Olen jo kolmekymppinen nainen, ja edelleen minua kiinnostaa selvästi enemmän poikamainen/söpö mies. Minua ei ole koskaan kiinnostanut miehekäs/karski/lihaksikas mies.
Onko tällainen miesmaku kuinka yleistä naisten keskuudessa? Kaikki ystävät tuntuvat katselevan noita miehekkäitä miehiä...
En siedä edes partaa miehellä....eli poikamainen on parempi.
Onko tällainen miesmaku kuinka yleistä naisten keskuudessa? Kaikki ystävät tuntuvat katselevan noita miehekkäitä miehiä...
En siedä edes partaa miehellä....eli poikamainen on parempi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miehekäs ja karski, joka käyttäytyy ajoittain poikamaisesti. Siinä se.
Saattaa olla, että olen turhan nuori vastaamaan -vasta parinkympin kieppeillä - mutta itselleni käyvät kyllä molemmat. Toisaalta voisin kuvitella, että parinkymmenen vuoden päästä se poikamaisuus ei välttämättä enää viehätä. Haluan, että mies on suunnilleen samanikäinen kuin minä, muutaman vuoden tarkkuudella. Siksi nelikymppisenä en välttämättä viehättyisi miehistä, jotka ovat yhä sellaisia.. kloppeja. Tuntisin itseni turhan vanhaksi sellaisen miehen rinnalla, varsinkin, jos käytöskin olisi poikamaista.
Parta sopii joillekin, ja joillekin ei. Vaikea arvottaa tällä tavalla... Mutta yleensä en ihan sileistä poskista pidä, se sänki saa kyllä näkyä ainakin välillä...
Itse miellän, että poikamainen on lyhyt ja laiha poika, jolla ei ole lihaksia esim. Leonardo di Caprio ja miehekäs olisi vaikka George Clooney hieman nuorempana kuin nyt.
Miehekkäästä pidän enemmän.
Alkuperäinen kirjoittaja vastaa, että noista miehistä minun makuuni ehdottomasti Caprio. Clooney ei oikein sytytä.... Eli poikamainen miesmaku taas todistettu....
Poikamaisuus ei liity (minun mielestäni) lainkaan ulkonäköön, vaan käytökseen. Poikamaisuus on sitä, että on pilkettä silmässä, mielikuvitusta ja ajatuksen lentoa. Sen kun yhdistää kypsän miehen miehekkääsen ulkonäköön, niin...ooh!
Clooney
Mä oon muuttunut poikamaisesta miehekkäämmäksi viimeisen 2 vuoden aikana. 3 kertaa viikossa salitreeniä tekee tehtävänsä. Oon kyllä itsekin huomannut etten ole niin "sutjakka" enää. Että lookki on muuttunut aika paljon, pukeutumisesta lähtien. Ja se partakin on ;-)
on myös petraantunut ;)!!
Mutta kyllä sun kaltaisille joku keskustelualue varmasti löytyy.
Vien sut taas liiteriin!! ;)
Se nyt vaan on niin että poikamaisuus (ei lapsekkuus) kiehtoo. Toki miehekkyyttä täytyy löytyä korvien välistä. Kropan täytyy olla kunnossa luonnostaan, ei salilla hankittu.
Nuoremmilla, poikamaisilla, on se pilke silmissä jota elämä ei ole vielä tuhonnut.Ja niiden miesten vaatemuoti vie jalat alta.
Olen aina arvostanut poikamaisuutta, teininä en ollut yhtään kiinnostunut miehekkäistä machoilijoista. Nykyään mua kiinnostaa kumpikin, tilanne on 50-50. Onneksi oma mies on mielenkiintoinen sekoitus kumpaakin. Se jaksaa helposti kannella mua ympäri taloa vahvoilla käsillään ja samalla se osaa olla niin syötävän suloinen suurine sinisine silmineen, varsinkin kun se pääsee mun rinnoille lepäämään ja katselee mua sieltä...