Olen nyt 4kk tuntenut yhden turkkilaisen pojan. Hän asui melkein 3vuotta Suomessa, mutta lähti 2viikkoa sitten takaisin Turkkiin. Yhteydessä ollaan päivittäin, soitellaan ja textaillaan eli taitaa olla kiva puhelinlasku tulossa..
Kun tämä poika oli Suomessa ehdittiin mielestäni tutustua hyvin toisiimme. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hänelle oli niin helppo puhua ja pystyin todella nopeasti olla ihan oma itseni. Viime tapaamisemme muutti kaiken.. Kuulin että hän lähtee turkkiin.. Ja minä itkin ja itkin.
Sitten tämä poika katsoi suoraan silmiini ja sanoi; minä rakastan sua niin paljon. Kun poika lähti menin sänkyyn peiton alle itkin ja nukahdin.
Nyt kun poika on ollut poissa ja emme ole nähneet kohta 3viikkoon olen alkanut ymmärtämään, että minä olen myös rakastunut. Toisaalta pelottaa ja askarruttaa tämä koko juttu. En haluaisi taas pettyä, mutta tuntuu etten pysty unohtamaan häntä.
Tämä poika ei ole ainakaan 3kuukauteen tulossa takaisin Suomeen ja molemmilla ikävä on suuri. Poika on pyytänyt minua monesti kotikyyläänsä perheensä luo Turkkiin. On kysynyt luvan isältään ja äidiltään.
Ja molempien sekä muun perheen mielestä on kiva juttu, että menisin piipahtamaan pidemmäksikin aikaa sinne. Vastausta en itse ole vielä pystynyt antamaan.
Pojasta ei ole vielä tässä vaiheessa tullut esiin mitään erityisen huono.
Aikamoista mustasukkaisuutta ja omistushalua on kyllä noussut pintaan. Ja sanat vaimo ja lapsi ovat tullut jo häneltä puheeksi. Onko ihan normaalia kun kyse on 20vuotiaasta turkkilaisesta miehen alusta? Kaikki olisi varmasti ihan ok ja jatkuisi muuten "normaalina", mutta tälläinen Turkkiin lähteminen sattui tähän väliin. Jännittää tuo Turkkiin lähtö. Ihan outo maa, perhe ja kaikki. Mitä jos perhe ei hyväksy minua? Ja monta muuta kysymystä pyörii mielessä.
Eli siis asiallisia neuvoja kaipailisin teiltä kokeneimmilta ja viisaammilta :)
Kun tämä poika oli Suomessa ehdittiin mielestäni tutustua hyvin toisiimme. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hänelle oli niin helppo puhua ja pystyin todella nopeasti olla ihan oma itseni. Viime tapaamisemme muutti kaiken.. Kuulin että hän lähtee turkkiin.. Ja minä itkin ja itkin.
Sitten tämä poika katsoi suoraan silmiini ja sanoi; minä rakastan sua niin paljon. Kun poika lähti menin sänkyyn peiton alle itkin ja nukahdin.
Nyt kun poika on ollut poissa ja emme ole nähneet kohta 3viikkoon olen alkanut ymmärtämään, että minä olen myös rakastunut. Toisaalta pelottaa ja askarruttaa tämä koko juttu. En haluaisi taas pettyä, mutta tuntuu etten pysty unohtamaan häntä.
Tämä poika ei ole ainakaan 3kuukauteen tulossa takaisin Suomeen ja molemmilla ikävä on suuri. Poika on pyytänyt minua monesti kotikyyläänsä perheensä luo Turkkiin. On kysynyt luvan isältään ja äidiltään.
Ja molempien sekä muun perheen mielestä on kiva juttu, että menisin piipahtamaan pidemmäksikin aikaa sinne. Vastausta en itse ole vielä pystynyt antamaan.
Pojasta ei ole vielä tässä vaiheessa tullut esiin mitään erityisen huono.
Aikamoista mustasukkaisuutta ja omistushalua on kyllä noussut pintaan. Ja sanat vaimo ja lapsi ovat tullut jo häneltä puheeksi. Onko ihan normaalia kun kyse on 20vuotiaasta turkkilaisesta miehen alusta? Kaikki olisi varmasti ihan ok ja jatkuisi muuten "normaalina", mutta tälläinen Turkkiin lähteminen sattui tähän väliin. Jännittää tuo Turkkiin lähtö. Ihan outo maa, perhe ja kaikki. Mitä jos perhe ei hyväksy minua? Ja monta muuta kysymystä pyörii mielessä.
Eli siis asiallisia neuvoja kaipailisin teiltä kokeneimmilta ja viisaammilta :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ja sori kirjoitusvirheet.. kello kuitenkin paljon jo ;)
No, aloitetaanpa nyt vaikkapa siitä, että jos menet sinne Turkkiin pojan perheen luokse, sinun on tiedettävä, mitä odottaa ja miten varautua.
Ensinnäkin te erittäin todennäköisesti nukutte eri huoneissa. Sekin on varmaa, etteivät pojan vanhemmat katso hyvällä paljastavia vaatteita. Eli pakkaa mukaan vain hihallisia puseroita sekä polvimittaisia tai pidempiä hameita ja housuja, eikä mitään kamalan kireää. Turistikohteessa toki voi pukeutua vaikka pikkuisiin mekkoihin, mutta jos haluaa tehdä paikallisiin vanhempiin vaikutuksen, pukeutumisen ja käytöksen on oltava melko konservatiivista. Paikalliset naiset käyttävät aina vain pitkähihaisia puseroita ja pitkiä hameita ja housuja - eivät siis edes polvimittaisia. Yleensä heillä on myös huivit päässä, mutta sitä ei odoteta sinulta.
Toinen asia, joka kannattaa ottaa huomioon, on suunnitelma B. Jos käykin niin, että teille tulee "bänksit", sinulla on oltava heti rahaa paluulippuun tai hotellihuoneeseen. Ole muutenkin varuillasi; et voi tietää, mitä tapahtuu, ja olet vieraassa maassa.
Avioliitosta ja lapsista puhuminen on täysin normaalia, sillä jos turkkilainen mies on kanssasi tosissaan, hän tähtää perheen perustamiseen ja vieläpä aika pian. Mutta johan sinä ja hän olette perheenperustamisiässä... joskaan henkinen kypsyys ei välttämättä ole tullut iän mukana. Sellaiset asiat on harkittava tarkkaan. Myös se on otettava huomioon, että jos mustasukkaisuus ja omistushalu on jo tuossa vaiheessa nostanut päätään, se voi muuttua sietämättömäksi ajan kuluessa. Eikä se olisi edes harvinaista - eri kulttuurista kun on kyse. Siinä on sopeutumista molemmilla, mutta ovathan muutkin onnistuneet.
Onnea matkaan!
Siis osoitettu myös ap:lle.
Jos sinne Turkkiin lähtee, ja vielä ap puhui kylästä, ei todennäköisesti osaa arvata lähellekään mikä siellä odottaa. Se mitä vaattetuksesta sanoit, varmaan pitää paikkansa juuri jossain maalaiskylissä, mutta ei joka paikassa. Pukeutuminen on varsin vaihtelevaa vaikka ei oltaisikaan missään turistipaikoissa.
Avioliitosta puhuminen jne. voi olla normaalia nuorten kesken, mutta se käytäntö onkin ihan eri juttu. Moni nuorimies siellä on niin sidoksissa perheeseensä, ettei avioon ilman sen suostumusta mene. On myös tavallista, että miehen yksin oletetaan pystyvän perheensä elättämään. Ja kakskymppinen harvoin siihen Turkissa vielä pystyy. Siis on oletettavissa, ettei avioitumista hyvällä katsota. Ei myöskään olisi harvinaista, että perhe kannustaisi miestä avioon ja muuttamaan Eurooppaan. Eurooppa on edelleen monen turkkilaisen haaveissa paikka jossa kaikki on kultaa.
Oli miten oli, helppoa ei tule olemaan kummallekaan.
"Eikä se olisi edes harvinaista - eri kulttuurista kun on kyse. Siinä on sopeutumista molemmilla, mutta ovathan muutkin onnistuneet."
Täällä oi joku aika sitten ketju missä käsiteltiin näitä eri maalaisten kanssa solmittujen suhteiden onnistumisia.
Turkki-liittojen onnistumistodennäköisyys on surkea. Olikohan tuo muutama prosentti jotka kestää edes muutaman vuoden.
Turistipaikoissakin paikalliset naiset pukeutuvat aina pitkähihaisiin ja -helmaisiin vaatteisiin. En ole nähnyt kahdella Alanyan ja yhdellä Bodrumin reissulla yhtä ainutta naista, jolla olisi ollut sääret tai käsivarret näkyvissä. Muutamia, joilla ei ollut huivia, näkyi.
Kun tein autoretkiä syrjemmälle (vuoristoon ja paikallisiin kaupunkeihin), naisten pukeutuminen oli aivan yhtä peittävää - toisinaan jopa vielä peittävämpää. Koululaiset ja jotkut hyvin nuoret naiset saattoivat käyttää hameita ja puseroita, joissa näkyivät osa säärtä ja käsivartta. Monet naiset toki pukeutuivat trendikkäästi, mutta aina peittävästi.
Jos ap. haluaa tehdä hyvän vaikutuksen miehen vanhempiin, hänen todella kannattaa pukeutua ennemmin konservatiivisesti kuin kapea olkaimisiin toppeihin ja kireisiin farkkuihin.
Vielä yksi asia, mikä kannattaa huomioida, on se, että vatsatauti voi yllättää. Varsinkin, jos juot hanavettä ja syöt salaatteja.
"Turistipaikoissakin paikalliset naiset pukeutuvat aina pitkähihaisiin ja -helmaisiin vaatteisiin."
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kaikki naiset eivät pukeudu peittävästi. Oletko varma, ettei oma mielesi ole tehnyt sinulle temppua? Siis mielikuvasi turkkilaisista naisista on niin vahva, ettei siihen moderni nainen sovi. Bodrumissa epäilen sinun kulkeneen silmät kiinni:) Siellä jos missä näkee kevyesti pukeutuneita turkkilaisnaisia.
Pukeutuminen Turkissa riippuu hyvin paljon ihmisten sosiaalisesta asemasta, koulutuksesta, asuinpaikasta/-ympäristöstä yms. farkut ovat hyvin tavallinen asu turkkilaisilla nuorilla naisilla. Seuraksi tosin on hyvä valita vähintäänkin lyhythihainen t-paita eikä narutoppi.
Turkkilaiset eivät itse juuo koskaan hanavettä. Juomavesi on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta aina ostovettä.
kannattaa lukea tarkoin. Itse kokenut ja käynyt läpi saman. Poika on tosissaan kanssasi, jos haluaa perheen pariin sinut viedä. Onnea :)
P.s. sikäläiset miehet ovat omistushaluisia ja mustasukkaisia, kuka enemmmän kuka vähemmän.
Toivotan ihan vilpittömästi... rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa.
Kuitenkin mieti tosi tarkkaan menetkö kyläilemään pojan perheen luo. Kenties ensi vierailu olisi viisasta suorittaa siten että olisitkin hotellissa ja sieltä käsin vierailisit pojan ja hänen vanhempiensa luona. Kaikinpuolin turvallisempaa ja kulttuurierotkin huomioonottaen mukavampaa.
Kulttuurierot on kuitenkin huomattavat ja niihin pitää tutustua/oppia.
Toivotan sulle kuitenkin onnea ja jaksamisia
hieman samanlainen tilanne, eräs turkkilainen pojankoltiainen on pyytänyt minut hänen luokseen Turkkiin, asuisin hänen kotonaan, meillä olisi yhteinen huone, ja kuulema perhe ja koko suku odottaa minua innolla paikan päälle! :D (joka toisaalta myös ahdistaa todella paljon. Jos en olekaan sellainen kuin he kuvittelevat (vaikka ovat nähneet minut web-kamerasta)? Jos he pettyisivät, näyttäisivätkö he minulle ovea samantien?)
Lähtisin vaikka seuraavalla lennolla, ellei työnhaku olisi pahasti kesken. =/
Meilläkin vilahtelee nuo kihlat hänen puheissaan joka päivä, mutta olen tehnyt selväksi hänelle että minun täytyy tuntea ihminen VÄHINTÄÄN vuoden ennenkuin voin edes harkita koko kihloja. Ja me on tunnettu vasta kuukauden päivät.
Paljon tsemppiä sulle! =)
Turkkiin, asuisin hänen kotonaan, meillä olisi yhteinen huone, ja kuulema perhe ja koko suku odottaa minua innolla paikan päälle! :D
Hei, poika valehtelee että teillä on yhteinen huone.se ei ole sallittua,vain jos olette naimisissa.
ja arvaa miksi pojan vanhemmat odottaa sinua innolla paikalle?!! ;D
Usko tai et mutta, pojan vanhemmat odottavat innoissaan sinua paikalle koska poika on sanonnut vanhemmilleen jo ,että sinä olet sen TULEVA VAIMO.
Ei poika muuten ketään naista taloonsa saa antaa tulla oleskelemaan.
Ja Turkkilais vanhemmat haluaa, että heidän lapset menee naimisiin mahdollisemman nuorena,haluavat myös äkkiä lapsen lapsia jos ei onnistu mennä naimisiin ,siis poika ei löydä naista ,niin vanhemmat kyllä etsii ja hankkii miehelle naisen siis vaimon!
kannattaa selvittää:
1. Miksi poika lähti Turkkiin?
2. Miksi hän ei tule Suomeen ainakaan kolmeen kuukauteen?
3. Millä asioilla ja millaisella oleskeluluvalla hän on ollut Suomessa?
Älä lähde Turkkiin ennen kuin olet selvittänyt nämä asiat ja niistä mahdollisesti heräävät lisäkysymykset.
1. Lomalle ja perhekohtaisten asioiden takia hän lähti Turkkiin.
2. Siitä koska hän palaa en tiedä sen paremmin, mutta niin hän sanoi. Aika näyttää..
3. Töitä tekemässä ja oleskeluluvasta en tiedä.
siksi, että on mahdollista, että pojalla ei ole oleskelulupaa Suomessa. Riippuu siitä, millaisia töitä hän on täällä tehnyt, mutta esimerkiksi kebabravintoloissa voi tehdä töitä pitkäänkin ilman oleskelu- ja työlupaa.
Pahin vaihtoehto on tämä: kaveri joutuu lähtemään Suomesta, koska hänellä ei ole oleskelulupaa täällä. Takasin pääsystä ei ole tietoa. Mahdollisuudet saada lupa paranisivat, jos hän menisi suomalaisen kanssa naimisiin. Siihen viittaa hänen vihjailunsa naimisiinmenoon ja sukulaistensa suopea suhtautuminen. Voin tietysti olla aivan väärässäkin.
Pari kysymystä lisää: Osaako hän suomea? Onko hän käynyt täällä joitakin kursseja? Millainen asumismuoto hänellä oli täällä Suomessa? Käyttikö hän suomalaisia palveluja, kävikö terveyskeskuksessa tms.? Onko hänellä suomalaisia tuttavia?
Sinun kannattaa tutustua poikaan paremmin ennen kuin lähdet Turkkiin. Muuten voit yllättyä ikävästi.
Osaa Suomea mielestäni suhteellisen hyvin. Eli hyvin ollaan ymmärretty toisiamme ja asioitu pelkästään Suomen kielellä. Hänellä on tuttavia Suomessa. Osa perhettäkin asuu Suomessa 3veljeä (eli = 4). Yksi heistä omistaa tämän ruokapaikan missä kyseinen poika työskenteli. Pikku- ja isoveljen kanssa hän asui kolmisin. Tietääkseni ei ole käynyt mitään kursseja. Ja uskoakseni tämä hänen lähtönsä ei johdu oleskeluluvasta..?
siskot sitten on? Eikö voinut tuoda siskoja Suomeen?
Taitaa mennä vähän ohi aiheen..
Nimmari "onnen perässä puhuu totuuksia.
noitten vaatteidenkin suhteen,varsinkin tuollaisissa ei-turisti kohteissa siis jossakin siellä maalla ei saa paljastaa ihoasi ollenkaan ,se on niille synti jos katsovat sinun paljasta nilkkaa ( esimerkiksi).
ja varo jos menet sen pojan kanssa siellä turkissa sänkyyn naimaan ,niin pojan on pakko mennä sun kanssa naimisiin! jos poika menee sun kanssa sänkyyn ennen häitä hän on tehnyt syntiä koranin mukaan.
Tästä sänkyyn menosta.. Poika on asunut Suomessa kuitenkin melkein 3vuotta. Eikä hänen ns.käytöksensä eroa mielestäni paljoakaan suomalaisen samanikäisen käytöksestä, paitsi positiivisella tavalla :)
Eli siis jos ja kun olemme Suomessa rakastelleet niin pojan ei tarvitse mennä kanssani naimisiin. Mutta Turkissa on sitten eri juttu vai? Näin asian kirjotuksestasi käsitin.. Itse en ole paljoakaan hänen uskontoonsa perehtynyt, mutta en ole esim. koskaan hänen nähnyt rukoilevan tms. Ja olen jopa kuullut hänen kiroilevan useasti..
Kiitos tosi paljon kaikille vastanneille :)
Järki sanoo "unohda tämä turkkilainen poika", tunteet taas tietenkin päinvastoin..
Osaiskin ajatella järjellä, eikä aina vain tunteilla..
Mutta vaikeaahan se on kun toinen sanoo puhelimessa; minä ajattelen sua koko ajan, rakastan sua niin paljon, koska tulet Turkkiin yms..
luin juttusi. kun suomimies 2% kännissä sanoo rakastavansa sua kapakassa että sais pesää on se känninen sika. turkin helmi kun puhuu samanlaisia pehmeitä on se ihana mies ja sille kannattaa antaa kaikki rahansa, hylätä sukunsa ja maansa jne. ymmärrän sua täysin!
Tämä tais olla vittuilua(ko)?
Kyllä minäkin huomaan sen miten kateellinen olet kun kohtelias tummani vie minut hyvään ravintolaan syömään. Te ette nää naistanne ollenka! Ei se raha ole vaan rakkaus ja hellyys mitä me naiset kaipaamme. Rahaa me naisetkin tehdään töissä eli käydään töissä ja ei se kotimaa mihinkään katoa jos joku lähtee siiville. Minä en lähde, minä saan hellyyden täältä kotimaasta.
Muista olet rakastunut. Se että lähdet ja on hyvä, mutta sydän on täynnä rakkautta tänne ja kotimaahasi. Ei sun sydän ole kylmä, ei sinun mielesi tarvitse olla levoton. Älä tee virhettä, että et lähde elämään. Minä aikoinani tein virheen rakastettuni kanssa. Minä valkolainen hyvästä kodista, hyvän koulutuksen saanut ja kaikkea mitä ihminen voi kuvitella. Rakastettuni tuo rakkain vielä sydämessäni hän on romanimies. Jouduin eroamaan sukuni tähden hänestä. Rakastin miestä ja annoin mennä elämään rakkautta muualle. Itse rakensin kylmän liiton ns. hyväksytyn sellaisen, ÄLÄ TEE SITÄ ITSELLESI. Rakasta sinä NAINEN sinä tiedät sen, lisäänny tuon meihen kanssa. Tiedän mitä on elää ilman rakkautta, perhettä silti. Sinun ei tarvitse katkaista sukulaissuhdetta iäksi, vain välimatka on pitkä. Ota ja elä se elämä, älä tee virhettä siinä. Jos rakkaus loppuu olet ainakin hetken ollut onnellinen, sekin riittää, sinun ei tarvitse olla epätoivoinen koskaan. Nuorena se kannattaa elää, ei vanhana haikailla - tiedäthän.
Pakko oli tähän vastata, kun itse olen parin vuoden ajan ollut naimisissa turkkilaisen miehen kanssa.
Joku kirjoiti jossain viestissä, ettei samassa huoneessa saa/voi nukkua. Itse olin useampaan otteeseen Turkissa ennen kuin oltiin edes kihloissa ja nukuttiin mun miehen kotona aina samassa huoneessa! Jos oltiin kyläilemässä, niin silloin ei yleensä saatu nukkua samassa huoneessa.
Se on varmaa, että jos turkkilainen asuu turistikaupunkien ulkopuolella, saattaa sinne menijää ihmetyttää monet asiat, mutta kaikkeen tottuu. Turistikaupungeissa onkin sitten ihan eri juttu. Olen tavannut turkkilaisia naisia, jotka harrastaa irtosuhteita sekä kättäytyy lomillaan kuin muutkin "turistit". Kotona sitten käyttäydytään ihan eri tavalla.
Täällä kirjotellaan monenlaisia juttuja, mutta ei oikeesti kannata uskoa kaikkea.