Olisin kysynyt teidän mielipidettä seuraavaan ongelmaan. Ex-anoppi puhuu ilkeästi minusta lapsien kuulleen, syyttää minua poikansa elämän pilaamisesta. Erosta on 4-vuotta, välit exään kunnossa ja toimivat. Exä ei suojele lapsiaan äidiltään, vaan erityisesti vanhempi lapsi 12-v. kertoo minulle joka vierailulta näitä tapauksia ja on selvästi pahoittanut mielensä. Ei pidä enää mummosta josta pienempänä piti kovasti. Nuorempi ei luojan kiitos vielä ymmärrä.
Mitä voin tehdä muuta kuin selittää lapselle, että mummo käyttäytyy väärin koska ei pidä äidistä (on totuus)? Mikä neuvoksi ettei poika pahoita mieltään? Onko keinoa saada isä heräämään asian suhteen?
Kaksi kuvaavaa esimerkkiä lapsen kertomana: mummo on sanonut, että
- isin opiskelun kesken jääminen on äidin syytä koska pakotit isin hoitamaan minua pienenä
- miksi meillä ei äiti ole autoa ja mihin kaikki meidän rahat katoaa kun isi kuitenkin maksaa 250 eur kuussa sinulle? (isi oli vienyt lapset parturiin maalla (10 €) ja ostanut nuoremmalle 8 euron kengät sovitusti. Mummo vei vanhemman metsään ja oli tentannut äidin raha-asioista sekä varmistanut, että lapsi ymmärtää että äiti tuhlaa isin maksamat rahat ja että äidin raha-asiat ovat huonosti (olivat muuten hyvin silloin). Lapsi oli lähes paniikissa kun luuli meidän olevan konkurssin partaalla. Tosiasiassa elarit maksaa kaupunki kun isä on työtön. Isi kuuli episodista vasta kun lapsi uskalsi kotiin tultuaan kertoa minulle)
jne. jne. Pahansuopuudella ei ole loppua. Ex-anoppi ei koskaan pitänyt minusta ja teki avioliitostamme helvettiä haukkumisellaan ja ilkeilyllään. Minusta hän on narsistinen ja toisten satuttaminen tarkoituksellisesti henkisesti viittaa empatiakyvyttömään persoonaan. Mies halusi erota ja jätti minut toisen naisen takia ja perusti uuden perheen. Minä jatkoin elämääni ja sain sen kuntoon sekä sain hyvän ammatin ja työpaikan. Ex on edelleen neljättä vuotta työttömänä, masentunut, tyytymätön uuteen suhteeseen. Vaikka minä en ole hänen elämäänsä neljään vuoteen puuttunut niin silti kuulemma on minun vikani, että pojan elämä on pilalla. Mihin katosi exän vastuu elämän valinnoistaan (avioero) ja niiden seurauksista.
Voinko minä kieltää lapsien vierailun mummolassa? Eikö lapsen psyykelle ole vahingollista kuulla mummon ilkeilyä? Miten voin suojata lapset ja turvata heidän terveen henkisen kehityksen? Saako perheneuvolasta apua? Olen pettynyt, koska kuvittelin pahuuden loppuvan eroon. Valitettavasti se sai vain uuden osoitteen johon kohdistuu. En halua, että lapsiani satutetaan ja että he joutuvat kokemaan mummon sairaan maailman.
Mitä voin tehdä muuta kuin selittää lapselle, että mummo käyttäytyy väärin koska ei pidä äidistä (on totuus)? Mikä neuvoksi ettei poika pahoita mieltään? Onko keinoa saada isä heräämään asian suhteen?
Kaksi kuvaavaa esimerkkiä lapsen kertomana: mummo on sanonut, että
- isin opiskelun kesken jääminen on äidin syytä koska pakotit isin hoitamaan minua pienenä
- miksi meillä ei äiti ole autoa ja mihin kaikki meidän rahat katoaa kun isi kuitenkin maksaa 250 eur kuussa sinulle? (isi oli vienyt lapset parturiin maalla (10 €) ja ostanut nuoremmalle 8 euron kengät sovitusti. Mummo vei vanhemman metsään ja oli tentannut äidin raha-asioista sekä varmistanut, että lapsi ymmärtää että äiti tuhlaa isin maksamat rahat ja että äidin raha-asiat ovat huonosti (olivat muuten hyvin silloin). Lapsi oli lähes paniikissa kun luuli meidän olevan konkurssin partaalla. Tosiasiassa elarit maksaa kaupunki kun isä on työtön. Isi kuuli episodista vasta kun lapsi uskalsi kotiin tultuaan kertoa minulle)
jne. jne. Pahansuopuudella ei ole loppua. Ex-anoppi ei koskaan pitänyt minusta ja teki avioliitostamme helvettiä haukkumisellaan ja ilkeilyllään. Minusta hän on narsistinen ja toisten satuttaminen tarkoituksellisesti henkisesti viittaa empatiakyvyttömään persoonaan. Mies halusi erota ja jätti minut toisen naisen takia ja perusti uuden perheen. Minä jatkoin elämääni ja sain sen kuntoon sekä sain hyvän ammatin ja työpaikan. Ex on edelleen neljättä vuotta työttömänä, masentunut, tyytymätön uuteen suhteeseen. Vaikka minä en ole hänen elämäänsä neljään vuoteen puuttunut niin silti kuulemma on minun vikani, että pojan elämä on pilalla. Mihin katosi exän vastuu elämän valinnoistaan (avioero) ja niiden seurauksista.
Voinko minä kieltää lapsien vierailun mummolassa? Eikö lapsen psyykelle ole vahingollista kuulla mummon ilkeilyä? Miten voin suojata lapset ja turvata heidän terveen henkisen kehityksen? Saako perheneuvolasta apua? Olen pettynyt, koska kuvittelin pahuuden loppuvan eroon. Valitettavasti se sai vain uuden osoitteen johon kohdistuu. En halua, että lapsiani satutetaan ja että he joutuvat kokemaan mummon sairaan maailman.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sieltä saat varmasti luotettavaa ja asianmukaista tietoa! Myös paikallinen lastenvalvoja voisi auttaa.
Kyllä voit kieltää anopilta lasten tapaamisen. Itse koin vastaavaa aikoinani omalta anopiltani, lapsetkin vedettiin mukaan juttuun mikä on TODELLA VÄÄRIN. Aikuisen (anopin) pitäisi ymmärtää että lapset eivät kuulu tuohon asiaan mitenkään ja osoittaa vain sillä oman järjen köyhyytensä ja epävarmuutensa kun puhuu lapsille tuollaista.
Minäkin aikani kuuntelin ja sitten vain päätin että nyt loppu. En pitänyt anoppiin mitään yhteyttä, jos hän soitti puhuin vain lyhyesti, en jaaritellut. Sitten kerran sattui kysäisemään että mikäs on kun lapsetkaan ei käy niin annoin tulla kaiken. Kerroin että kuinka halpamaista käytöstä hän on osoittanut ja kehdannut vetää lapsetkin mukaan omaan katkeruuteensa.
Sanoin lasten äitinä minulla on oikeus valvoa minkälaisia vaikutteita lapseni saa ja millaisessa seurassa he ovat ja karsia huono seura pois heiltä. Suuttui asiasta, meni jonkun aikaa kun asiaa sulatteli ja sitten oli tajunnut koko jutun ja pyysi anteeksi. Nyt välit on ok.
Tee sama juttu että lopeta yhteyden pito anoppiin ja kun kysyy syytä kerro rehellisesti miten asia on, aikuinen kestää kyllä kuulla totuuden. Jos tajuaa niin hyvä, jos ei niin sitten elät ilman anoppia. Sinulla ei ole muuta hävittävää kuin ilkeä anoppi...
Sinun ei tarvitse antaa lapsesi viettää aikaa anopin luona, jos lapsi ei viihdy tämän luona. Lapsesi paras on tässä tärkeintä, ei se, että anoppi saa purkaa tuntojaan lapsellesi, hän käyttää lastasi vain koston välikappaleena, koska on turhautunut poikansa elämään. ex-miniä on helppo kohde huudoille, anteeksiantamatonta puhua pahaa pienelle lapselle, käsittämätöntä.
Viime kädessä voit tehdä rikosilmoituksen poliisille, kunnianloukkauksesta, tai herjauksesta, jos tilanne yltyy kovin pahaksi. He tutkivat, kuulustelevat, jos työkiireet sallivat, ehkä anoppi pelästyy tästä, alkaa ajatella. Jos et tee ilmoitusta, kirjoita ylös, milloin on mitäkin sanonut, missä tilanteessa, mahdollisimman tarkkaan, muita viranomaisia varten, asiaan täytyy tulla ratkaisu.
Lapsen pää menee sekaisin, jos yhdestä suunnasta sanotaan jotain ja toisesta jotain muuta. Lapsillesi voi tulla mielenterveyden ongelmia tuon takia. Tämän takia kiellä ehdottomasti vierailut anopin luona, kun lapsi näyttää siitä kärsivän ja anoppi kieroilee ja manipuloi. Lapsille ei pidä puhua aikuisten asioita, joita he eivät pysty ymmärtämään.
Kiitos neuvoista! Hyvä kun saa tukea omille mielipiteille, koska ex vähättelee vaikutusta lapseen ja puolustelee äitiään. Olemme tosiaan eronneet joten en pysty vaikuttamaan siihen mitä mummolassa tapahtuu. Itse en ole anoppia 4-vuoteen nähnyt. Raha-asioista soitin 1. kerran tapahtuneen jälkeen ja kerroin kuinka haitallista lapsen manipuloiminen on. Sain siitä kiitokseksi luurin korvaani. Ikävää tässä on se, että anoppi jatkaa touhujaan vaikka muuta exälle lupaa.
Pääsimme jonoon perheneuvolaan. Jonot ovat puoli vuotta. En tiedä voinko kieltää mummon näkemisen, koska jos niin teen tulee koko suku tn. niskaan. Isä periaatteessa ymmärtää äitinsä kieroilun, mutta ei pysty aina puuttumaan ja kun takana on jo vakavaa äidin mustamaalaamista, niin poika on tietenkin herkkä aistimaan kaikenlaisen negatiivisen aikuisten puheista. Psykologin mukaan myös mummon käytös on vahingollista.
Mikä on tarvittava määrä vahingollista käytöstä? Voiko tapaamiset pistää jäihin vaikka mummo lupaisi parantaa tapansa ja törttöilee kuitenkin aina uudelleen? Minua harmittaa, että lapselle syötetään katkeruutta ja hän kuitenkin tietää että äiti on tärkeä ja kunnollinen. Mummo osaa olla mukava välillä, mutta on kuin käärme ja iskee välillä. Lapset haluan turvaan henkiseltä väkivallalta. Itse sain siitä kärsiä aikoinaan niin, että elinikäiset traumat jäivät.
on niin ajattelematon puheissaan,että olen hänelle siitä joutunut sanomaan ja siltikään ei meinaa aina mennä perille.Olen eronnut ja äitini on haukkunut ex-miestäni lapsille.Olen suoraan sanonut,että sama kun lasta löisit,kun puhut heidän aikanaan lapsille ilkeästi omasta isästään.Minulle on ihan sama,mitä itse ajattelet,mutta ei tarvitse lasten kuullen haukkua.Toiset ihmiset ottaa elämän positiivisemmin,toiset taas ei.Minulla on kaksi erilaista vanhempaa,isä on hyvinkin myönteinen,äiti taas ajattelee asioista välillä niin nurjasti,että en kyllä siihen pysty ollenkaan samaistumaan.Mutta lasten puolta täytyy yrittää pitää,tavalla tai toisella.