2 korillista kaljaa ja kuuma kylpy odottaa, eiköhän tämä tästä.
Kertokaa miten olette päässeet eron ylitse. Minä en tiedä. Joka kerta kun näen jonkun esineen jonka olemme yhdessä ostaneet tai muuten muistuttaa jostain yhteisestä alan itkeä enkä pysty lopettamaan. Kaikki yhteinen elämä ja nyt se on ohi.
En aio tulla aamulla raportoimaan miltä tuntuu. Tiedän että pahalta. Nyt menen kylpyyn. Hyvää yötä.
Kertokaa miten olette päässeet eron ylitse. Minä en tiedä. Joka kerta kun näen jonkun esineen jonka olemme yhdessä ostaneet tai muuten muistuttaa jostain yhteisestä alan itkeä enkä pysty lopettamaan. Kaikki yhteinen elämä ja nyt se on ohi.
En aio tulla aamulla raportoimaan miltä tuntuu. Tiedän että pahalta. Nyt menen kylpyyn. Hyvää yötä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja kaksi vuotta sitten mies halusi eron. Oli talo ja lapset mutta miehellä toinen nainen. Multa meni koko elämä ja vain lapset ja arki niiden kanssa piti mut järjissäni. Mies itse halusi että tapaa lapsia vain joka toinen viikonloppu. Ne viikonloput on mulle vieläkin vaikeita kun on yksin. Hiljalleen se on alkanut helpottaa, en tiedä silti pääsenkö koskaan kokonaan yli mutta tiedän nyt että osaan nauttia elämästä ainakin hetkittäin. Joka kerta vielä sattuu ku näen hänet. Mutta haluan vain sanoa että elämä jatkuu. Sanotaan että mikä ei tapa se vahvistaa. Usko siihen. Älä jää makaamaan itsesääliin vaan katso ympärillesi: siellä on ihmisiä jotka oikeasti pitävät susta ja ovat tukenasi. Minäkin olen täällä hengessä mukana - tiedänhän miltä susta tuntuu.
Nyt on paha olo mutta ehkä tämä tästä. Amme valui lattialle ja kalja laiheni kun itkin niin paljon. Eilen oli pahempi olo surusta, tänään krapulasta. Kiitos sinulle sanoistasi. Minulla ovat kaikki ystävät ja sukulaiset jo kuolleet tai lähteneet kauas. Sanasi merkitsivät paljon. Nyt kun on koti tyhjä niin muita sanoja ei täällä olekaan. Haudanhiljaista.
Hei kanssaihminen ja nokka pystyyn!
Joo ´on helppoa sanoa toisille joilla on siipi ihan totaalisesti maassa mutta:
se on ihan totta, että aurinko nousee ja että arkihuolet muuttuvat - eivät unohdu kuten eivät suru ja tuska - voimattomuuskaan - mutta niiden yli pääsee - koska on päästävä.
Minullakin rankkoja kokemuksia, joista joskus luulin, etten kuuna päivänä selviä järjissäni - nyt kun on aikaa kulunut , huomaan että aj jahas minähän kuulkaas selvisin.
Ja joskus tuntui niin totaalisen pahalta että jos olisi ollut keinoja - olisin saattanut tehdä lopun - ihan kaikesta.
Mutta sitten jostain tuli se itsesuojeluvaisto; ja ajattelin lapsiani, lapsenlapsiani - haluanko että he muistavat äitiä ja mummoa raukkana joka ei uskaltanut jatkaa vaan valitsi raukkamaisimman tien.
Toisten tunteista ei voi tietää, eivätkä minun sanani sinua tässä vaiheessa lohduta yhtään, tiedän sen, mutta haluan vain sanoa että se helpottaa - kuten kirjoitin - tuska ei häviä, mutta se muuttaa muotoaan.
Jos jaksat, tee jotain mitä olet aina halunnut, matkusta joku pieni reissu, tapaa niitä sukulaisiasi, joskus voi löytyä empatiaa suunnasta josta ei ikinä olisi sitä kuvitellut saavansa.
Kirjoittele miten jakselet jossain vaiheessa.
Muistan sinua iltarukouksessani vaikken uskovainen olekaan :-))
kääntäkää asia toisinpäin.Ajatelkaa kaikkia uusia mahdollisuuksia elämässänne joita puolisonne teille näin tarjoaa ihan omaa hyvyyttään.
Kuules, entäs jos laitat kaikki muistoja tuovat esineet yhteen pahvilaatikkoon, jonka viet vintille viimeisimpään sopukkaan. Tai vaikka lahjoitat osan pois.
Vanha sanonta 'poissa silmistä, poissa mielestä' on totta. Mies halusi eron 15 vuoden jälkeen, ja häipyi ulkomaille. Aina kun otti yhteyttä, oloni paheni.
Sain eroprosessissa voimia seuraavasti:
Ensin mietin 15 roskiin mennyttä vuotta. Sitten huomasin, että entäs jos minulla on jäljellä vielä 15 vuotta. Kylläpä vaan minä haluan siinä ajassa kokea jotain mukavaa ja hauskaa. Ehkä erilaista hauskaa kuin kaksikymppisenä, mutta nauttia kuitenkin. Itken edelleen silloin tällöin, joka viikko vähintään, mutta se ei tarkoita etten muuten voisi nauttia elämästä!
aluksi sitä tietysti miettii sitä minkä on menettänyt. Mutta ihminen on niin rakennettu että elämänhalu kyllä yleensä voittaa. surutyö on vain ensin tehtävä. Sullakin aloittaja on vielä ne toiset 16 vuotta edessä ja enemmänkin, ja aivan kuten edellinen sanoi; vaikka välillä itkettää niin silti elämä on elämisen arvoista. Voimia teille kaikille saman asian kanssa painiville.
Nyt tuntuu jo vähän paremmalta vaikka raskasta vielä onkin. Olen saanut kokea miten yhteiseen kotiin jääjä voi olla monella tapaa huonossa asemassa, kun kaikki ympärillä oleva muistuttaa menneestä yhteisestä elämästä. Vaikeaa ja raskasta.
Teidän ansiostanne tuntuu siltä että en ole ihan yksin. Kiitos paljon teille. Ehkä jonain päivänä minäkin voin vuorostani jotakuta vastavuoroisesti auttaa kunhan tästä selviän.
että jokin muistuttaa entisestä puolisosta, anna kaikki entisestä elämästäsi olevat esineet pois. Saat uuden mielenrauhan! Se on rauhoittava ajatus,että täältä saa lohtua. Tämä onkin sellainen vertaistukiverkko, mistä saa oikein "asiantuntija" lausuntoja. Täällä on hyviä avioliittoneuvojia.