miksi ystävät pelkää mua.
harvoin pidetään kontaktia. tai sit se oon mä joka ottaa yhteyttä... miksi juuri minä... miksi oon niin vääränlainen...
oon sairastunu syömishäiriöön... en tiiä oisko tää pitäny kirjottaa jonnekki eri palstalle. kirjotan tänne ny kuitenki. ei täsTÄ mun sairaudesta kukaan tiiä. itse vaan tajusin sen eksyttyäni syömishäiriö palstalle. luin juttuja sieltä... ne oli kuin mun kirjottamii, kuin mun ajatuksii.
oonko mä niin läpikuultava ongelami kanssa. tämmönen läski kasa vaan jolla ei oo ketään oikeen. tai on yks mut ku silläki on parempii kavereita ku mä. harvon mulle aikaa. toinen kaveri välttelee. miksi oon nii inhottava?
yks asuu tosi kaukana... mut me ollaan ihan hyvii ystävii. sit on tuttuja/ puoli kavereita...
mut illat saan yl. olla yksin. nytki perjantai ja koneella täällä mietin mikä mus on vikana. en oikeestaan ansaitse mitään. oon vaa nii kelvoton.
tämmöniis tuloksiin oon tullu. enkä varmaan oo ainut joka näin tuntee. oon aika nuoresta saanu nii monen "ystävän" kohdalta kokee sen millasta on ku ei enää sit välitetä ja syrjitään... Ja lopulta hylätään...
M I K S I aina M I N Ä ?
harvoin pidetään kontaktia. tai sit se oon mä joka ottaa yhteyttä... miksi juuri minä... miksi oon niin vääränlainen...
oon sairastunu syömishäiriöön... en tiiä oisko tää pitäny kirjottaa jonnekki eri palstalle. kirjotan tänne ny kuitenki. ei täsTÄ mun sairaudesta kukaan tiiä. itse vaan tajusin sen eksyttyäni syömishäiriö palstalle. luin juttuja sieltä... ne oli kuin mun kirjottamii, kuin mun ajatuksii.
oonko mä niin läpikuultava ongelami kanssa. tämmönen läski kasa vaan jolla ei oo ketään oikeen. tai on yks mut ku silläki on parempii kavereita ku mä. harvon mulle aikaa. toinen kaveri välttelee. miksi oon nii inhottava?
yks asuu tosi kaukana... mut me ollaan ihan hyvii ystävii. sit on tuttuja/ puoli kavereita...
mut illat saan yl. olla yksin. nytki perjantai ja koneella täällä mietin mikä mus on vikana. en oikeestaan ansaitse mitään. oon vaa nii kelvoton.
tämmöniis tuloksiin oon tullu. enkä varmaan oo ainut joka näin tuntee. oon aika nuoresta saanu nii monen "ystävän" kohdalta kokee sen millasta on ku ei enää sit välitetä ja syrjitään... Ja lopulta hylätään...
M I K S I aina M I N Ä ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko sun luonteessa jotain vikaa? Etkö sä sovi samaan muottiin, kuin muut kaverisi? Paljonko sun ihannepaino on ja paljon pitäisi lahduttaa, että siihen pääset?
eihän se pitäs painosta kiinni olla että ystäviä saa,ja jos on paha olla ja esim masentunut niin kyllä tosi ystävä auttaa ja tukee.totta kai on hyvä peilata itseään eli käytösmallejaan ,mutta ei noin kuin sinä teet ,että ruoskit itseäsi turhaan.jos tunnet olevasi mitätön niin ,ehkä myös hakeudut tietämäsi sellaiseen seuraan joka ei sinusta välitä ja tavallaan myös että kun on yksin niin kelpaa ihan minkalaiset ihmiset vaan.koita löytää itsestäsi positiivisia asiota ja piirteitä,ja tutki minkalainen ihminen oikeati olet ja sitä kautta löydät itsellesi sopivia ystäviä.ja mielummin yksin kuin turhien ihmisten kanssa.olen itse käynyt samoja huonoja oloja läpi elämässäni,en painon kanssa mutta henkisesti olen kokekut että en sovi tänne,mutta minull on muutama hyvä ystävä jotka ovat minun kaltaisia ihmisiä.ole rohkea ja anna itsellesi lupa rakastaa itseäsi..onnea:)
Seurustelen kaukosuhtees, mut omal paikkakunnal ei ole ku yks hyvä ystävä vaikka niit vois mielellään olla enemmän.
Vois lähtee vaikka joskus baariin tai muute vaa hengailla jossai vapaa- ajal.
Tuntuu että lopulta alan vihata tätä paikkakuntaa ja näitä ihmisiä tääl, vaikka koko ikäni olen täällä asunut. Tuntuu kumminkin että olen jopa ihan erilainen kun muut tässä kaupungissa.
Mul oli kavereit ku olin ala-asteel, mutta ku menin yläasteelle ne unohti minut.. tai jotain tapahtui.. en tiedä.. enkä tiedä miksi edellee mul on vaa yks ystävä poikaystäväni.. siinäpä ne on :(
Eikä se tutustumaan meneminenkää ole nii helppoo et menis vaa jolleki tuol juttelee.. onhan se teist varmaa helppoo. Tuntuu vaa et ei siin ole järkee, vaikka se kyl mult varmaa onnistuski iha selvinpäin, tuntuu vaa et ne pitäs iha tyhmänä..
Siinä mä taas inhoon tän kaupungin ihmisiä!!!
En tunne olevani erilainen, olen vain omaperäinen. Poikaystäväni ja se ystäväni ovat kummatkin sanoneet et oon mukavaa seuraa ja mun seuras viihtyy.
Ja niin mul vaa o ne ystävinä, ei muita...
nyt lauantai. yksin olen (again). en tiiä mikä mussa on vikana. oon ystävällinen ,hyvä kuuntelija, mukava, hauska, seurallinen (olin ainakin ennen)
mut musta on varjo jäljellä---
mietin vaan mitä mun täytyy tehdä ollakseni täydellinen teille jotka ette musta taida välittää...
Mielestäni minussa on myös samoja luonteen piirteitä, ja nii vaa on taas yks viikonloppu menny yksin ollessa...
Kuulostaa niin tutulta :( Harvoin näen kavereitani, sillä ne muutamat, jotka todella välittävät asuvat kaukana, ja ne muut...niin jos en minä ehdota tapaamisia ei nähtäis ikinä. Paitsi opiskelukaverita tietysti koulussa, mut ei nekään oo innokkaita koulun ulkopuolella hengailemaan :/
On niin yksinäinen olo. Ja syömishäiriökin on, joka onneksi vähän lievempää ollut viimeisen vuoden ajan. Mut silti...paha olla.
Mut ei se oo siks, että oltais inhottavia.Joskus tulee vielä parempi aika, ihan varmasti!!!