Paljon kysymyksiä

Tuntuu, että kaikki vastaukset varmaan tulevat olemaan toinen toistensa kaltaisia...No, aloitanpa sitten. Opiskelen pääaineenani venäjän kieltä ja olin matkustellut siellä ennen kuin tapasin venäläisen miehen, jonka kanssa aloitin seurustelemaan. Ilman tuota miestäkin Venäjä olisi yhtä suuri intohimo minulle. Kai koko maailma olisi mielenkiintoista nähdä, mutta ajan ja rahan vuoksi joutuu priorisoimaan. Voin sanoa, että en ole kiinnostunut esimerkiksi Etelä-Amerikasta yhtä paljon kuin vaikkapa Itä-Euroopasta ja Aasiasta. Lisäksi mieluumin matkustelen maissa, joiden kieltä osaan...joka tietenkin rajaa aika lailla, mutta on kiva, kun vieraasta alkaa tulla pikkuhiljaa tuttua.

Vanhemmat veivät mut mukanaan ulkomaille jo teininä ja olen asunut opintojen ja työn merkeissä 20 vuotta seitsemässä eri maassa. Suomessa käyn ihan turistina sukuloimassa. Joskus Helsingissä bussilla ja paikallisjunalla matkustaessa tekisi mieli kysyä neuvoa englanniksi, ihmiset kun hymähtelevät, että mistähän maalta tuokin tulee kun ei tuon verran tiedä ja osaa ;-)

Mulla ei siis ole koskaan ollut suomalaista poikaystävää, paitsi ihan silloin 14 vuotiaana sellainen muka-poikaystävä jonka kanssa "oltiin yhdessä" kaupungilla... Poikaystäviä on matkan varrella ollut amerikkalainen, englantilainen, saksalainen ja ranskalainen. Aviomies on egyptiläinen, unelmieni mies. Missään suhteessa en ollut miehen kulttuurin viehätyksen vuoksi, olivat muuten vaan sopivia kavereita. Kerran ajattelin että suomalainen aviomies olisi hieno juttu, mutta jokainen tapaamani suomalainen mies tuntui jotenkin veljeltä tai serkulta, eli siis vähän liian läheisteltä väärässä mielessä. No, nyt pari parasta kaveria ulkomailla on nimenomaan ulkosuomalaisia miehiä ehkä juuri siksi että tunnemme toisiimme sukulaisuutta, luottamus pelaa.

Olen siis aina vähän pakon sanelemana ollut maailman kulttuureista kiinnostunut. Nykyinen kotimaa on Sveitsi lähinnä miehen työn vuoksi. Eli nyt siis opettelemme innostumaan tästä kulttuurista, tavoitteena on sulautua huomaamattomaksi...

Työmatkoilla käyn nykyään lähinnä Istanbulissa ja HongKongissa. Molemmissa paikoissa on samalla kiva tutustua paikalliseen kulttuuriin ja ruokaan.

Miehen egyptiläinen kulttuuri oli ennen lähinnä taideopinnoista tuttu. Muuten en ollut siitä ilmansuunnasta erityisen kiinnostunut, saati sitten Välimeren alueen miehistä. Mies taas ei tavatessamme tiennyt tarkkaan missä Suomi on. Joten suhteemme ei lähtenyt toistemme kulttuurin kiinnostuksen pohjalta käyntiin. Ei ollut suuria toiveita puoleen tai toiseen, omanmaalainen tai ulkomaalainen, molemmat olisivat sopineet, kunhan periaatteet, luonteet ja haaveet täsmäävät. En ole vielä koskaan edes käynyt Egyptissä, mies on käynyt pari kertaa lyhyesti Suomessa. Tosin marraskuussa ja tammikuussa, eli hän ei vielä tiedä että Suomessakin on joskus kesä!

Meitä molempia kyllä kiinnostaa kulttuuri yleensä, lomailemme mieluiten kaupunkilomilla jossain meren rannalla esimerkiksi Barcelona, Bordeaux tai Venetsia jne. Kiva käydä nähtävyyksillä ja museoissa ja sitten pitää välipäivä ja käydä vaikka rannalla. Mieheni silmin olen herännyt huomaamaan kuinka valtavsti maailman kaupungissa on Egyptistä tuotua ikivanhaa taidetta esillä, en ennen kiinnittänyt niihin patsaisiin tai obeliskeihin niin huomiota. Meistä olisi outoa asua jossain Kalifornian tapaisessa paikassa, missä maassa lojuvat pari sataa vuotta vanhat tiilikivet ovat muka historiallinen nähtävyys.

Itse olen aina ollut kiinnostunut eri maista, kielistä ja kulttuureista. Koulussa lempiaineeni olivat maantieto ja historia. Yhä edelleen janoan tietää minkälaista eri puolilla maapalloa on. Jos voisin, haluaisin asua pitemmän aikaa eri maissa, jotta kulttuuriin tutustuminen paremmin olisi mahdollista. Lomamatkat kun eivät oikein avaa pintaa syvemmältä. Eli pienestä pitäen halusin päästä paljon matkustamaan ja haaveena oli työskennellä ulkomailla kansainvälisessä ympäristössä (toiveammattini oli suurlähettiläs... :) ) Nyt olen pari vuotta asunut ulkomailla, tosin tällä hetkellä asun Suomessa. Mutta heti kun opiskelut on ohi, haluan muuttaa jonnekin muualle, ulkomaille tietysti. Pääaineeni osalta se on onneksi mahdollista!

Poikaystäväni, joka asuu edelleen omassa maassaan, on myös hyvin kansainvälinen ja kulttuureista kiinnostunut ihminen. Hän puhuu, kuten minäkin, useita kieliä ja matkustanut ja asunut ulkomailla isänsä työn takia. Hän ja hänen perheensä ovatkin hyvin avoimia tutustumaan erimaalaisiin ihmisiin. Heille ei siis ollut kauhistus, että heidän poikansa tyttöystävä tulee jostain muualta kuin heidän maastaan.

Meille molemmille on hyvin tärkeää päästä matkustelemaan ja näkemään erilaisia paikkoja, näkemään minkälaista elämää vietetään jossakin kaukaisella saarella tai suuressa miljoonakaupungissa ja kaikkea siltä väliltä.
Itse olen hyvin iloinen, että poikaystävänikin on kiinnostunut tästä aiheesta, sillä muuten voisi tulla aika orpo olo, jos hänellä ei esim. olisi kiinnostusta vierailla edes museoissa.
Tykkään ihan hirvittävästi historiasta ja vanhoista rakennuksista, tyyleistä, joten museot ja tärkeät monumentit ovat kyllä niitä joita haluan myös eri maissa vieraillessani nähdä.

Kulttuureihin tutustumisen tärkein tehtävä on minusta opettaminen. Se opettaa huomaamaan ja ymmärtämään, että kaikki ei ole tai toimi samalla tavoin kuin Suomessa. Hienoa on kuin voi oikeasti oppia uusia asioita ja saada hienoja kokemuksia. Kirjat ja valokuvat eivät millään pysty kuvailemaan sitä tunnetta, minkä itse koet kuin olet paikan päällä.

Ihmiset saisivat olla suvaitsevaisempia toisia kohtaan. Jos maailmassa on yli kuusi miljardia ihmistä, heidän on ymmärrettävä, että tapoja on erilaisia. Elämä voi olla täysin toisin päin jossakin toisessa maassa.

Kaikille innostusta kohtaamaan erilaisia kulttuureja ja kaikkea mitä sen ympärille kuuluu!

Meidän perhe matkusteli melko paljon jo silloin, kun olin lapsi. Tähän olen siis tottunut ja aina ollut kiinnostunut erilaisista kansoista ja kielistä. Onnekseni olen myös saanut melkoisen kielipään; tällä laiskuudella ei muuten niin monta kieltä olisi ikinä opittu edes välttävästi. Tällä hetkellä työn alla on arabia, kuten moni jo tiesikin. Opiskeluaikana joskus harkitsin arabianopintoja puhtaasta mielenkiinnosta kieltä kohtaan, turkin kurssilla piipahdinkin mutta se sitten jäi (lähinnä opetuksen tason vuoksi).

Jo paljon ennen mieheni tapaamista minulla oli tuttuja ja ystäviä muista maista, suurin osa kyllä Suomessa. Tuskin olisin miehen mukaan uskaltanut alunperin lähteäkään jos ei olisi ollut mitään kokemusta kenestäkään "erilaisesta". Miehelle tietä tasoitti varmaan eniten opiskeluaikojen somalikaveri, joka oli ensimmäinen tuntemani muslimi. Käytyäni hänen kotonaan kylässä useamman kerran ja muutenkin vietettyäni hänen kanssaan aikaa en pitänyt muslimimiestä mitenkään erikoisuutena.

Myös kulttuurit ja maat kiinnostavat, sekä minua että miestä. Aina silloin tällöin pohditaan, minne matkustettaisiin, vaikka luultavasti lähinnä Ruotsiin tai Viroon jos minnekään lähiaikoina. Miehelle nekin ovat uusia paikkoja. Myöhemmin olisi tarkoitus päästä ainakin Italiaan ja Irlantiin, joista molemmista löytyy kyllä tuttujakin.

Jotenkin sanoisin että nuo kielet yhdistävät meitä.. Miehelläkin on melkoinen kielipää, suomenkin on oppinut (no ei tietenkään täysin virheetöntä) yllättävän nopeasti. Kotimaassaan tykkäsi brassailla kavereille, kuinka hänen vaimonsa puhuu neljää kieltä sujuvasti ;) Matkustelukin siis kiinnostaa molempia, mutta molemmat olemme myös nälkäisiä kielten suhteen.

En tarkoita sitä, että suhde ei voisi onnistua, elleivät molemmat olisi samalla tavoin kiinnostuneita kielistä jne. On se kuitenkin eduksi, jos on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Molemmilla on luonnollisesti myös niitä kiinnostuksenkohteita, joita puoliso ei jaa.

Meilläkin on matkustettu melko paljon lapsena, joskin vain Euroopassa perinteisiä lomakohteita koluten. Vaikka "vanhalla mantereella" aina pitäydyttiin, puri minua jo nuorena matkakärpänen - uudelleen matkalle oli päästävä mahdollisimman pian ja jos uutta matkaa ei ollut tiedossa, tuntui elämä tyhjältä. ;o) Koulussa lempiaine on aina ollut historia, kielet ja kuvaamataito. Kielipäätä minulta löytyy ihan tarpeeksi ja erityisesti englanti tulee sujuvasti miettimättä, ehkä koska olen ollut pienenä englanninkielisessä tarhassa.
Mieheni tapasin yhdellä näistä matkoistani ja vaikka en edes ajatellut koskaan päätyväni ulkomaalaisen kanssa naimisiin, tuntui suhde luonnolliselta ja oikealta.
Mieheni omaa myös hyvän kielipään, paremman kuin minä jopa. Hän puhuu hyvin viittä kieltä. Mieheni on kiinnostunut myös historiasta ja tietää yllättävän paljon ja tarkkoja yksityiskohtia muista kulttuureista, vaikka Albania oli niin suljettu maa hänen kouluaikoina. Liekö sitten sillä merkitystä, että katselee todella paljon dokumentteja telkkarista ja omaa todella hyvän muistin. ;o) Mies on myös erittäin kiinnostunut politiikista, joka ei kyllä ole meillä mikään yhdistävä tekijä...
Tykkäämme matkustella ja pyrimme aina käymään jossain missä emme ole ennen käyneet, ellei sitten ole kyseessä "sukulointiloma". Museoita emme varsinaisesti kierrä, mutta muuten olemme kiinnostuneita paikkakunnan kulttuurista, ruoasta, nähtävyyksistä jne. Museoitakin varmasti kiertäisimme, jos kävisimme paikoissa, joissa olisi merkittäviä sellaisia. Yhdessä emme ole esimerkiksi käyneet Lontoossa tai Pariisissa ja veikkaisin, että mieheni kävisi yhtä mielellään Louvressa ja British Museumissa kuin minäkin ole aikoinani käynyt.

Vaihteeksi tällaista;D

Itse olen ollut kiinnostunut muista kulttuureista lapsesta asti.. katselin paljon matkailuohjelmia ja olin aivan innoissani kun pienessä koulussamme kävi eräs japanilainen esittelemässä maataan ja kulttuuriaan (Olin erittäin kiinnostunut varsinkin itäisistä kulttuureista) Lienee turha sanoa, että olen lukenut Tuhannen ja yhdenyön tarinat-kirjan hiirenkorville.

Afrikan kulttuurit eivät ole kiinnostaneet sen kummemmin.. Ehkä vähän Egyptin muinainen jumaluskonto on alkanut kiehtomaan. Kiinnostukseni kuitenkin rajoittuu aasianmaihin

En kuitenkaan uskonut tai halunnut mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa mutta tässä sitä ollaan. Mies on myös kiinnostunut matkustelusta ja muusta maailmasta, kulttuureista tms. Erityisesti Egyptistä ja Japanista.
Hän on matkustellut enemmän kuin minä, nuoresta iästään huolimatta.
Mies ei ole hirmu kiinnostunut eri maiden kielistä kun taas itse mielelläni opettelen kieliä varsinkin, jos olen matkustamassa johonkin tiettyyn maahan minulla on tapana opetella maan paikallisen kielen perussanasto ja joitakin fraaseja.
Mies viimeksi Lontoossa käydessään kolusi tunnetuimmat museot ja nähtävyydet...
Itsekin, jos lähden matkalle haluan käydä paikalliset nähtävyydet läpi. Bangladeshissa käydessäni mies olisi halunnut viedä minut paikalliseen museoon ennen lähtöäni mutta se sattui olemaan niinä päivinä kiinni, jolloin olisi ollut koko perheen mahdollista käydä... No, tulipahan testattua paikallinen huvipuisto;D

Seuraamme molemmat mielenkiinnolla kulttuurisia dokumentteja varsinkin Intian suunnalta. Mukava katsoa erilaisia matka kertomuksia ja sitten ohjelmia jotka yrittävät porautua maan kulttuurisiin (uskonnollisiin) tai poliittisiin ongelmiin.

Mies on kiinnostunut myös historiasta joten vanhemmat kulttuurien kuvauksetkin käyvät.

Mies ehkä enemmän keskittyy kulttuurien ulkoisiin piirteisiin, pukeutumiseen, ruokaan, rituaaleihin ja eroavaisuuksiin verrattuna hänen omaan kulttuuriinsa.
Minä yritän löytää sosiaalisia ei niin havaittavia eri piirteitä (esim. etäisyys erot, ihmisten keskenäinen käytös ja miten se joutuu ristiriitaan eri kulttuurien törmäyksessä, erilaiset hierarkkiset mallit).

Kiinnostus eri kulttuureihin ja matkailu (itselläni lähinnä nojatuolimatkailu) tuntuu yhdistävän meitä aika tavalla. Karkeasti sanottuna mieheni on kiinnostunut eri maiden politiikasta ja ulkoisistapiirteistä ja minä taas uskonnoista ja kulttuurien sisäisistä piirteistä (Aika perinteinen kiinnostuksenjako;D)