Mä löysin suomi24:stä juhannuksen alla miehen, joka asui toisessa maassa mut oli suomalainen. Hän oli ollut pitkään sairaslomalla, joten oli aikaa kirjotella. Ihmettelin kyllä kuinka vähän hän tunteistaan kertoi. Hoki vain, että kirjoitteluseuraa nyt lähinnä hakee. Kirjoiteltiin muuan viikko ja päätin mennä hänen luokseen kesälomalla. Olin jo melkolailla loveen tipahtanut siinä vaiheessa. Kaverit varotteli, että enhän mä tiedä mikä tää heppu on , mut mä olen rohkea ja kas: Hän osoittautui paljon ihanammaksi kuin osasin odottaa. Mutta ainahan toisen huonotki puolet näkee ku asuu viikkoja saman katon alla. Mies ei juurikaan viitsiny kotihommia tehdä vaikka hänen lapsensa olivat tulleet lomalle isänsä luo. Miehellä alkoi myös työt ja mä jäin lasten kans kotiin... No, eihän mulla mitään hätään silloin ollut. Mutta Suomeen palattuani tajusin, ettei elämä ole samaa kuin hänen sairaslomalla ollessaan. Hänen työnsä vie niin paljon aikaa, ettei hänellä juurikaan jää aikaa viestittelyyn. Kärsin koko ajan. Hän on käynyt 5 pvn reissun luonani ja oli ihana tavata taas. Molemmat hoimme tunteidemme olevan syvät. Mies on kuitenkin hyvin tottunut jo vuosia ns. komennushommiin ja sanoo omaavansa intiaanin luoteen: on sinnikäs odottamaan. Kun jotain on päättänyt niin siinä sitten pysytään. Eli hän kyllä jaksaa tällaista suhdetta. Itse kaipaisin yhteydenpitoa, kun tunteet meinaa lakastua ilman yhteydenpitoa. Olen jopa pyytänyt häntä ottamaan minut huomioon, mutta lupaukset on rikottu usein ja viikonloputkin olen nykyään ihan yksin ilman yhteyttä häneen. Mikä neuvoksi? Mieshän oli netissä vain kirjoitteluseuraa hakeakseen ja nyt sillä ei sitten ole mitään merkitystä. Se on minusta paha, ku alkaa tässä jo muita vilkuilla...
Vain kirjoitteluseuraa?
Orvokkisilmä
0608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.