Täällä on joskus ollut keskusteluja pettämisen rajoista. Haluaisin kuitenkin nyt keskustelua siitä, missä menee Sinun raja mustasukkaisuudessa ja mitkä ovat sen seuraukset.
Mitkä kumppanisi teot saavat sinut reagoimaan ja miten? Milloin nielet mustasukkaisuuden typeränä niuhoituksena? Mistä tulee sanomista, mökötystä, mykkäkoulua, riitaa? Mistä tulee sitten se viimeinen niitti, eli ero tai kosto? Tai onko jotain muita reagtioita tiedossa mustasukkaisuudesta ja millaisesta teosta tai tilanteesta?
Samalla olisi mukava tietää, pidätkö itseäsi erityisen mustasukkaisena, normaalisti mustasukkaisena vai erityisen suvaitsevana? Ja pieniä perusteluja omaan näkökantaan olisi myös mukava saada. Sallitko esim. kumppanillasi vastakkaisen sukupuolen ystäviä tai tuttuja. Hermostutko siitä, jos kumppanisi tapaa uuden mukavan ihmisen illanvietossa, johon haluaisi tutustua kaverina? Vai oletko ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisen elämään mahtuu vain yksi vastakkaisen sukupuolen edustaja?
Ja menneisyydestakin voi kertoa tarinoita, mikä oli se viimeinen niitti. Tai mistä hermostuit ja oliko tämä jälkeenpäin mielestäsi aiheellista.
Nämähän on sen tason juttuja, että näihin ei voi vastata kukaan muut kuin itse. Eikä näihin oikein ole olemassa sitä oikeaa vastausta. Pitempääkin analyysiä itsestään ja tunteistaan saa tehdä, mikäli mieleen vaan tulee.
Mitkä kumppanisi teot saavat sinut reagoimaan ja miten? Milloin nielet mustasukkaisuuden typeränä niuhoituksena? Mistä tulee sanomista, mökötystä, mykkäkoulua, riitaa? Mistä tulee sitten se viimeinen niitti, eli ero tai kosto? Tai onko jotain muita reagtioita tiedossa mustasukkaisuudesta ja millaisesta teosta tai tilanteesta?
Samalla olisi mukava tietää, pidätkö itseäsi erityisen mustasukkaisena, normaalisti mustasukkaisena vai erityisen suvaitsevana? Ja pieniä perusteluja omaan näkökantaan olisi myös mukava saada. Sallitko esim. kumppanillasi vastakkaisen sukupuolen ystäviä tai tuttuja. Hermostutko siitä, jos kumppanisi tapaa uuden mukavan ihmisen illanvietossa, johon haluaisi tutustua kaverina? Vai oletko ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisen elämään mahtuu vain yksi vastakkaisen sukupuolen edustaja?
Ja menneisyydestakin voi kertoa tarinoita, mikä oli se viimeinen niitti. Tai mistä hermostuit ja oliko tämä jälkeenpäin mielestäsi aiheellista.
Nämähän on sen tason juttuja, että näihin ei voi vastata kukaan muut kuin itse. Eikä näihin oikein ole olemassa sitä oikeaa vastausta. Pitempääkin analyysiä itsestään ja tunteistaan saa tehdä, mikäli mieleen vaan tulee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikkihan riipuu... no joo. Mustasukkaisuutta on monenlaista, eikä se aina liity parisuhteeseen (sisarukset esim.).Se voi olla myös naamioitunutta vallanhalua jne.
Nuorena en tuntenut mustasukkaisuutta. En edes ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan. Vaikka olen ollut kaksi kertaa naimissa, en ole ollut heistä mustasukkainen. Sen sijaan toinen mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen minusta. Enkä ymmärtänyt koskaan miksi!
No nyt vanhemmalla iällä tapasin miehen johon rakastuin niin, etten koskaan ennen. Jopa alkoi minussakin olla tunteita joita ihmettelin. Kunnes hoksasin että olen mustasukkainen - piru vie. Ihan hävetti.
Olen mustis hänen entisille naisilleen kun tapaamme heitä. Aistini terästäytyvät ja olen ärtyinen vaikka yritän peittää sen. Mieheni on lämmin ihminen ja me molemmat halataan ystävät, se menee ilman oireita. Mutta kun mieheni tanssii jonkun kanssa (itse en osaa) niin kylläpä mahanpohjassa juilii.
Toisinaan saa purra kielensä ettei kysele tyhmiä. Joskus tulee heitettyä jotain, kun mies on ollut yksin jossain. Vaan niinpä tuo mieskin tekee - on sillä joskus sen verran tuima katse.
Meidän elämäämme vaan kuuluu, että ystäviä ja kavereita on. He ovat meille tärkeitä - jotkut vuosikymmenien takaa. Molemmat olemme työssä jossa tapaa paljon ihmisiä. Tiedän että meistä tykätään. Ei siis parane olla ahdasmielinen - tämä suhde kysyy sitä luottamusta. Sitä on oltava, muutoin kai tultais hulluksi...
raja on naimisessa, varsinkin jo nauttii siitä enemmän ja kehuu vielä päälle vakipartnerille esim. riidan päätteeksi:)
Raja menee siinä, että pettämistä on se, jos toinen tekee jotain, mistä on sovittu, ettei niin tehdä. Parisuhteen sääntöjä ei muutella yksin salassa, vaan ne on neuvoteltu yhdessä. Sitten ei myöhemmin ole epäselvyyttä, mitä tapahtuu, jos käy ilmi, että niitä on rikottu.
Mustasukkaisuuden raja menee siinä, että että se tunne tulee. Jos elämänkumppaninsa seurassa tuntee olevansa hänelle ykkönen, niin mustasukkaisuuttakaan ei esiinny. Kaveri osaa pitää minua kuin kukkaa kämmenellä.
Jos kumppani flirttailee huomionkipeänä, niin on luonnollista, että mustasukkaisuutta esiintyy.
Kummatkin olen kokenut, joten tiedän, mistä puhun.