Onko täällä kokemuksia avoerosta, jossa jätetty osapuoli kärsii pahasta masennuksesta johon liittyy päihteiden käyttöä? Olen eroamassa mieheni kanssa ja pelkään kovasti miten hänen käy. Itsemurhasta hän on puhunut usein ja sitä puolitosissaan lääkkeillä yrittänytkin. Kuinka voin elää itseni kanssa jos hän eron jälkeen ottaa itseltään hengen??
ero masentuneesta
loppuunväsynyt
81830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olla vastuussa toisen ihmisen elämästä. Yritä puhua miehelle että hakee ulkopuolista apua tai puhu hänen läheistensä kanssa, jotta he tietävät tilanteen ja osaavat tarvittaessa tukea.
herää! sinulla on oikeus elää omaa elämääsi ilman pelkoja. Nyt "miehesi" yrittää saada sinua syyllistettyä ja sitä kautta pidettyä tukahduttavassa suhteessanne. Tämä kaverisi tuntee sinut ja käyttää tietoa hyväkseen. Neuvoni:
Tee ratkaisusi järjellä, äläkä anna syyllisyyden tunkea väliin. Löydät sen oikean kumppanisi kun etsit sydämelläsi ja katsot järjelläsi.
Irroita itsesi ja anna vihdoin aikaa omille ajatuksellesi.
Näin olen ajatellutkin, että jokainen on loppujen lopuksi vastuussa vain itsessään. Vaikea kuitenkin ajatella niin välinpitämättömästi, kun on yhteistä taivalta vuosia takana. Harmittaa niin perkeleesti, itse toivon hänelle vain kaikkea hyvää ja olen yrittänyt tsempata häntä jatkamaan elämää ja lähipiiri tietää myös hänen tilanteen.
Vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa.
tilanteessa vaikkei asuttukaan yhdessä. Seurustelu vaan meni ihan sairaalloiseksi kun mies oli niin riippuvainen ja lopulta en tuntenut edes rakkautta välillämme. Tuntui että mies manipuloi minua masennuksellaan ja ahdistuin koko ajan enemmän kunnes ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota kun itsekin aloin sairastua samaan masennukseen. Selitin miehelle mitä tunsin ja loppujen lopuksi ero meni ihan hyvin ja mies tajusi lopultakin hakea apua kun ei voinut enää ripustautua minuun. Tästä on jo pari vuotta ja nykyään olemme jo ihan hyvissä väleissä ja mieskin löytänyt uuden naisen, jota toivottavasti osaa kohdella paremmin kuin minua. Kiltti hän oli tosin minullekin ja luulen että hänellekin lopulta oli parempi päästä irti sairaaksi menneestä suhteestamme, joka näin jälkikäteen katsoen luultavasti vain ylläpiti hänen masennustaan kun hän takertumalla minuun vältti kohtaamasta ongelmiaan silmästä silmään.
olen huomannut, että tämä masennus on tarttunut myös minuun miehen käytöksen myötä. Minulla ei aikoihin ole ollu minkäänlaista elämänhalua ja kaikki ns. ylimääräinen tekeminen vaikuttaa mahdottomalta eikä mikään huvita. Imuroimistakin täytyy miettiä monta päivää ennen kuin saan imurin kaapista ja kämpän siivottua. Mutta toivottavasti vielä helpottaa...
Juuri tuon olen kokenut!
Koitin puhua "ongelmistamme" ,mieheni kanssa (hänen mielestään mitään ongelmia ei ollut) moneen kertaan; tuloksetta.
Kesällä hankin oman asunnon ja muutimme siis erilleen. Ensin oli tosi vaikeaa, nyt jo vähän helpompaa. Mies mennyt enemmän alamäkeen,mutta se on toisaalta auttanut mua huomaamaan että tein oikein, noin eivoi elää!!
Mies puhunut moneen kertaan hoitoon hakeutumisesta ja olen luvannut auttaa, mut saman tien pubi kutsuu enemmän!!
Mies toivoo yhteen paluuta (olemme siis edelleen tekemisissä,vaikka erillään asummekin), mutta...
Olis kai vaan pakko USKALTAA tehdä se lopullinen ero, mutta pelkään juuri sitäkuin sinäkin, että mitä jos mies tekee itselleen jotain!!!!
Syyllisyyden kanssakaan ei voi elää! Tiedän, etten voi kantaa aikuisesta miehestä vastuuta lopunikääni, kun on lapsiakin, joista haluan huolehtia parhaani mukaan.
Toivon, että Sinälöydät sen oikean ratkaisun ja olet rohkea! Tsemppiä!
No tapasin naisen tuossa viisi vuotta sitten hän oli naimisissa ja minä sinkku. aluksi en tuntenut tunnetta häntä kohtaan mutta sitten rakastuin ja kuvioonhan kuuluu muuttaa yhteen no näin tapahtui ja hänkin sai eron aikanaan. No sitten alkoi meilläkin tapahtua tämä nainen tuli raskaaksi ei halunnut lasta teki abortin no sitten sama tapahtui uudelleen ja meille syntyi tytär. Tuossa vaiheessa oli meillä jo riitoja ja sain kuulla paljon pahoja sanoja hänen suustaan ja se vei mua useammin sitten baariin. Elämä jatkui ja paljon olimme sovussakin ja minä juomatta ja sitten syntyi poika ja sain kuulla että minun on aika lähteä.Muistan sen hetken kuinka itkimme yhdessä ja hän sanoi että hänen sukunsa haluaa meidän eroavan ja hänhän on hyvin sukurakas ihminen ja näin tapahtui. erosimme siis ja siinä kohtaa jo tunsin kuinka olin jätetty täysin ja hölmö. en saanut mukaani kuin muutaman esineen meidän yhteisestä kodista ja se ero oli mulle raskasta aikaa.sisääni sattui saatanasti ja jouduin hakemaan apua ja sainkin ja sain toki lääkereseptin mukana ja tunsin silloin että mua joku kuunteli kun juttelin siellä ammattilaisten luona.Saatesanoiksi kuulin että osaat purkaa asioita hyvin olisit hyvä tällä alalla no ajattelimpa sitä asiaa siinä jokusen ajan ja lähdin kouluun ja nyt olen itse siinä kuuntelijan paikalla se tosin vaati paljon minulta itseltäni. No kun tämä nainen huomasi että minulla menee hyvin kun olin siis jo aloittanut koulun ja muutenkin lääkkeet tepsivät.Hän otti mut takaisin ja minä menin ja taas sama juttu olin vain kani jonkun viikon ja taas pihalle. taas sama tuska ja kipu, mutta ei ollut enää lääkettä tai rohkeutta lähteä hakemaan apua. Tuska vaati monta unetonta aikaa ja sisäistä kipua ja selvisinkin siintä noin puolessa vuodessa ja taas elin ja opiskelin. No valmistuinkin ja lähdin töihin tosin vaan kesäsijaisuus. Hommat loppuivat ja sain vähän muualtakin rahaa jattelin viettää hieman lomaa.
No sitten tämä nainen eräänä iltana soitteli ja soitteli ajattelin näin että tänään en halua pahoittaa mieltäni toisen sanoista, mutta silti sitten puolenyön jälkeen vastasin taas sama laulu ja olin hetkenpäästä siellä. sain viettääö ihanan viikon olla lasten kanssa kuin kodissa, kunnes taas rysähti ja olin pihalla ja tuntemuksena kuin sydän olisi silvottu. Nyt olen tilanteessa tässä yöunia muutamaia tunteja yössä ja sitten töihin. naamari päässä päivän ja kotiin odottamaan uutta aamua.Yritän selvitä, mutta jos en niin toivon kuitenkin sitä, että naiset elkää leikkikö miesten tunteilla. -s-
vaikka surullista luettavaa olikin. Sen verran jämäkkä olen luonteeltani, että jos jotain päätän niin se pitää. Toisin sanoen, kun erotaan ni se on sitten lopullista. Tiedän miltä tuntuu kun toinen satuttaa, enkä tieten tahtoen sitä tuskaa halua toiselle aiheuttaa.