Jäin työttömäksi vuoden alusta ja olen erittäin hämmästynyt tuttavieni suhtautumisesta työttömyyteeni,olen reilusti alle viisikymppinen ja aikomuksenani ei ole tehdäkkään enää palkkatoitä.Tuttavat ja sukulaiset kilpaa utelivat asioitani ja välttelin ja kiertelin aihetta ,ja joillekkin pakosta kerroin että elän mukavasti tulevaisuudessa pääomalla ja pääomatuloilla ilman työntekoa.Viikonloppuna kuulin eräältä että minua on syyllistetty milloin miksikin(huumediileristä talousrikolliseksi) ja oma havaintoni on yhteydenpito puhelimella (eivät paljon soittele) sukulaiset.Itse en ole eikä vaimonikaan antanut minkäänlaista aihetta moiseen käyttäytymiseen,ja mietinkin pitäisikö perustaa joku puuhastelufirma vaikka saneerausalalle ja aloittaa jatkuva ruikutus ja valitus tuttaville miten huonosti menee.Olisivatkohan sitten suut messingillä ja asiat hyvin.
Kateus on kauheeta
Työtön itsekkin
12985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sukulaiset. Et sinä niitä varten elämääsi elä, anna niitten puhella keskenään mitä puhelevat ja eläkää te omaa elämäänne kuten niitä ei olisi olemassakaan. Älkää ottako niihin yhteyttä sen enempää kuin aiemminkaan vaan jos joku ottaa niin käyttäytykää häntä kohtaan kohteliaasti, ette kerro mitään vaikka kyselisivät ja jos jatkavat niin sano että; no comment, minun asiani eivät kuulu koko suvulle. Mitä väliä sillä mitä puhuvat, itsellesi elät tätä elämää et sukulaisillesi. Unohda tuollaiset ihmiset elämästäsi kokonaan.
Mut onko vaimo antanut ?
jos lakaa antamasta, niin sitten tulee ero.
Moni nainen ei omaan prinsessa-unelmaan halua sovittaa työtöntä halpa-miestä !
kaikki muu kelpaa kyl.
työttömän halpa-naisen? Tuskinpa vaan? Sinulle pitää olla joku Kartanon omistaja, nuori ja nätti ja virkeä ja viriili, sellanen eläväinen joka jaksaajaksaajaksaa, s´durasellii.
Tällanen yli 50 mummeli saa kanssa olla ihan rauhassa, kukaan ei perään viheltele enää, vaikka nuorempana niin tapahtui vielä. Maha kasvaa ja rasva lisääntyy, ei jaksa niin paljoa enää liikuntaakaan harrastaa et kilot, ne ylimääräiset, lähtisi menemään poispäin. Nälkä ainainen vieras ja pullan saa halvalla kun itse tekee, vie nälän. Joten ei ihme ettei kelpaa kelleen, itsekään en katselisi ellei olisi pakko :D
Kun etsii ja kaivaa ja etsii, mut ei löydy.
Mitä siin sit pitäis tuumia.
Ei ole riemurako luistissa ja pliukas tunnelma.
siin unohtuu se erotiikka ja tulee enempi gerotiikkaaa..
Minä olen ollut ilkeä ja vastaavissa tilanteissa kiertänyt veistä haavassa.
Olin tosin jo 53-vuotinen kun aloitin joustavan siirtymisen joutilaisuuteen.
Alkuun osa "ystävistäni" oli vahingoniloisia.
Sittemmin epävarmoja ja lopulta kateellisia.
Espanjan 3kk:n työnhakumatkat tuntuivat hiertävän.
"Ajattele miten kurjaa! 3-kuukautta työnhaussa eikä yhtään työpaikkaosoitusta tai kurssia".
Jukopliuta! 0,7l:n vodkapullokin maksaa Lidlessä 3,11E.
Kaljatölkki melkein 30c.
Syödäkin on pakko. Ei ole varaa syödä aina raflassa vaan itsekin on kokkailtava!
Ei oo helppoo!
Onneks ranta rentouttaa.
Remppahommia olis suomalaissiirtokunnassa tarjolla mutta tämä työttömyys on lamauttanut ja passivoinut.
Jne.
Toteamukseeni, että kaikilla työttömillä on tämä mahdollisuus, ei kukaan kommentoinut mitään!
Siis, olen ilkeä ihminen!
Mä hiihtän reino-tohveleilla parvekkeelle Marbellassa. Oon työtön ja deme -eläkkellä täällä.
kerran viikossa otan känät. Sit istun rannalla ja katton turisteja. Paksuja pönäköitä eläkeläisiä, jotka ei tiedä minne mennää rantalähiössä.
Afrikkalaiset kaupaustelijat on aina riesana.
Hiton tylsää elämää. Ankea betonikylä. Ja kun näkee aina rikkaita, nii harmittaa ostaa lidlistä halpaa viinaa.
Tuo kateus!
Varsinkaan kun kaikki eivät asu niissä reservaatioiden betonikylissä.
Jotkut jopa kaupungin keskustassa ja rannassa.
Ulko-oven ja rannan välissä ainoastaan kävelykatu.
turisti-rysät on kaameita paikkoja. Myös espanjassa.
turisti-lähiöt on sellaisia ihmis-kaatopaikkoja, esim benidorm....
ja moni muu epsanja-betonikylä....
Olin siellä espanjassa töissä 10 v eri paikoissa. Ja en yhtään kaipaa meluavia tuiristikyliä ja meluavia espanjalaisia.
Toi turisti-ghettojen elämä on aika makaaberia ..ja tylsää. oikeastaan helvetillistä.
Olen aika pitkälle samaa mieltä kanssasi.
Onneksi, kun 21-vuotta sitten hankimme sieltä asunnon, tuli valisemamme reservaation rivarin kauppaan mutkia.
Sovittu hinta alkoi nousemaan.
Saimme suoraan espanjalaiselta omistajalta, pientä rivaria halvemmalla, 2mh:n asunnon keskustasta ja rannasta. Vartioidun kerrostalon ylin kerros.
Joskus käymme moikkaamassa muutamaa tuttavaamme niissä reservaatioissa.
Kuvauksesi on valitettavan lähellä totuutta.
Itse keskustasta reservaatioiden asukit häipyvät illan tullen.
Hyvin vähän on muun maalaisia.
Me olemme viihtyneet hyvin. Tosin pisin yhtäjäksoinen oleskelu on ollut vain 3kk.
Varsinaisia turistimatkoja tänne järjestetään hyvin vähän. Reservaatioissa on lähinnä talviasukkeja.
Sesongin aikaan on pirukseen espanjalaisia.
Meluavista espanjalaisistakin olen samaa mieltä.
Mutta kaduille mahtuu ääntä.
Asuntomme, paitsi sijainti ylimmässä kerroksessa, niin makuuhuoneet rajoittuvat rakennuksen liikuntasaumaan.
= betoni > ilmarako > betoni = täydellinen äänieristys.
Oleilemme siellä 2 - 3 krt/vuosi.
Kesä, heinä, elokuun olemme Suomessa.
Marraskuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin olemme etupäässä Suomessa paitsi pari muutaman viikon rupeamaa jossain länpimässä.
Useimmiten Mexicossa tai Karibialla.
Mutta, Espanjaan olemme olleet tyytyväisiä jo 21-vuotta. Oli sijoituksenakin hyvä vaikka emme ole harkinneetkaan realisointia.
Toistakymmentä vuotta vuokrailimme sitä porteron välityksellä. Espanjalaiset maksoivat hyvin.
Nyt olemme useita vuosia pitäneet sen pelkästään omassa käytössämme.
Terminologiaa: Urbanisatio = reservaatio = ghetto?
Onhan tässä sinun tarinassasi se onnellinen puoli, että nyt tiedät, ketkä ovat todellisia ystäviäsi tai sellaisia sukulaisia, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
Olen suurin piirtein sinun ikäisesi ja suunnittelen koko ajan työelämästä pois siirtymistä. Olen tehnyt pitkiä päiviä ja antanut työlle aivan liikaa. Elämätöntä elämää alkaa olla niin paljon, että haluan panostaa nyt siihen puoleen. Kun olen näistä ajatuksistani jutellut lähimmäisilleni, olen saanut hämmästyttäviä vastauksia: ihastuneista riemunkiljahduksista syvän hiljaisuuden peittämään puolihalveksuntaan. Mutta ei se minua haittaa.
Onnea Sinulle hyvän valintasi johdosta!
Ei kannata välittää todellakaan arvostelusta. Niin kuin yllä jo mainittiin ainakin todelliset ystävät erottuvat joukosta. Kateutta on aina on sitten työssä tai ei. Itsekkin kateutta kokenut, vaikka olenkin vielä työelämässä. Olemme vaimon kanssa 30v pariskunta ja meillä on se tilanne et töitä ei tarvitse koskaan tehdä rahan takia(Appi vanhemmat painaneet hommia koko ikänsä kuin raivohärät). Olemme saaneet kaiken valmiina ja työelämässä emme koko ikäämme vietä. Ainahan tästä kadehtiota riittää. Ystävät ovat kuitenkin pysyneet ja arvostavat meitä ihmisinä. :-) Älä välitä muista elä oma elämä!