Valmistuin maisteriksi It-kuplan aikoihin alalta, joka saneerattiin kaukoitään juuri korkeakouluopintojeni puolivälissä. Työttömyyskortisto häämötti, mutta onnistuinkin työharjoittelun kautta pääsemään työelämään kiinni. Tekevänä ja vastuutakantavana ylenin yrityksen johtotehtäviin. Tulin sittemmin muun hallinnon ohella ulossaneeratuksi ja työttömäksi. Olen hakenut jo melkein sataa työpaikkaa. Vaikka luulin, että minulla on hyvää tarvittaavaa osaamista työelämässä niin luuloksi jäi. Jatkuvasti kuulen, että olen ylikoulutettu ja työtehtäväni ovat olleet sen verran korkealla tasolla etten tule motivoitumaan haettuihin työpaikkoihin. Työpaikat ovat päällikötason paikkoja, muutamat alempiakin. Eli ammattitaito ja kokemukseen perustuva osaaminen ei kelpaa jos kumpaakin on jonkin verran yli vaaditun. Outo tilanne. Työvoimavirkailijat levittelee käsiään ja tarjoavat milloin mitäkin tukiseteliä tai tuettua harjoittelua. Kuka työnantaja edes suhtautuu vakavasti harjoittelua tai myyjän työtä tai vaikka siivoojan työtä hakevaan maisteriin ja entiseen päällikköön.
En kelpaa työmarkkinoille
Akateeminen ja johtotehtävissä
141207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja huudetaan työvoimapulaa. Kummallista. Olen törmännyt samaan ongelmaan usein. Tässä on risti-riita. Todennäköisesti työnantaja ajattelee että henkilö ole vakavissaan hakemassa paikkaa. Tähän suhtautumiseen olen törmännyt. Jos teille ei kelpaa niin menkää itseenne työnantajat!
Niin monta asiaa pistää epäilemään kertomuksen aitoutta... Mikäli olit oikeasti niin hurja uraohjus, että etenit lattiatasolta johtoon asti, niin sinun ei pitäisi olla työtöntä päivää nähnytkään. Missä firmassa johtoa saneerataan ulos? Vai oliko kyseessä joku pikkupulju?
Mitä varten haet päällikkötason paikkoja, jos olet aikaisemmin ollut johtavassa asemassa? Luulisi sinulla olevan työssä karttunutta bisnesnäkemystä vaikka oman firman pystyttämiseen!
No mitäs ihmeellistä tuossa on, kyllä näitä on nähty ihan omin silmin, vai pelottaako pikkukokkaria, että sama saattaa osua omalle kohdalle... ?
No odota, että teille koulussa kerrotaan yritystoiminnan tunneilla esimerkiksi konkurssi. Sitä kysytään kokeissa, luepa hyvin. Sitten on sellaisiaikin asioita kuin toimintojen lakkauttaminen, osastojen lakkauttaminen..
Pomojen pihallepistämisen perusteeksi riittää usein näkemyserot. Tiedän parikin tapausta, että on luvattu puolen vuoden palkka, jos lähdet vapaaehtoisesti. Toinen sai kaveriltaan töitä, ei pomona mutta alaltaan. Toinen lähti kouluttautumaan uudelle alalle.
Tiedän myös tapauksen, että yrityksen itse perustanut pomo on pistetty pihalle. Tämä perusti kyllä uuden yrityksen, koska hänellä oli sellaista erittäin tärkeää rerussia kuin PÄÄOMA. Se on kuule pikkuinen osaamistakin tärkeämpi monella alalla. Ei ne tuet tai pankkilainat tule pyytämällä, vaan lainoihin pitää olla vakuuksia eikä mitään tukea maksetaan etukäteen, vaan vasta toteutuneen toiminnan perusteella. Mutta opit nämä asiat sitten, kun teille siellä amk:ssa opetetaan yritystoimintaa. Sitä taitaa olla joka linjalla.
Sinulla pikkuinen on vielä paljon opittavaa tästä todellisesta maailmasta, tervetuloa alas sieltä utopistista pilvilinnoista. Mutta ei se mitään, olemme mekin olleet joskus nuoria ja nauramme omalle mustavalkoisuudellemme ja kaikentietävyydelle. Viisaushan on sitä, että tietää miten paljon ei tiedä.
Olin keskitason koulutuksella edennyt vuosien varrella edellisessä kansainvälisessä konsernissa melko korkeaan asemaan.Vastasin useamman maan toiminnoista/myynnistä.Palkkakin oli viimeisinä 4 vuotena 80-95 k euroa vuodessa.Uudellen organisoinnit ja saneeraukset oli jatkuvasti.Johtajia ja meitä päälliköitä lensi samaa tahtia ulos kun uusia tuli tilalle.Kaikilla oli kovat paineet kvarttaalitulosten saavuttamiseksi. Muutama vuosi sitten kun tuli perheenlisäystä päätin että vaihdan työpaikkaa ennenkuin terveys pettää tai tulee minun vuoroni lentää pihalle.
Hain myynti/tuotepäällikön paikkoja monestakin yrityksestä. Koin jatkuvasti sen saman että työnantajat epäilivät että en oikeasti voinnut olla kiinnostunut heidän työpaikastaan kun olin ollut niin vaativissa tehtävissä aikaisemmin.Tulisin kuullemma kuitenkin heti hakemaan parempaa paikkaa.Ei auttanut vakuuttelut että oli todellakin kiinnostunut.Palkankin jotkut tarkistivat verottajalta ennen haastatteluja ja sanoivat sitten suoraan että et voi olla kiinnostunt 40-50,000 euron vuosiansioista minkä he voisivat tarjota.Ei auttanut vakuutteluni taaskaan.
Keväällä saneerattiin sitten pohjois-euroopan toimintoja ja kenkää tuli. Tosin minun kohdallani tapahtui niin että heti otti eräs yritys yhteyttä johon olin pyrkinyt edellisenä vuotena ja työttömys loppui 2 päivän jälkeen.Tosin puolet pienemmällä palkalla.
Kerro tarkemmin miltä alalta? Siis IT-alalta tod.näk. mutta IT on aika laaja käsite.
Aivan samoja kokemuksia on minulla. Enkä ole yksin, tunnen kymmeniä ihmisiä jotka ei kelpaa töihin.
- syytä ei ole keksitty.
- mutta ei myöskään ole töitä tarjolla
- "työvoimapula" on pula halvoista puolalaisista hitsareista ja remonttimehistä !
( ne pakataan välitääjän kautta toistaiseksi ...)
-oikeita töitä ei ole tarjolla
Ei kelpaa akateeminen päällikkö työnantajille, vaikka kokemusta alalta on parikymmentä vuotta erilaisista tehtävistä.
En ole akateeminen mutta kuitenkin tekniikan alalta opistotason käynyt.
Tehnyt töitä it-alalla. Edellisistä potkuista on jo vuosia aikaa ja olen kiertänyt harjoittelupaikoissa ja työvoimakoulutuksessa. Työpaikkoja olen hakenut aktiivisesti, soitellut, mailannut, lähetellyt cV:tä, tarjonnuta palkkatukiseteliä mutta ei sekään kelpaa vaikka saisivat työntekijän lähes ilmaiseksi.
Nyt olen sitten työnhakukurssilla ja aloitan uuden hakurumban samoihin firmoihin, joihin en ole päässyt aiemminkaan, en harjoitteluun enkä tukityöhön.
Eli kait se on kuntouttava työtoiminta edessä seuraavat kaksi vuotta. Töihin tuskinpääsen koskan kun ikääkin on jo paljon.
Minäkin olen ollut työvoimakoulutuksissa. Esimerkiksi atk-kurssilla oli henkilö, joka oli ollut 15 vuotta ostopäällikkönä. Hän työllistyi kurssin jälkeen tukipaikkaansa erääseen projektiin, mutta ei vakituisesti.
Toisella kurssilla oli myös reilu 50-vuotias, en muista mikä päällikkö oli ollut, mutta jotain teknistä alaa ja firman tiedän, sitä en viitsi kertoa. Hän sai yllättäen suhteilla kesken kurssin töitä, vakituisia. Palkka himpun päälle 2000. Puhui, että eihän se ole kuin vajaa puolet edellisestä, mutta alan töitä kuitenkin ja parempi kuin päiväraha sekä eläkettä odotellessa hyvä olla työssä. Tämä 50 v:n työllistyminen on mielestäni sellainen positiivinen tarina.
Minulla on aivan sama kohtalo, lisäristinä vielä se, että olen opiskellut jopa FT-tutkintoon asti.
Vajaat 3 vuotta jo mennyt työttömänä, eikä oikein enää usko riitä kotimaassa työllistymiseen. Työvoimatoimistossa vain pyörittelevät silmiä ja voivottelevat todellisuutta.
Suunnitelmissa on heti kun koulut loppuvat ja lapsemme saa lukion käytyä ulkomaille muutto.
Ehkä sieltä löytyy töitä kun täällä ei kelpaa edes sinne siivousfirmaan! Ilmaiseksi vaan Suomi lahjoittaa koulutettua väkeään, aika lyhytnäköistä politiikkaa.
-ei ulkomailla ole ole tarvetta esim kasvatustieteen tohtorille.... eihän sellaista "tiedettä" edes ole olemassa, kuin kasvatustiede....
--taisi olla suomi ja ddr, misää "kasvatustiede" keksittiin.
--moni kalliisti koulutettu suomalainen tekee hanttihommia ulkomailla. Täysin luku- ja kirjoitustaidottomien kanssa.
Ja ilkeää tehdä niin, ulkomailla, hukkuu joukkoon.
Suomessa ei ole tohtorin arvolla myöskään vetoa.Työttöminä ja suojatöissä pölyttymässä eri yliopistoissa piileksii ne tohtorit.
Koulutusmäärät on liian suuria - siksi ei ole tarvetta.
Oletko harkinnut opettajan töitä. Monissa oppilaitoksissa arvostetaan (ja jopa vaaditaan) tohtorin tutkintoa. Sen lisäksi pitää toki olla myös käytännön kokemusta alalta.
Kyllä se vaan on niin, että kun korkeasti koulutettu kerran luiskahtaa kunnolla työuraltaan (mistä tahansa syystä), niin vaikea on enää päästä työelämään takaisin. Siis Suomessa. Muuallahan tilanne on usein aivan toinen.
MOL.fi sivujen CV-nettiin ilmoituksen.
Pariin ensimmäiseen viikkoon ei tapahtunut mitään. Tähän mennessä olen saanut kuusi työpaikkatarjousta.
CV-nettiin laitoin haun, kun kyllästyin odottamaan hakemieni työpaikka ilmoitusten "Kiitos mielenkiinnostanne yritystä kohtaan. Tällä kertaa valintamme ei kohdistunut teihin" -fraaseihin.