Siinä vain tapahtui niin, humalassa, yhden kerran. En ymmärrä itsekään ja toivon, että voisin muuttaa menneitä. Kadun syvästi. Minulla on hyvä, pitkä suhde ja ihana mies. En tahtoisi suhteen päättyvän, mutta en tahdo perustaa suhdetta valheellekaan. Voinko päästä itse asiasta yli, miten tällaisen asian kanssa elää? Onko suhde jo valmiiksi tuhoon tuomittu? Kerronko miehelle? Mustasukkaisena miehenä hän ei välttämättä antaisi anteeksi. Mietin jo itsekin, että suhteella on väärä pohja ja se pitäisi lopettaa, mutta kun en tahdo. Rakastan niin paljon.
Petin, kadun, kerronko
syyllinen
182396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vaan ittekses, vai haluakko synninpäästön?
Toinen vaihtoehto on kertoa, ja mahdollisesti erota.
Valinta on sun, ihan niin kuin se oli silloinkin kun petit.
Mä en haluaisi tietää ainakaan, mieluummin eläisin onnellisena valheessa.
jotta voisin suhtautua naiseen tämän arvolle sopivalla tavalla, eli potkia sen sutturan katuojaan.
"Rakastan niin paljon."
Ei voi pitää paikkaansa, koska petit. Älä nyt enää tee sitä virhettä, että tuhlaat tämän miehen arvokasta aikaa salailemalla ja valehtelemalla. Elämä on liian lyhyt. Kerro totuus, jotta mies voi löytää vielä todellisen rakkauden ja luotettavamman kumppanin.
Jos oikeasti rakastat, niin kerrot. Valehtelu ja asioiden salaaminen ei ole rakkautta.
Petin kerran entistä miestäni ja siksi hän onkin ex. Kaduin sitä että kerroin koska pahoitin hänen mielensä moneksi kuukaudeksi eikä yhteiselämää olisi voinut enää jatkaa sen jälkeen koska luottamus meni kerta heitolla. Olisi ollut parempi pitää se omana tietona ja kärsiä, miksi pitikin särkeä kaiken päälle hänen sydämensä? Jos tässä suhteessa jostain syystä tekisin saman niin en todellakaan kertoisi hänelle siitä. Joskus on vaan parempi olla kertomatta. Mutta kukin tekee tavallaan.
et kuitenkaan voi jatkaa kuin mitään ei olis tapahtunut. Toinen saa sitten itse päättää miten suhtautuu. Mistä tiedät, ehkei hänkään niin pulmunen ole ollut? Puhukaa asiat selviksi ja jos rakastatte niin kyllä luottamus löytyy.
Jos miehesi olisi pettänyt sinua vastaavasti
haluaisitko, että hän kertoo sen sinulle?
rakkaasi mielen? Eihän se silloin ole rakkautta, jos haluaa loukata toista pahimmalla mahdollisella tavalla. Sinuna olisin hiljaa ja kituisin omassa pahassa mielessä tai vain unohtaisin koko jutun. Eihän sitä tapahtunut, näit vain unta
Sinuna en kertoisi. Siis jos todella haluat jatkaa suhdettasi. Silloin vain lupaat itsellesi että asia ei enää IKINÄ toistu ja päätät panostaa kumppaniisi täysillä. Kertomalla satutat kumppaniasi ja varmistat suhteesi loppusuoran. Toisaalta syyllisyytesi varmasti näkyy naamastasi ja käyttäytymisestäsi, mutta ainahan voit selittää jotain valmiiksi mietittyä murhetta.
Mutta minun neuvo, kerro jos haluat suhteen loppuvan, ei siitä paluuta ole vaikka kuinka yrittäisi, miehesi ei voi unohtaa ei varmasti!
Minä kerroin ex kihlatulle, olin hakattavana sitten puolivuotta, ajattelin että ihan oikein minulle =/ Siinä sitten opii pitämään suunsa kiinni tai jalat ristissä..
Olitko sä sitten muka niin humalassa, että tiennyt mihin olit ryhtymässä ja mitä teit? Jos sä et saa sitä pillua pidettyä housuissasi kun olet alkoa ottanut, niin lopeta juominen kokonaan.
Kyllä sä hyvin tiedät, että pettäminen on yks pahimpia juttuja mitä toinen osapuoli voi suhteen aikana tehdä. Toisen on hyvin vaikea enää 100% luottaa. Sitä vaan alkaa miettimään, että mitäköhän se nyt mahtaa tehdä...Jne.
Olin niin humalassa. En estellyt, kun mies tuli lähelle, enkä ymmärrä miksi. Onneksi myös mies oli sen verran humalassa, että touhu loppui lyhyeen. Ja alkoholiin en ole koskenut muutenkaan, kun tiedän ettei se sovi minulle. Ja tuon tapahtuman jälkeen olen ollut kokonaan juomatta(2kk). Mutta omien tekojensa kanssa on elettävä... Miettii vaan, että mikä on oikein oman mieheni kannalta. Oman tuskani kyllä kannan ja kärsiä minun kuuluukin.
on olla vain rehellinen!!. Siinä punnitaan suhdetta että oppiiko teikäläinen elämästä mitään vai ei. Sitä en tiedä pystyykö miehesi antamaan koskaan anteeksi. Minulle kumppanini teki vastaavaa ja ei voi vaan mitään että vieläkin luottamus on mitä on ja vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme.
älä kerro
tehtävän! Tämä pätee kaikkiin asioihin elämässä ja on niitä perusasioita, joita kaikki maailman uskonnot läpeensä opettavat. Sitä kutsutaan lähimmäisen kunnitoitukseksi ja rakastamiseksi.
Eli en siis tuomitsisi sinua tekosi perusteella, me kaikki olemme mokailleet ja tehneet kyseenalaisia tekoja elämämme aikana. Lisäksi uskon siihen, että kaikki asiat vaativat vastatapahtuman ollakseen tasapainossa.
Jos koet, että vastaavanlaisella tapahtuneella ei olisi sinun kumppanisi toteuttamana sinulle itsellesi niin merkitystä, niin anna asian olla. Silloin ei tule ristiriitaa henkisen hyvinvoinnin tasapainon säilyttämisen osalta. Mutta jos vastaavalla tapahtuneella olisi sinulle merkitystä, niin et ehkä pysty unohtamaan tekemääsi ja henkinen tasapainosi saattaa olla hutera, joka vaikuttanee suhteeseenne jatkossakin.
Tiedän, että oma mieheni petti minua muutama vuosi sitten. Ei hän sitä koskaan kertonut ääneen, mutta luin sen hänen silmistään ja käytöksestään. En ole jättänyt häntä enkä jättäisikään, koska rakastan häntä ja ennen kaikkea viihdyn hänen seurassaan. Kyseessähän oli kuitenkin vain seksi.
Mutta olisin toivonut ja toivon yhä, että hän olisi suoraselkäinen ja kertoisi sen joskus. Tapahtuneesta on jo 4 vuotta (olimme olleet yhdessä 5 v tuolloin) ja edelleen tietyissä tilanteissa näen, että se vaivaa häntä yhä.
Olen itse päässyt tapahtuneesta yli keskustelemalla läheisen ystäväni kanssa ja olen tehnyt paljon sen eteen, että olen mielessäni antanut tapahtuneen anteeksi. Vaikeaa se on, luottamuspula tulee eteen aina hänen lähtiessään illan viettoon kavereidensa kanssa.
Kerroin vain sen vuoksi, että riippuen siitä, kuinka kauan olette olleet yhdessä ja kuinka hyvin osaatte lukea toisianne, niin kumppanisi saattaa nähdä lävitsesi.
Kaikki eivät pysty käsittelemään asioita vaan tekevät tunnekuohuissaan äkkinäisiä ja lopullisia päätöksiä. Parempi antaa ajan kulua ja tehdä päätökset harkitusti. Mutta siinä testatataan sekä pettäjän että petetyn henkinen kantti kuinka hyvin asian pystyy käymään läpi.
Itse noudatin asiantuntijoiden suosittelemaa kaavaa: jos ei pysty arjen kuluessa unohtamaan ja antamaan anteeksi tapahtunutta, niin on parasta lähteä mieluummin kuin rassata sillä jatkuvasti itseään ja yhä uudelleen kaivelella vanhoja riitatilanteissa. Jos pystyy elämään asian kanssa, niin kannattaa jäädä.
Toivottavasti löydät vastauksen kysymykseesi sisimmästäsi.
Mukavaa ja harmonista loppusyksyä :)
Kummallisen moni täällä neuvoo salaamaan uskottomuuden. Minä olen ehdottomasti sen kannalla, että siitä pitää kertoa. Silloin ottaa sen riskin, että koko suhde loppuu, mutta sen riskinhän otti jo silloin pettäessään! Jos ihmisessä on kuitenkin sen verran ryhtiä ja rehellisyyttä että kertoo rakkaalleen mitä tapahtui, antaa silloin pallon hänelle ja antaa hänen valita miten jatkossa edetään. Sen jälkeen todennäköisesti käydään tiukkojakin keskusteluja siitä, mitä suhde kummallekin osapuolelle merkitsee ja mitä on kenties valmis uhraamaan, jotta suhde saadaan toimimaan ja molemmat onnellisiksi.
Toisen pakottaminen elämään valheessa (tietämättömänä asiasta) on pelkästään rumaa ja pelkurimaista, sillä parisuhde ei kuitenkaan ole koskaan sama pettämisen jälkeen. Mutta jos yhteistä rakkautta ja tahtoa riittää, suhteesta voi vielä saada ihan hyvän tällaisen kriisin jälkeenkin - siinä voi kestää vuosikausia, mutta ehkä se on kuitenkin sen vaivan arvoista? On typerää väittää, ettei suhde voi missään tapauksessa selviytyä uskottomuudesta sillä kyllä niitä onnistuneitakin esimerkkejä löytyy jokaisen lähipiiristä. Kaikki eivät toki kerro uskottomuuskriiseistään vaan pitävät sen omana asianaan.
En mä kyllä heti rientäisi kertomaan, jos kerran kyse on ollut yksittäisestä tapauksesta. Ajattele, että tämä on oma mokasi ja on opettanut sinulle, mitä et halua tehdä. Jos tämä ei koskaan enää toistu, miksi turhaan pahoittaa miehen mieltä kertomalla?
Ajattele eläänne kymmenen vuoden päästä. Miten suuri juttu tämä on siinä mittakaavassa?
Jos päätät, että et kerro nyt, älä kerro koskaan. Edes sitten kymmenen vuoden päästä, kun asia vaikutta jo aika kaukaiselta.
jos et halua päästä sieltä mistä aita on matalin, vaan haluat todella, että opit jotain ja kadut aidosti. Sillä ilman, että kerrot ja kohtaat asian, ei kukaan usko, että katumus on aitoa. Sitäpaitsi sun käy tosi huonosti, jos pettämisesi paljastuu muuta kautta. Pienempi paha se on itse tunnustaa. Eikä yks vahinko oikeesti voi kaataa suhdetta, sillä sinä oot varmasti valmis tekemään jatkossa kaikkes, vai mitä? Jos mies ei anna anteeksi, niin opitpahan varmemmin läksysi. Kertominen ei loukkaa, vaan se mitä teit. Olet oikeassa siinä, että suhdetta ei kannata perustaa valheelle.
Älä päästä itseäsi liian helpolla. Et kai ole suhteessa kumppaniisi siksi, että yrittäisit olla mahdollisimman paljon loukkaamatta? Oikeuttaako se luopumaan rehellisyyden periaatteesta? Menetät itseäsi, jos jatkat suhdetta olematta siinä täysin oma itsesi heikkouksinesi. Sinun pitäisi pistää oma rakkautesi sivuun, kertoa totuus omista haluistasi huolimatta, ja antaa kumppanillesi mahdollisuus olla mukana myös elämäsi ikävissä asioissa. Et voi tietää etukäteen, miten hän suhtautuu.