KUMMITUS JUTTUJA!!!

Jo vain siellä väylän varrella kummittelee kovastikin. kummitusten suojaksi tarvittaneen se Aavasaksan kallioon louhittu hyppyrimäki.

Ennenkuin televisio tuli koteihin, kylästeltiin iltaisin paljon ja näillä kyläreissuilla ihmiiset omistatuivat usein kertomaan toisilleen kummitusjuttuja.
Omani olen jo kertonut tuolla ennemmin.

No viel yksi.
Ylitornion vanhassa sairaalassa, joka oli sellainen tavallinen puutalo Nuotiorannalla, kerrottiin kummittelevan mahottomasti, koska siellä oli kuollut niin monta naista synnytyksiin.
Näitä naisia sitten oli koko ullakko täynnä ja ne näyttäytyivät milloin milläkin tavoin hoitajille ja muillekin.

Asustelin kuukauden ajan vanhassa puutalossa Vaasan keskustassa juuri ennen kesälomille lähtöä. Kämppikseni oli asunut koko lukuvuoden talossa ja siellä tuli koettua yhtä sun toista mielenkiintoista.

Ensimmäisiä kertoja kun olimme tässä ullakkokämpässä juopumassa, yhtäkkiä ikkuna tippui seinästä irti ja rävähti lattialle. Kummastelimme sitä hiukan ja nostimmme sen takaisin paikoilleen. Myöhemmin vuoden aikana talossa taulut tippuivat seiniltä ja olohuoneesta kuului öisin outoa mekkalaa. Kerran kaverini hiipi olohuoneeseen sählymaila kainalossa kun oli varma että siellä on joku.

Eräänä aamuna sattui tapaus jonka jälkeen olimme lähes varmoja että talossa asustelee jonkinasteinen räyhähenki. Erään huoneen ovi oli aamulla lukossa, sen saa lukkoon vain sisäpuolelta eikä huoneessa ollut ketään. Paiskoimme ja pahoinpitelimme ovea hetken kunnes totesimme sen olevan tiukasti lukossa ja soitimme huoltomiehen avaamaan oven. Huoltomies sitten soitteli puoliltapäivin ja ihmetteli mikä ovi oikein on kyseessä kun kaikki huoneiston ovet ovat auki...

Loppukeväästä muutin itse asuntoon kun vanha kämppä tuli liian kalliiksi, naaraan muutettua Helsinkiin. Toisena yönä n. klo. 04.30 olin juuri vaipumassa uneen kun huoneen nurkasta kuului tytön ""ulinaa"". Hetken löi sydän tuhatta ja mietin mitä helvettiä tapahtuu. Kertasin itselleni ettei talossa voi olla ketään naista tekemässä kepposia, koska muija oli muuttanut Helsinkiin eikä kämppis seurustellut. Hetken nipistelin itseäni todetakseni etten ole unessa, kunnes ulina kuului uudestaan, nyt hieman selvemmin, jopa niin voimakkaana että talon katolla majailevat varikset sykähtivät raakkuen lentoon. En vieläkään uskonut olevani valveilla, joten ratsasin kämppiksen huoneeseen jotta hän muistaisi kertoa aamulla olinko käynyt siellä. En tosin nukkunut koko yönä, irkkasin valot päällä ja voin sanoa että selkäpiitä karmi kun luuli aina välillä näkevänsä jotain liikettä näkökentän nurkassa.

Myöhemmin keväällä ei mitään merkittävää talossa enää tapahtunut, umpeen muuratun takan metalliovien salpaushaka nousi pois lukituksesta ja luukut aukenivat keskellä yötä, kaipa se joku läpiveto oli.

Pienenä lisänä stooriin: Huoneiston soittokellossa lukee ""REDRUM"", jonka ilmeisesti huoneiston edellinen asukas oli siihen laittanut :P

Lisää jännää pukkaa : Olin pikkupenskana, eli semmoisena esiteininä kesämökillä viikonlopun vietossa ja heräsin suunnilleen siinä vaiheessa aamuyötä, kun loppuheinäkuun-alkuelokuun yö alkaa muuttua valoisaksi ja kuistilta oli kuuluvinaan tuttua kolaamista. Papalla oli nimittäin tapana tulla aamusella mökille ja sen tiesi siitä, että 47 numeron kumisaappaat ja itsetehty kävelykeppi kolisi puisella kuistilla. Tosin pappa tuli yleensä vasta aamuyhdeksän jälkeen, mutta tuolloin kuulosti olevan liikkeellä jo aamun sarastaessa. Mikäs siinä? No, kun papan hautajaiset oli ollut edellisenä keväänä.

Eikä tämä kauhistelu vielä tähän lopu. Vanhemmat oli jokunen vuosi sitten olleet arkipäivänä iltahämärissä hautuumaalla laittamassa mummon ja papan hautaa talvikuntoon. Siihen oli sitten tullut joku puolituttu leskipappa ihmettelemään, että kun on niin kylmä. No, pari astetta pakkasta ja viima, onhan se tietysti vanhalla viileetä, kun ei oikein kunnollisia tumppujakaan ollut ja ohut takkikin vaan oli päällä. Seuraavaksi paappa oli ihmetellyt, että mikähän on, kun ei löydä vaimonsa hautaa, vaikka jossain siellä sen piti olla. No, siinähän ei mun vanhemmat osanneet heti auttaa ja pappa jatkoikin hiljalleen matkaansa. Mikäs tässä sitten oli ihmeellistä? No, seuraavassa paikallislehdessä, joka ilmestyi päivän parin päästä, oli tämän samaisen papan risti-ilmoitus, oli lehden mukaan siunattu edesmenneen vaimonsa viereen hiljaisuudessa ja vain lähimpien läsnäollessa.

Minäkin tunsin vanhemman naisen, joka näki esineiden leijailevan
ja siirtyvän salakavalasti katseen nurkissa. Ikävä kyllä me emme
koskaan nähneet mitään - emme silloinkaan, kun olimme samassa
huoneessa. Skitsofrenia on vaikea tauti.


Lapsena kuulin itsekin kerran poltergeistin mellastavan kesämökin
ullakolla: aina vähän väliä kuului hassuja, yksittäisiä napsahduksia.
Pettymykseni oli suuri, kun äitini löysi vintille eksyneen
palokärjen, joka yritti naputella itsensä ikkunan läpi pakoon.

Spiritismi on osa uususkontoa nimeltä spiritualismi, jonka
mukaan kuolleet elävät maailmassa, joka on osittain päällekkäinen
meidän maailmamme kanssa, ja heihin voi ottaa yhteyttä meedion,
erityisen henkilön avulla, jolla on kyky puhua heidän kanssaan.
Istunto on se missä spiritismiä
harjoitetaan. Se voidaan toteuttaa monella eri tavalla, alunperin
ei käytetty kynttilänvaloa (tunnelman luomiseksi) kummempia apu-
välineitä, mutta nykyaikana tutuin on ouija-lauta, johon on piiretty
aakkoset ja numerot (sekä yleensä sanat "kyllä" ja "ei"), ja jonka
päälle sijoitetaan osoitin (oikeissa laudoissa linssi, joka on
kehystetty puukehyksin), tavallisesti juomalasi ylösalaisin.
Alkuperäinen idea on että osoitin liikkuisi itsestään kirjainten
päällä muodostaen vastauksia kysymyksiin, mutta koska näin ei
ilmeisistä syistä tapahtunut, hommaa kehitettiin niin, että
istuntoon osallistujat laittavat esim. yhden sormen lasin päälle,
ja sitten lasi mystisellä tavalla liikkuu.

Jos on vähänkin heikkohermonen niin EN SUOSITTELE.

kekkä tuutin imijät kummituksiin uskoo =D hahha pellehermannnnnnneja ne on on mullaki kirves kämpilä

Noin 15 vuotta sitten olin työharjoittelijana eräässä Riihimäkeläisessä firmassa ja seurustelin exäni kanssa. Asuttiin sellaisessa pienessä yksiössä jossa oli vaatehuone ja keittokomero. Ex-naaraan vaari oli hyvin sairas ja kuolema oli odetettavissa lähiaikoina. Ex ja hänen vaarinsa olivat hyvin läheisiä keskenään, joten tunnelma oli varsin haikea.

Työpäiväni oli ollut hyvin raskas ja kämpälle saavuttuani aloin tekemään työselostusta päivän työtapahtumista vaatehuoneeseen tehdyssä lukukopperossa. Ilta oli jo päässyt pitkälle kun aloin nukkumaan exän viereen.

Olin nukkunut jo tovin verran kun heräsin tunteeseen että meitä tarkkailtiin. Huone oli hämärä ja näin hahmon joka tuli sieltä lukukopperosta sängynpäätyyn. Hahmo oli jotenkin tuttu ja tunnistin sen Exän vaariksi. Säihkähdin niin julmetusti, en varmaan edes muistanut hengittää. Suljin silmäni uudestaan ja toivoin että hahmo olis kadonnut kunnes avaan ne. Mitä vielä, hahmo seisoi edelleen siinä sängyn päädyssä ja mieleni valtasi ihmeellinen rauhallisuuden tunne. Nukahdin uudestaan ja aamulla soi puhelin. Ex sai kuulla että hänen vaarinsa oli kuollut yön aikana.

Mietin tätä juttua kunnes iltapaivällä kerroin Exälle että hänen vaarinsa oli käynyt hyvästelemässä hänet yöllä. Eihän Exä uskonut sitä ja tuskin uskoo vieläkään. Mutta mua se jäi vaivaamaan.

Olen nähnyt senkin jälkeen enneunia lähimmäisestä, siitä sitten joskus toisten.

Olen kuullut tapauksen jossa kaksi tyttöä pelasi spiritismiä ja pelaamisen jälkeen toinen tytöistä lähti kotiin kävelemään,niin koko matkan hän kuuli että joku kävelee perässä!!!
Askeleet olivat aivan vieressä eikä tämä tyttö uskaltanu katsoa taakseensa vaan käveli vain nopeammin.
Kotiovelle tultuaan hän oli jo niin paniikissa että huusi ja hakkasi vain ovea että tulla päästämään sisään.
Äitinsä oli avannut oven ja nähnyt että tytön seläntakana seisoi joku/jokin!
Hän oli valahtanut kalpeaksi ja käskenyt tytön sisään nopeasti ja kieltänyt katsomasta taakseen........