mun anoppi on kamalan vaikea, ja olen kestänyt nyt häntä 8 v. ja siihen mahtuu vaikka mitä, jos kerron tässä kaikki, kuluisi viikko. Nyt kuitenkin tilanne
on mennyt niin pitkälle etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mieheni toki saa, mutta minä en. Niin paljon hän on minua haukkunut ja puukottanut selkäni takana, jonka luojan kiitos olen
kuullut muilta sukulaisilta. En enään jaksa.
Hän itse odottaa jatkuvaa huomiota, mutta ei esim. muista meitä mitenkään, tarkoitan tällä lastemme ja minun esim. syntymäpäiviä, ei mitään ja ei koskaan, vaikka tyttäremme pääsi ylioppilaaski hän sai heiltä 20 € ja toinen täytti 18 niin ei mitään
joku vanha pusero kaapista ja hän ei koskaan soita esim. minun sairaalle äidilleni, mutta minun äiti
soittaa hänelle vaikka olisi vaan nimipäivät.
Voi olla että tekstini on katkeraa ja onkin, mutta onko oikein että hän ei välitä muista kuin itsestään ja omasta pojastaan, appiukkoni on mukava, mutta häntä on kielletty puhumasta kanssani. Olen vaan niin tuskainen tästä tilanteesta, hän on niin itsekäs ja ei minun mielestä arvosta minua lainkaan ja se tuntuu kamalan pahalta, ei sellainen normaalisuhde ollenkaan, että voisimme vierailla tai he meillä,
aina jyystää sellainen katkeruus kaiken takana ja siksi en enään jaksa ja lopetin koko suhteen ja kerroin sen miehelleni ja hän hyväksyi sen.
Minun nimeni on Tarja ja voin vastata takaisin ja keskustella lisää, jos joku haluaa.
on mennyt niin pitkälle etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mieheni toki saa, mutta minä en. Niin paljon hän on minua haukkunut ja puukottanut selkäni takana, jonka luojan kiitos olen
kuullut muilta sukulaisilta. En enään jaksa.
Hän itse odottaa jatkuvaa huomiota, mutta ei esim. muista meitä mitenkään, tarkoitan tällä lastemme ja minun esim. syntymäpäiviä, ei mitään ja ei koskaan, vaikka tyttäremme pääsi ylioppilaaski hän sai heiltä 20 € ja toinen täytti 18 niin ei mitään
joku vanha pusero kaapista ja hän ei koskaan soita esim. minun sairaalle äidilleni, mutta minun äiti
soittaa hänelle vaikka olisi vaan nimipäivät.
Voi olla että tekstini on katkeraa ja onkin, mutta onko oikein että hän ei välitä muista kuin itsestään ja omasta pojastaan, appiukkoni on mukava, mutta häntä on kielletty puhumasta kanssani. Olen vaan niin tuskainen tästä tilanteesta, hän on niin itsekäs ja ei minun mielestä arvosta minua lainkaan ja se tuntuu kamalan pahalta, ei sellainen normaalisuhde ollenkaan, että voisimme vierailla tai he meillä,
aina jyystää sellainen katkeruus kaiken takana ja siksi en enään jaksa ja lopetin koko suhteen ja kerroin sen miehelleni ja hän hyväksyi sen.
Minun nimeni on Tarja ja voin vastata takaisin ja keskustella lisää, jos joku haluaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten miehesi suhtautuu teidän väleihinne? Miksi miehesi antaa äitinsä kohdella sinua noin? Haluaako miehesi olla tekemisissä naisen kanssa, joka kohtelee hänen vaimoaan noin?
Lahjat ja soittelut ovat niin ihmisistä kiinni, etten pitäisi niitä välttämättä välinpitämättömyyden mittarina, mutta uskon kyllä että tuohon katkeruuteen on jo paljon painavampiakin syitä.
Niin ja mielipiteeni on se, ettei tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, jolta saa vain pahaa mieltä. Jos asia on puitu monta kertaa läpi, eikä muutosta ole tullut, niin anna olla. Itse silti toivoisin edes mieheltäni sen verran kunnioitusta minua kohtaan, että tekisi itse selväksi äidilleen, ettei tuollainen peli vetele.
mieheni on puuttunut,mutta en ole ollut kuulemassa, se tiedän, jotain on sanottu, mutta en tiedä mitä.
Mieheni on sanonut, ei tarvitse olla tekemisissä.
Tarja hei
Kirjoituksestasi tosiaan henkii katkeruus. Kun mainitsemasi katkeruuden syyt ovat aika pieniä, on vaikea käsittää, missä suhteessa anoppisi on niin kamala.
Puhut tyttären saamasta rahalahjasta. Käytät sanaa "tyttäremme". Mutta anoppi on ollut anoppisi vasta 8 vuotta! Jospa anoppi ei ole tämän tyttären mummi? Vai?
Kenties anopin rahavarat ovat pienet?
Ovatko nämä mainitsemasi tyttäret anoppisi lapsenlapsia?
ja kyllä: oikein kirjoitat, kun sanot itse, että tekstisi vaikuttaa katkeralta.
Mikähän oikeasti kiukuttaa? Millä tavalla anoppisi on itsekäs? Ja miten niin ei arvosta sinua? Mitä anopin sinusta pitäisi tehdä, jotta tuntisit hänen arvostavan ja olevan epäitsekäs?
Tässä alkajaisiksi mieleeni tulleita ajatuksia.
minulla on toinen avioliitto, mutta lapseni kuuluu minun pakettiin ja toivon että myös heitä kunnioitetaan tai huomioidaan, raha asiat on kunnossa kuulemma. Anoppini on puhunut minusta niin paljon pahaa selän takana ja sitä en halua tässä kirjoittaa, toivottavasti käsität sen. Minä en jatkuvastija aina
halua olla huono kaikessa ja vielä mukan henkisesti
sairas.
Mietteitä, tuosta lahjojen antamisesta. En ole saanut anopilta enkä apelta synttärilahjoja, eikä miehenikään, joululahjojen anto lopetettiin yhteisellä sopimuksella vuosia sitten. Sitä vaan, että he odottavat esim. jotain äitien-ja isien päiviksi, mutta itse eivät osta lapsilleen mitään, eivät muista synttäreinä.
Eronneet menevät uusiin avioliittoihin ja avoliittoihin nykyään ehkä enemmän kuin ennen.
Naiset joilla on lapsia, haluavat usein uusioanoppiensa ja uusiosukulaisten hyväksyntää liitoilleen ja lapsilleen.
Tosiasiassa puoliso otetaan itselle, ei suvulle, kuten isäni aina muistuttaa. Uusille sukulaisille "vieraan" puolison mukana tulee sitten vieraat lapset ja vieraat tavat. Täytyy vain hyväksyä, että oma lapsi on laps ja lapsenlapsi lapsukainen. Vieras lapsi ei ole kumpikaan..
Ei kannata kiusata itseään anopin kielteisillä tunteilla.
Jos asutte lähialueella, vaikuttaa tietenkin sinun muihin ystävyys/naapuruus -suhteisiisi, koska ainakin maalla on hankala selitellä, miksi ei voi osallistua samaan aikaan anopin kanssa juhliin tms.
Anna miehesi pitää suhteet kotiinsa kunnossa, niin hänellä ei jää omalle tunnolleen mitään murheita appivanhempiesi kuoltua, ettei olisi pitänyt yhteyttä tarpeeksi.
Pysyt paremmalla mielellä ja olet enemmän hyödyksi omalla lähipiirillesi, kun jätät anopin omaan soppaansa kiehumaan.