Olen elänyt kolme vuotta suhteessa narsistisen ihmisen kanssa( myös miehen eräät muut läheiset tietävät hänen "taipumuksestaan"). Itsetuntoni on laskenut nollaan. Mies osaa olla aivan mahtava mutta myös todella kammottava. Hän käyttäytyy minua kohtaan rakastavasti, mutta kuitenkin yleensä vain silloin kuin se hänelle sopii ja kun käyttäydyn hänen tarpeidensa mukaisesti. Mies ei ole tavannut yhtään sukulaistani tai ystävääni, eikä yleensä ole liiemmin kiinnostunut minun elämästäni. Mies soittaa aina vain silloin, kun hän haluaa nähdä minut, ja yleensä tällöin minun on tottakai oltava kotona häntä odottamassa. Muuten en ole lainkaan selvillä hänen elämästään.. jos jotain kysyn, vastaus on usein ympäripyöreä. Mies on pettänyt minua, mutta vierittänyt syyn osittain minun niskoilleni ja kieltänyt tehneensä mitään väärää. Samoin jokaisessa riitatilanteessa hän on aina syyttelyllä ja selittelyllä raivannut tiensä marttyyrin rooliin. Välillä hän tuntuu ikään kuin tajuavan kohtelevansa minua huonosti ja tällöin kerää minulta sympatiapisteet itkemällä ja vannomalla rakkauttaan. Tällä hetkellä tilanne on mennyt siihen, että odotan auliisti kotona, koska herra sattuu seuraani kaipaamaan. Hän on myös moneen otteeseen todennut, ettei halua kanssani mitään vakavaa..En enää saa unta öisin.Olen kadottanut itseni aivan täysin, koska jostain syystä rakastan ja kaipaan häntä jatkuvasti, enkä löydä mitään ulospääsyä tilanteesta. Tajuan, että minun pitäisi juosta ja lujaa, mutta miksi aina palaan hänen petolliseen syliinsä ja hetken onnen jälkeen itken päiviä??? Mikä auttaisi?? Aika? terapia? En vain enää tiedä, miten saan revittyä itseni irti, ei ole voimia. Onko minusta narsistin uhrina tullut yhtä sairas, kuin hän itse on??
Miten pääsen eroon narsistista?
Toivoton suru
71255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ikävää luettavaa tuo sinun kertomasi. Ei kukaan mielestäni ansaitse tuollaista käytöstä tai kohtelua omakseen. Vaikea myös uskoa että kyseessä olisi pelkkä kriisikään suhteessa.
Kuitenkin haluan muistuttaa sinua siitä, että narsistisen persoonallisuushäiriön diagnonsointi on asia, joka ei ole kovinkaan helpo edes alan ammattilaisille, joille sen toteaminen vaatii paljon aikaa ja kartoitusta sekä ammattitaitoa. Tuntuu välillä että koko narsisti-sanasta on tullut joku muoti-ilmiö, jota viljellään lähes huvin vuoksi silloin kun halutaan kuvailla puolison ikäviä piirteitä.
Uskoisin, että kannattaisi suhtautua tilanteeseen siten, että puolisollasi on narsistisia piirteitä eikä suinkaan maallikkona leimata häntä edes omassa mielessä narsistiksi. Se, kuten todettu, ei ole kovin yksinkertaista tehdä tieteellisestä näkökulmasta ammattilaisillekaan...
Jaksamista sinulle!!
auttavan ihmistä,joka on täysin maassa ja onneton?
No ei sitä ainakaan auta jos alkaa täällä vahvistamaan sen harhoja.
Kirjeesi herätti tuttuja tuntemuksia, vaikka oletkin nainen, seurustelusuhteessa ja eroa harkitseva, mitä minä en ollut. Oma 13 vuoden avioliittoni narsistin kanssa loppui siihen, kun hän oli saanut kaiken minulta, mitä hän oli halunnutkin ja hän toisen itsekkään oman edun tavoittelijan kanssa päätteli, että yhteiskunta auttaa hänen hyvien sadunkerojan lahjojen avulla ottamaan kaiken vain hänelle itselleen. Minä en yllättäen saatuani rakastuneen silmäni auki suostunutkaan antamaan neljää lastani, taloamme ja muuta elämisen edellytystä hänelle ilman oikeuden hakemista. Hänen kertomuksensa on uponnut suureen osaan yhteiskunnan tukiverkkoa, joka on viritetty kaltoinkohdeltujen äitien auttamiseen. Ainoa instanssi, jossa olen saanut ymmärtämystä lasten edulle ja oikeudelle olla isa on kaupungin perusturvakeskus. Olen ollut kolmessa oikeuden istunnossa, joista kaksi on käännetty valheilla minun tappioksi, viimeisestä ei ole vielä tullut päätöstä. Siitä riippuu lasteni turvallinen tulevaisuus. Entinen vaimo ei koko aikana ole edes tajunnut ajavansa pelkästään omaa henkilökohtaista etua, hän ei pysty todellakaan ottamaan toisia huomioon pienimmässäkään määrin eikä tee eroa toden ja väärän välillä.
Jotta sinun tilanne ei kehittyisi niin pitkälle ja vaikeaksi kuin minun, kehotan sinun pyytävän miehesi pariterapiaan, jossa ongelmia voidaan ratkoa. Jos hän ei näe ongelmia muuta kuin muissa ihmisissä eikä halua niitä ratkoa, se voi olla vika hänen luonteessa, joka ei ainakaan ilman hänen haluaan ole korjattavissa. Jos hän ei ole halukas ongelmista keskustelemaan, älä pilaa elämääsi yhtään kauempaa tälläisen ihmisen kanssa. Valitettavasti hän löytää uuden hyväksikäytettävän, mutta se ei ole enää sinun ongelmasi, kun olet tehnyt eropäätöksen. Vasta yhteiset lapset sitovat parin loppuelämäkseen yhteen jollain tasolla. Päätä sinä elämästäsi äläkä suostu hyväksikäytetyn rooliin. Narsisti pystyy aina kääntämään asetelman toisin päin ja niin kuin sanoit, luulet loputlta huonon olosi johtuvan omista virheistäsi. Puolueeton selvittelijä antaa asioille perspektiiviä.
Kiitos vastauksestasi "Myös narsistin hyväksikäytetty"
vertaistukea täältä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
t. Kahden narsistin kanssa kärsinyt eikä koskaan enää!!
Oma lyhyt neuvoni on: juokse, pakene, häviä. Älä yritä keskustella, sopia, puhua...
Tein itse kaikki virheet; yritin, jaksoin, annoin anteeksi, yritin ymmärtää, kaikki vika oli minussa ja olin maan matostakin huonompi ihminen puoliso taas "ainoa toivoni ja tukeni, ainoa ihminen joka minua rakastaa", itsetuntoa en enää tuntenut edes sanana...
minulla on myös avoliitto narsistin kanssa. eikä tätä tai aikaa mitä nyt koen olisi uskonut ikinä tulevan..sitä miten voimat ovat lähteneet, ja antanut periksi...tuo mitä sinäkin kirjoitit "olla valmiina kotona häntä varten, kun hän halua" monen monen kerran syyllistämisen jälkeen,lyönin,valehtelun, keskustelujen missä ei ole mitään tolkkua johdosta tähän on sitten tultu kun ei enää jaksa. Ja järki sanoo juokse, mutta kun voimat lähtee tuntuu että se ainut turvallinen paikka on koti kaikesta huolimatta!Ja mihkä ihminen lähtee kun tuntuu ettei tunne enää itseäänkään!!en toivoisi vihollisellenikään tälläistä ilkeyttä koettavaksi!!Ei kokemusta omaavat on helppo sanoa ja väsyä että miks ett lähde!? mutta toisaalta olisin varmaan ajatellut samoin ennen tätä omaa 4 puol vuotista suhdetta!voimia, aurinkoa sinulle ja kaikille sitä tarvitseville..