Pane lihat veteen kiehumaan. Kuori pintaan muodostuva vaahto ja lisää pippurit ja suola. Keitä kunnes liha on kypsää (1-1,5 tuntiin). Ota liha liemestä pois ja lisää liemeen kuoritut ja lohkotut kasvikset. Paloittele liha ja pane takaisin keittoon. Keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Tarkista maku ja tarjoa lämpimänä
Olen nälkäinen poikamies ja kysyn miksi liha keitetään tuntikaupalla kokonaisena eikä paloina.
Olen nälkäinen poikamies ja kysyn miksi liha keitetään tuntikaupalla kokonaisena eikä paloina.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kun lihaa keitetään riittävän kauan niin saadaan keiton liemeen enemmän makua ja samalla liha on miellyttävämpi syödä pehmeänä. Pikalihakeitto valitettavasti on aika mautonta ja lihapalat saattavat muistuttaa purukumia.
Lihakeittoa valmistettaessa tulee muistaa, että lihakimpale laitetaan aina kylmään veteen ja sitten liedelle. Keittäessäni itse lihakeittoa keitän lihaa ja luita 3-4 tuntia. Kulinaristilla ei ole oikotietä onneen.
Ei nyt ollut aivan oikea. Lihakeiton lihan kimpaleena keittäminen juontaa juurensa menneisyyteen, jolloin kauppa ei tarjonnut veitsenkäsittelytaidottomille paloiteltua kuutiolihaa. Soppalihaa ostettiin palana, johon hyvään soppalihan palaan usein liittyi pala ydinluuta, joka on makuluunakin tunnettu. Jokaiselle kaiketi on selvää, että luut irtoavat helpommin kypsästä lihasta, kuin raaasta. Jos makuluu laitetaan keittoon erillisenä, ei ole mitään estettä lihojen keittämiselle valmiina kuutioinakin. Vielä makoisampaa keitosta saadaan, jos lihakuutiot ruskistaa ennen keittämistä, myös luun voi ruskistaa. Sitten lihat ja luu laitetaan kylmään veteen ja jatketaan , kuten Mattila kertoo. Tosin hänen mainitsemansa keittoaika tuntuu melko ylimitoitetulta ja jotkut lihalaadut hajoavat jo siinä ajassa. Kunhan liha on mureaa, se riittänee. Sitten lisätään juurekset ja perunan lohkot, keitto viimeistellään tarjolle vietäessä persiljasilpulla. Vielä makuluusta, sen tulee olla
pala sellaisesta kohdasta, jossa on luuydintä mukana, muuten sillä ei ole juurikaan merkitystä.
Tarkemmin ajateltuna tuo keittoajan pituus juontaa juurensa entisestä Neuvostoliitosta jolloin sain oppia keittotaitoa Leningradissa. Silloin keittoliha ei ollut niin hyvälaatuista että lyhyempi aika olisi riittänyt. Riittävä keittoaika takasi sen että erilaiset jänteet saatiin poistettua ja liha oli niin mureaa että sitä pystyi sormin käsittelemään.
Kannattaa kuitenkin korostaa keittoajan merkitystä maun saamiseksi liemeen. Jos yrittää tehdä pikaruokaa niin, että paloittelee lihan mahdollisimman pieniksi paloiksi niin liemen maku kärsii vaikka liha olisikin jo syötävissä.
Enpä usko sen neukkulehmän olleen sen sitkeämpää, kuin meidän kantturammekaan. Kyllä minä värkkäsin ohranoille ja muullekin henkilökunnalle lihasoppaa veli venäläisen mansikistakin, vieläpä samassa kaupungissakin, tosin nimi oli jo muutettu takaisin Pietariksi. Kyllä se liha kypsyi samassa ajassa kuin suomilehmäkin. Keittolihaksi kun nyt kaikenkaikkiaankin valitaan se hieman heikompi ruhonosa, vain snobbalijat luulevat parhaan sopan syntyvän filetavarasta tai paistista. Tärkein maun antaja keittoon on kuitenkin tuo mainittu makuluu, sillä ilman sitä soppa on kuin purjevene ilman mastoa. Olemmeko samalla aaltopituudella Kari?
samalla aaltopituudella mutta kyllä tuo anoppi ja muu suku keittivät liha- ja borssikeiton lientä sen 3-4 tuntia että varmasti maku irtosi liemeen lihasta ja luista. Kyllä se makuluu tai luut on tärkein maun antaja ja eihän sitä parhaita ruhonosia keittoon valita sillä olisihan se kardinaalimunaus laittaa keittoon sisäfilettä tai edes ulko.
Ei hyväksy lihasoppaansa muita kuin parasta argentiinalaista sisäfilettä, et sillei hei. Landepaukut säheltää soppansa jostain kylkipaloista, et sillei hei. Teppo tietää parhaat palat ja sen vuoksi vain paras on kyllin hyvää Tepolle. Teppo keittää kokonaisia fileitä ainakin auringon noususta
auringon laskuun, et sillei hei. Teppo on kulinaristien kruunamaton kunkku ja siksi Teppo maustaa sopan kuminalla ja sinapin siemenillä. Makuluille Teppo antaa pitkät, sillä Tepon soppa on loistavaa, kun siihen heitetään purkillinen smetanaa, et sillei hei. Eikä stadin kundi unohda
ryydittää soppaansa kilolla voita ja sit dillii pitää löytyy Tepon sopasta. Perunat stadin kovin kundi keittää kuorineen ja sipulit kans. Tepon keittoo söis varmaan vanha kokkikin, mutta Teppo ei haluu tarjoo, ku se on liika hyvää muille kun stadin parhaalle inhovaattorille. Suvereenisti huippuruokaa tekee vain Teppo, et sillei hei.
Kyllä paras lihakeitto tulee kun keittää kokonaista lihaa ja kuutioi sen vasta kypsänä(pitkä keittoaika antaa hyvän maun liemeen jolloin liemikuutioita ei tarvitse käyttää). Luita pitää toki olla mukana, mutta niitä myydään nykyään erikseen. Jos käyttää pienempiä lihapaloja niin luita pitää keittää hyvän tovin ennenkuin ne pienet lihapalat lisätään keittoon. Miten kuvittelet saavasi liemeen hyvän maun jos keität luita yhtä kauan kuin lihakuutioita? Luusi menevät ihan hukkaan. Kerrohan vielä että miten ruskistat luut?
Luiden ruskistaminen on ilmeisesti hieman vierasta perheenemännille, mutta ammattilaiset tietävät, että
luut ruskistuvat varsin mukavasti uunissa. Jokaisen kokin takaraivoon on taottu sky liemen valmistus.
Samalla voi ruskistaa myös lihanpalat, tai isommatkin köntit. On erinomaisen huhupuhetta, että isosta köntistä irtoaa enemmän makua kuin vastaavasta määrästä pienempiä kuutioita. Jos lihaa on sama määrä grammoina, ei se isona palana sisällä yhtään enemmän makua kuin grammamääräisesti sama määrä pienittynä, sanoohan sen jo järkikin. Kyllä hyvä lihakauppa myy myös luista keittolihaa, vielä nykyäänkin. Kysykää etuselkää tai lapaa.
Että tapanani on keittää luita keitossa niin kauan, että ydin sulaa luun sisältä, jolloin se on luovuttanut kaiken makunsa liemeen, turhaa liotella sitä pitempään, eisiitä sen enempää irtoa makua eikä juuri muutakaan. Joskus lisäsimme myös palasia jänteestä, mutta tahtovat olla kiven alla. Maun antajana varsin mainio, ei tosin tarkoitettu syötäväksi.
No mites sinä keität pienet lihakuutiot samassa ajassa kuin luut niin että ne ytimet luista sulaa? Miksei voisi samalla keitellä sen isomman lihapalan ja kuutioida sen kypsänä? Isommasta kypsästä lihapalasta ne jänteetkin voi helposti perata, pienistä kuutioista ei.
oletko kauankin ollut päästäsi vähän sillai hei hei ? ?
se sille mitään voi jos isä ja äiti eivät ole voineet sille antaa enempää silloin herkkänä hetkenä.Että sillä lailla hei,TEPON PUOLESTA.
Syö ruisvoileipä keiton kypsymistä odotellessasi.
Kokeile joskus keittää isompaa lihapalaa luiden kanssa vähän kauemman aikaa niin huomaat eron.
yli neljänkymmenen vuoden työrupeamassa ole tullut keitellyksi jokunenkin lihakeitto, joten luulisin tietäväni mistä kirjoitan, katsos, ei ravintolaväkikään syö aina fileruokia, vaan enimmäkseen ihan tavallisia kotiruokia. Kokin tehtäviin kuuluu myös henkilökunnan ruoan valmistus,
joten eiköhän noita soppiakin ole keitelty jos isosta ja pienestäkin lihasta.
Oletko myös huomannut että harvempi ihminen kertoo lempiruokansa olevan lihakeitto? Eihän se voi ollakaan jos siihen suhtautuu niin kuin sinä siihen suhtaudut.
Eipä ole soppani vielä syömättä jääneet. Tee sinä tavallasi, niin minä jatkan tavallani. Minulle on samantekevää ovatko lihat isoja vai pieniä. Maku se on joka ratkaisee, siitä ei ole koskaan moitteita tullut, mutta miten lie itselläsi. Teehän ensin soppasi muutamalle sadalle ehkä tuhannelle ihmiselle
ja kerro sitten mikä on suhtautumisesi lihasoppaan. Ei se ole sen kummempi ruoka kuin muutkaan, huolella tehtynä kaikki ruoka on hyvää. Rakkaus ruokaan ei tarkoita Saarioisten einesten suosimista. Turha jankkaaminen on hedelmätöntä, eikö vain. Kotikokin ja alan ammattilaisen näkemyserot saattavat joskus olla pienestä kiinni.
Mistäs sinä tuon Saarioisten einesten suosimisen kehitit? Mistäs tiedät senkään että kuinka monelle olen lihakeittoa tehnyt tai kuinka monta vuotta olen kokkina työskennellyt? "Syömättä ei ole jäänyt" on ihan hyvää palautetta kokille, mutta "Tämä on parasta lihakeittoa, mitä koskaan olen syönyt ja milloin teet sitä taas?" on paljon parempi.
Jos lihasoppasi on bravuurisi.
Kovin kohteliaita ruokavieraita.
sellaanen että laitetahan maamukulat ja rehut kattilahan sitten kun ne ovat kypsiä vedetähän uuninpankolla ollut lihanpala liemestä läpi ja nostetahan takasin pankolle kuvamahan.
Sun tarvittoo ensteeks opetella oikia murre, jotta saat ittes uskottavammaks, sovithanko niin.
Hölmönä haluisin kysyä että onko kaupassa myytävä naudan ydinluu koirille, kelpaava myös ihmisravinnoksi ja siis keittoon laitettava. Kaupoissa pyörin ja kolmesta ensimmäisestä ei löytynyt ydiluista kokolihaa. Vikassa kaupassa myyjä ohjasi eläinruokien kylmäaltaalle. Ei siinä pakkauksessa mitään vain eläimille lukenu, mut jäi epäilyttämään. Samanlaisesti oli pakattu kuin jauhelihatkin ihmisille (2 kpl luuydin paloja)
Hei, täss on deppo moi!
pane vesi kiehumaan ja laita sinne joku eläin. syö se.