koulutuksen merkitystä ihmettelen ku akkoille ei nykyään kelpaa ko korkeastikoulutettu,maisteri tai jokin muu korkeakoulu arvon omaava!mielestäni rakkaus asioissa jos päällimmäinen tekijä on että montako vuotta on istunut koulunpenkkiä kuluttamassa niin kyllä asiat on mallillaan!koska tietääkseni pääasiat on ns;kemioiden kohtaaminen!olisi mukava tietää onko kellään kokemuksia vastaavasta!
koulutuksen merkitys???
ihmetteliä!
554397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kyllä muutkin kelpaa. Niitä löytyy kusipäisiä mänttejä jokaisella koulutuksella, mutta kuulostaahan se niihen korvassa hienommalta, kun on vaikka maisteri, joille sellainen on tärkeää.
koulutuksella ei ole merkitystä. Ihminen on ihminen. Mutta sillä on jos mies tuntee alemmuudentuntoa naisensa koulutusta tai tulotasoa kohtaan.
En pystynyt vakuutamaan miehille, että minun #parempi# koulutus ei merkiitse mitään meidän suhteessa, Mies juuri fiksumpi, koulutus vai anataa tietyä tietoja. on paljon hyvikoulutettuja ja samalla tyhmiä Ei pitää tehdä ongelma jos toisella ylempitaso js toisells ammattikoulu.HYVÄT IHMISET! alkaa tämän takia luopu suhteesta.koskee miehiä ja naisia.
Kyllä asia on nimenomaan niin, että ne kemiat merkitsevät vain suhteen alkuvaiheessa. Se ihastumisen ja huuman tunne saattaa ihmiset yhteen, MUTTA kestävään parisuhteeseen tarvitaan kumppanuutta ja samalla taajuudella olemista, yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. Jos suhde perustuu "vain" kemiaan, joka muuten on ihan oikeasti kemiallinen reaktio aivoissa, niin huuman haihtuessa ei jää jäljelle mitään muuta kuin pienet lapset, pankkilaina ja tasaisen tappava arki.
Kestävä parisuhde, joka jatkuu kemian aiheuttaman alkuhuuman jälkeenkin, rakennetaan yhteisten harrastusten ja samankaltaisen arvo/ajatusmaailman varaan. En usko, että hyvin erilaisen sosioekonomisen taustan omaavat ihmiset elävät ja ajattelevat riittävän samalla tavoin asioista. Mitä yhteistä voisi olla esim. humanistisia tieteitä lukevalla/lukeneella naisella, ja paperityöläisellä? Tai lääkärimies ja siivoojanainen? Yhtään väheksymättä mitään työtä, sanon että ihmisen halua oppia uutta ja "sivistää" itseään vaikuttaa usein ammatinvalintaan. Mitä henkistä "annettavaa" paikoilleen jämähtäneellä duunarilla voi olla korkeasti koulutetulle naiselle?
"Mitä henkistä "annettavaa" paikoilleen jämähtäneellä duunarilla voi olla korkeasti koulutetulle naiselle?"
Ei välttämättä mitään tai sitten paljonkin. Sehän riippuu niin kustakin tapauksesta. Tuskin "paikoilleen jämähtynyt duunari" ja korkeasti koulutettu nainen koskaan kohtaa toisiaan, mutta duunari ja korkeasti koulutettu nainen voi kyllä.
Alempi koulutus taso ei tarkoita automaattisesti heikkoa sivistystasoa. Ihminen voi hankkia ja imeä itseensä vakuuttavan määrän tietoa, vaikka ammatillisen tyydytyksen saisikin putkitöistä.
juuri tämän kaltaisen ajatus maailman omaavien ihmisten vuoksi,kaikki todella merkitykselliset asiat jää tuollaisetn "arvojen "varjoon.minä itse en välitä mikä kukin on arvoltaan/ammatiltaan tai kuinka monta titteliä omaa.ihmisten tulisi olla avoimia kaikkia ihmisiä kohtaan ja silloin voi todella löytää onnen uskomattomistakin paikoista.kumminkin eikö juuri elämä ja elämän kokemus muokkaa meitä sellaisiksi kun olemme.kaikilla ihmisillä on kyky tuntea,oppia ,katsomatta koulutustasoon.se mitä kirjoista oppii auttaa hyvin vähän kumminkin siinä mainitsemassasi "arjessa".suhteen hallinta tavat,itsensä tutkiminen,toisen hyväksyminen siinä varmasti avaimia hyvään suhteeseen.
Mutta ikävä kyllä monet ovat "paikoilleen jämähtäneitä". Ja maisterin paperitkaan eivät tee ihmisestä henkisesti sivistynyttä, jos ihminen ei sitä itse luonnostaan ole.
ettei välttämättä suoraan koulutustasosta voi vetää johtopäätöksiä ihmisen sivistyneisyydestä, eihän korkeaan koulutukseen ole välttämättä jokaisella mahdollisuuksia vielä tänä päivänäkään.
Kuitenkin, olemme jokainen saaneet käydä ns. peruskoulun, jossa on opetettu mm. kirjoitustaito.
Jos tämä perustaito puuttuu ihmiseltä, katson, ettei
tyyppi ole älyllisesti ja innovatiivisesti kovinkaan
samalla tasolla kanssani eli ilmeisesti ei pysty omaksumaan asioita ja tajuamaan myöskään puhutun kielen merkitystä. Kommunikointitaito, keskittymiskyky tai uuden opettelun taito puuttuu.
Jos kirjoittaa "ihmetteliä" ihmettelijän sijaan, on ainut paikka kirjeelle mappi Ö.
Sanallinen ja älyllinen verbaliikka puuttuu ja minä taas haluan hassutella myöskin näillä osioilla.
Itsekin olen vain opistotasoinen, mutta kyllä tunneäly on puhunut puolestaan ja tämä kirjoittelun perusteella saatu ensivaikutelma vastapuolesta on aina osoittautunut todeksi, huonosti kirjoittavat ovat osoittautuneet yksinkertaisiksi.
Just tämä ihmetteliä sai minullakin karvat nousemaan pystyyn. Itsensä ilmaiseminen verbaalisesti, suullisesti tai kirjallisesti, on mielestäni suhteessa tärkeää.
Olen satunnainen chatvierailija ja kerran sattui kohdalleni korkeasti koulutettu, jo valmiiksi nikillä "Akateeminen". Jutustelu alkoi luontevasti ja olimme jo puhuneet pitkään monista aiheista, kunnes hän kysyi koulutustani. Kerron käyneeni keskikoulun ja senkin huonoin arvosanoin. Hän ihmetteli kuinka voin kirjoittaa niin hyvin ja kuinka minulla voi olla tuollaisia mielipiteitä, miten tiedän maailmanmenosta, kun olen kouluttamaton.
Onhan minulla silmät ja korvat, osaan lukea. Kyllä tieto kouluttamattomankin päähän jä, jos mielenkiintoa ko. aiheeseen. Aiemmin hän sanoi pitävänsä tyylistäni ja valtavasta tietomäärästä, mutta pakit tuli. En vastannut odotuksia fiksusta kumppanista. Enpä jäänyt suremaan, päätin, että olin fiksumpi.
Huonosti kirjoittaminen nostaa karvat pystyyn, totta tosiaan. Sujuva itseilmaisu ei (tietenkään!) rajoitu mihinkään koulutustasoon, mutta valitettavasti olen ollut huomaavinani osassa ns. duunarimiehistä negatiivista asennetta oikein kirjoittamista (enkä nyt todellakaan tarkoita mitään lyöntivirheitä, joita sattuu kaikille ja koko ajan), ym. "hienostelua kohtaan". Valitettavasti sellainen asenne vain inhottaa naista kuin naista.
"Ihmetteliä" sai karvani nousemaan. Suhteessa on mielestäni tärkeää verbaalinen itseilmaisu, suullinen ja kirjallinen.
mutta jos en voi keskustella miehen kanssa kirjallisuudesta; jos emme voi käydä yhdessä elokuvissa koska makumme on ihan erilainen; jos hän ei hallitse small talkia kun olemme yhdessä kutsuilla; jos joudun ulkomailla hoitamaan kaiken puhumisen kun hän ei osaa kieliä; jos hän ei lähde mukaani teatteriin tai konserttiin... Silloin on aika vaikea löytää mitään pohjaa yhdessäololle. Mikään noista asioista ei edellytä korkeakoulutusta, mutta kokemus on osoittanut, että on todennäköisempää löytää yhteisiä intressejä jos on jokseenkin samanlainen koulutus.
siivoojakin kelpaisi maisterille?? Kuule, tuskinpa....
Siivooja siis ei tarpeeksi hyvä maisterille?Kukas se maisterin sotkut monesti siivoaa?Maisteri varmaan itse?Kuuluuko siivoja tähän joukkoon ei kelpaa kenellekkään?
ei ole koulutus. Ja kääntäen "maisteri" ei ole ammatti. Olisi helpompi keskustella käyttäen yhteismitallisia asioita, eli puhutaan joko koulutustasosta tai ammatista.
Jos siivoojalla on riittävän samankaltaiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet, niin ei minua hänen ammattinsa häiritse. Kyllä maisterikin voi siivota, ainakin maahanmuuttajille se voi olla ainoa tapa päästä kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan. Se, että olisiko yhteistä pohjaa tarpeeksi parisuhteelle maahanmuuttajan kanssa, on sitten taas oma lukunsa.
ei juuri tollasista kaavojen kanssa elävistä perusta
Ajattelen ihan samoin. Minulla on akateeminen loppututkinto. En edellytä sitä mieheltä, mutta jos emme pysty keskustelemaan "samalla kielellä" asioista, ei varmasti löydy muutakaan yhteistä säveltä!
vaikka olen melkosen koulutettu koulutettu kemia alalta....ja komea useiden mielestä. niin kyl noi nirppanokat on jotai ihan muuta kun tältä planeetalta. vai ei kemiat kohtaa, opiskelisivat sit kemiaa, papereita osaa jokainen pinosta toiseen plarata kuka vaan.
mammonaa metsästää mut nou hätä kukin tyylillää ja uskon et nikin elää onnellisen vanhuuden lapsiaa paapoen. eihän niil nelikymppisil viel edes niitä ole, adoptiota harkitsee useimmat.....tiedän
No en minä ainakaan lähtisi kirjeenvaihtoon kanssasi, jos et osaa laittaa j:tä nimimerkkiisi. Suomen kielen kielioppisääntöjen mukaan se on ihmetteliJä. Koulutus näkyy myös verbaalisessa viestinnässä, sorry...
anteeksi en muistanut että korkeastikoulutetut ei YMMÄRRÄ sanan merkitystä jos kirjain puuttuu joten pahoittelen unohdustani!ja toisekseen luuletko että jaksaisin kauan treffailla henkilön kanssa jos saisin aina miettiä tuliko se helvetin pilkku ny just oikeeseen paikkaan.tässä nähdään mikä ero on korkeasti koulutetulla ja "tavallisella"ihmisellä eli tavikset voi keskustella asioista puuttumatta pikkuseikkoihin eli pilkun n.......!!!
anteeksi en muistanut että korkeastikoulutetut ei YMMÄRRÄ sanan merkitystä jos kirjain puuttuu joten pahoittelen unohdustani!ja toisekseen luuletko että jaksaisin kauan treffailla henkilön kanssa jos saisin aina miettiä tuliko se helvetin pilkku ny just oikeeseen paikkaan.tässä nähdään mikä ero on korkeasti koulutetulla ja "tavallisella"ihmisellä eli tavikset voi keskustella asioista puuttumatta pikkuseikkoihin eli pilkun n.......!!!
Niinhän se juuri onkin!!! Treffailussakin kannattaa aina miettiä, mihin pilkkunsa pistää, heh heh!
... on varsin mielenkiintoista. Emme mekään aina äännä niin kuin kirjoitamme, eli vaikka sanomme "mietippä", se kuitenkin kirjoitetaan mietipä!
mitä sitte eikö pääasia et viesti menee perille tuli se sitte kirjaimen vähempänä kunhan jokainen ymmärtää mutta mitä enemmän tästä puhutaan sitä varmempi oon korkeastikoulutettujen todellisesta tyhmyydestä koska jos he eivät ymmärrä sanaa josta kirjain uupuu!
Paljastuu kirjeenvaihdossa tuollaisetkin puutteet. On se kuule hyvä! Livenä kohdatessa ei sitä etua ole.
Tästä on jo puhuttu! Ns. duunareilla on joskus (valitettavan usein) juuri tällainen asenne korkeammin koulutettuja kohtaan. Jos vaatii tasoa, on heti nipo tai kenties vielä pahempaa...
Jos me akateemiset kerran olemme näin ällöttäviä pilkunviilaajia, niin, miksi otat meihin yhteyttä? Vai onko tarkoitus kouluttaa meistä nöyriä ja sinun mielesi mukaisia? Se ei nykyaikana onnistu kovinkaan monen suhteen ja hyvä niin.
P.S. Mietipä-sanassa on yksi P aivan kylliksi. (pahoittelen, mutta oli pakko mainita... :) )
Mietippä sitä. Eikö murteet ole rikkaus? Onko sinulla ihmissuhdetta? Epäilen.
Emme aina äännä niin kuin kirjoitamme. Vaikka sanomme "mietippä", kirjoitamme "mietipä"!
Etenkin pilkku eli-sanan edessä on törkeä virhe.
Käytät kummallista puhekielistä niinpä-ilmaisua, mutta et hyväksy murteenomaista sanaa "mietippä"?
Turhat jämät myös veks! Niin se on!!! Treffailussa kannattaa... ja sitä rataa. Opettele kirjoittamaan villis2!
Tuskinpa kyse murresanan ja puhekielisen sanan käytöstä. Nämä molemmat kun voidaan kirjoittaa joko oikein tai väärin, ääntämistapa ja käyttö on eri asia...
Kirjoitusasun ja ääntämisen välinen suhde on varsin monimutkainen eli on melkoinen harha sanoa, että jossakin toisessa kielessä äännetään juuri kuten kirjoitetaankin ja jossakin toisessa kielessä ei. Ääntämissäännöt vaihtelevat, mutta kyllä kaikissa kielissä on logiikka, miten kirjoitusasu tulisi ääntää, joten ei se sattumankauppaa ole.
... mutta ne kuuluvat puhekieleen. Sitäpaitsi "mietippä" ei ole murretta, vaan vaivainen kirjoitusvirhe.
Ja kiitos huolenpidostasi, mutta olen juuri löytänyt netistä erittäin varteenotettavan akateemikon, joka osaa paiotsi montaa vierasta kieltä, myös äidinkieltään.
Olemme KESKUSTELUPALSTALLA, joten on täysin kohdallaan käyttää puhekieltä.
Oikein on sanoa "monta vierasta kieltä". Lehdissä näkee virhettä alvariinsa. Kirjoitetaan esim. "monet ovat sitä mieltä..." mikä on aivan päin peetä!!!!! Moni on sanana jo itsessään monikko eli "moni on sitä mieltä"... on tarkasti ottaen oikein.
Kyllä se vaikuttaa; maisterit ja insinöörit ei ihan ensimmäisenä innosta. Mieluummin joku käsistään kätevä. =)
- Ja sit loppujen lopuksi sillä ei oo mitään merkitystä, jos tuntuu vaan oikealta. Pääasia, että itsensä elättää.
Itse olen korkeastikoulutettu ja jatkan vieläkin itseni kouluttamista työn ohella, mutta miehessä arvostan sitä, että josko esim. autoni hajoaa niin mieheni osaa sen korjata! Ja siinä on vissi ero, jos vartalo on timmissä kunnossa työn takia tai sen takia, että käydään ensin puku päällä päivä toimistossa istuttua salilla hikoilemassa... Yöks! Ei ikinä. Tykkään miehisistä miehistä. En neideistä.
on merkitystä, että usein ihminen joka ei ole käynyt kuin peruskoulun ja mahdollisesti ammattikoulu, kuten useimmat vähintään ovat, niin näiden kanssa ei voi välttämättä keskustella asioista.... He eivät tiedä esim. jotain käsitteitä ja näin ollen keskustelusta heidän kanssaa tulee hyvin vaikeita... :/ Kyllä monesti tiedonjanoiset ja asioista lukeneet ihmiset ovat aikeissa mennä lukioon. Siellä on opetustaso parempi kuin amiskasssa.
Sivistyä voi toki ilman kouluakin, kun lukee omin päin.
Moni ammattikoulun käynyt valmistuu, saa ammatin ja työpaikan nopeammin kuin Lukion,yliopiston ja korkeakoulun käynyt. Se on ihme, ettei ammattikoulun käynyt ja työssä palkkaa tienaava kelpaa. Joillaki vaatimukset ovat kovat. Liian kovilla vaatimuksilla ei onnistu löytämään kumppania.
jos on vain amiskan käynyt ja on töissä. Mutta merkitystä on sillä, pystyykö tämän henkilön kanssa keskustelemaan mistään syvällisemmästä ja sivistystä vaativasta aiheesta.
Et nyt varmaankaan pidä kommentistani, mutta korkeasti koulutettu nainen tahtoo yleensä korkeasti koulutetun miehen juuri kemioiden kohtaamisen varmistamiseksi.
Itselläni on kokemusta paitsi siitä, että kahden yliopiston käyneen kemiat kohtaavat hienosti, myös siitä, että ammattikoulun käyneen exäni oli pakko koko ajan nälviä opinnoistani (mistä valitettavasti tuli sellainen vaikutelma, ettei hänen itsetuntonsa ollut kovin hyvä). Olisi hauska kuulla, onko muilla naisilla samankaltaisia kokemuksia.
Ja korostan nyt vielä, etten mitenkään mainostanut opiskelujani saati kehuskellut niillä. Exä sai herneen nenäänsä ihan omia aikojaan.
Mitä jos kiva nainen löytyy helpommin tuttava- tai kaveripiiristäsi, harrastuksista? Tai ehkä ihan omalta työpaikaltasi? Netti on paikka, jossa pärjäävät parhaiten he, jotka ovat verbaalisesti lahjakkaita.
Samoin se, että suhde kantaa pidemmän päälle, on tärkeää samanhenkisyys, ei pelkkä hetken huuma ja ihastus. Jos elämänkatsomus ja arvot, unelmat ja haaveet eivät kohtaa, ei suhde tule onnistumaan.
Jos puoliso on kiinnostunut vaikka fysiikasta ja toinen puuhaillut koko ikänsä autojen korjaamisen parissa, voi olla että yhteistä säveltä ei löydy.
Pidemmän päälle kaipaat sitä kelle kertoa työlabran tuloksista, joka ymmärtää syvällisemmin, toinen kaipaa auton moottoreista innostuvaa, tai puolisoa joka ojentelee jakoavainta ja ruuvimeisseliä.
Karkeita yleistyksiä, mutta monesti seura tekee kaltaisekseen ja koulutus - niin, se muokkaa ihmistä.
No heti tuli tuosta virheitä vilisevästä tekstistäsi mieleen, että sulla koulut on jäänyt peruskouluun ja siitä olet ehkä jatkanut amikseen. Samalla uhkut vihaa sinua paljon enemmän kouluja käyneisiin.
Olet siis vastannut liian koulutetuille naisille. Rajaa netti- ja treffihakusi naisiin, joilla lukee koulutuksessa 'peruskoulu', voi olla että alkaa seura kelvata. Älä vastaa, jos naisen profiilissa lukee maisteri, amk tai tohtorin tutkinto.
Helppo kysymys muuten kaikille, ethän siellä koulussakaan ollut kaikkien kaveri. Varmasti seurassa oli ne samanhekiset, ne kokeisiin päntänneet ja lukion valinneet tytöt ei olleet samanhenisiä silloin, eihän. Miksi he nyt sitten aikuisina olisivat niin paljon muuttuneet.
Puhut asiaa, todellakin! Jo koulussa jakauduttiin erilaisiin ryhmiin, ja mihin sellainen ajattelu olisi sen jälkeen kadonnut? Epäilisin, että sellainen ajattelu vain vahvistuu aikuistumisen myötä. Onhan se hiukan surullista, mutta ei sille mitään mahda. "Samanlaiset lapset leikkivät parhailten" (vapaa käännös), kuten Ruotsissa asia ilmaistaisiin.
Näin nykyään, väitän. But, hiukan ikävää silti, että koulutetut niin hanakasti tölvivät amis-tavisten kirjoitusvirheitä. Luulisi akateemisilla olevan parempi kotikasvatus tai edes yliopistossa omaksuttua humanisin henkeä, että voisivat jättää itsetehostuksensa pois. Keskustelupalstoilla kuuluu antaa kaikkien puhua omalla kielellään ja äänellään. Pieni suurisydämisyys ei ole pahitteeksi tiukkapipoisuuden sijaan.
Joo, myönnän, että akateemiset innostuvat toisinaan tölvimään, ja typerääkin se on.
Nyt on kuitenkin niin, että mekin olemme aivan tavallisia ihmisiä ja loukkaannumme joidenkin (huom, vain joidenkin, suurin osa ihmisistä kunnioittaa toinen toisensa koulutusta jne.) ammatiikoulun käyneiden "ylikoulutetut pellet"-asenteesta. Eli syytä on niin sysissä kuin sepissäkin, jos saan lisätä vielä yhden sananlaskun.
Tämä ketjuhan alkoi kuitenkin yhden katkeroituneen duunarin ryöpytyksestä, koska yliopiston käyneet naiset kehtaavat asettaa omat kriteerit seuralaisen valinnalleen... että kylläpä olemme kauheita.
Helpointa on jättää tuollaiset aloitusviestit huomiotta. Tuskin ottaisin nokkiini ja vaivautuisin vastaamaan, jos olisin nainen. Silti ihmettelen miten runsaasti tuollainen viesti saa aina liikkeelle näitä kirjoitusvirhealan ammattilaisia. Aivan kuin naisissa eläisi yhä se opettajan lellikki, joka haluaa osoittaa erinomaisuuttaan korjaamalla muiden munaukset.
jos sää oot käyny korkeekoulun tai jonku vast.niin mitä tarkottaa sun "samanhenisiä"ku mun ei vissiin pitäs ymmärtää mutta ko oon just amislainen ja ylpee siitä niin mä kyllä ymmärsin et oot varmaan tarkottanu henkisiä!siksi toisekseen en lajittele ketään eri lokeroihin koulutuksen takia eli samalle hiekkalaatikolle mahtuu mutta ko kork.opinnot käyneet ei ylpeydeltään näy mahtuvan.sitä yritän sanoa!ja siksi toisekseen olen kyllä aina silloin tällöin kirjotellu s24 ssä korkeammin koulutetun naisihmisen kans eikä se oo kertaakaan ollu meillä puheenaiheena tai juttelun esteenä joten kyllä mukaviaki eikä niin koppaviaki viel löytyy jokunen!!!!!
ainakaan minun tuntemistani ammattikouluun menneistä tyypeistä en kelpuuttaisi ikinä miestä itselleni, jos olisin nainen.
Olen sen verran nähnyt duunarikundien menoa ja melskettä, että jos otat vertailukohteeksi esim. pk-seudulla Teatterissa kuohuviiniä siemailevan urakiitäjän jakussa ja farkuissa temmeltävän autonasentajan, niin lihaksista huolimatta ne jutut eivät ole kovin kiinnostavia vitsien läpikäynnin jälkeen.
Voin miehenä vastata, että duunarijätkien jutut liittyvät yleensä kaljaan, autoihin tai maksimissaan tietokoneisiin. Maailmankuva rajoittuu firman vuotuiseen Viron risteilyyn ja kävelyyn vanhassa kaupungissa. Tämän vertailun voin antaa hyvin, koska pelaan jalkapalloa duunaripohjaisessa joukkueessa ja se on kyllä ainoa yhdistävä tekijä minun ja 80% osan pelaajien välillä.
Joo, vaihtaisin akateemiseen joukkueeseen, jos olisin tarpeeksi hyvä pelaaja. Nyt olen olosuhteiden vanki ja pieruhuumorin ympäröimä pukukopissa.
Minä olen tarpeeksi hyvä pelaaja ja olen pelannut sekä duunari- että akateemisessa joukkueessa. Duunarijoukkueesta saa hyvän lähtökohdan ymmärtää erilaisia ihmisiä ja pelaamisessa on sydäntä joskus enemmän kuin akateemisten kanssa. Ne kun tuppaavat jättämään pelit ja treenit väliin työasioiden vuoksi.
Jos miehenä otan tähän kantaa, niin jonkinlaista perspektiiviä asiasta on 12v työkokemuksen jälkeen isosta it-alan firmasta. Ei se korkeakoulu kyllä takaa mitään siitä että onko mies fiksu, älykäs ja käytöstavat omaava tyyppi. Juntteja löytyy tavan amismiehistä aina diplomi-insinööriin asti.
Jos naisen/miehen yksi tärkeimmistä elämänkumppania koskevista kriteereistä on koulutustausta, niin miksi edes ottaa asiasta stressiä? Ihminen joka korostaa omaa lukeneisuuttaan on äärettömän epäkiinnostava tapaus. Kouluissa tullaan kirjaviisaksi, mutta ei se kerro mitään ihmisen älystä, keskustelutaidoista ja käytöstavoista...
Alla linkki nettideittalun puolella olleeseen keskusteluun ja sen pohjana olleeseen artikkeliin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000028850267
Jo se, että viittaat potentiaalisiin nettituttuihisi sanalla "akka" kertoo sinusta kylliksi. Noinko aiot tulevaisuudessa naisystävääsikin puhutella?
jos sattumoisin oot seurannu esim vanhoja suomifilmejä niin niissä käytetään sanaa akka ja ukko enkä pistäisi pahakseni jos mua sanottas ukoksi tai äijäksi koska se ny vaan sattuu kuulumaan suomenkieleen!ymmärrän kyllä et se "akka"voi jonku korvaan särähtää ikävästi ja no kaikki asiathan voi sopia et ei sanota sitte niin jos kuulostaa ikävälle mutta siihen asti akka on akka ja ukko on ukko!!!
Jessus...!!!
Eksä huomannu, et keskustelu päätty jo viikko sit! Maailman turhin huomatus oli tuo.