Olen tosissaan korviani myöten ihastunut erääseen mieheen. Ongelmana on se, että hän ei halua alottaa seurustelua. Syynä ovat aikaisempi pitkä suhde, hänen luonteensa jne (?). Oikeaa syytä voin vain arvailla.
Meidän juttumme perustuu satunnaisiin tapaamisiin (ei kuitenkaan aina seksin merkeissä). "Suhteemme" on kuitenkin hieman erikoinen, välillä ollaan yhdessä ja välillä ei. Seksi ei olisi ikinä pitänyt tätä pystyssä näin kauan, kumpikin saisimme sitä seksiä muualtakin jos vain haluaisimme.
Tätä on jatkunut jo melkein 6 kuukautta, mutta kumpikaan meistä ei ole ollut muun kanssa tällä ajalla. (en kylläkään tiedä varmasti onko hän ollut) Tiedän että merkitsen hänelle paljon, hän ei kestä ajatusta että olisin jonkun muun miehen kanssa. Mitä tämä sitten on? Olen yrittänyt puhua asiasta mutta tuloksetta.
Tuntuu että tallaan samassa kokoajan enkä saa miehestä enempää irti. Samalla tämä ei riitä minulle. En tiedä mikä miehessä niin kiehtoo mutta en osaa enää olla ilman häntä. Olen korviani myöten ihastunut häneen mutta haluaisin kovasti enemmän.
En halua painostaa mutta omasta mielestä olen ollut aika kärsivällinen hänen suhteen.
Kertokaas ukkelit mitä tämä meinaa? Olenko vain vakiopano? Ikää miehellä on 30 vuotta.
Jatkanko odottamista vai jätänkö hänet, saako hänestä enempää irti?
Meidän juttumme perustuu satunnaisiin tapaamisiin (ei kuitenkaan aina seksin merkeissä). "Suhteemme" on kuitenkin hieman erikoinen, välillä ollaan yhdessä ja välillä ei. Seksi ei olisi ikinä pitänyt tätä pystyssä näin kauan, kumpikin saisimme sitä seksiä muualtakin jos vain haluaisimme.
Tätä on jatkunut jo melkein 6 kuukautta, mutta kumpikaan meistä ei ole ollut muun kanssa tällä ajalla. (en kylläkään tiedä varmasti onko hän ollut) Tiedän että merkitsen hänelle paljon, hän ei kestä ajatusta että olisin jonkun muun miehen kanssa. Mitä tämä sitten on? Olen yrittänyt puhua asiasta mutta tuloksetta.
Tuntuu että tallaan samassa kokoajan enkä saa miehestä enempää irti. Samalla tämä ei riitä minulle. En tiedä mikä miehessä niin kiehtoo mutta en osaa enää olla ilman häntä. Olen korviani myöten ihastunut häneen mutta haluaisin kovasti enemmän.
En halua painostaa mutta omasta mielestä olen ollut aika kärsivällinen hänen suhteen.
Kertokaas ukkelit mitä tämä meinaa? Olenko vain vakiopano? Ikää miehellä on 30 vuotta.
Jatkanko odottamista vai jätänkö hänet, saako hänestä enempää irti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
½ vuotta arvuuttelua on liian pitkä aika. Kun hän ei ole saanut ajatuksiaan selviksi vieläkään, ei hän saa sitä tehtyä heti kohtakaan.
Mies ei tiedä varmasti haluaako sinut. Ts. hän etsii koko ajan ns. parempaa itselleen.
Sun on aika mennä eteenpäin. Muuten olet hyvä tyyppi, vakipano ja varmuuden varalla pidettävä ihan kiva nainen hänelle vielä vuoden päästäkin.
Rukkastesi jälkeen hän toki säikähtää ja panostaa sinuun enemmän ja voi olla tosissaankin. Sit on vain käytettävä omia hoksottimiasi.
Itse kirjoittaisin pitkän kirjeen suorista ajatukseistani ja tunteistani, toiveistani tulevaisuuden suhteen jne jne jne...
ja sitten siihen loppuun että jos aiot toimia niin toimi, en munä muunlaiseksi muutu mutta etsin sitten elämääsi haluamaani (joka siis ei ole tälläistä meininkiä mitä tää on ollut) jostain muualta vaikka olisikin juuri sopiva jos vaan ottaisi tilaisuudesta kaiken mahdollisen irti ja hyppäisit täysin sydämin mukaan.
ps. vastaukseksi kelpaa myös pitkä kirje siitä mitä sinä ajattelet ja elämältä haluat.
Jotain tälläistä minä tekisin. Sitten sen mukaan mitä sieltä kaikuu takaisin joko jättäisin homman sikseen tai sitten ... noh, sitä mitä pystyykään tekeen.