Kaverit kun alkaa seurustelee, niin sen jälkeen elämä pyörii vaan siinä kumppanin ympärillä ja kaverit unohdetaan kokonaan. Ikävää, mutta totta:( Ei kavereille enää ole aikaa, muuta kun silloin jos kumppanin kanssa menee huonosti ja tarvitaan lohduttajaa. Tai jos ero tulee, niin kaverit on taas tärkeitä. Muusta ei osata puhua kuin kumppanistaan kuinka ihana se on jne. Enää ei toisen kuulumiset kiinnosta yhtään, ei edes vaivauduta kyselee, mites sulla menee, lähtisitkö lenkille, leffaan tai johonkin joskus. Ei, aikaa riittää vain sille kumppanille. Kyllähän sen alkuhuuman ymmärtää, mutta jos sitä jatkuu ja jatkuu ja vielä vuoden päästäkin ensitapaamisesta kaverit saa olla, kunhan kumppanille löytyy aikaa. Oon itsekkin seurustellut, mutta ikinä en ole frendejä hylänny, heille on aikaa riittänyt ainakin muutaman kerran viikossa ja kuulumisia on tullu kyseltyä ainakin puhelimella, vaikka kuinka alkuhuumassa olis. Hyvähän se, että ihmiset onnellisia, mutta eikö ystävyys olekkaan tärkeää enää sen jälkeen kun aletaan seurustelee.
Varmaan tuttua useimmille
Nimetön
1495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noinhan se vaan usein tuppaa menemään.
Kas vaan entinen ystävätär teki niin että kun tuli bänät kaverin kanssa, niin alkoi uudestaan hieromaan viilennettyä ystävyyttä.
Tämä toistui kaksi kertaa, nyt on jo niin puumaista koko suhde kai että kelpaisin taas kaveriksi mutta kun jo on mielensä pahentanut, niin jokaisessa kai asuu se ilkimys, niin minäkin sitten vaan tein hylyn hänen suhteeseensa.
Sitä paitsi ärsytti se kun heillä on uusi koiranpentu, niin sitähän justiinsa olisi pitänyt mennä ihailemaan ja kehumaan.
Niinpä ilkeyksissäni tein treffit ja jätin menemättä, niinhän tuo itsekkin oli monta kertaa minulle tehnyt.
Vaikka ei siitä mitenkään happyinen tunne tullut, mutta ei ole soitelut enää.