Kerran se kirpaisee.

Niinpä...elämä on :-( Mutta mene rohkeasti tästä, ajoittain sietämättömästäkin, tuskasta läpi ja pystyt vähitellen elämään omaa elämääsi ja ilokin lopulta löytyy. Olen kokenut saman kuin sinä reilut kolme vuotta sitten. Jos olisin silloin tyhjentänyt pilleripurkin, mitä suunnittelin, katuisin nyt. Tunnen olevani entistä vahvempi, en kovempi - vaan lujempi, ja viisaampi erokokemukseni jälkeen.

Köysi veïsi sinut pois nyt sielämättömältä kokemastasi tuskasta, mutta veisi pois myös mahdollisuuden tuntea onnea ja iloa joskus tulevaisuudessa. Minulle ero opetti kyvyn tuntea iloa ja onnea pienistä asioista ja elää juuri tässä hetkessä.

Miksi sitten päädyitte avioeroon jos se kerran noin kovasti sua vaivaa? Muista että elämä jatkuu.

hengissä. Ei eroon kuole, voin sen vakuuttaa. Paljon mukavia asioita on sinullakin edessä, kunhan nyt käyt tuon eroprosessin kunnolla läpi. Siihen kuuluu surua ja itsesääliä, mutta myös tapahtuneen hyväksyminen.

se on niin että puhut jokaiselle joka jaksaa kuunnella, miten suru on sydämen särkenyt, sillä vain se auttaa ja aika,,meitä on monta jotka ovat luulleet etteivät ikinä selviä tuskasta minkä se sydänsuru tuottaa, mutta sittenkin on parempi että jatkaa koska on elämän hengen saanut lahjaksi. Mieti vähän niitä jotka ovat saaneet elämänlahjaksi kehitysvamman,downinsyndrooman tms, ei toimi kädet eikä jalat, on diabetestä ja muuta MBDta. Mieti vähän,,on lapsilla syöpää ja muuta kauheaa, mieti vähän jos sulla on sydänsurua, olet tunteellinen siili,,käytä järkeä

Jokainen yksilö on omanlaisensa, mutta ainakin minun elämäni on selvästi parantunut eron jälkeen! Eikä meillä edes ikinä ollut mitään riitoja - toinen vain lähti eri osoitteeseen asumaan ja haki sen jälkeen eroa. Nyt se on voimassa, omaisuus jaettu ja kaikki asiat ok!

voi olla yhdestä ihmisestä ja yhdestä avioliitosta kiinni, on paljon muuta mikä on arvokkaampaakin ja senkin tulet huomaamaan kun etenet rohkeasti eteenpäin ja jätät menneisyyden sinne minne se kuuluu. Taakse.

Mies lähti kun nuorin oli 10 kk,isompia oli neljä.Kyllä oli aika murhetta monet vuodet.Mutta jos siitä selvisin,selviät kyllä sinäkin.Elämää on myös avioeron jälkeen,vaikka se ei siltä tunnu tuossa tilanteessa.