pulloruokinta ihan alussa

Vastaan ihan vain kahden omani kokemuksella, en ole muuten alan asiantuntija! Ensimmäiseni syntyi normaalisti alateitse ja sain vauvan (miltei nelikiloinen) heti rinnalle ja sitten vierihoitoon perhehuoneeseen. Imetyksen alku oli kuitenkin hankalaa (oma olo oli kipeä ja imettäminenkin rikkoi rinnanpäät, vaikka vauvan imuote oli hyvä), maito nousi hitaasti eikä sitä missään vaiheessa tuntunut olevan ylettömästi. Niinpä jo sairaalassa vauvamme sai pullosta lisää (jopa 40ml kerralla!),koska karjui nälkäisenä. Sitkeästi kuitenkin aina imetin ja annoin sitten vasta pulloa perään. Kotona vei ehkä kolmisen viikkoa ja sain vähitellen pullon kokonaan pois, korvikemääriä asteittain vähentämällä. Se vaati kyllä aikamoista sitkeyttä ja luottamista omaan maidontuloon. Välillä sitten soiteltiin neuvoja neuvolasta yms. Tahtokysymys, ainakin minulla. Mutu-tuntumalla luulen, että maitoa erittyy eri ihmisillä eri määrä, mutta lisäksi vaikuttaa oma usko kykyyn imettää. Join paljon vettä (myös yöllä kaksi isoa mukia vettä) ja yritin rauhoittaa elämän etenkin noiden ekojen viikkojen ajaksi.Mielipiteitä saa tietysti kuulla kaikilta ja erilaisia, mutta parasta tehdä kuten itsestä parhaimmalta tuntuu. Kiinteisiin siirryimme terveydenhoitajan neuvosta jo aavistuksen ennen 4kk:n ikää, sen jälkeen imetin esikoistamme vuoden ja 2 kuukauden ikään saakka.

Toinen lapsemme syntyi yllättäen hätäsektiolla ja joutui muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi keskolaan ja oli täysin pullon varassa ensimmäiset päivänsä, en saanut häntä nähdäkään kuin kymmenisen minuuttia synnytyspäivänä. Siitä huolimatta pääsin alkuun imetyksessä, enkä enää kotona lisämaitoa tarvinnut ja lopulta imetin häntäkin reilun vuoden. Ilmeisesti tässä auttoi se, että olin jo aiemmin imettänyt ja maidontulo käynnistyi "vähemmälläkin". Mutta voin sanoa, että siinä hässäkässä minulle oli tavallaan aivan sama, millä konstilla lasta ruokitaan, kunhan kaikki on muuten kunnossa! Siksi imetyksestä ei kannata tehdä itselleen liian suurta numeroa etukäteen, aina kaikki ei mene kuten suunnitteli ja olet varmasti ihan yhtä hyvä äiti, ruokit lastasi miten tahansa.

Maidon mausta en osaa sanoa muuta kuin että itse muistelen ehkä syöneeni kerran jotakin hyvin maustettua ruokaa, minkä seurauksena esikoiseni ei suostunut syömään rintaa kokonaiseen päivään n. puolivuotiaana - mutta voi olla että syy oli joku muukin? Tuota suklaateoriaa en ole koskaan kuullutkaan.

IMEMINEN ON ELINTÄRKEÄ TAITO PIKKUISELLE!

Ja ei pulloruokinta alkutaipaleella haittaa imetystä myöhäisemmässä vaiheessa lapsen kannalta.

Lähinnä ne ongelmat tulevat kyllä äidin kannalta katsottaviksi, eli äiti ehtyy kun lapsi ei ime. Tai äiti saa rintatulehduksia kun maito pakkaa rintoihin. Tietysti pitää lypsää lypsykoneella, mutta sekään ei aina auta. Kannattaakin pyytää jo valmiiksi antibiotti-resepti jos ihan tosissaan joutuu pitkäksi aikaa vauvastaan eroon.

Oma vauvani syntyi 2 kk ennen aikojaan, ja joutui nenä-maha letkuun kun ei osannut imeä. Kolme viikkoa joutui sitä sairaalassa opettelemaan ja sitten päästiin kotiin. Vaikkapa tietenkin sairaalassa syöttivät pullosta äidinmaidon, ei imetys mitenkään ollut vaikeaa sen jälkeen, vaan sujui vallan mainiosti. Lapsi ei ehtinyt tottua tuttipulloon tai mitään sellaista. Rinta kelpaa vallan mainiosti meidän pikkumiehelle.

Vastasyntyneiden teholla ei kamalasti kysellä äidin toiveita lapsen ruokintatavasta. Hörpyttäminen ei siellä tule kysymykseen, koska silloin on vaikea arvioida, kuinka paljon maitoa todella meni vauvan mahaan asti. En usko, että hörpytystä suositaan muillakaan osastoilla, jos lasta ei ollenkaan imetetä. Hörpytyksessä maitoa valuu aina jonkin verran rinnuksille, varsinkin vastasyntyneellä, koska se ei ole vauvalle luontainen tapa ruokailla.

Minä en saanut imettää kuopustani ensimmäisinä päivinä, koska se väsytti vauvaa liikaa, ja hengittäminen on kuitenkin vauvalle elintärkeää, joten pumppasin maidon ja vein teholle hänen juotavaksi.Yksi päivä meni peräti nenämahaletkun turvin. Kuuden päivän ikäisenä poika pääsi kotiin ja parin päivän jälkeen kotiutumisesta ei enää pullo kelvannut.

Minun 3. vauvani syntyi toukokuussa. Hänelle annettiin laitoksella lisämaitoa pullosta, eikä se haitannut yhtään imetystä.
Kotiin kun tultiin, en vain enää antanut pulloa, vaan imetin lähes kellon ympäri, ja maito lisääntyi nopeasti.
Kannattaa muistaa, että on ihan normaalia imettää muutama eka kk jopa 1-2 tunnin välein, kyllä se siitä sitten tasaantuu.

Mm. suklaa, kahvi ja ruisleipä saattavat aiheuttaa vauvalle ilmavaivoja. Meillä nekin on helpottaneet, ja nyt pystyn taas juomaan kahvia.

voit pyytää ja antaa itsekkin mahdollisen lisämaidon hörpyttämällä. on ihan hyvä imetyksen opettelun kannalta, että alussa vauvaa syötettäisiin mahdollisimman vähän pullosta.
en tiedä miksei vauvaa voisi nostaa heti rinnalle. pitäisi äidin olla todella huonossa kunnossa.

terve vastasyntynyt pärjää oman äidin kolostrum-maidolla ensimmäiset päivät. on normaalia, että vauvan paino laskee 10% syntymäpainosta. 2-3 viikon sisällä vauvan pitäisi saavuttaa syntymäpaino.

ei tarvitse välttää mitään ruoka-aineita kun vasta sitten jos huomaa esim. herneiden, kaalin tai kahvin aiheuttavan ilmavaivoja.
ruoka rajotuksista ja mahavaivoista voi puhua neuvolassa.
en ole kuullut että vauva ei pitäisi äidinmaiosta jonkin ruoka-aineen syömisen takia.

on ihan hyvä kun olet kiinnostunut ja otat selvää imetyksestä ennakkoon koska niin on helpompi valmistautua tulevaan. aina neuvolasta tai sairaalasta ei saa tarpeeksi tukea.

http://www.imetystukilista.net/

http://www.imetys.fi/itu/index.php

Vaikka synnytys meni hyvin ja sain tytön heti syliin, ei maitoa aluksi tullut. Niinpä oli annettava pullosta. Kokeiltiin hörpytystä (suosittelivat sairaalassa) mutta ei jaksanut kunnolla syödä tarpeeksi ja tapa tuntui hankalalta. Muutenkin piti syöttää paljon (usein), koska tytön sokerit oli alhaiset ja valvomista öisin oli tarpeeksi ilman hidasta hörpytystäkin.

Sairaalassa tyttö siis söi tuttipullosta ja noin viikon-kaksi kotona. Kun maidot sitten nousi viikon kuluessa, aloin jättää pulloruokintaa ja korviketta vähemmälle. Parin viikon iästä on tyttö ollut täysimetyksellä.

Nyt tyttö on 6kk ja taito syödä pullosta on unohtunut täysin. Olisi kannattanut ylläpitää taitoa, jotta isäkin olisi päässyt osallistumaan yösyöttöihin ja äidillä olisi ollut välillä mahdollisuus pidempiin vapaisiin, kun yhden imetyksen väli.


Eli kannattaa ehkä välillä tarjota pullosta, kun oikea imuote on löytynyt ja imetys käynnistynyt. Muuten ei kannata imetystä liikaa miettiä. Itse stressasin asiaa laitoksella, tuntui että hoitajat suorastaan painosti kokoajan kokeilemaan ja imettämään, vaikka maitoa ei tullut, vauva vaan nälkäisen tuskaisena yritti hamuta ja imeä tyhjää rintaa. Tianne alkoi ahdistaa ja ssitä vaikeampaa imetys oli.

Kun päästiin kotiin ja saatiin ihan omassa rauhassa opetella, alkoi imetys onnistua. Sitkeästi imetin, vaikka puolen tunnin välein, jos tuntui, ettei maitoa tullut kerralla tarpeeksi. Ei mennyt kauaakaan, kun maitoa alkoi tulla riittävästi ja tyttö ei enää tarvinnut korviketta lisukkeeksi.

Ruoka-aineista mausteet maustaa myös maitoa, joten kovin voimakkaita mausteita kannattaa välttää. Tuo suklaa, kuten omena ja sipuli aiheuttavat ilmavaivoja, joten kovin paukkualtis vauva voi kärsiä, jos niitä syö paljon.

Onnellista loppuodotusta ja iloisia imetyshetkiä.

Minä olen miettinyt samaa asiaa lähinnä siltä kantilta, että menee motivaatio imettää jos lapsi saa sairaalassa tavallista korviketta. Siis kuten varmaan tiedätte, kerta-altistus vieraalle proteiinille riittää allergiariskien lisääntymiseen eikä siinä enää auta vaikka täysimettäisi kuinka kauan sen jälkeen.