Olen harrastelijapianisti. Siis "pianisti". Kuitenkin suht edennyt, en pitkälle mutta kuitenkin.
Uutta repertuaariin opettelemassa.
Kommentoikaa seuraavia kipaleita, onko hyvin hankalia kohtia--epärealistista??--ja kokonaisuutta. Mitä kannattaa aloittaa/jatkaa, jos haluaa kappaleen jotakuinkin läpi.
1. Chopin Impromptu no4
2. Chopin Balladi nro1
3. Chopin Poloneesi op53
4. no entäs Chopin Grande Poloneesi op22, no joo.
5. Mozart sonaatti KV 311, KV 333 Linz
6. Jos p-konsertot kiinnostaa, niin helpoimmasta päästä on varmaan sitten Mozart, 457, 488..., ihan vaan yksinsoiteltavaksi.
7. Beethoven 27/2 sonaatti Mondschein, 3.osa???
Uutta repertuaariin opettelemassa.
Kommentoikaa seuraavia kipaleita, onko hyvin hankalia kohtia--epärealistista??--ja kokonaisuutta. Mitä kannattaa aloittaa/jatkaa, jos haluaa kappaleen jotakuinkin läpi.
1. Chopin Impromptu no4
2. Chopin Balladi nro1
3. Chopin Poloneesi op53
4. no entäs Chopin Grande Poloneesi op22, no joo.
5. Mozart sonaatti KV 311, KV 333 Linz
6. Jos p-konsertot kiinnostaa, niin helpoimmasta päästä on varmaan sitten Mozart, 457, 488..., ihan vaan yksinsoiteltavaksi.
7. Beethoven 27/2 sonaatti Mondschein, 3.osa???
Vastaukset 4
Vanhimmat
En nyt lähde kovin paljon muuttamaan listaasi. Aika vaativia kappaleita ovat totisesti!
Jos Chopinin 1. Balladi tuntuu olevan liian vaikea, niin kokeile numeroa 2. Mozartin konsertoista saattaa d-mollikonsertto olla aika mukava soitettava. Oliko sen konserton numero nyt sitten 20 vai 21. KV-numero ei ole muistissa.
Hienoja kappaleita listallasi, ei sen puoleen. Mutta minunkin täytyy sanoa, että hankalia olet valinnut.
Impromptu nro.4, tunnetaan paremmin nimellä Fantasie impromptu, on kaunis kappale. Itse pidän siitä paljon. Suurimpana hankaluutena on ehkä rytmi hitaassa tempossa. Kappale taitaa vaatimustasoltaan mennä C-kurssiin.
Beethovenin sonaatti op.27 no.2 osa 3(Presto Agitato) on vaikea. Kappale vaatii juoksutusten sujuvuutta, selkeyttä ja ennen kaikkea nopeita, itsenäisiä sormia, jotta pystyisi täyttämään tempo(ja kappaleen) vaatimukset.Lisäksi klassismin ajan musiikissa ei yleensä käytetä jatkuvaa pedaalia, joten tällä tavoin ei kappaleessa pysty ns. peittämään osaamattomuuttaan(jos näin voisi asian ilmaista). Mikset kokeilisi kappaleen ensimmäistä osaa Adagio sostenuto-attacca?
Chopinin balladi no.1 on vaikea. Ei myöskään Poloneesi op.53 ole helpoimmasta päästä. Itse ehdottaisin Mozartia. Aluksi helpoltakin vaikuttava kappale saattaa olla musiikillisesti yllättävänkin vaikea. Mozartia on kepeytensä, raikkautensa ja nerokkuutensa ansiosta kiva soittaa.
Kiitos vastauksista. Mozart on kieltämättä parasta harjoittelumusiikkia selkeytensä ja suht kohtuullisen teknisen vaikeuden takia. Soittelun aloitin juuri Mozartista, jos alkeisopettelua ei huomioida. Eli Alla Turca jne. Tuollaisestakaan näennäisen helposta kappaleesta ei voi sanoa että "helppo". On sitäkin saanut veivata satoja kertoja, jotta suht tasaisesti saa menemään. ... Oikeastaan, kuitenkin, kun kehittyy, oppiminenkin kehittyy, nopeutuu, ja alkaa huomata, että todella ON mahdollista pikkuhiljaa oppia vaikeampiakin. Pikkuhiljaa voi laajentaa katkelmia osiksi, ja osia sonaattilaajuuteen. Oppiminen todella ruokkii oppimista, minkä huomaaminen on hyvin motivoivaa.
Olen nyt soittanut paljon fantasia-impromptua, ja jotenkin alkaa mennä läpi, osittain melko puhtaastikin. Sinänsä ei ole ihme, kun aloitin sen soittelun joskus v-95 seudussa. Siinä kappaleessahan voi huijata jnkverran juuri pedaalilla, eli peittää virheitään. Ei sinänsä, että se olisi suotavaa.
Olen itseoppinut, eli en ole saanut opetusta keltään. Olen omaksunut sellaisen metodin, että aloitan harjoittelun kappaleen vaikeimmista kohdista (kuten esim nyt Chopin Scherzo b-molli, leggiero-osa), joita jauhan sitten tekniikkaharjoituksina. Sitten kun ne jotenkinmenevät, voi alkaa tapailla laajemmin kappaletta. Onko tällainen hyvä metodi?
Onko muuten näin kypsemmällä iällä (30 ) järkeä/mahdollista hakeutua esim konservatorioon tms. Olen kuullut jostain aikuisryhmistä. ??. Vaikka kai´sitä oppii kun itsekseen "puurtaa"- mutta nauttii :)
Jos musiikki kiinnostaa, niin pyri ihmeessä tunneille! Ei tässä mitään ikärajoja ole =). Itse lopetin juuri opiskelun ja aion ainakin jonkun aikaa soitella vain omaksi ilokseni, jos myöhemmin tulee ikävä niin aina voi jatkaa. Ainakin yksityisellä on tietysti mahdollista ottaa tunteja, lisäksi konservatoriolla on aikuisosasto, sinne hakemisesta en kuitenkaan tiedä tarkemmin.