En tiedä onko aiheesta ollut ketju aiemmin, mutta olisin kiinnostunut tietämään miten olette ottaneet miehenne ruokakulttuurin vastaan?
Tehdäänö teidän perheessä suomalaisia vai miehen kotimaan ruokia?
Kuka teillä tekee ruuat?
Ja ennenkaikkea: Oletteko oppineet valmistamaan miehen kotimaan ruokia ja miten ruuat ovat onnistuneet? (tarkoittanen tällä, että kuka loppupeleissä tekee ne miehen kotimaan ruuat; jos molemmat samanvertaisesti esim osaavat)?
Tehdäänö teidän perheessä suomalaisia vai miehen kotimaan ruokia?
Kuka teillä tekee ruuat?
Ja ennenkaikkea: Oletteko oppineet valmistamaan miehen kotimaan ruokia ja miten ruuat ovat onnistuneet? (tarkoittanen tällä, että kuka loppupeleissä tekee ne miehen kotimaan ruuat; jos molemmat samanvertaisesti esim osaavat)?
Vastaukset 11
Vanhimmat
...tekee ruoan. Itse en tykkää laittaa ruokaa ja häneltä tuo tuntuu kyllä onnistuvan...ja pääasiassa sitä riisiä, kanaa, nautaa, lammasta eri muodoissa. Mutta kyllä on hyvää...nam! Onko ihanampaa, kun ruoka on valmista töistä tullessa kotiin.
Itse saa laittaa ruokansa,koska ei pidä suomalaisista ruuista.
Minun makuuni miehen ruuat ovat useinkin liian rasvaisia.
..suomalaista ruokaa juuri ollenkaan, joten turhaan pöperöitä laittaisinkaa...kun riisiäkään en kuulema osaa keittää oikein...hehheheheeeeeee
Joten kotityöt on jaettu "tasa"puolisesti. Mies tekee ruoan ja minä kaiken muun... ;)
Olen vielä kaukosuhteessa, mutta silti monikulttuurisessa suhteessa.
Emme siis näe toisiamme kuin 3-4 krt vuodessa. Täällä ollessaan hän asuu luonani ja teemme itse ruokaa. Itse en ole ruoanlaittaja ihmisiä toisin kuin poikaystäväni. Olen kuitenkin tehnyt hänelle makaronilaatikkoa, josta hän ainakin väitti pitävänsä.
Kun olen mieheni ja miehen perheen luona, hänen vanhempansa valmistavat maan ruokia ja silloin tällöin käymme myös syömässä ravintolassa.
Hän tulee siis Ranskasta ja ainakin suuri ero suomalaiseen ruokaan tai ruokailutapoihin on alkuruoan, pääruoan (joka voi käsittää useampiakin ruokalajeja) ja sitten vielä se jälkiruoka. Ruokapöydässäkin viihdytään hyvin kauan, syödään ja keskustellaan.
Itse olen tykästynyt ennen kaikkea Croque monsieur nimiseen ruokaan joka on itse asiassa kaksi paahdettua leipää (esim. paahtoleivän siivuja) ja jonka välissä on kinkkua ja juusto-creme fraiche täyte kuten tätä juusto-creme fraichea voi laittaa myös paahtoleivän päälle ja sitten uuniin. Samoin tykkään hanhenmaksasta, joka muistuttaa hieman maksanmakkaraa, jota he laittavat myös leivän päälle. Mutta valmistavat he myös tavanomaisia suomalaistyyppisiäkin kotiruokia, kuten lihaa... Kävimme kalaravintolassa ja se oli minulle kova paikka sillä en ole kova kalojen, simpukoiden tms ystävä. Tykkään oikeastaan ainoastaan lohesta.
Viiniä en kamalasti juo. En ole tottunut, tosin pari valkkaria on todella hyviä, aivan kuin mehua.
Uskon, että tulevaisuudessa kun asumme yhdessä, pyrimme valmistamaan molempien maiden ruokia ja näin tutustumaan paremmin toistemme ruokakulttuureihin. Itse en anna periksi, että minun täytyisi luopua suomalaisesta ruoasta, jota olen tähänkin asti syönyt. Suomalainen ruoka on todella hyvää.
Joten mietimme, että joulunakin tulee tupla-ateriat, jos pitää valmistaa sekä suomalainen että ranskalainen jouluateria kokonaisuudessaan. Tai ehkä sitten joustetaan ja vuorotellaan?!
Ranskalaisiin ruokiin onkin totutteleminen, mutta nykyään en osaa paljon muuta enää kokatakaan! Mies ei osaa laittaa kuin jotain suklaamoussea tai käristää pihviä. Minusta taas ruuanlaitto on kivaa. Ranskassa myös taitavasti ruokaa laittava vaimo on kallis aarre, nuoretkin miehet saattavat tilaisuuden tullen sitä muille kehaista. Samoin herkkuja kokkaava mies on aina mainitsemisen arvoinen. Pikaruokaa harrastavat pariskunnat, tai toinen puoliso, ovat kauhistus! He ovat maanpettureita ja kulttuurinhäpäisijöitä ;-)
Lempiruokiani ovat suolaiset uunipiiraat, niitä voi tehdä kasviksista, laittaa pelkkää juustoa ja pinaattia tai vaikka lohta. Salaatin kanssa maistuu aina.
Sammakonkoivet, etanat ja osterit tuntuvat edelleen liian niljakkailta syötäväksi. Niihin en varmasti totu koskaan. Ostereita jouduin nielemään sukulaisten luona 12 kappaletta serkun mieliksi, ei ollut edes muuta tarjolla. kyllä ne tuli nieltyä leivän ja valkkarin kanssa, mutta aloin vain tulla huppeliin siitä tolkuttomasta valkkarin määrästä...
Myös se on aluksi outoa että Ranskassa elämä pyöriin niin täysin ruoan ja ruokailuaikojen ymärillä. Esimerkiksi yleensä mietitään mennäänkö elokuviin ennen vai jälkeen illallisen 19:30, eikä niinpäin, että syödäänkö ennen vai sitten kuin tullaan elokuvista.
Nykyään minulle sanotaan kohteliausuutena että kylläpä madame osaa laittaa ruokaa kuin olisi ranskatar. Tekee aina mieli sanoa siihen, että tai osaa mitä vaan niinkuin suomalainen?! Anoppi on järkyttynyt siitä, että miehelle maistuu minun tekemäni perinteinen peruna-purjo kasviskeitto paremmin kuin äidin tekemä. No, se konflikti ei ole minun syytäni, mitä meni poika toitottamaan moisia solvauksia äidilleen ;-)
Meillä syödään minun laittamaa ruokaa, joten ihan tavallista kai. :o) Tämän viikon ruokalista on ollut seuraavanlainen:
ma - valkosipulikasslerpihvit, tikkuperunat, uunikasvikset
ti - spagetti ja tomaatti-jauhelihakastike
ke - täysjyväriisi ja chili-valkosipuli-katkarapukastike
to - kanalasagne
pe - tonnikalapizza ja salaatti
la - kalakeitto ja lämmin leipä
su - lihamureke, perunamuusi, tomaatti-sipulisalaatti
En tiedä ovatko nämä sitten suorastaan suomalaisia ruokia, mutta samantapaisia söin jo lapsuudenkodissani. Mieheni kulttuurin ruokia (Albania) en juurikaan osaa tehdä, mitä nyt muutamaa arkiruokaa, jonka tiedän albanialaiseksi, mutta mikä on oikeastaan ihana tavallista, kansainvälistä ruokaa. Mieheni myöskään ei osaa kokata mitään erikoista. Albanialainen ruoka on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin maukasta (usein ihmettelenkin miten saavat niin vähillä raaka-aineilla niin paljon makua ruokaan?) ja syön sitä suurella ruokahalulla, aina kun pääsen patojen ääreen. Erityisesti albanialaiset kanaruoat vievät kielen mennessään. *njam*
No me emme kai ylitä eksotiikassa, sillä poikaystäväni on saksalainen. Tosin erikoisuutena voisi mainita sen, että me molemmat suosimme lähinnä aasialaisia ruokia.
Kumpikin meistä käy Aasiassa usein ja pitkillä työmatkoilla, minä Vietnamissa ja Kiinassa ja poikaystävä Taiwanissa. Kerran olimme viikkokausia yhtä aikaa siellä päin ja onnistuimme treffata Hongkongissa viikonloppuna. Kävimme tietysti yhdessä ruokakaupassa ja syömässä. Tuliaisina oli mahtavat valikoimat paikallisia mausteita, säilykkeitä ja herkkuja pitkäksi aikaa.
Euroopassa on tietysti vaikea löytää ihan aitoa aasialaista ruokaa, mutta kokkauksessa harjoitus tekee mestarin. Kerran emme saaneet yhtä ruokalajia maistumaan "oikealta", seuraavalla aasianmatkalla selvisi, että siihen ruokaan olisi pitänyt käyttää mm. seesamiöljyä makua antamaan.
Eli, meillä laitetaan ruokaa yhdessä ja erikseen, mutta harvemmin perunamuusia tai bratwurstia...
Asutaan poikaystävän kanssa eri maissa (varmaan vielä muutama vuosi, valitettavasti) eikä kumpikaan osaa tehdä toistensa maan ruokia. Esimerkiksi unkarilaiset ja suomalaiset keitot eroaa todella paljon toisistaan. Meillä keitossa on sisältöä, siellä aika paljon lientä ja esim. keitettyä munaa kokonaisena tai kappaleina. Paikalliset peruna-sipuli-sieni pata paljolla paprikamausteella on aivan sairaan hyvää. Kalaruoat sen sijaan syön mieluummin Suomessa. Lángosia puolestaan en sen rasvaisuuden vuoksi pystyisi syömään liian usein. Unkarissa ollessa syön pääasiassa poikaystäväni vanhempien tekemiä herkkuja, mutta äitiäni lainaten "voi kamalaa, millä eväillä se poika-parka joutuu elämään sun luona". Olisi kyllä ihan mielenkiintoista oppia kokkaamaan heidän paikallisia ruokia, mutta siihen ei tule mahdollisuutta niin kauan kuin poikäystäväni asuu vanhempiensa kanssa, sillä siellä en saa viedä edes likaisia astioita tiskialtaaseen. Unkarissa käymme useasti myös ulkona syömässä, Suomessa taas ei, kun hinnat ovat paljon korkeammat.
siltä musta ainakin tuntuu. Mies ei siis syö kotona juurikaan, koska ei juurikaan ole kotona. Eli kun aikaa sattuu olemaan, tilataan pitsaa. Usen aamiaiseksi iltapäivällä. Tätä siis tapahtuu hyvin harvoin.
Mies osaa laittaa hyvää ruokaa kun kerkiää.
Minä inhoan ruoan valmistusta ja mielelläni syön ihan mitä vaan, jos sen joku muu tekee. Syön siis elääkseni. Teen kuitenkin omat pöperöni.
Miehelle en viitsi kokata niin kauan kuin mamman ruoat ovat parempia. piste. Sitäpaitsi, on sovittu että mamma tekee ruoat, jos poika ne hakee torilta joka päivä.
Meillä laitellaan kyllä kirjaimellisesti "monikulttuurista" ruokaa. Siis yhdessä ja erikseen laittelemme ruokia milloin mistäkin kulttuurista, suomalaisella ja marokkolaisella tyylillä höystäen. Ja hyvää tulee.
Molemmat pidämme myös toistemme maiden ruuista ja niitäkin laitetaan. Vaikka täytyy sanoa että harvemmin tulee itsellä mitään perinteistä suomalaista nakkikeittoa tai makaronilaatikkoa laitettua. Riisipiirakoita teen, lohikiusausta ja lohta muutenkin aika usein sekä esimerkiksi siikaa. Erilaisia keittoja myös tehdään, linsseistä, kikherneistä ja vihanneksista.
Intialaistyyppistä, thai-tyyppistä, kiinalaistyyppistä, italialaista ja tietysti suomalaista ja marokkolaista. Niistä syntyy meidän päivittäiset makunautinnot! :-)
..ruuat tekee pääasiassa minä, koska mies on myöhempään töissä. Jos taas olemme molemmat ruoka-aikaan kotosalla, ruoka yleensä tehdään yhdessä.
Syömme suurimmaksi osaksi miehen kotimaan ruokia (koko perhe pitää maustetusta ruuasta, enkä koskaan ole ollut oikeen suomalaisen ruuan ystävä), ja on ihan sama kumpi ne tekee, maistuvat samalta (kuulemma olen oppinut siskojensa veroiseksi kokiksi).
Joten meikäläiseltä luonaa couscousit lampaalla, tajine, erilaiset chorbat, pyttipannut ja brikit.
Eiköhän se ollut siinä.