Galluppi miehille: Mitkä mahdollisuudet

Onko mahdollista harkita yhteishuoltajuutaa niin, että lapset ovat kummankin luona yhtä paljon? Vaikka olisittekin keskinänne riidoissa, irtautukaa itsekkäästä haluamisesta ja toisen mielen tahallisesta pahoittamisesta. Jos naisesi sinut jättää (syystä tai turhaan), luulisi hänenkin ajattelevan sinua isänä. En tajua miten joku voi käyttää lapsia pelinappuloina, viedä mieheltä oikeuden isyyteen. Näin ei saisi tapahtua, ellei tosiaan jompikumpi vanhemmista ole oikeasti kykenemätön vanhemmuuteen (paha alkoholismi tms).

Omat vanhempani erosivat ollessani teini-ikäinen. Olin sen verran vanha, että tajusin kuinka mätä systeemi se on, että sossutantatkin laittavat miltei automaattisesti lapset äidille. Sanoin muuttavani isän kanssa, ja sisko muutti äidin kanssa. Näin ei tarvinnut mitään elatusmaksujakaan maksaa. Ei varmasti sovi kaikille, mutta itse olen todella tyytyväinen päätökseeni, välini lähentyivät isän kanssa huomattavasti. Ennen emme juurikaan keskustelleet kunnolla mistään pintaa enemmän. Välini lähentyivät myös äitiin ja siskoon, kun ei koko aika tarvinnut kuunnella sitä nalkutusta ja mitä nyt voisi kolmen naisen kanssa olla :)

Tuttavaperhe hoitaa asian niin, että lapsi viikon isällä, viikon äidillä. Asuvat kyllä 1km etäisyydellä toisistaan...joskus väli 2 viikkoakin, siksi tarkat ajat ettei homma lähde lipsumaan toisen pillin tahtiin.

Yritä tehdä vaimollesi järki-ja tunneperustein selväksi, että sinulla yhtä lailla oikeus täysipäiväiseen isyyteen kuin hänellä äitiyteen. Lapsi tarvitsee samalla tavalla isää kuin äitiä. Mielestäni vaimosi ei voi vain ottaa lapsia, sitten se menee oikeuteen ellet itse alistu vaan asiaan. Niin varmasti moni mies tekeekin, luulee että sen kuuluu mennä niin vaikka ei itse haluaisi. Netistä löytyy varmasti jotain tietoa, varsinkin nyt kun on muutenkin alettu kiinnittää enemmän huomiota isän oikeuksiin.

Onko ero nyt todella lopullinen? Mitenniin yhteiselo ei suju? Rakkaus loppu? Kyllästynyt? Sama "paska" tulee kyllä vastaan eri muodossa, voin taata sen :) Arkea elämä pääosin on, on vain uskottava suhteeseen, perheeseen. Moni vaatii liikaa, ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Jos olet osuutesi todella tehnyt, mutta sekään ei toiselle riitä, eikä keskustelu auta...ei silloin auta muu kuin hyväksyä, ja yrittää koota elämän palaset uudelleen yhteen. Se on helpompaa, kun olet mukana lastesi elämässä yhtä paljon kuin lasten äitikin.

Millä perustein vaimosi vaatii lapset itselleen? Koska hän haluaa? Koska hän ei voi elää ilman lapsiaan? Oletko itse käyttänyt samoja argumentteja? Kummallakin teillä on yhtäläläinen oikeus vanhemmuuteen, pitäkää henkilökohtaiset sotkut erillään lasten kasvatuksesta. Muistakaa, että parisuhteen ja eroperheen ongelmat, huoltajuuskiistat...ne kaikki jättävät jäljen lapsiin, ja saattavat toistaa itse aikuisina alitajuisesti teidän antamia malleja. Jos pystytte hoitamaan asian kunnialla, osoitatte hyvää esimerkkiä lapsillenne ja tuhansille riitaisia eroja läpikäyville vanhemmille.

tai sosiaalitoimistosta ole apua?

Isien mahdollisuudet ovat parantumaan päin, mutta valitettavasti on paljon virkailijoista kiinni miten suhtautuvat tasa-arvoon tässä asiassa.

Ennen kuin teette mitään sopimuksia lasten huollosta ei äiti voi viedä lapsia mihinkään yksipuolisella päätöksellä.

Suosittelen että varaat ajan lastenvalvojan puheille. Siellä käytte läpi faktat ja toiveet. Lasten mielipidettäkin on hyvä kuulla. Virallisesti sanotaan että vasta 12-vuotiasta kuullaan, mutta kokemuksesta voin kertoa ettei 10-vuotiaan tahdon teilaamisella ole välttämättä hyvää lopputulosta.

Mikä voisi vaikuttaa huoltajuuden määrittämiseen: lasten koulut, kaverit, lähivanhemman realistiset mahdollisuudet olla läsnä lapsen päivittäisessä elämässä, rahatilanne. Matkusteleva äiti ei ole sen huonompi kuin läsnä oleva äiti, kunhan varmistaa lapsille jonkun huoltajan poissa olon ajaksi. Lapset ei oikeasti kärsi elämän ja etenkin työelämän realiteeteista. Lapset voi opettaa sopeutumaan. Ehkä he kuitenkin mielummin asuvat pääasiassa isän luona jos isä on päivittäin kotona. Etä-äitiä voi tavata esim. joka toinen viikonloppu ja jos äiti asuu lähellä, joku päivä viikostakin. Etävanhempi-äidin osallistuminen lasten harrastuksiin on myös osa lasten elämää.

Elatusmaksut määritellään (lasten tarpeen lisäksi) sen mukaan kuinka paljon lapset on kummankin luona.

Sinun ei tarvitse allekirjoittaa sopimusta jota et hyväksy. Mutta ajattelethan myös lastesi parasta, etkä yksin omaasi.

Nykyaikaisessa tasa-arvo yhteiskunnassa ei sukupuoli merkitse (ei ainakaan saisi merkitä).Eli oikeus ratkaisee jommankumman hyväksi tasapuolisesti

Huoltajuus ja lasten asuinpaikka on eri asia. Nykyään tavallisinta on, että vanhemmilla on YHTEIShuoltajuus ja toinen on lähivanhempi (lapset kirjoilla tämän luona) ja toinen etävanhempi (elatusvelvollinen, jonka luona lapset ovat sopimuksen mukaan joko 50/50 tai joka toinen vkonloppu tai ihan miten sovitaan). Vaikka exäsi saisikin lapset asumaan luokseen (mikä ei ole mitenkään itsestäänselvää), älä ikimaailmassa suostu exän yksinhuoltajuuteen, sen jälkeen et ole mukana enää missään lapsia koskevassa päätöksenteossa. Exä saisi siinä tapauksessa esim. muuttaa maasta lapset mukanaan ilman että sinulla olisi siihen mitään sanomista.

Otahan nyt se asenne, että molempien mahdollisuudet saada lapset virallisesti asumaan luokseen ovat samat. Älä missään vaiheessa esitä valmiiksi alentuneena kysymystä "onko minulla mitään mahdollisuutta".

Vielä kerran kiitoksia kaikille kirjoittaneille neuvoista ja kannustuksesta :-)
Vaimon ilmestyttyä kotiin taas myöhään yöllä, luin kasvoista että jotain on tekeillä... Kysyin suoraan epäilykseni ja osuin oikeaan (ei edes yrittänyt kiistää sitä), oli tehnyt oman ja lasten osoitteen muutoksen päivällä uuteen osoitteeseensa (voiko niin edes tehdä, olenhan minäkin lasten vanhempi???). Eli olenko nyt sitten se etävanhempi...?
Sosiaalihuollossa ei vastata puheluihin eikä jättämiini viesteihin. Kuinka tässä mitään sopimusta voi saada aikaan??
Eniten potuttaa toi toisen harjoittama "selkään puukottaminen", kun sovitaan yhdessä että varataan aika sosiaalihuollosta ja tehdään kirjallinen sopimus ettei tarvitse "jossitella", ollaan seuraavana aamuna heti siirtämässä osoitteet muualle. Pitääkö mun siirtää ne takas??? Ei viittis lähteä tollaseen naurettavaan pelleilyyn joka ei aiheuta muuta kuin turhaa pahaa mieltä ja jollekkin joutavaa työtä.
Nyt alan olemaan jo aika rikki. Katkeruus ja viha toisen tekemää kiusaa (niin minä hänen toimintansa koen)kohtaan alkaa saada henkisen yliotteen itsessäni ja huomaan että alan suunnitella jo tapaa millä antaa takaisin. Tuo tunne vain lisää pahaa oloani, minustakin on tulossa se "katkera paska" jonka kanssa ei voi sopia selvistäkään asioista.
Apuva!!!!!