Miehellä on ollut 10v sama rakastajatar - on-off meiningillä. Ei siis minua ole pettänyt kokoaikaa vaan entistä vaimoaan ensin entisen avioliittonsa aikana. Sitten avioliiton jälkeen seurusteltiinkin naisen kanssa, mutta kun nainen ei tykkää lapsista, niin ei halunnut miehen kanssa vakavissaan jatkaa. Kuulemma sovittiin, että kun apset on isoja niin muutetaan yhteen.
Sitten eräänä päivänä löysin puhelinsoittoja tälle naiselle kun ollaan oltu yhdessä. Tietenkin sellaisina päivinä kun ollaan riidelty. Yöpöydän syövereistä löytyi naisen kuva kondomipaketin vierestä.
Heti kun tavattiin kyllä kertoi tästä ihmenaisesta, se vaan sattu unohtumaan, että oli ollu avioliiton aikana rakastajatar, ja kuinka kauan, ja miten kaikki kävikään. Kesti monta kuukautta tajuta totuus valheitten keskeltä. Valehtelu kun tuppaa olemaan epäjohdonmukaista ja totuus koherenttia.
Kun me alettiin seurustelemaan mies vielä osteli tälle naiselle lahjoja - luulin niitä silloin lahjoiksi äidille ja siskolle. Myöhemmin selvisi totuus.
Kun naiselle seurustelu minun kanssani oli vakavaa, nainen suuttui - kuulemma. Vaikka kyllä senkin jälkeen on ollut puheluita. Ymmärtääkseni mies on tapaamisia ruinannut.
Kun minulle selvisi koko kuvio, että, sanoin, että, joko minä tai hän. Valitsi minut. Mutta oliko se vain siksi, että nainen silloin torjui, ja minusta kun on lasten äidiksi ja muuhunkin.
Kaikkein mahtavinta tässä kuviossa, on että ovat samassa työpaikassa. Kun mies menee töihin, en siis tiedä tapaavatko, käyvätkö kahvilla tai pikapanolla. Joskus, kuten eilen tulee tupakalle haisevana kotiin (en tupakoi, mutta ennen tämän naisen seurassa mies tupakoi), ei suutele, ei katso silmiin, kun lähestyn, työntää pois vaivautuneena ja ryntää suihkuun. Välillä tuo tuntuu puhdistautumisriitiltä. Sitten kun katsoin puhelinta (tunnustan, tunnustan), niin kaikki päivän puhelintiedot oli pyyhitty. Hmmmm.
Kaikkein kummallisinta, on etten ymmärrä mitä naisessa näkee. Olen kaunis, hoikka, kymmenen vuotta miestäni nuorempi. Tämä emäntä taas viisi vuotta miestä vanhempi, ruma (kuvittele Charlsin Camilla, mutta vielä hevosnaamaisempana) ja semmoisilla kammottavilla suurilla mustilla hampailla varustettu, että luulisi ketä tahansa yököttävän.
Sitten eräänä päivänä löysin puhelinsoittoja tälle naiselle kun ollaan oltu yhdessä. Tietenkin sellaisina päivinä kun ollaan riidelty. Yöpöydän syövereistä löytyi naisen kuva kondomipaketin vierestä.
Heti kun tavattiin kyllä kertoi tästä ihmenaisesta, se vaan sattu unohtumaan, että oli ollu avioliiton aikana rakastajatar, ja kuinka kauan, ja miten kaikki kävikään. Kesti monta kuukautta tajuta totuus valheitten keskeltä. Valehtelu kun tuppaa olemaan epäjohdonmukaista ja totuus koherenttia.
Kun me alettiin seurustelemaan mies vielä osteli tälle naiselle lahjoja - luulin niitä silloin lahjoiksi äidille ja siskolle. Myöhemmin selvisi totuus.
Kun naiselle seurustelu minun kanssani oli vakavaa, nainen suuttui - kuulemma. Vaikka kyllä senkin jälkeen on ollut puheluita. Ymmärtääkseni mies on tapaamisia ruinannut.
Kun minulle selvisi koko kuvio, että, sanoin, että, joko minä tai hän. Valitsi minut. Mutta oliko se vain siksi, että nainen silloin torjui, ja minusta kun on lasten äidiksi ja muuhunkin.
Kaikkein mahtavinta tässä kuviossa, on että ovat samassa työpaikassa. Kun mies menee töihin, en siis tiedä tapaavatko, käyvätkö kahvilla tai pikapanolla. Joskus, kuten eilen tulee tupakalle haisevana kotiin (en tupakoi, mutta ennen tämän naisen seurassa mies tupakoi), ei suutele, ei katso silmiin, kun lähestyn, työntää pois vaivautuneena ja ryntää suihkuun. Välillä tuo tuntuu puhdistautumisriitiltä. Sitten kun katsoin puhelinta (tunnustan, tunnustan), niin kaikki päivän puhelintiedot oli pyyhitty. Hmmmm.
Kaikkein kummallisinta, on etten ymmärrä mitä naisessa näkee. Olen kaunis, hoikka, kymmenen vuotta miestäni nuorempi. Tämä emäntä taas viisi vuotta miestä vanhempi, ruma (kuvittele Charlsin Camilla, mutta vielä hevosnaamaisempana) ja semmoisilla kammottavilla suurilla mustilla hampailla varustettu, että luulisi ketä tahansa yököttävän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ikävä kyllä taitaa olla niin, että mies jatkaa vanhoja touhujaan. Pitää kahta naista samaanaikaan, eikö käytöskin sen jo kerro. En usko, että mies on valinnut yksin sinut, koska jotain selkeästi puuttuu. Onhapan vaan varovaisempi kun toista tapailee. Jos mies ei ole aikaisemminkaan pystynyt elämään rehellisesti, niin miksi hän nytkään osaisi. Kaksoiselämä on hänen elämäntapansa ja luultavasti hän ei itse edes näe siinä mitään väärää. Olet ehkä jonkinlainen korvike, jos miehesi ei perheidylliä saa sen heppanaaman kanssa.
Kannattaisi varmaankin alkaa suunnitella lähtemistä. Epärehellisyys ja kyttäys saavat sinut onnettomaksi ja pahimmassa tapauksessa sairastut. Eikö suhde sitäpaitsi ole jo muutenkin finaalissa, jos luottamusta ei enää ole?
Ennen kuin teen lähtöpäätöstä haluaisin olla 100% varma, että mies sikailee.. Olis ikävää todeta jälkikäteen, että mies käyttäyty siivosti, mutta itse oli niin epäluulonen, että jätti sen ainoan miehen, jota on koskaan rakastanut ja lapsensa isättömäksi - turhaan. En tiedä miten tällaisen varmuuden sais.
Kuitenkin vaistosi sanoo että kaikki ei ole kunnossa. Ja kaikki aikaisemmin tapahtunut valehtelu ja peittely. Ne kertovat miehesi moraalista ja siitä että hän oikeuttaa tekonsa, pettämisen ja valehtelemisen aina jotenkin itselleen. Onko hän mielestäsi muuttunut?
Varmuuden saaminen on varmaan hankalaa, jollei jää kiinni rysän päältä. Uskottomuus -palstalta löytyy paljon näitä kertomuksia mistä homma paljastui. Surullista luettavaa ja erityisesti se miten jotkut vähitellen hajoavat noiden epäilyksiensä ja kyttäämisen kanssa. Oletko muuten koskaan puhunut heppanaaman kanssa, ehkä siitä selviäisi jotain? Tai oletko kysynyt suoraan mieheltäsi?
Inhottava tilanne, varsinkin kun lapsikin mukana. Toivottavasti saat asiaan selvyyden.
Olet oikeassa. Mies ei ole muuttunut ja intuitio sen kertoo. Ehkä ei tänään ole mitään tehnyt, mutta niin kauan kuin valehtelussa ja pettämisessä ei omalla kohdallaan tunne omantunnonpistoa, niin vaara lienee todellinen ja ajan kysymys. Vastaisin itselleni juuri niin kuin sinä olet vastannut - ja silti järkeä sumentaa se yleinen hölmö rakastuneen toivonkipinä "jospa se kuitenkin muuttuis".
Keskustelu ja tuo suoraan kysyminen mieheltä on muuten varsin käypä idea - jonkun muun kanssa. Tässä tilanteessa: mies valehtelee ja minä haluan uskoa. On niin hölmöjä tilanteitä kuten, että tiedän miehelläni olevan salkussa eritelty puhelinlasku (koska olen sen vaatinut kotiin), kysyn sen perään. Hän sanoo, ettei tiedä siitä mitään. Parin tunnin jälkeen alan itsekin epäilemään olenko nähnyt oikein. Kun lopulta pyydän avaamaan salkun, hän saa uskomaan, ettei muistanut laittaneensa sitä sinne... Koskaan ei ole oma-alotteisesti kertonut totuutta, ja silloin kun jää rysänpäältä kiinni, saa sen käännettyä niin, että minä lopulta uskon jotakin hölmöä. Katumusta ei koskaan esiinny, ennenkuin totuus oikeasti paljastuu ja pelästyy, että ehkä sittenkin jätän.. Aika surkeaa kummaltakin.
Hevosnaama on antanut yleiseen tietoon, ettei halua nähdä minua. Olen joskus miehelle sanonut, että jutellaan, mutta mies sanoo, ettei tämä nainen "alentuisi" keskustelemaan kanssani.
Meillä on juuri nyt menossa tavallinen teatteri. Kysyn miksi puhelintietoja on pyyhitty. "Ei niitä ole pyyhitty". "Näen että on". "Lapsi on sen tehnyt vahingossa, en minä." Esittää marttyyriä, jota kohdellaan huonosti. On puhumatta, surkeana, oksentaa (kun on tullut kipeäksi mun syyttelystä), nukkumatta - tätä kestää kunnes lakkaan kysymästä ja hyväksyn, sen että lapsi on leikkinyt puhelimella... Lopulta minä murrun, ja mietin, että lapsi todella on leikkinyt puhelimella, syyttelen ja kyselen turhaan, otan syliin ja kaikki on taas unohdettu seuraavaan kertaan.
Voi että sua, kylläpä olet inhottavassa tilanteessa. Ensimmäisenä tuli mieleen, että vaikka mies ei sinua olisi pettämässä, niin hän on kyllä pelottavan hyvä manipuloija. Hän ei kohtele sinua niin kuin puolisoa ja lapsensa äitiä kohdellaan, kunnioittavasti ja rehellisesti. Jos hän tosiaan olisi muuttunut, niin hän pitäisi huolta siitä, että sinä tunnet olosi turvalliseksi ja että sinun ei tarvitsi epäillä jotain hämärää olevan meneillään. Miehen taustoilla hänen tulisi olla täysin avoin tekemisistään ja jättää tapailu tuon hevosnaaman kanssa. Minusta hän kohtelee sinua alentuvasti esimerkkinä että sallii hevosnaaman kommentit sinusta ja se ettei hän halua tavata sinua. Jos oma puoliso ei "ystävälle" kelpaa tai sanotaan jotain ikäviä kommentteja, niin kyllä miehen pitäisi sinua puolustaa ja katkaista välit tuollaiseen ihmiseen. Tuo hevosnaamahan käyttäytyy kuin hän olisi se puoliso ja sinä toinen nainen. Ilmeisesti miehesi tukee tätä käytöstä.
Itselläni oli aikoinaan mies joka oli taitava manipuloimaan, tosin vähän eri keinoilla. Pettämisestä ei tietääkseni ollut kyse, vaan siitä että hänen piti saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä. Tyypillä oli tapana purkaa paineitaan kiihdyttämällä itsensä raivoon kaikistä tapahtuneista ikävistä asioista (joihin hän tietenkin oli syytön) ja jos siihen väliin sanoi väärän sanan, niin sitten sain osani ihan henkilökohtaisestikin. Nämä tapahtuivat siis ihan selvinpäin ja ilman mitään fyysistä väkivaltaa. Käytössä oli myös jättämisellä uhkailut, jos en tee kuten hän haluaa. Samoin "rangaistukset" tyyliin "en halua nähdä sinua viikkoon tämän xxx asian takia". Eihän näitä tapahtunut tietenkään päivittäin ja kun muuten tuntui menevän hyvin, niin tälläisen kohtelun saattoi jotenkin aina selittää itselleen ja löytää syyn omasta itsestään. Tuollainen toimii loistavaksi, kun itse on henkisesti riippuvainen toisesta ja ilmeisesti se toinen on vähemmän riippuvainen tai luottaa siihen, että saa puheillaan minut taas ruotuun. Kuulostaako tutulta?
Tuo mies oli saanut minut jo niin koukkuun, että en tajunnut lähteä. Pääsin hänestä eroon vasta kun hän jätti minut ja senkin jälkeen kesti pitkään ennenkuin sain itsetuntoni takaisin ja oman elämän rakennettua uudelleen. Ehkä sinullakin on kyseessä jonkinlainen riippuvuus ja pelko siitä, että jäät yksin. Minusta vaan tuntuu siltä että olet jo yksin, eri puolella kuin miehesi. Tuollainen epävarmuudessa oleminen vie hirveästi voimia ja pian unohdat elää normaalia elämää. Kaikki pyörii miehen ja hänen tekemisiensä ympärillä.
Tajuaako miehesi miten vaikeaa sinulla on ja välittääkö hän siitä? Olisitko valmis pyytämään häntä pariterapiaan ja tai ainakin menemäään sinne yksin (ymmärtääkseni yksinkin voisi mennä). Ehkä siellä mies vihdoinkin tajuaisi muuttua tai ainakin sinä saisit tukea ja ammattilaisen mielipiteen asiasta ja neuvoja kuinka toimia. Ei ole häpeä pyytää ulkopuolista tukea. Ehkä mies sitten ymmärtää että hän voi olla vaarassa menettää perheensä jos ei muuta käytöstään. Ja sinä ymmärrät että olet vaarassa menettää itsetuntosi ja energiasi jos jatkat samaa rataa. Voimia!