoni, numero yksi. Vaadinko tulevalta puoliskoltani myös sitä samaa?
Ehkäpä olenkin lankeamassa ansaan, joka on
niin houkutteleva: tumma, komea, kohtelias,
keskusteleva mies, jollaisia harvoin tapaa. Moni kakku päältä kaunis, niinkö, tästähän monet minua varoittavat.
Jos usko on sinulle hyvin tärkeä, niin ilman muuta sinä voit toivoa sitä myös toiselta. Siinä voi käydä lopulta myös niin, että tämä mies saattaa hyvinkin kunnioittaa sinua suuresti nimenomaan uskosi vuoksi. Islam perustuu kristinuskolle ja mm. Jeesus on muslimien kunnioittama profeetta, heille kristinusko on paljon tutumpi kuin mitä islam meille. Eriuskoisuus ei sitäpaitsi välttämättä ole rasite. Ex-mieheni oli ateisti ja mielestäni ateistimies oli huomattavasti vaikeampi suhde kuin muslimimies :-) Oma mieheni on jopa sanonut kauniisti, että olen niin "hyvä kristitty", että hän on itse minun ansiostani parempi muslimi kuin ennen.
Ei tässä muuta voi neuvoa kuin että tutustu mieheen. Hän ei välttämättä juuri nyt ramadan aikana tahdo keskittyä ihmissuhteisiin, mutta toisaalta tämä on loistava ajoitus keskustella uskonasioista. Et kai sinä nyt ole vielä mihinkään ansaan lankeamassa jos pidät jotakin ihmistä komeana ja kohteliaana, eri asia sitten on jos alkaa toisen lumoissa tinkiä omista totuuksistaan.
Pidä linjasi mutta salli elämän yllättää!
Kyllä se polte laantuu ja kutinat katoavat,kunhan olet vuoden jalkavaimona.
Mikä miehessä houkuttelee:tummuus,komeus,kohteliaisuus,keskustelu tuskin on kovin lennokasta,kuka tahansa suomalainen mies kykenee samaan.
Mutta ei se ole ansa,se on houkutus,leiki vähän vaikeasti tavoiteltavaa,luo katse välillä alas ja mies on ansassa.
Mutta jos sinä e t täytäkään hänen toiveitaan,olet pian kakkonen.
Ja sinä puhut tulevasta puoliskosta.
Anna palaa,hyppää sänkyyn,ei kai tuon ikäinen nainen enää pihtaa.
erostasi on sen verran että alkaa paikat syyhyämään,eikö totta.
Ota tuolta deittisätistä lämmittäjä ens alkuun.
Kokeile sitten millainen ihastuksesi on sängyssä,millainen väsyneenä,millainen kun et palvele nöyränä vaan sanot haluavasi olla suomalainen itsenäinen nainen.Kokeile äläkä jahkaile.
ja jos papin pakeille menet,tee avioehto ja sovi muukin etukäteen paperilla.
Miksi muuten erosi entisestä vaimosta jos on noin ihana?
katkeroitunut suomalainen mies, eikö totta?
En hyppää sänkyyn, ja olet lukenut, niin en harrasta nettideittailua. Totta kai paikat välillä syyhyää, itse kullakin, sehän on aivan selvää ja normaalia, mutta asian saa hoidettua kätevästi kyllä ilman miestäkin ja ilman euraavan aamun henkistä krapulaa.
En tiedä, onko hän ihana mies. Enkä minäkään varmaan ole ihana nainen ainakaan exäni mielestä! :)
Aloitin uuden keskustelun,koska sinua näyttää kiinnostavan,mitä on yhteiselo eronneen muslimimiehen kanssa.
Laitan sinne lisää ja toivon muidenkin,jotka eivät ole kuvitteellisella ja teoreettisella tasolla,laittavan kokemuksia tosielämästä,silloin kun pohjana olisi ollut uskovaisuus yhdessä.
menin naimisiin 10-vuotta sitten olin hyvässä uskossa, mies alussa arvosti vakaumustani, mutta kun lapsia tuli niin kyllä mies muuttui ihan päin vastaiseksi ja nyt viimeiset viisi vuotta kun nuorin lapsi syntyi elämä on ollut helvettiä. minuakin varoiteltiin monelta taholat ja uskovaiset ihmiset (raamattu sanoo: mitä yhteistä uskovaisella on uskomattoman kanssa).
Nyt tällä hetkellä olen erilläni kahden lapseni kanssa joka on hyvin hankalaa kun mies ei halua erota, ja tiedän sen ei jätä entistä perhettään rauhaan. Koska lapset ovat minulla. en suosittele menoa naimisiin muslimin kanssa
vaikeasta tilanteestasi. Haluaisin kysyä sellaista, että onko miehesi ns. tunnustava muslimi?
"Mitä yhteistä on uskovalla ja uskomattomalla?"
Pohjimmiltaan ja viime kädessä ei mitään. Muslimi on omasta (ja muiden islamia tunnustavien, siis Uskovien) mielestä se Oikein Uskova - muut ovat vääräuskoisia pakanoita.
Kristinusko perustuu lopulta vain Rakkauteen, islam ei.
"Älä kanna väärää iestä."
Älä mene yhteen toisuskoisen kanssa. Jos kumpikin on uskossaan tosissaan, törmäyksiä ja kärsimystä ei voi välttää.
että kannattaako alkaa suhteisiin arabin kanssa ja 5v.kuluttua taas vingutaan että kannattaako erota,kun on niin vaikea elämä arabin kanssa...
yksikaan pointti ei taalla pida paikkaansa, jos oikeesti panettaa ja haluat sen tumman miehen mene italiaan tai espanjaan. taalla kaikilla on ihqu turkkilaisen alempi aste kurdi mika nyt on hmm mieti sita itse.