Tässä keskusteluja eri puolilla seuranneena, tällä Keminkin palstalla, pistää silmään se, että nyt on pantu opettajat, sairaanhoitajat, siivoojat ym. nahinoimaan keskenään, kuka ansaitsee palkankorotuksen, kuka korkeimman sellaisen ja kenen työ on raskasta/vaativaa/kuormittavaa/likaisinta/ ja mitä tahansa muuta. Herrojen suunnitelma etenee juuri kuin käsikirjoituksen mukaan, kun pienipalkkaiset ja peruskateelliset riitelevät keskenään, ei mitään tulosta synny ja silläaikaa herrat nostelevat omia palkkojaan ja osinkojaan muualla. Eräänlainen hajoita ja hallitse -syndrooma. Kun ihan rehellisesti voimme kai yhteisestä suusta todeta, että kenen tahansa opettajan, hoitajan, lastentarhanopettajan, kirjastotyöntekijän, siivoojan työ on totisesti vaativaa, raskasta, opiskeluun panostavaa, kukin omalla tavallaan. Täällä on opettajien työtä irvailtu, lyhyttä työpäivää ja pitkiä kesälomia; oikeasti, kun katsoo näitä nykypäivän kersoja, ei luulisi opettajienkaan työssä olevan mitään kadehdittavaa. Ja työpäivä pääsääntöisesti jatkuu kotona; kokeiden tarkistus, työpäivän valmistelut jne. Sama homma hoitjilla; raskas vuorotyö, yksinkin päivystämistä sairaiden, sekoilevien, päihteitä käyttävien kanssa, vääntämistä omaisten kanssa, tarkkuutta, empatiaa, ajan tasalla pysymistä jne.
Kaikki vaan nyt samaan hiileen puhaltamaan!
Kaikki vaan nyt samaan hiileen puhaltamaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän minä kiitän opettajaa siitä, että painaa matematiikkaa tyhmään päähäni, että pärjään myöhemmin lääkelaskennassa!!!
Kyllähän meidän pitää puhaltaa yhteen hiileen, mutta pelottaa se ilmiö, kuinka hoitoalaa painetaan alas, ja kaikista kovimmassa testissä ovat juuri sairaanhoitajat, kun heidän palkkaansa ei voi enempää nostaa, ja kuitenkin he pelastavat taidoillaan monen terveenkin terveyden. Minusta sairaanhoitajan kokemus kestää monen akateemisesti koulutetetun vertailun!!!
Kyllä kai työn tekeminen ja sillä eläminen on aiheena vielä Kemissäkin. Onneksi.