Pitkän harkinta-ajan jälkeen lopputuloksena että muutamme erillemme:
yhteistä aikaa takana 38 vuotta.
Pitkä aika.
Mutta ny´on seinä tullut eteen ja se, mikä menee tarpeeksi rikki, ei pysty korjaamaan.
Lähden sitten ´mummoihmisenä´elämään uutta itsenäistä elämää jossa saa päättää, mitä haluaa syödä ja mitä haluaa tai ei halua pitää jääkaapissa ( en ainakaan haisevaa, rasvaista makkaraa yöööööök!) - no joo, ovat pieniä seikkoja- suuremmasta tässä on kyse.
Huomenna kiinteistönvälittäjän kanssa katsotaan uutta kämppää - kotia - minulla - en tarvitse mitään isoa luukkua. Tavara - roina - krääsä - mitä ne loppupeleissä ratkaisevat?
Eivät niin mitään.
Kuitenkin : tunteet - haikeus- osittainen surullisuuskin ja epäonnistumisen tunne päällimmäisenä eihän tässä näin PITÄNYT käydä vaan kun kävi.
Mamma lähtee ny´ja toinen jää tuppisuuna ihmettelemään.
Kaikki yritykset KESKUSTELLA ovat kaatuneet toisen tuppisuiteen - joka ikinen - kaikkina näinä vuosina.
Ikää on liki 59 mutta ihan tyttöseksi tunnen itseni, olen terve, iloinen ja reipas, en aio jäädä vellomaan entisessä vaan elän sellaista elämää jota en ole koskaan ´saanut´voinut ´viettää ei tehden itsenäisiä päätöksiä.
yhteistä aikaa takana 38 vuotta.
Pitkä aika.
Mutta ny´on seinä tullut eteen ja se, mikä menee tarpeeksi rikki, ei pysty korjaamaan.
Lähden sitten ´mummoihmisenä´elämään uutta itsenäistä elämää jossa saa päättää, mitä haluaa syödä ja mitä haluaa tai ei halua pitää jääkaapissa ( en ainakaan haisevaa, rasvaista makkaraa yöööööök!) - no joo, ovat pieniä seikkoja- suuremmasta tässä on kyse.
Huomenna kiinteistönvälittäjän kanssa katsotaan uutta kämppää - kotia - minulla - en tarvitse mitään isoa luukkua. Tavara - roina - krääsä - mitä ne loppupeleissä ratkaisevat?
Eivät niin mitään.
Kuitenkin : tunteet - haikeus- osittainen surullisuuskin ja epäonnistumisen tunne päällimmäisenä eihän tässä näin PITÄNYT käydä vaan kun kävi.
Mamma lähtee ny´ja toinen jää tuppisuuna ihmettelemään.
Kaikki yritykset KESKUSTELLA ovat kaatuneet toisen tuppisuiteen - joka ikinen - kaikkina näinä vuosina.
Ikää on liki 59 mutta ihan tyttöseksi tunnen itseni, olen terve, iloinen ja reipas, en aio jäädä vellomaan entisessä vaan elän sellaista elämää jota en ole koskaan ´saanut´voinut ´viettää ei tehden itsenäisiä päätöksiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei avioero ole sinun elämäsi "saldo" - tai minun. Olet minkä tahansa ikäinen ja mitä tahansa takana ja nyt - älä vain anna eron määritellä sinua. Sinä olet sinä, liittosi mikä oli hyvine ja huonoine asioineen. Tiedän että tuntuu luovuttamiselta, vaikkei muuta ole tehtävissä. Vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Mutta tiedätkö; huomenna paistaa aurinko. Ja siinä paisteessa on hyvä tehdä päätöksiä miten loppuelämänsä nauttii seuraavastakin päivästä. Tsemppiä sinulle :-)
Onnea rohkealle päätökselle, jonka olet itse tehnyt!
On onnellista, että ihminen saa ja osaa itse valita millaista elämää hän haluaa elää. Sen pitäisi olla ilman muuta jokaisen ihmisen ihmisoikeus ja sanoisinpa, että jopa velvollisuus. Se on todellista rakkautta itseä ja lähimmäistä kohtaan ja vain sitä kautta löytyy kaikki se hyvä mitä sinulle ja lähimmillesi on varattu. Toivon, että myös tuleva entinen miehesi kokee hetken päästä asian näin, että olet antanut hänelle vapauden elää sellaista elämää kuin hän tahtoo. Itse olen jätetty osapuoli ( 12 vuotta sitten), mutta kiitän tänä päivänä ex-miestäni, että hän ymmärsi lähteä ja antaa meille molemmille uuden mahdollisuuden ja uuden elämän, koska yhteiselämämme ei sujunut niin kuin olisi ollut molemmille hyvä.
Onnea uuteen elämään!