Elämme uusperheen elämää nyt kolmatta vuotta, olemme ostaneet oman asunnon ja olemme kihloissa. Perheeseemme kuuluu meidän lisäksemme minun kaksi lastani ja mieheni poika, lisäksi joka toinen viikonloppu mieheni kaksi tytärtä. Arki sujuu kivasta, rakastamme toisiamme.
Oman exäni kanssa asiat sujuvat tosi hyvin ja luonnikkaasti ilman ongelmia.
Mutta mieheni exä...Heidän erostaan on nelisen vuotta, ex-puoliso rakastui toiseen mieheen ja halusi eron. Elämä uuden rakkaan kanssa ei sujunutkaan ja sen jälkeen on ollut jo useampi mies ja heidän kanssaan sama juttu.
Melkein koko ajan exä on kerjännyt miestäni takaisin. Mieheni on sanonut joka kerran erittäin selvästi ettei aio tulla takaisin, on onnellinen kanssani ja rakastaa minua. Jatkuvasti tulee viestejä että uusperheet eivät tule koskaan onnistumaan, mieheni ei tule olemaan onnellinen ilman häntä ja et rakasta sitä naista, olet elämäni rakkaus jne. jne. Mieheni ei enää aina vastaa näihin viesteihin. Viime kesänä oli mieheni tyttären rippijuhlat, en tietenkään ollut tervetullut.
Lisäksi ulkopuolelta soppaa hämmentää anoppi. Alkuun tulimme toimeen ja hän on sanonutkin, että hän otti minut hyvin vastaan, muttei ollut sisimmässään valmis. Kuulin, että hän on sanonut tarvitsevansa aikaa. Pojan ero on ottanut koville ja hän ei noin vain voi hyväksyä uusia ihmisiä Hän ei hyväksy lapsiani. On sanonut miehelleni, että vain sillä on merkitystä, että on samaa verta ja lihaa. En enää suostu lähtemään mieheni vanhempien luokse lastemme kanssa, sillä olen pahoittanut mieleni niin monta kertaa. Mm. kerran äitienpäivänä erehdyin lähtemään anoppilaan, valokuvia otettaessa, en saanut lasteni kanssa tulla yhteiskuvaan. Joulukortti tulee miehelleni erikseen ja minulle&lapsilleni erikseen. Kesällä hän sanoi minulle suoraan, ettei hyväksy meidän olevan poikansa perhettä. Ja että minä lapsineni en kuulu heidän perheeseensä. Niinpä mieheni käy kotonaan omien lastensa kanssa. Taasen mieheni isä on kohdellut minua ja lapsiani aina positiivisesti ja tasavertaisina. Joulut, juhannukset ym. juhlat tosi hankalia, sillä anoppi iski minulle nyrkkiä pöytään että hän poikansa ja lapsenpalsensa viettävät heillä em. juhlat. Ensi kesänä tulossa poikiemme rippijuhlat, hirvittää jo etukäteen...exä ja anoppi samaan aikaan.
Mieheni yrittää taiteilla tässä kolmen naisen välillä, tukee kyllä minua ja lohduttaa sanoen, että se on pääasia että meillä keskenämme menee hyvin, tulkoon ulkopuolelta mitä tahansa niskaan. Näinhän se on, mutta välillä tilanne tuntuu raskaalta ja surulliselta. Tiedän kyllä sen, että uusperheen elämä ei aina ole niin yksinkertaista, toivottavasti tässä auttaa asiaan aika. Hyvää syksyn jatkoa ja voimia kaikille uusiperheille!
Oman exäni kanssa asiat sujuvat tosi hyvin ja luonnikkaasti ilman ongelmia.
Mutta mieheni exä...Heidän erostaan on nelisen vuotta, ex-puoliso rakastui toiseen mieheen ja halusi eron. Elämä uuden rakkaan kanssa ei sujunutkaan ja sen jälkeen on ollut jo useampi mies ja heidän kanssaan sama juttu.
Melkein koko ajan exä on kerjännyt miestäni takaisin. Mieheni on sanonut joka kerran erittäin selvästi ettei aio tulla takaisin, on onnellinen kanssani ja rakastaa minua. Jatkuvasti tulee viestejä että uusperheet eivät tule koskaan onnistumaan, mieheni ei tule olemaan onnellinen ilman häntä ja et rakasta sitä naista, olet elämäni rakkaus jne. jne. Mieheni ei enää aina vastaa näihin viesteihin. Viime kesänä oli mieheni tyttären rippijuhlat, en tietenkään ollut tervetullut.
Lisäksi ulkopuolelta soppaa hämmentää anoppi. Alkuun tulimme toimeen ja hän on sanonutkin, että hän otti minut hyvin vastaan, muttei ollut sisimmässään valmis. Kuulin, että hän on sanonut tarvitsevansa aikaa. Pojan ero on ottanut koville ja hän ei noin vain voi hyväksyä uusia ihmisiä Hän ei hyväksy lapsiani. On sanonut miehelleni, että vain sillä on merkitystä, että on samaa verta ja lihaa. En enää suostu lähtemään mieheni vanhempien luokse lastemme kanssa, sillä olen pahoittanut mieleni niin monta kertaa. Mm. kerran äitienpäivänä erehdyin lähtemään anoppilaan, valokuvia otettaessa, en saanut lasteni kanssa tulla yhteiskuvaan. Joulukortti tulee miehelleni erikseen ja minulle&lapsilleni erikseen. Kesällä hän sanoi minulle suoraan, ettei hyväksy meidän olevan poikansa perhettä. Ja että minä lapsineni en kuulu heidän perheeseensä. Niinpä mieheni käy kotonaan omien lastensa kanssa. Taasen mieheni isä on kohdellut minua ja lapsiani aina positiivisesti ja tasavertaisina. Joulut, juhannukset ym. juhlat tosi hankalia, sillä anoppi iski minulle nyrkkiä pöytään että hän poikansa ja lapsenpalsensa viettävät heillä em. juhlat. Ensi kesänä tulossa poikiemme rippijuhlat, hirvittää jo etukäteen...exä ja anoppi samaan aikaan.
Mieheni yrittää taiteilla tässä kolmen naisen välillä, tukee kyllä minua ja lohduttaa sanoen, että se on pääasia että meillä keskenämme menee hyvin, tulkoon ulkopuolelta mitä tahansa niskaan. Näinhän se on, mutta välillä tilanne tuntuu raskaalta ja surulliselta. Tiedän kyllä sen, että uusperheen elämä ei aina ole niin yksinkertaista, toivottavasti tässä auttaa asiaan aika. Hyvää syksyn jatkoa ja voimia kaikille uusiperheille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoitat:
sinun lapset
miehesi poika
miehesi kaksi tytärtä
"En enää suostu lähtemään mieheni vanhempien luokse lastemme kanssa"
"Joulukortti tulee miehelleni erikseen ja minulle&lapsilleni erikseen".
"Ensi kesänä tulossa poikiemme rippijuhlat, hirvittää jo etukäteen...exä ja anoppi samaan aikaan".
Jos ensin selvität vähän paremmin että kellä nyt on lapsia kenen kanssa ja ketkä kuuluu mihinkin perheeseen ja onko teillä siis yhteisiä lapsia (?) niin voisi yrittää ymmärtää paremmin.
Alussahan mainitsin että minulla on kaksi lasta ja miehelleni yksi poika (joka asuu meillä) ja kaksi tytärtä (asuvat äidillään ja ovat meillä joka toinen viikonloppu. Meillä ei ole yhteisiä lapsia.
sulla ole sitten mitään tekoa sen anopin kanssa jos sulla ei ole yhteisiä lapsia sen miehen kanssa! Anna anopin kiukutella! JA miksi sen exän ja sen anopin pyydät OMIEN lastesi rippijuhlille, en mä ainakaan pyytäisi.
Anna niitten olla äläkä tunge itseäsi sinne kun ei kerran tykätä!
Lue uudelleen ajatuksella, niin selviää. Ei ollut täällä ainakaan vaikeuksia.
Kuulostaapas tutulta.Ei ole miehelläsikään helppoa.Kannattaa keskustella asiat selviksi jos vain voi ja kysyä mitä kukakin haluaa.
Pari asiaa pisti silmääni lukiessani teksiästi. Toivottavasti auttaa jollain tapaa:
1) On anoppisi asia, millaisen suhteen luo sinuun ja lapsiisi. Olkoon anoppisi häviö, jos ei halua ottaa teitä mukaan tasaveroisena sukunsa toimintaan. Olkaan vastaavasti isäsi voitto, jos osaa kohdella kaikkia ihmisiä inhimillisesti. Sinulla on siis viisas isä, josta voit olla ylpeä.
2) Kuitenkaan kummankaan, anoppisi tai isäsi, käytös ei kuulu sinulle. JOkainen aikuinen ihminen vastaa omasta käytöksestään, ja kantaa siitä vastuun. Sinun ei kannata heidän ajatusmaailmoistaan/periaatteistaan murehtia. Sinä et voi niitä muuttaa, vaikuttaa tms. Huolehdi sinä vain omasta ja lastesi hyvinvoinnista.
3) NÄin ollen anoppisi voi kohdella sinua juuri niinkuin haluaa: kutsua ex juhliin, ilmoittaa ettei pidä sinusta jne.
4) Kuitenkin sinun kannaltasi on eri asia, miten miehesi (eli anopin poika) reagoi tilanteeseen. Jos miehesi tottelee anoppia tai ei puolusta sinua millään lailla (eli jättää tähän tilanteeseen sinut yksin, vaikka sinulla ei ole osaa tai arpaa miehesi meneeseen elämään tai avioeroon), niin se ei ole oikein! VAadi miestäsi tukemaan sinua enemmän tai lähde suhteesta (tai vetäydy miehesi suvunsta ulkopuolelle kokonaan)