joku kertoa mistä on kysymys.
Olen ollut Vhh:lla useita vuosia eikä se enää aikoihin ole ollut ruokavalioni laihdutuksen takia.
Innostuin jokunen vuosi sitten pyöräilemään ja sen jälkeen on n. 4000 kilometriä jäänyt polkypyörällä taakse, hyötypyöräilyä siihen laskematta. Sitäkin tulee vuosittain n. 1000 km.
Hiljattain eräässä pyöräilytapahtumassa tutustuin erääseen itseni ikäiseen kivaan naiseen, pyöräilyn merkeissä siis siellä olimme molemmat. Hänellä oli pyöräilytaustaa puolisen vuotta, sitä ennen hieman spinningiä ja bodypumppia ja sellaista. Kaiken kaikkiaan hänen kuntoilutaustansa on vajaan vuoden mittainen.
Olemme käyneeet yhdessä pyöräilemässä, lenkit ovat tilanteen mukaan 30 km:sta hieman yli sataan kilometriin.
Kuvittelin näyttäväni likalle miten fillarilla poljetaan, mutta eipäs se niin vain käynytkään. Kun mennään ihan matalalla sykeellä, huomaan että hänellä alkaa siinä 70-80 km:n kohdalla väsymys painaa, mutta mutta...
Kun tulee raskaampi osuus, ylämäkeä, kovaa vastatuulta ja sellaista jossa kuormitus kasvaa selvästi yli "kevyen", niin tämä pimatsuhan painaa kuin juna ja itse jään jälkeen, kuvannollisesti sanoin kuin tikku paskaan. Sama toistui eräällä viikon kestäneellä pyöräretkellä, olin viidentenä päivänä aivan valmis mutta pimu ei ollut moksiskaan, pelkkiä hiertymiä vaan valitti.
Näin käy joka kerta, kun valitsemme tietyn (raskaan) reitin. Mistä ihmeestä se pimu saa sen voimansa, kun se ei edes syö aina juuri mitään ja siitäkin mitä se syö on osa roskaruokaa ja pakastepizzoja, kun itse taas yritän huolehtia omasta ruokavaliostani parhaani mukaan, ettei voimat ainakaan ravinnon puutteeseen lopu.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Tai tietääkö joku miksi ihmeessä jään naiselle, joka ei voi millään olla minua paremmassa kunnossa? Alkaa ottaamaan pattiin.
Voisiko tämä kj.mattila vastata, huomasin pikasilmäyksen juttuketjuihin luotuani että joku kiitteli häntä asiantuntevasta neuvosta.
Saa muutkin vastata, kunhan vain saisin jotain apua. Alkaa nolostuttaa.
Olen ollut Vhh:lla useita vuosia eikä se enää aikoihin ole ollut ruokavalioni laihdutuksen takia.
Innostuin jokunen vuosi sitten pyöräilemään ja sen jälkeen on n. 4000 kilometriä jäänyt polkypyörällä taakse, hyötypyöräilyä siihen laskematta. Sitäkin tulee vuosittain n. 1000 km.
Hiljattain eräässä pyöräilytapahtumassa tutustuin erääseen itseni ikäiseen kivaan naiseen, pyöräilyn merkeissä siis siellä olimme molemmat. Hänellä oli pyöräilytaustaa puolisen vuotta, sitä ennen hieman spinningiä ja bodypumppia ja sellaista. Kaiken kaikkiaan hänen kuntoilutaustansa on vajaan vuoden mittainen.
Olemme käyneeet yhdessä pyöräilemässä, lenkit ovat tilanteen mukaan 30 km:sta hieman yli sataan kilometriin.
Kuvittelin näyttäväni likalle miten fillarilla poljetaan, mutta eipäs se niin vain käynytkään. Kun mennään ihan matalalla sykeellä, huomaan että hänellä alkaa siinä 70-80 km:n kohdalla väsymys painaa, mutta mutta...
Kun tulee raskaampi osuus, ylämäkeä, kovaa vastatuulta ja sellaista jossa kuormitus kasvaa selvästi yli "kevyen", niin tämä pimatsuhan painaa kuin juna ja itse jään jälkeen, kuvannollisesti sanoin kuin tikku paskaan. Sama toistui eräällä viikon kestäneellä pyöräretkellä, olin viidentenä päivänä aivan valmis mutta pimu ei ollut moksiskaan, pelkkiä hiertymiä vaan valitti.
Näin käy joka kerta, kun valitsemme tietyn (raskaan) reitin. Mistä ihmeestä se pimu saa sen voimansa, kun se ei edes syö aina juuri mitään ja siitäkin mitä se syö on osa roskaruokaa ja pakastepizzoja, kun itse taas yritän huolehtia omasta ruokavaliostani parhaani mukaan, ettei voimat ainakaan ravinnon puutteeseen lopu.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Tai tietääkö joku miksi ihmeessä jään naiselle, joka ei voi millään olla minua paremmassa kunnossa? Alkaa ottaamaan pattiin.
Voisiko tämä kj.mattila vastata, huomasin pikasilmäyksen juttuketjuihin luotuani että joku kiitteli häntä asiantuntevasta neuvosta.
Saa muutkin vastata, kunhan vain saisin jotain apua. Alkaa nolostuttaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ollut että pitkiä lenkkejä ei enää jaksa siis 15-20km jälkeen voimat yhtä-äkkiä vain loppuu ja pohkeet menee kramppiin. Olen kokeillut mangesiumia ja useita pieniä lenkkejä mutta kun on tottunut vetämään ainakin kerran kaksi viikossa pitemmän niin tuntuu kun ei viitsisi pukea lenkkivehkeitä muutaman kilsan lenkille.
Otan banaania ja suklaata mukaan siis tummaa suklaata ja vettä tai novelia.
En silti keliaktikkona voi muutenkaan leipää syödä enkä makesta välitä.
Muuten syön noprmaalia kotiruokaa mitä milloinkin.
Luulitko todella että kirjoitustasi ei tunnistettaisi?
Lähdetkö ensi viikonloppuna pyöräilemään, niin katsotaan mistä sinut on tehty? Ei kuule paljon hiilarisi auta kun joudut tosi koitokseen.
jäät kuin tikku paskaan kun et syö roskaruokaa ja jos haluat lisää vauhtia urheiluun niin eiköhän hormooneista löydy apua ja kaikista uusista doping-aineista että pärjäät jopa vhh-urheilijalle.
näitä sinun provojasi. Niitä pulpahtaa esiin näköjään säännöllisin ajoin. En edes viitsi mainita nimimerkkiäsi. Eli se siitä.
Että pakastepizzaa pyörälenkillä??????
Ymmärsin etteä teet tyttöystäväsi kanssa pyörälenkkejä, pituus ehkä n. 1,5 tunnista 4-6 tuntiin. Ja paljolti matalalla rasituksella.
Ne ovat oivia keinoja kehittää hapenottokykyä. Ns. peruskuntotreeniä.
Sanot että tyttöystäväsi jättää sinua kun tempoa kasvatetaan. No siinähän on taustlla sellainen asia, että kun poljette matalalla rasituksella, elimistö säästää lihaksissa olevaa energiaa ja käyttää pääasiassa rasvaa. Sitten kun rasitus kasvaa, alkaa lihasten omat energiavarastot ottamaan yhä enemmän vastuuta voiman tuotosta, äärimmilleen vietynä lihas käyttää lähes yksinomaan lihasten omia varastoja ja rasvan osuus on vähäinen. Osuudet määräytyvät kuormituksen mukaan.
Jos lihaksessa ei ole omia varastoja, silloin niitä ei voi käyttää. Ja jos ne matkaan lähdettäessä ovat olleet vajaasti täytettynä, lopppuvat ne nopeasti sen jälkeen kun kuormitus kasvaa.
Toisin sanoen näyttää siltä, että sinulta loppuu hiilihydraattiperäinen energia lihaksistasi siinä vaiheessa tai kohta sen jälkeen kun kuormitus kasvaa, ja tyttöystävälläsi puolestaan näitä varastoja riittää, koska ne ovat olleet matkaan lähdettäessä täydemmät.
Asiaan voi myös vaikuttaa se, että jos teette useamman lenkin viikossa niin et ehdi palautua.
Hiilihydraattien nauttiminen auttaa molempiin vaivoihin. Jos et halua niitä nauttia, niin sittenhän poljet tyttöystäväsi perässä raskaammat reitit. Ei kai ihan huono vaihtoehto, jos näkymä edessä on hyvä. Panosta tyttöystäväsi asusteisiin :)
Kysypä tyttöystävältäsi että väsyykö hän oikeasti siinä 70-80 km:n kohdalla? Kuvauksesi mukaan näin ei nimittäin ole, vaan kysymys on jostain muusta. Kun sippaa niin sippaa, sen jälkeen ei enää kormitusta lisätä.
Voiko muka tuollaisia lenkkejä tehdä rasvan palaessa?
Eikö tarvi muka tankata välillä?
Urheilikisoissa ainakin urheilijat tankkaavat välillä.
Koskeeko tuo lihasenergia/rasvankäyttöjuttu ihan tällaista tavallistakin kuntoilijaa? Olen aina luullut että pitää olla vähintään kilpaurheilija ennen kuin ravinnolla alkaa olla olennaista merkitystä.
No nyt alkaa sitten palaset loksahtamaan kohdalleen. Nyt alan käsittämäänmitä eräs tyyppi yritti selittää, mutta kun hänelläon niin huono ulosanti etten jaksanut kuunnella häntä. Puhui myös tankkauksesta, enka silloin edes tuntenut että se koski minua.
Pimultani kysyin väsähtämistä siinä 70-80 km:n kohdalla, niin syy oli ihan muu. Hän kertoi että evästauon jälkeen (jonka pidämme yleensä noissa johdin) on satulaan istuminen ilkeän tuntuista, kun satula ei ole oikein hyvä. Nyt on parempi sitten hankinnassa.