Katkerat ja kateellinen

Toisten persoona voi kai olla jotenkin niin erinlainen ja omaa itseään korostava ettei näe muita ympärillä. Minulla on tälläinen kaveri ja pahotan välillä oman mielen näistä jutuista. Luulin siihen asti että vain ja ainoastaan naisten keskuudessa on näitä suhteita mutta näköjään niitä on muuallakin.

Tuollaiseen kaveriin kannattaa pitää pientä tai vähän suurempaa väliä. Mitään iloa et hänestä tulee saamaan. Haittoja ja riesoja kylläkin.

Toivottavasti löydät parempaa seuraa jostakin muualta. Kaverisi on kateellinen, ilkeä ja haluaa pahoittaa sinunkin mielesi.

Naputtelin vähän klassikkocaseja katkerasta kaveristani. Tarjoan illan lukuhetket ja empatiantunteet.

Kaverini katkeruus alkoi näkyä vaivihkaa nuorempana. Ei todellakaan kannattanut sanoa, kenenkään naisen olleen kiinnostunut minusta, sillä se olisi aiheuttanut kateuskohtauksen. Huonoa tässä oli, että vaikken ollut poikien keskuudessa se kaikkein suosituin, olin sitä tyttöjen. Olin kuitenkin tuolloin lukiossa vielä sen verran ujohko, ettei mitään oikeastaan tullut tehtyä tyttöjen kanssa. Katkeralle kaverilleni se oli kova pala, koska hänelle kysyntä ei kohdannut tarjontaa. Myöhemmässä vaiheessa n. 80% kavereitteni ex-tyttökavereista ovat yrittäneet minua (jokaiselle rukkaset, pahoittelen tytöt, odottaisitte edes vuoden, sillä pidän mieluusti välit kavereihini... vuodatetaan tästä jossain muulla palstalla). Katkeran kaverini naissaavutukset ovat olleet yksi yhden yön juttu, yksi yhden vuoden ja yksi noin kolmen vuoden suhde. Nämä tiedän hyvin, koska nämä ovat ne asiat, joilla kaverini kehuu naismainettaan illanvietoissa... muuten sitten katkera kaverini paukuttelee henkseleitään asioilla, joita en todellisuudessa pidä minään, mutta hymyilen, että kaverillani olisi hyvä mieli. Omat juttuni ovat katkeran kaverini mukaan tylsiä, muut niistä tosin pitävät...

Erään kerran noin kymmenisen vuotta sitten hän lainasi minulta jotain ja myöhemmin hänen kaverinsa kertoivat hänen myyneen omaisuuttani ja palauttaessaan hän ei muka tiennyt mitä sille oli käynyt. Vastauksena oli:"Katsoisit mitenkä lainailet tavaroitasi".
Tuon jälkeen en pitänyt mitään yhteyttä vuoteen ja harmillisesti hän oli käymässä yhteisen kaverini luona saaden tietää syntymäpäiväbileistäni, joihin hän sitten tavallaan kuokki ja jotka hän käytöksellään pilasi. Esim. erään kaverini onnitellessa minua sanoen minun olevan yksi parhaista ja luotettavimmista kavereista, joita hän on koskaan tiennyt, niin myöhemmin katkera kaverini sanoi, ettei tuota kaveriani pitäisi enää kutsua, koska hän on idiootti (katkera kaverini käytti koko illan minusta paskan puhumiseen tuon kehun jälkeen). Tämän jälkeen aloin varoa kaikkia vapaaehtoisia yhteydenottoja katkeraan kaveriini.

Nyt tähän kesään mennessä en ollut kuullut katkerasta kaveristani 3 vuoteen,kunnes hän tuli yllättäen kaverini synttäreille, jotka hän onnistui pilaamaan kertomalla kyyneleet silmissä kuinka hänet oli jätetty, kihlat purettu ja miten kaikki oli jonkun toisen miehen (jos sitä edes oli) tai sen naisen syytä (loppuillasta katkera kaverini kertoi naisen jättäneen hänet nettiroolipelaamisen vuoksi (työpäivän jälkeen 6+tuntia päivittäin ja viikonloput päälle), mutta tämä ei ollut katkeran kaverini mukaan todellinen syy, koska muillakin pelaajilla on tyttöystäviä eikä tuollainen pelaaminen heitä haittaa). 3 vuotta aiemmin hän pilasi synttärit vain puhumalla minusta paskaa. Lisäksi ero oli kaikkien muiden syytä lähtien hänen kokemastaan koulukiusaamisesta (jota ei todellakaan ollut muualla kuin hänen päässään; ehkä hän ei ollut kaikkein suosituin, mutta mistään vakavasta ei todellakaan voinut olla kysymys.) Siinä sitten kuunneltiin syytöksiä, miten hänen muka koulukiusaajansa ovat tänä päivänä huonoissa työpaikoissa ja hän menestyy eikä katkeralta kaveriltani ole tultu pyytämään anteeksi. Jaaha...

Pyrin olemaan mahdollisimman empaattinen ja yritin sanoa, että on muitakin kaloja vedessä. Turha toivo. Ilan kommenteihin kuului mm. "en tarvitse mitään sähköpostia sinulta". Vastasin että:" etkö tarvitse myöskään tiedotuksia joidenkin polttareista, joihin saattaisit haluta osallistua?" Katkera kaverini sanoi:"Tietysti sellaista voit lähettää. Älä nyt ole noin tosikko"... kuluu vähän aikaa ja katkera kaverini kommentoi jälleen vihaisesti tuijottaen:"Luuletko tosiaan, että olemme kavereita?" Valehtelen ummet ja lammet:"Miten niin, eikö muka olla" tietäen todella hyvin asian todellisen laidan... jälleen "älä nyt ota noin tosissaan, olet tosikko"... joopajoo.

Tämän jälkeen kapakkaan. Illan kruunasi se, että kaverini kävi sanomassa katkeruudessaan, jollekin naiselle, että lähtisikö hän minun kaltaiseni idiootin kanssa viettämään kuuman yön odottaen kielteistä vastausta ja mahdollisuutta päästä sanomaan:"Katso nyt, ei kukaan täällä sinun kanssasi minnekään lähde". Kaverini pahaksi onneksi ko. mimmi oli sattumalta yrittänyt minua noin puoli vuotta aiemmin ja olin antanut rukkaset ja luuli nyt, että olin lähettänyt katkeran kaverini puhemieheksi. Kun mimmi alkoi hyppiä innoissaan huutaen:"JOOO", kaverini murtui ja löi nyrkkiä pöytään. Tämän jälkeen kaverini karkoitti naisen (toisaalta ihan hyvä, sillä en halunnut naisen saavan sellaista käsitystä, että olisin hänestä kiinnostunut) ja alkoi karjua minulle:"Mikä vittu sinussa on vikana, eikö kelpaa, häh". No eipä huvittanut antaa naiselle turhia kuvitelmia, vaikka olenkin ollut ilman omakätistä seksiä 8 kuukautta...
Loppujen lopuksi minä olin katkeran kaverini eroon syyllinen, tosin syytä en tiedä, koska en ollut koskaan nähnyt kaverini naista. No toisaalta, en ole nyt ihan varma, mutta minusta tuntuu, että katkeran kaverini ex-naisen kaveri yritti minua joskus mutta annoin pakit ja tytöt ovat vähän puhuneet minusta.... Veikkaan minun syyttämisen alkaneen siitä, että minusta on kiva matkustella (5-7 kertaa vuodessa viikonloppureissuja) ja laittaa kaikenlaista hyvää ruokaa ja tytötkin sen tiesivät. Katkera kaverini pelaa yötäpäivää verkkopelejä, syö mieluiten pelkkää kebabia muovituopista ja on käynyt elämässään kerran Saksassa ja kerran Varsovassa (äidin palkintomatka) ja alkoholinhakureissuilla Virossa. Ilmeisesti nainen oli ehdottanut, että katkera kaverini voisi olla vähän enemmän kaltaiseni...

Katkeran kaverini naisen karkaamista edelsi puolta vuotta aiemmin vielä episodi, jota en ollut näkemässä, mutta josta luotettava kaveri kertoi. Katkera kaverini oli sanonut yhteiselle kaveripiirillemme, ettei minun kaverini kannata olla ja että minuun ei pidä olla ikinä enää missään yhteydessä ja että minut pitää jättää yksin. Sanoin kaverilleni, ettei häntä pidä ottaa tosissaan, vaikka hyvin tiesin katkeran kaverini tarkoittaneen sitä.

Parasta on se, ettei hän asu samalla paikkakunnalla ja välimatkaa on turvallisen oloiset 300 km.
Harmillisinta on, etten voi täysin katkaista yhteyttä kaveriini, koska hänet tavallaan pitää kutsua yhteisten kavereiden bileisiin. Eniten toivoisin hänelle tyttöystävää, sillä se näyttää pitävän hänet kaukana kavereistaan (ennen tyttöystävää hän tuli jokaiseen tapahtumaan, jotka järjestin (polttareita, jne. tapahtumia). Tyttöystävän aikana, "en minä sinne asti jaksa lähteä"). Katkeralla kaverillani ei taida olla paljon ystäviä, sillä kysyessäni kesällä hänen kavereistaan (minun naamatuttujani, koska kaverini ei halunnut minun olevan heidän kanssaan tekemisissä, koska hän tunsi heidät ja siten tavallaan "omisti" heidän ystävyytensä ja minulla ei ollut siihen sijaa. Asia ei minua sinänsä haitannut, sillä olin tyytyväisempi jo tuossa vaiheessa, että hän on muiden kanssa enemmän kuin yhteisten kavereittemme...), ei hän näyttänyt tietävän heistä kenestäkään mitään viimeisen viiden vuoden ajalta.
Ajattelin vähän aikaa tutustuttavani hänet säälistä erääseen tuntemaani hiljaiseen tyttöön, mutta sitten ajattelin millainen hän todellisuudessa voi olla ja en voinut tehdä sellaista karhunpalvelusta ihan kivalle tytölle ja toisekseen olisin joutunut näkemään katkeraa kaveriani useammin. Onneksi tulin järkiini.

Suoraa vitutusta oikeastaan tuottaa puskaradiosta kuultu viesti, että minua oltiin palkkaamassa erääseen paikkaan, mutta josta ei sittemmin kuulunut mitään. Syynä oli kuulemma se, että katkera kaverini oli kertonut minusta kaikenlaista, miksi minua ei kannata palkata. Tämä nyt ei ole ihan varmaa, koska tietolähteeni ei tiennyt kuka minusta oli paskaa puhunut, mutta kovin montaa vaihtoehtoa ei tullut mieleen. Itse asiassa niitä oli vain yksi... Onneksi olen nyt ihan hyvässä asemissa enkä vaihtanut tuolloin työpaikkaa, joten ei sinänsä harmita. Mitenköhän olisi, jos asetelmat olisivat olleet toisin, että olisin kaivannut tuota työpaikkaa. Katkeran kaverini suosituksia en ainakaan kaipaa, valitettavasti ei ole minun hallinnassani estää niitä.

Kyllä tämä on ollut eräänlaisen elämänkaaren seuraamista, miten täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen ihan mukava kaveri voi muodostua todelliseksi vihamieheksi.

Keep your enemies close, because your enemies are closer... olipahan vuodatusta.

Olenpa yllättynyt, että miehet joutuvat painiskelemaan tällaisten asioiden kanssa! Olen aina luullut, että vain naiset osaavat olla noin v-mäisiä.

No jokatapauksessa:

Minulla oli tällainen "ystävä" joka tapasi pönkittää itseään jos milläkin saavutuksilla, kyseessä siis nainen. Todellisuudessa hänellä oli helkatin huono itsetunto. Hän halusi aina olla keskipiste ja pilasi useat juhlat kutsuvieraana alkaen riidellä tai mököttää jostakin typerästä asiasta. Hän halusi olla minun jakamattoman huomioni kohde, muita ystäviä minulla ei olisi ilmeisesti saanut olla. Jos tulin toimeen hänen ystäviensä kanssa ja nämä olisivat tavanneet minua mieluusti uudestaan, sain kuulla siitä vittuilua, kuinka he tulevat hänen reviirilleen. Eli minä olin jotakin omaisuutta? Uskomaton kateus siitä, että jotkut ihmiset olisivat mieluusti tutustuneet minuun ja viettäneet aikaa kanssani, mutta hänen kanssaan ei sitten mieluusti vietettykään. Ja vika ei tietty ollut hänessä itsessään, eipä tietenkään!

Miesporukassa tämä kyseinen typsy käyttäytyi hyvin kanamaisesti, kikatteli ja flirttaili, sitten ihmetteli kun miehet ymmärsivät hänen viestinsä väärin ja saattoivat kännipäissään hieman kähmäistäkin. Jos itse heitin porukassa läppää (mitä teen todella usein sosiaalisena ihmisenä) minä kuulemma esitin.
Kaiken aikaa piti olla hänen kanssaan varpaillaan ja varoa sanojaan.
Vaateostoksille ei voinut edes mennä minun kanssani, koska olen niin inhottavan hoikka, että voin laittaa mitä tahansa päälleni. Todellisuudessa olen täysin normaalikokoinen ja näköinen.
Hän muisti aina kehua kuinka se ja se on flirttaillut hänen kanssaan tai sanonut häntä kauniiksi. Jos satuin huomaamaan, että joku yritti silmäpeliä kanssani, hän oli sitä mieltä, että miten voin kuvitella kyseisen henkilön katsovan juuri minua, että olenko varma. Eli ihan normaalia keskustelua ei voinut tyttöjen kesken virittää. (Harvemmin edes huomaan, jos joku hieman napittaa...)

Juttua olisi vaikka kuinka, mutta en jaksa tähän kaikkea kirjoittaa.

Pointtini on, olen erittäin onnellinen tasapainoisten ystävieni kanssa, kun koko nurisijaa ei tarvitse enää nähdä eikä miettiä. Missä hänen upea sosiaalinen elämänsä, kun ei häntä ikinä missään edes sattumalta näe? Voisinpa sanoa, että omasta yksinäisyydestään voi syyttää vain itseään.

Joten kannattaa tuollaiset rassaavat ystäväsuhteet jättää sikseen ja jakaa aikaansa fiksuille ihmisille. Ketään ei tarvitse vetää perässään ja kuunnella pottuilua jatkuvasti. Se ei ole kenenkään leipätyö! Kyllä ne kahelit sitten hoidetaan pahimmassa tapauksessa juuri siellä minne he kuuluvatkin, jos niin huonoksi itsetunto menee. Eli välit poikki ja sassiin tuollaiisiin narisijoihin tai sitten sanoo suorat sanat, ettei viitsi enää kuunnella sitä pään aukomista.